CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Taidenäyttelyssä osa 1: Hihitystä

Onpas ollut vaikeata tämän blogin päivittäminen. Syynä on se, että kuvat eivät meinaa latautua tänne. On melkoisen turhauttavaa yrittää kymmenen kertaa ennen kuin onnistuu. Sen jälkeen pitää vielä odottaa puoli tuntia sitä, että saa valmiin jutun läpi. Sellaista tämä on ollut viime päivinä enkä tiedä syytä moiseen. No, nyt näyttäisi homma toimivan moitteettomasti - ainakin toistaiseksi.

Mainitsin aiemmin, että kävin sunnuntaina taidenäyttelyssä. En ole mikään taiteentuntija, mutt silloin tällöin käyn kuitenkin näyttelyissä. Tällä kertaa menin katsomaan Bruno Maximuksen maalauksia Galleria Utuun. Hoksasin meneillään olevan näyttelyn perjantai-iltana reissusta palatessani. Onneksi satuin kulkemaan sen ohi.

Galleria Utussa oli ollut Bruno Maximuksen laajempi toukokuussa mutten ollut huomannut sitä. Pitäisi seurata tarkemmin näyttelytarjontaa. Nyt nimittäin harmittaa, kun en nähnyt kuin murto-osan Brunon töistä. Hänen työnsä ovat kyllä aika erikoisia. Ne ovat humoristisia ja mielestäni melko naivistisia. HUOM! En ole mikään taiteentuntija joten jätän tarkemmat määrittelyt ja arvostelut muille.

Minulle oli tärkeintä se, että näyttelyssä tuli hyvä olo. Ostin sieltä muistoksi Kummalliset Kansanhuvit -kirjan:



Kirjassa kerrotaan Suomessa harrastetuista kilpailulajeista, joista muualla maailmassa ei ole kuultukaan. Niitä ovat mm. hyttysentappo, ilmakitaransoitto, lypsyjakkaranheitto, suopotkupallo, umpihankohiihto ja muuurahaispesässä istuminen.
Joistakin lajeista on Brunon maalaama kuva kuten esim. eukonkannosta:



Tosi hauska kirja! Kirjan muut tekijät ovat Risto Etelämäki (tekstit) ja Arto Komulainen (ulkoasu).

Menin Utuun katsomaan vain Brunon töitä, mutta siellä oli samaan aikaa myös kaksi muuta näyttelyä. Tarina jatkuu joskus...


----------------------------

Pieni lisäys myöhemmin:

Koska en tosiankaan ole mikään taiteentuntija (mainitsin jo kolmannen kerran) niin kävin etsimässä taiteilijan oman määritelmänsä taiteestaan:

Taiteilija maalaa öljyväreillä ja kutsuu tyylisuuntansa hypnorealismiksi, sen unisesti posiitiivissävytteisestä tyylistä johtuen.

Jäi muuten mainitsematta, että Bruno on syntynyt Jyväskylässä.

12 kommenttia:

Papu kirjoitti...

Mielenkiintoinen näyttely, eukonkannon kuva on kyllä osuvasti hauska :D
Jännä nuo ongelmat vuodatuksessa ku miula ei oo viimesimpiä päivityksiä tehdessä ollu mitään ongelmia, outoa.
Taidenäyttelyt on mukavia, jos aihe sattuu hyvä.

Nia kirjoitti...

Voi, varmasti hauska tuo kirja ^__^ Siinä onkin tekemistä juhannukseksi!

Anu kirjoitti...

Papu - Ne kaikki kuvat oli hurjan hauskoja. Ihmisten pulleat perät saivat minut hihittämään. Pakko olis siis ostaa kirja.
Niin katsos, kun minulla ei olekaan vuodatuksen vaan bloggerin blogi. Jotain ruuhkaa ehkä linjoilla, kun netti toimii muuten moitteettomasti.

Nia - Juu, luen kirjan pyhinä sillä taidan olla ihan kotosalla. Mökkihöperö taidan olla. ;)

tia kirjoitti...

Nuo hiukan erilaiset taidenäyttelyt ovatkin antoisia, ei siellä voi olla naama peruslukemilla ;-)

Papu kirjoitti...

Joo o, mie taijan olla ihan kehällä välillä, nii i oon mie kyl tajunnu, ettei tää vuodatukses ole :D :D :D

Anu kirjoitti...

Tia - Taidan käydä aina vähän erikoisemmissa näyttelyissä. ;)

Papu - Kyllä minä ihmettelin pitkään, että mitä ihmettä horiset vuodatuksesta. =D
Juu, kujalla itse kukin silloin tällöin - meitsi tosin melkein aina. =D

marjukka kirjoitti...

Nuo kuvat ovat tosiaan hauskoja ja ne kertovat paljon!

Anu kirjoitti...

Marjukka - Suosittelen taiteilijan sivuille kurkkaamistakin. Taideteokset ovat hauskoja, mutta jollakin tavalla ärsyttäviäkin. Joku ristiriita niissä on ja siksi ne kai minua kiehtovatkin.

Tinka kirjoitti...

Sain samasen kirjan ristikkopalkintona tässä jokunen kk sitte. Kivoja kuveja ;) muutenki ihan hauska kirja.

Anu kirjoitti...

Tinka - Ristikkopalkintona!?! Vautsi.
Sen tiesin, että ratkot ristikoita, mutten sitä että lähetteletkin niitä.
Minä harrastin ristikoiden ratkomista aikoinaan. Siskoni ja mieheni harrastivat myös. Toisiamme neuvottiin sitten vaikeissa paikoissa. Nyt se harrastus on unohtunut täysin...

Tinka kirjoitti...

Joo, kummasti se motivoi enemmän ratkomaan, kun täyttää semmosia ristikoita, joista on mahollisuus voittaakin jotaki.
Aina harvakseltaan tullee jotaki, kirjoja, rahaa -- enemmän toki rahapalkintoja haluaisin ;) Korvais edes postikuluja, mitä niihin menee.

Meilä kans äiti ja isi on kovia ratkomaan; sieltä se varmaan on tarttunu mulleki.

Anu kirjoitti...

Tinka - Oho, olet voittanut siis useita palkintoja. Minä muistan saaneeni vain yhden ainoan palkinnon ja se oli aivan käsittämättömän typerä!!! Sain nimittäin joskus 70- ja 80-lukujen vaihteessa Ami Aspelundin LP:n. Se oli niin kamala palkinto, että taisin itkeä pettymyksestä. =(

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen