CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 21. toukokuuta 2009

Päivä meni harakoille

Olinpas tänään veltolla tuulella. Mielialassa ei ollut mitään vikaa, mutta olin jotenkin vaan saamaton. Tässä illansuussa kävin sentään pienellä kävelyllä ja otinpa jokusen valokuvankin matkallani. Niitä saatan esitellä myöhemmin.

Nyt kuitenkin ajattelin kertoa mitä ruokaa laitoin tänään. Älkää säikähtäkö - tästä ei todellakaan ole tulossa mikään ruokablogi. Mikäli minä perustaisin sellaisen niin reseptit loppuisivat jo viikossa. En nimittäin käytä kovinkaan paljon mielikuvitusta ruokia laittaessani ja raaka-aineetkin ovat melko yksipuolisia. Syön yleensä perunaa, pastaa, kanaa ja seitä. Niistä teen melko vähämausteisia ja nykyään myös kevyitä ruokia. En tykkää siitä, että samassa ruuassa on niin paljon raaka-aineita ja mausteita etten tiedä enää mitä syön.

Asiaan.. Eilen eräs ystäväni sanoi, että hän laittaa kalakeittoon voimakasta Koskenlaskija -juustoa. Kuten jo tuolla yhdessä haasteessa mainitsin niin tykkään kalakeitosta. Ajattelin kokeilla ystäväni ruokavinkkiä ja ostin Koskenlaskijaa. Paketista löytyi tällainen resepti:



Muokkasin ohjetta sen verran, että käytin vain yhden pussillisen kasvissuikaleita ja tilalle pistin paljon perunaa. Juustoa käytin vain vajaat puoli pakettia. Se johtui juuston suuresta kalorimäärästä sekä myös siitä, että pelkäsin paketillisen olevan aivan liikaa minun makuuni.
Täytyy sanoa, että keitosta tuli todella hyvä. Suosittelen.

Jälkiruuaksi joinkin sitten kahvit ja söin pitkästä aikaa viinerin. Tässä todistusaineisto herkutteluhetkestä:



Ai että mikäkö klimppi tuo on?! No tietenkin hillo, jonka kaivoin pois viineristä! Otan aina hillon pois viinereistä ja munkeista. Osaan tehdä sen todella siististi ja huomaamattomasti kahviloissa eli en herätä huomiota touhuillani. Hilloa en poista siksi, että se olisi lihottavaa vaan ihan siksi etten tykkää hilloista. En ole koskaan tykännyt. Tiedän, olen outo tapaus.
Haluatteko tietää lisää omituisista makumieltymyksistäni ja mieltymättömyyksistäni (melkoinen sanahirviö)?

Ai niin, viinerissä oli myös sellaista keltaista "lääryä", mutta sitä en ottanut pois. Sitä suorastaan rakastan ja voisin syödä vaikka litran kerralla.

10 kommenttia:

marjukka kirjoitti...

Arvaa, rupesiko naurattamaan tuo hillon kaivelu, sillä minä teen aivan samalla tavalla. Hillomunkistakin kaivan osan hillosta pois. Mies ei ymmärrä ollenkaan, kun se on kuulemma viinerin ja munkin paras osa ja sitten hän popsii minunkin hilloni ;D

minde kirjoitti...

Aivan, jos mä erehdyn syömään viineriä, syön vaan sen hillokohdan. Eli eipä niitä tuu syötyä usein. Tapansa kullakin:)

Anu kirjoitti...

Marjukka - Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Vihdoinkin löytyi toinen joka tekee samoin! Hyvin pieni määrä hilloa on ihan ok mielestäni. Esim. pannarin päälle sipaisen sellaisen huomaamattoman kerroksen jolla saan oikeastaan vain mansikan tuoksun pintaan. Kyllä sitä on moni ihmetellyt.

Minde - Sinun tapasi on ihan yleinen. Sellaisen ihanan keltaisen lääryn (en tiedä mitä on)kanssa teen samoin.
Ajattelepas, kun me istuisimme samaan kahvipöytään.. Voisimme tehdä niin, että minä popsisin viinereistä reunat ja sinä söisit keskustat. =D

Papu kirjoitti...

Eihän tuo ole harakoille mennyt vaan olet viettänyt lepopäivän, älä ny immeinen tuommosesta stressoo :D
Kieltämättä aika eksoottinen tapa syödä munkit ja viinerit :D Mielessäni mietin kuinka jakaisitte Minden kanssa viinerit kahvilassa :D :D
Tuo kalakeitto on muidenkin kehuma, itse vain en ole kokeillut pitänee joskus tehdä, olen niin perinteisen lohikeiton ystävä, etten ole sitten alkanut soveltaa.

Anu kirjoitti...

Papu - Pistä pistä vaan rohkeasti Koskenlaskijaa lohikeittoon. Se saa sellaisen pienen pehmeän vivahteen aikaiseksi.

Minun ja Minden kahvihetki olisi sellainen, että minä pyytäisin konditorian tädiltä kahvin, viinerin ja terävän veitsen. Täti tietysti arvaisi, että aiomme jakaa viinerin ja tarjoutuisi puolittamaan sen valmiiksi. "EI!" , huutaisin minä. Konditorian täti säikähtäisi hihkaisuani ja astuisi askeleen taakse päin. Sitten sanoisin ystävällisesti, että jakaisimme viinerin mieluummin itse, koska se olisi melko vaikeata. Täti katsoisi meitä hieman ihmeissään, mutta antaisi kuitenkin veitsen. Sitten minä ja Minde menisimme nurkkapöytään istumaan ihan siksi ettei touhujamme kovin moni ihmettelisi. Siellä minä alkaisin nihraamaan veitsellä pyöreää palaa pois viineristä. Siinä vaiheessa konditorian täti kävisi pyyhkimässä meidän vieressämme olevaa pöytää vaikkei se edes olisi likainen. Hän katselisi touhujamme samalla syrjäsilmällä. Niin minä sitten saisin kauniin pyöreän palan viineristäni ja ojentaisin sen Mindelle. Sitten alkaisimme Minden kanssa herkuttelemaan ja konditorian täti taas kertomaan työkaverilleen kahdesta oudosta tyypistä nurkkapöydässä. =)

Papu kirjoitti...

:D

minde kirjoitti...

Aijaijai...vattaan sattuu...meinaan nauratti nii hitokseen kun kuvittelin tota tilannetta.
Tästä onkin hyvä jatkaa päivän hommia:) Kiitos Anu piristyksestä!

Anu kirjoitti...

Papu ja Minde - =D

Nia kirjoitti...

Voihan nami ;) Täytyypä kokeilla, onhan kokeilu aina hyvästä ^__^

Anu kirjoitti...

Nia - Eihän tuo mikään järisyttävän huikea maku ja resepti ole, mutta... Kokeilemisen arvoinen kuitenkin.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen