CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 25. joulukuuta 2008

Kirkas


Katselen sydäntäni
ja näen sen läpi selvästi
ilman pienintäkään vääristymää.

Kaikki on kirkasta ja puhdasta
ilman salaisuuksia jotka
kerran täyttivät sen pelolla.
Häpeän varjot ovat kadonneet pois.

Ensin oli vain suljettuja ovia,
sitten pitkiä käytäviä ja varjoja,
monia uusia ovia avattavaksi.

Nyt on yksi rauhallinen tila.
Suuri.
Seesteinen.

Myös yksinäisyyden ja pelkojen
kaukaiset muistot lepäävät täällä.

Kaikki on sopusointua ja rauhaa.


----------------------------------------------


Siinä minun olotilani sanoina. Runo on iki-ihanilta Kotkansydän -sivuilta.

2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Ihana runo jonka olet löytänyt ja tuntuu että kertoo omasta tilanteestasi, mukavaa että näin on.

Anu kirjoitti...

Tia - En osannut pukea tunnettani kauniisti sanoiksi joten päädyin lainaamaan muiden sanoja. Allekirjoitan tuon tekstin täysin.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen