CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

lauantai 18. lokakuuta 2008

Kaikki hyvin taas

Olen ollut varsinainen känkkäränkkä viime päivinä. Tai ei... olen ollut oikea hirviö!!!
Olen kiukkuillut, tiuskinut, murjottanut, valittanut ja tehnyt ties mitä muuta. Pinna on palanut ihan pienistäkin asioista eikä tätä tilannetta ole ainakaan parantanut huonosti nukutut yöt. Koko viikko on mennyt niissä fiiliksissä vaikka kuinka olen yrittänyt nostaa mielialaani ja parantaa myös käytöstäni.

Olen miettinyt kuumeisesti syytä pahaan olooni. Epäilin ensin ihan vaan minut joka syksy valtaavaa alakuloa. Kun tilanne alkoi menemään sellaiseksi, että meinasin lähestulkoon potkia hitaita mummoja kassajonoissa niin tajusin ettei syksy saa aikaan tällaista.

Sitten aloin pelkäämään, että minulle iskee masennus - siis sellainen ihan oikea masennus eikä vain ohimenevä masentunut olotila. Tuohon epäilykseen minulla on varsin hyvät syyt. Olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta useamman vuoden ajan ja vasta viime talvena selätin sen. Masennus ja ahdistus vaanivat minua koko ajan ja käyvät kimppuuni ellen ole varovainen. Osa merkeistä olisi voinut hyvinkin viitata siihen suuntaan. Kelasin ja kelasin tuota asiaa monta päivää. Mietin sitä miksi masennus saisi minut nyt valtaansa. Etsin merkkejä ja syitä. Kyselin itseltäni kysymyksiä ja vastailin niihin. Heitin itselleni samoja kysymyksiä, joita terppani (psykoterapeutti, joka auttoi minut jaloilleni ja takaisin työkuntoiseksi!) esitti minulle parin vuoden ajan. Niiden avulla tajusin ettei ollut mitään järjellistä syytä miksi nyt masentuisin. Olen suhteellisen terve. Minulla on ystäviä ja työpaikka.. Olen onnellisempi kuin vuosiin!!!

Olin ihan äimän käkenä! Mikä minulla nyt on hätänä??? Normaali en ollut - se oli vissi se!

Eilen illalla yksi rakas ystäväni tuli kylään. Hän tiesi tämän järkyttävän pahan oloni ja oli huolissaan minusta. Hän toi minulle kauniin kukkakimpun, jossa oli suosikkikukkani gerbera. Hän toi myös Fazerin sinistä. Hän totisesti tietää mikä minua ilahduttaa.


Kun hän tuli luokseni niin hänet ottikin vastaan iloinen ja nauravainen Anu! Paha oloni hävisi eilisen päivän aikana. Tunsin kuinka se ikään kuin valui pois... Silloin minulle selvisi myös mikä minua vaivasi: PMS! Olen kärsinyt vaivasta muutaman vuoden. Viime aikoina oireet ovat vaan alkaneet käymään yhä pahemmiksi ja pahemmiksi. Nyt oli yksi pahimmista jaksoista. Huh huh! Olen kiitollinen siitä, että tämä on "vain" PMS eikä masennusta. Sitä helvettiä en halua kokea enää koskaan - en kos-kaan!

Tänään minulla oli viikon ainoa työpäivä, joka oli vaivaiset neljä tuntia. Olisin voinut pitää putiikkia auki paljon kauemminkin. Kyllä minä tosin päästin asiakkaita sisälle vielä sulkemisen jälkeenkin. Harvapa sellaista kai tekee, mutta minä olenkin minä. =D
Sattui nimittäin niin, että varttia vaille kaksi soitti nainen, joka kyseli löytyykö meiltä tiettyjä tuotteita. Meillä oli niitä. Asiakas sanoi lähtevänsä meille heti ja sanoi ajavansa niin lujaa kuin pystyy, että ehtii ennen sulkemista meille. Aikaa oli vartti ja matkaa parikymmentä kilometriä. Varoittelin häntä ajamasta henkensä kaupalla! Kello tuli kaksi eikä naista näkynyt. Aloin laskemaan kassaa ja vaihdoin vaatteet. Kymmenen yli ovelle ilmestyi kaksi naista. Päästin heidät vielä ostoksille. He olivat todella tyytyväisiä ja minulle tuli hyvä mieli, kun tiesin heidän huomisen teatteriesityksensä onnistuvan paljon paljon paremmin myymieni tuotteiden ansiosta.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa. Silmiini pisti ihan sattumalta aivan uudenväriset Chifonetit. En ole käyttänyt niitä enää pitkiin aikoihin, mutta nytpä käytän. Enhän minä voinut vastustaa harmaita liinoja!!! Värillä on siis todellakin väliä tässäkin asiassa.


Ostin myös keittiössä tyhjillään töröttäneisiin lasipurkkeihin täytettä. Paljon paremmalta näyttää nyt ja onpahan Pikku Myylläkin mitä vahtia. =)


Anun valtakunnassa on siis kaikki taas hyvin. Tai no... valokuvat ovat edelleen huonoja, koska en ole viitsinyt perehtyä kamerani toimintoihin. Kaikki ajallaan..

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille täällä pyörähtäneille!

6 kommenttia:

tia kirjoitti...

Hyvä että syy selvisi, jos liikoja vaivaa jatkossa saa siihenkin apua.

Ei aina kannata olla niin tiukka tuon aukiolon takia, nytkin varmaan monelle tuli/tulee hyvä mieli kun joustit.

Ihan hyviä kuvia täällä on, älä suotta murehdi, pikkuhiljaa oppii.
Hyvää lauantai-iltaa sinulle Anu

Anu kirjoitti...

Tia - On tosiaan hyvä, että syy selvisi. En muuten vähättele tätäkään vaivaa! Joillakin tämä voi olla niin paha, että normaali elämä on todella vaikeata ja hoitoa tarvitaan.

Kyllä tässä myyjän työssä joustaminen on paikallaan. Toki liiallisuuksiin ei tule myyjienkään mennä. Rajansa kaikella! Tärkeätä on myös se, että työnantaja arvostaa työntekijän joustavuutta ja joustaa myös tarvittaessa sekä tietenkin maksaa palkkaa tehdystä työstä!

Marjukka kirjoitti...

Oli hyvä, kun sait "huonoon oloosi" selvyyden.

Sinulla on hieno asenne työhösi, toivottavasti työnantajasi myös huomioi sen!

Katselin ottamiasi kuvia, enkä voi niitä kyllä huonoiksi sanoa. Antoisia hetkiä sinulle kamerasi kanssa.

Anu kirjoitti...

Marjukka - Tykkään ihan valtavasti myynti- ja asiakaspalvelutyöstä. Se varmasti välittyy asiakkaillekin. Minulla tuntuisi olevan varsin reilu työnantaja.

Marika kirjoitti...

Toivottavasti tosiaan on yse vain PMS-oireita! Masennus on todella hirveä, sanoinkuvailemattoman karmea sairaus. Diagnosoitu masennushan on melko itsenäinenkin sairaus. Itse sairastan keskivaikeaa/vaikeaa masennusta ja vaikka elämässäni on kaikki asiat hyvin, niin sairaus on silti päällä. Olen onnellinen ihminen, jolla on kaikkea sitä ihanaa mitä vain toivoa voi: maailman iiiiiihanin aviomies kuka on niin äärimmäisen tärkeä ja jota rakastaa enemmän kuin sanat riittäisi kuvailemaan, oma koti, ihania eläimiä, ihania ystäviä. Silti sairastan masennusta. Vaikea masennushan on loppuen lopuksi aivojen toimintahäiriö. Tätä on joskus inhottava selittää ihmisille, kun he kyselevät että "miten sä voit olla masentunut kun sulla on kaikki niin hyvin?" Tekisi mieleni töksäyttää, että "Jos sinulla olisi syöpä, niin parantuisitko siitä jos vain olisit tarpeeksi onnellinen?"

Anu kirjoitti...

Marika - Masennus on hir-vit-tä-vä sairaus! Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa.

Minun diagnoosejani ovat olleet masennus- ja ahdistuneisuushäiriö, vaikea masennus ja paniikkihäiriö. Tulen taistelemaan noita vastaan loppuelämäni. Näin minulle sanoi niin psykiatri kuin terapeuttikin.

Ihana juttu, että sinulla on niin paljon ihanaa elämässäsi!!! Blogisikin huokuu kaikkea sitä ihanaa. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle nyt ja aina Marika!
Tavataan taas!

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen