CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 30. heinäkuuta 2009

Vaivaako se?

Hampaastani lohkesi mojova pala. Soitin tietenkin hammahoitolaan varatakseni ajan. Minulta kysyttiin vaivaako hammas. Selitin, että hampaan reuna on terävä ja ruuat jäävät koloon.

Hammasta tutkitaan torstaina 21.1.

Meikäläinen meni sanattomaksi.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hämmästyttää, kummastuttaa..

Piti vilkaista pariin kertaan ennen kuin uskoin silmiäni. Harjun rinteessä Oikokadun puolella oli heinäseipäitä. Aika erikoinen näky keskellä kaupunkia!



Pikku-Maijan kupeeseen on ilmestynyt kiva ukkelikin:



Katumaalauksiakin on uusittu lähiaikoina. En ainakaan ollut ennen bongannut tätä ihanaista:



Mikäli minulla olisi lapsia niin viettäisin varmasti paljon aikaa Mäki-Matin Perhepuistossa. Se on tosi viihtyisä paikka!

Kiistelty Kirkkopuisto

Viime lauantaina vietin vapaapäivää ja kävin kaupungilla rankkasateesta huolimatta. Kävelin keskustan katuja ristiin rastiin ja mietiskelin miten onnellinen olin, kun minun ei tarvinnutkaan muuttaa työn vuoksi pois kotikaupungistani. Luulen, että näytin joltakin kylähullulta laahustaessani hitaasti lahkeet polveen asti märkinä, mutta siitäkin huolimatta suu hymyssä.

Ihan Jyväskylän keskustassa on Kirkkopuisto, joka on mielestäni aivan ihana. Ei siinä ole mitään ihmeellistä vaan sen pelkkä olemassaolo on ihana juttu. Pörräsin siellä vähän pidempään ja ihmettelin jotakin kummallista nykytaidetta. Puissa roikkui mitä missäkin. Vaikka olenkin nykytaiteen ystävä niin aika usein se menee minulla yli hilseen. Tälläkin kertaa kävi niin enkä vaivautunut ottamaan valokuvia yhdestäkään teoksesta. Tuhahtelin vaan niitä katsellessani.

Sateen kastelemana kirkkopuisto on mielestäni kauneimmillaan.

Polkujen punainen hiekka pääsee oikeuksiinsa ja korostaa upeasti hyvinhoidettua vihreätä nurmea sekä tietenkin punatiilistä kirkkoa.



Kioskin läheisyydessä on kaksi isoa kukkaistusta, joissa on yksiä minun lempikukkiani kannoja:



Eipä siellä minun lisäkseni juurikaan muita näkynyt:



Kirkkopuiston asemakaavan muutoksesta on väännetty kättä jo muutaman vuoden ajan. Toukokuussa hyväksyttiin kaavamuutos, joka mahdollistaa Kirkkopuiston alle rakennettavan pysäköintitalon. Paras etten ota kantaa sen tarpeellisuuteen, mutta se on kuitenkin mielestäni ehdottoman oikein ettei siihen törsätä lainkaan kaupungin rahoja! Olen myös tyytyväinen, että Kirkkopuiston legendaarinen kioski suojellaan. Se ei ole ehkä niitä kauneimpia rakennuksia, mutta omalla tavallaan söpö.

Kirkkopuistoon liittyy minulla muistoja kaukaa 80-luvulta. Olin silloin teini-ikäinen ja vietin perjantai- ja lauantai-iltaisin aikaa ystävieni kanssa kaupungilla. Me emme tavanneet missään sisätiloissa vaan Kirkkopuistossa. Siellä me pörräsimme ympäri vuoden. Juttelimme ja kävelimme kirkon ympäri. Kyllä - kävelimme kirkon ympäri!!! Siihen aikaan nuorison keskuudessa oli vallalla kaksi tyylisuuntausta - diinarit ja punkkarit. Kirkkopuisto oli diinareiden aluetta - olin siis diinari. Punkkareiden alue oli korttelin päässä Asemakadulla. Silloin tällöin jotkut lähtivät koettelemaan voimiaan "väärälle maalle". Oi niitä aikoja...

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Lihavampi kuin..

Kävelin kadulla. Hyvä ystäväni tuli minua vastaan ja moikkasi iloisesti. Sitten hän sanoi: "Sää oot lihonu kamalasti! Mallimamma Sööruusiakaan ei näkyny ollenkaan sun takaa!".

Aamulla tarkistin netistä muistinko unessa "mallimamman" nimen oikein. Kyllä vaan muistin. Jos minulta olisi kysytty sitä päivällä niin en olisi saanut sitä päähäni vaikka olisin kuinka pinnistellyt.

Mistä ihmeestä unet oikein kumpuavatkaan..?! Nytkään en ollut nähnyt aikoihin Sjöroosia missään lehdissä tai televisiossa. En ollut myöskään murehtinut lihomistani.

No, hyvät naurut tuosta unesta kyllä sain aamulla.


Mukavaa tiistaita toivottelen tänne blogiini eksyneille!

Olen nähnyt..

Media kertoi blogissaan asioita, joita hän on nähnyt. Luin runotyylisen listan toissapäivänä ja vaivuin sen myötä pikku hiljaa omiin ajatuksiini yhä syvemmälle ja syvemmälle.. Lopulta itkin. Eilen päätin tehdä oman listani ja menin ensin poimimaan linkin Median sivuilta. Luin taas Median listan. Upposin kohta kohdalta syvemmälle ajatuksiini... kunnes taas itkin. Oma listani jäi tekemättä.

Osa itkustani johtui tuskasta. Mieleeni palautui asioita, joita en jaksaisi enää muistaa. Olen nähnyt paljon pahaa, ihan liikaa pahaa,..
Osa itkustani johtui helpotuksesta. Muistin jälleen kerran miten paljon olen kokenut ja nähnyt elämäni aikana. Olin helpottunut ettei minun tarvitse enää palata entisiin aikoihin. Se kaikki on takana päin. Se on siellä eikä voi palata enää elämääni!

Eivät kaikki muistamani asiat ole pahoja - eivät todellakaan!
Elämässäni on ollut suunnattomasti iloisia hetkiä, onnellisia aikoja. Niistä olen osannut onneksi ottaa ilon irti ja saanut niistä voimaa tulevien koitosten varalle. Niitä hyviä jaksoja mietiskelisin mielelläni useinkin mutten tee sitä aivan tietoisesti. Hyvissä jaksoissakin oli nimittäin pahan lonkerot sisällä. Ne lonkerot nykivät minua koko ajan pois - jonnekin pois..

Jouduin käymään koko elämäni läpi kaksivuotisen psykoterapian aikana. Jälkeenpäin en sano enää, että jouduin käymään vaan sain käydä sen läpi. Terapian jälkeen askeleeni ovat olleet suunnattoman paljon kevyemmät. En ole enää kantanut menneisyyden taakkoja mukanani. Välillä ne ovat yrittäneet takertua minuun uudestaan, mutta olen ravistanut ne pois kimpustani.

Olen nähnyt paljon.
Tulen näkemään paljon.

Otan jokaisen hetken, jokaisen päivän vastaan rohkeasti - ilman pelkoa.

Elämä, ota kiinni minusta.
Pyöritä ja kieritä.
Heittele ja ravista.
Minä kyllä kestän.
Minä kyllä kestän..

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Alku (aina) hankalaa

Tämän tein eilen:



Tuossa oli mielestäni jotenkin liian retromeininki ja siitä tuli mieleeni villahousut, joita pidettiin joskus ennen vanhaan. Purin tekeleen.

Tämän tein tänään:



Tuosta tykkäsin tosi paljon, mutta eikös vaan tullut liian pieni. Purin siis pois.



Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu. Vielä minä kuulkaas keikistelen itsetehdyssä paidassa. Näin on näppylät!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Aakkosia

Otin nämä kuvat tänään kävellessäni kaupungille.





Arvaatko mistä kuvat on otettu?

--------------------------------

Lisäys 27.7.2009

Olin ottanut nuo kuvat Cygnaeuksen koulun lisärakennuksen seinästä. Yksi seinä on kokonaan tuollainen pienten aakkosten peittämä. Aika makee! Osa seinistä on taas valkoisia. Nekin oli ihan makeita. Rakennuksen pidemmälle sivulle taas muodostuu isot kirjaimet tuosta samaisesta aakkoskuviosta.



Tosi mielenkiintoinen rakennus!

Vettä sataa..

..vaan ei haittaaa.....


glitter-graphics.com

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Noloa

Koko kesän olen yrittänyt puhua järkeä ainoalle parvekekukalleni. Olen sanonut sille, että kannattaa hillitä kukintaa ja kasvattaa edes vähän lehtiäkin. Selitin sille, että kukkien kuihduttua voi tulla kurjat oltavat uusia odotellessa. Eihän se uskonut minua vaan puski kukkaa ihan urakalla.

Tältä se näytti koko kesäkuun ja vielä viikko sittenkin:



Tältä se näyttää tänään:



Mahtaa olla nolo olo noin alastomana.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Carpe diem!

Maksoin aamulla ostoksiani lähikaupan kassalla. Kuulin ihan vierestäni tokaisun: "Ota musta ukko itelles!" . Katsoin minua ennen ostokset tehnyttä miestä. Kyllä, kyllä hän minulle puhui, koska napitti yhä tiukasti minua.
Sanoin: "Tulipas yllättävä tarjous näin aamutuimaan." ja vilkaisin samalla miehen ulkonäköä ja ostoksia (kaksi pulloa olutta). Sanoin sitten hymyillen: "Paljonko on harkinta-aikaa ennen ku pitää vastata?". Mies lähti mutisten kaupasta.

Tiedä minne matkani olisikaan vienyt mikäli olisin vastannut myöntävästi sen enempää pohtimatta...

Tätähän tämä elämä on - jatkuvia risteyksiä joissa on tehtävä valintoja. Toisinaan eri vaihtoehtoja tulee pohdittua kauan - joskus jopa niin kauan, että tilaisuudet menevät sivu suun. Olen joskus sortunut miettimään elämäni aikana tekemiäni valintoja ja pohtinut millaista elämäni olisi ollut mikäli en olisi tehnyt sitä tai tätä. Eihän sellaisesta pohdiskelusta ole mitään hyötyä. Tehty mikä tehty ja tähän on tultu. Jälleen kerran olen yhdessä risteyksessä. Aika näyttää minne tieni minut vie...

Ja hei, en todellakaan kadu etten lähtenyt akaksi sille ukolle!!!

Vaikea tapaus

Malli on ihan tylsä.
Malli on liian erikoinen.

Kaulus ei saa olla iso reuhkana. Korkea kaulus kutittaa. Ei missään nimessä o-pääntietä!

Ei halua mitään liian tyköistuvaa mallia.
Mitään löysää lömppänää en ala kuitenkaan pitämään!

Ainaoikeinneule on saanut aina karvani pystyyn. Pitsineuleet eivät ole minun juttuni. Palmikoita olen alkanut sietämään mutten varmasti osaisi käyttää apupuikkoa.

Nappikiinnitys takissa ei ole nätti. Vetoketju olisi kiva, mutta se on liian vaikea kiinnittää. Vyötä ei missään nimessä. Kietaisusysteemit eivät käy minulle.

Liukuvärjätty lanka ei käy kuvioneuleen kanssa.
Liukuvärjätty lanka ei käy takkiin tai liiviin, koska edessä raidat menevät erilailla.

Lopultakin täydellinen malli löytyi!!! JIIHAAA!!!

Hitsi, lanka ei käy alkuunkaan malliin.

Kaksi iltaa on mennyt käsityölehtiä ja netin ohjeita selatessa. Taitaa jäädä Purot kaappiin homehtumaan...



Tuo paita on kuin minulle tehty! Mentalwearin sivuilla paidan tiedoissa lukee aika lohduttavasti:


Vaikea ihminen on kuitenkin ihminen!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kasa kaikkea

Eilen oli tosi nätti päivä ja hyppäsin siksi fillarin päälle. Suuntasin Sepänaukion kirpparille ja sieltä minun oli tarkoitus jatkaa matkaa jonnekin päin. Kirpparilta mukaani tarttui keitin ja siksi jouduin palaamaan kotiin. Nakkasin keittimen eteisen lattialle ja lähdin matkaan uudestaan.

Aina pyöräillessäni minulla on mukana tarakkaan kiinnitettävä laukku. Sinne mahtuu hirvittävät määrät tavaraa. Se tuli taas kerran todistettua. Kun lähdin pyöräilemään niin mitään en aikonut reissullani ostaa, mutta mutta..

Eksyin kuitenkin Etolaan ja siellä jumituin SINI-tuotteiden luokse. Mieleeni tuli se, kun pari viikkoa sitten pesin lattioita vanhanaikaisella systeemillä eli konttailin pitkin huoneita luuttu kädessä. Siitä seurasi se, että polveni olivat kuin tulessa ja istuskelin illan jääpalapussi polvien välissä. Pari seuravaa päivää polvet olivat kipeät ja jäykät. Ystäväni ihmettelivät miten ihmeessä joku vielä tänä päivänä luuttuaa lattioita kontaten. Selitin heille, että uskoin saavani sillä tavalla nurkat ja listojen päälliset paremmin puhtaaksi. Höh, nauramaan alkoivat. Eivät muuten naura enää. Siirryin nimittäin kertalaakista tälle vuosituhannelle:



Minulla on ennestään sarjan siivousvälinevarsi ja iso monitoimimoppi. Kyllä nyt kelpaa siivota eivätkä polvetkaan kipeydy.

Etolan jälkeen kävin Prisman kahvilassa nauttimassa kahvin ja aivan huippuihanan vadelmaleivoksen. Se meinasi tosiaankin viedä kielen mennessään. Suosittelen!

Sitten meninkin Prismaan katsomaan Novitan lankoja. En yleensä tykkää Novitan langoista, sillä ne ovat minusta jotenkin tylsiä. Hyvänlaatuisia ne toki ovat - sitä en voi kieltää. Uusi Puro-lanka alkoi kiinnostamaan minua heti, kun näin siitä kuvan Pamin blogissa. Kuvan perusteella se näytti erehdyttävästi Noro Kureyonilta, jota sain kerran ystävältäni. Norossa minua ärsytti sen epätasaisuus. En saanut koskaan neulottua siitä mitään mieleistäni.

(Tiedetään, tiedetään,.. minua on vaikea miellyttää! Olen kyllä saanut kuulla tuon useammankin kerran elämässäni.)

Puro-lanka oli livenä vieläkin ihanampaa kuin kuvissa. Kolme sävyä oli loppunut hyllystä kokonaan ja muitakin oli tosi vähän jäljellä. Pari naista hiplaili lankoja kiinnostuneena ja ajattelin, että mikäli haluaisin ostaa lankaa niin se piti tehdä heti. Loikin vauhdilla hakemaan ostoskoria ja kurvasin takaisin lankahyllylle. Naiset olivat syventyneet tutkimaan lankojen vyötteitä. Minä tungin käsivarteni heidän välistään hyllylle ja aloin tiputtelemaan keriä koriini. Heille jäi enää jämät sinne hyllyyn. Hihkuin mielessäni "Jes Jes Jes!" ja lähdin rinta rottingilla kävelemään kassalle. Oli ihan voittaja olo! =D



Viivyin reissussa kuusi tuntia ja sinä aikana ehdin tuhlata melkoisen summan rahaa. En ollut lähtenyt ostamaan mitään ja niin vain kassini oli ääriään myöten täynnä tavaraa. Kotiin tultuani tyhjensin kassini lattialle ja istuin katselemaan sitä tavaran paljoutta. Ensin kadutti osa ostoksista, mutta syötyäni kassista löytyneet mansikat en katunut enää mitään - en mitään.



Tai no.. Ehkä kaduin hieman sitä etten osannut syödä mansikoita hillityn tyylikkäästi niin kuin moni muu. Läsäytin nimittäin koko litran ruokalautaselle ja sekaan vielä vaniljajäätelöä. Siitä sitten pistin menemään ruokalusikalla.

Se oli kallis, mutta ihana vapaapäivä!

ps.kirjoitetaanko lankojen nimet isolla vai pienellä?

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Mikä löytö!

Vietin tänään vapaapäivää pyöräilyn, herkuttelun ja shoppailun merkeissä. Päivä oli ihanaakin ihanampi. Nyt nukuttaa, mutta pakko laittaa esille aamulla tekemäni kirppislöytö. Saanko esitellä aito ja alkuperäinen Santos vakuumikeitin:







Keittimen mukana sain varapannunkin. Sitä tuskin tarvitsen, sillä yläkupu on herkempi rikkoutumaan. Huomasin jo ostohetkellä, että kumitiiviste on aika hapristunut ja pelkäsin ettei keitin toimisi sen vuoksi.

Heti kotiin päästyäni pesin pannun ja ryhdyin testaamaan toimisiko se. Kyllä vaan toimi. Edellisen kerran keitin kahvit tuollaisella noin 30 vuotta sitten. Sitä sanottiin meillä puluputinpannuksi. Vakuumikeitin nimitykseen törmäsin vasta 90-luvun alussa, kun möin vastaavia Bodumin valmistamia keittimiä.

Yhdessä kuvassa keittimen takana on vanha peltipurkki. Se löytyi samaiselta ulkokirppikseltä tänään.

Taas se nähtiin, että toisen roska on toisen aarre!

torstai 16. heinäkuuta 2009

Nartut

Ystäväni soitti minulle tänään ja kertoi, että heidän koirallaan todettiin nivelrikko. Koiralle on annettava nyt kahta eri lääkettä. Toinen niistä on tulehduskipulääke ja toinen on juotava lääke, joka saattaa hidastaa nivelten kulumista. Sanoin, että toivon juotavan lääkkeen olevan paremman makuista kuin minun lääkkeeni. Ei se ole. Se on nimittäin sama lääke kuin minulla! Ihan tosi!

Ihmettelin ystäväni kanssa sitä miten ihmiselle ja koiralle voidaan määrätä samaa lääkettä. Sitten taustalta kuului ystäväni miehen tokaisu: "Narttu ku narttu!".


glitter-graphics.com

Joku olisi voinut loukkaantua moisesta, mutta en minä. Nauraa hörskötin pitkän aikaa. Hyvä veto!

Tässä vaan aloin miettimään, että onkohan sillä nyt niin väliä millä lääkärillä käyn tästä lähtien. Eläinlääkärillä viitsitään ainakin tutkia ja pystytään siten antamaan diagnoosi. ;)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Työ vai terveys?

Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun sormiini ilmaantui niveloireita. Aloitin silloin työt mattomyyjänä ja nostelin päivät pitkät painavia mattoja. Ensimmäisinä viikkoina käteni olivat todella väsyneet ja ne suorastaan vapisivat iltaisin. Ajattelin, että oli ihan luonnollista, että heikot käsilihakseni reagoivat sillä tavalla. Jokusen viikon kuluttua sormeni alkoivat reistailemaan. Ne olivat aamuisin aivan jäykät jöpikät. Varovaisten jumppaliikkeiden jälkeen sain ne aina pelittämään. Jatkoin töitä ja ajattelin, että oireet häviävät kunhan sormet tottuvat rasitukseen.

Viikot kuluivat ja oireet pahenivat. Tykkäsin työstäni ihan valtavasti enkä olisi halunnut luovuttaa. Tajusin myös sen, että sairasloma koeajalla voisi tietää irtisanomista. Kävin omalääkärini juttusilla monta kertaa ja pyysin apua kipujen vähentämiseksi. Lääkäri ei pystynyt auttamaan mitenkäään muttei nähnyt syytä jäädä sairaslomallekaan. Hänkin sanoi, että minun kannattaa sinnitellä töissä etten vaan menettäisi työpaikkaani.

Parin kuukauden päästä irvistelin jo kivusta. Silloin eräs tuttavani piti minulle tiukan puhuttelun. Hän kertoi kuinka hän oli rasittanut kättään kivuista huolimatta ja aiheuttanut siihen pysyvän vamman. Hän joutuu kärsimään kivuista loppuelämänsä.

Se keskustelu herätti minut. Olin jo kerran menettänyt terveyteni työn vuoksi. Enkö oppinut yhdestä kerrasta..? Pistin vaakakuppeihin työn ja terveyden.

Menin lääkärille taas kerran. Olin silloin niin väsynyt kipuihin, että pelkkä lääkärin näkeminen sai minut itkemään. Tajusin jo silloin sisimmässäni sen, että työurani mattomyyjänä alkoi olla vaakalaudalla. En vain halunnut myöntää sitä.

Matkani jatkui röntgenin kautta reumalääkärille. Reumalääkäri totesi ettei minulla ollut mitään reumaan viittaavaa. Olin todella helpottunut. Lääkäri löysi kuitenkin kipujeni syyn ja se oli napsusormi eli sormen koukistajajänteen jännetupen tulehdus. Minulla oli paha tulehdus lähes jokaisessa sormessa. Siihen oli vain yksi parannuskeino: pitkä lepo.

Jäin sairaslomalle ja menetin työpaikkani.

Minulla oli tuolloin takana pitkät sairaslomat työuupumuksen ja masennuksen vuoksi. Niiden jälkeen olin onnistunut nappaamaan työpaikan, josta olin haaveillut jo vuosia. Kävin silloin vielä psykoterapiassa ja käytin lääkkeitä paniikkihäiriöön, mutta kaikki näytti sujuvan hyvin työpaikalla. Tunsin olevani uuden elämän alussa ja taas vedettiin matto alta. Kysyin mielessäni, että miksi minulle piti tapahtua vielä tämäkin..? Miksi???

Terapeuttini pelkäsi pahinta.
Ystäväni pelkäsivät pahinta.
Minä pelkäsin pahinta.

Kaikki me pelkäsimme, että masennun uudestaan.

Hä hää... Enpäs masentunutkaan!!!



Terapeuttini totesi kuukausien kuluttua ettei ollut voinut kuvitellakaan millaiset voimavarat sisälläni on ollut piilossa! Hän sanoi, että minulla on käsittämätön kyky löytää elämästä valoisia puolia. Masentuneena en vain jaksanut kiinnostua mistään.

No niin, takaisin asiaan.. Tulehdukset paranivat sormista muutamassa kuukaudessa, mutta kivut eivät ole poistuneet. Ne tulevat ja menevät. Voimakasta rasitusta sormeni eivät kestä joten mitään kovin fyysistä työtä näillä räpylöillä ei enää tehdä.

Hulluinta tässä tilanteessa on se, että sormiani ei tutkita. Toukokuun lopulla kävin viimeksi terveyskeskuslääkärillä ja kerroin sietämättömistä kivuista parin sormen kärkinivelissä. Sain reseptin särkylääkkeeseen sekä nivelrikkoon. Täh? Eihän minulla ole edes todettu nivelrikkoa! No, hain apteekista molemmat lääkkeet - myös sen nivelrikkoon tarkoitetun ja toivoin sen helpottavan oloani. Enpä tiedä veisikö lääke kivut pois, koska en ole saanut sitä hemmetin litkua alas kurkustani!



Olen yrittäny juoda tuota reippaasti vedellä laimennettuna ja mehulla maustettuna. Olen yrittänyt hitaalla tyylillä, nopealla tyylillä ja nenästä kiinni pitäenkin. Ei, ei mene alas vaan oksennus tulee ennen kuin puolet on mahassa. Uskomaton maku!!!

Tänään juttelin puhelimessa omalääkärini kanssa ja kerroin nolona tuon asian. Pyysin myös, että sormiani tutkittaisiin eli ne kuvattaisiin. Ei, ei kuulemma kannata kuvata. Syynä on se ettei röntgenissä pidä käydä turhan usein, koska siitä on omat haittansa. Sormeni kuvattiin viimeksi puolitoista vuotta sitten. Onko totta ettei tämä kuvausväli riitä!?! Ihmettelen...

No, tässä sitä sitten vaan ollaan ja kärsitään kivuista joita on ilmennyt myös polviin. Olen lukenut hyvin paljon erilaisista nivelvaivoista ja keskustellut samoista ongelmista kärsivien kanssa. Kaikki oireeni viittaavat nivelrikkoon. Vaan kun en voi tietää onko tämä sitä vaiko kenties jotakin muuta. Ei kannata tutkia....

KYRSII!!!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Tuttu juttu?

Siivosin lauantaina yhtä romukaappiani ja käteeni osui kutakuinkin ikäiseni puinen juttu:



Näytin tuota ystävälleni, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan mitä sillä tehdään.

Tiedätkös sinä..?

--------------------------------

Lisäys 15.7.

Kuten kommenteissa tuli ilmi niin pelihän tuo on. Reikiin tökätään naulat tai vaikkapa tulitikut. Meillä käytettiin aikoinaan kuparinauloja. Yksi reikä jätetään tyhjäksi ja sitten vaan aletaan hyppimään yhden naulan/tikun yli ja otetaan ylihypätty pois. Tavoitteena on se, että lopuksi vain yksi naula/tikku tötöttää laudassa. Helppoa? Ei se ole vaikka siltä vaikuttaakin.

Eräs ystäväni muuten arveli, että tuo on roseekukkalaite. Pieleen meni arvaus, mutta ei se kyllä huono ollut. Tuollahan voisi vallan mainiosti tehdä niitä kukkia.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Hyvä Henna!

Kuulin tänään radiosta, että opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa uskontotietoa vaihtoehdoksi uskonnonopetukselle. JES! Ryntäsin oitis lukemaan netistä lisää tuosta ehdotuksesta. Olin todella pettynyt, kun luin täältä Hennan sanat:

–Se on pohtimisen arvoinen asia. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe isoa tarvetta nykyisen uskonnonopetuksen muuttamiselle, sillä luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle, hän toteaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

Homma taitaa jäädä ajatuksen tasolle.

Minulle uskontotunnit olivat aikoinaan yhtä tuskaa! Ihmettelin aina miksi ihmeessä minun oli pakko olla niillä tunneilla, koska en ollut uskossa. Minulla oli siis vahva oma näkemykseni uskonnosta jo silloin. Muistan kuinka yksi luokallani ollut poika sai vapautuksen uskontotunneilta. Minä ja luokkakaverini ihmettelimme asiaa suuresti, mutta mitään meille ei selitetty. Olin hyvin kateellinen sille pojalle!

Uskontotieto, jossa kerrottaisiin kaikista maailman uskonnoista olisi ollut mielestäni ihan ok.

Henna Virkkusen pitäisi ehdottomasti tehdä lakiesitys asiasta! Jään odottamaan...

Yksi, kaksi, kolme,..

Olin kouluaikana ihan toivoton tapaus matematiikassa. En oppinut millään mitään kaavoja. Muistan kuinka taistelin mm. prosenttilaskujen kanssa ja veljeni yritti auttaa minua niissä. Hän neuvoi erilaiset kaavat kuin opettajani ja ne menivät minulla niin sanotusti jakeluun. Opettaja huomasi kuitenkin, että käytin eri kaavoja ja jouduin luopumaan niistä. Lopputulos oli se etten osaa tänä päivänäkään prosenttilaskuja. Siitäkin huolimatta olen keplotellut myyntityössä koko aikuisikäni. =)

Olen uskonut näihin päiviin saakka, että ihan peruslaskutoimitukset ovat minulla hanskassa. Joopa joo..

Eilen ostin Saarioisen valmiiksi maustettuja fileepihvejä. Katsoin kaupassa, että pakkauksessa on sopivasti neljä filettä joten saisin niistä ruokaa pariksi päiväksi.



Tänään päätin sitten paistaa fileet. Ladoin niitä kuumalle pannulle; ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs. Siellä ne olivat pannussa ja voisin nakata pakkauksen roskikseen. HÖH! Siellähän olikin vielä jotakin..



Laskin pannussa olevat fileet uudestaan ja katsoin sitten yhtä isoa filettä paketissa. No, kai niitä sitten on neljä. Paras pyytää veljeltä apua yhteenlaskussa, kun seuraavan kerran tavataan.

Fileet saivat lautasella seurakseen perunoita, salaattia ja aika mielenkiintoista salaattikastiketta. Kastikkeessa oli melko tömäkkä jälkipotku!



"RÖYH!"

Anteeks!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Hunajaa ja stand uppia

Kävin tässä aamutuimaan etsimässä netistä erästä printtipaitaa. Löysin haluamani, mutta se oli tilapäisesti loppu. Harmi. Sivustoja selaillessani törmäsin
Mentalwearin hullujen horoskooppiin. Heinäkuu näyttää minun kohdallani tältä:

Oinas 21.3-20.4.

Oinaiden kesä on alkanut takkuisesti. Olet ollut turhankin paranoidi suhteessa lähimmäisiisi. He eivät halua sinulle mitään pahaa. Se, mistä loukkaannuit alkukuusta, on kääntymässä nyt voitoksesi. Pidä puolesi. Näen hunajapurkin. Kannen. Katso kannen alle kun menet K-kauppaan. Siellä on sinulle viesti, tai oikeastaan muutama numero; itse asiassa numerosarja, jonka avulla löydät uuden kumppanin. Numerosarja voi olla puhelinnumeron alkuosa, syntymäajan alkuosa, jotakin. Mutta tulet huomaamaan miten onnekas olet!


Aika hauska. Olen kertonut täälläkin miten minusta tuntuu, että ystäväni ovat jättäneet minut yksin haaveitteni kanssa. Paranoidi on kuitenkin aika vahva sana!? Olen kyllä miettinyt itsekin, että ehkä otan turhan vakavasti asian ja yrittänyt luottaa siihen, että ystäväni haluavat vain parastani toppuutellessaan minua.
Tuo hunajapurkkijuttu on varsin mielenkiintoinen. Onko purkkien sisäkansissa yleensäkin jotakin numeroita..? Ostan hunajani pulloissa joten en tiedä tuota. No, en usko horoskooppeihin enkä ikipäivänä lähtisi noudattamaan niissä annettuja neuvoja. Enhän minä sentään niin hullu ole!!! =D

Tänään minulla on viikon viimeinen työpäivä. Illalla menen ystäväni kanssa katsomaan stand uppia, joka on osa Jyväskylän Kesän ohjelmistoa.



Nyt on paras lähteä suihkuun ja aamupalalle. Työmatkalla käyn ostamassa evästä K-kaupasta. Saas nähdä pääsenkö ihan kunnialla ohi niistä hunajapurkeista...

torstai 9. heinäkuuta 2009

100 kysymystä: osa 2/2

jahas, tehdäänpä tämä loppuun...

41. Mitä teet kahdeksan päivän päästä?
Vietän normaalia arkipäivää ellei mitään yllättävää tapahdu

42. Milloin leivot seuraavan kerran?
Ei aavistustakaan! En ainakaan ihan lähiaikoina.

43. Oletko koskaan ollut autokolarissa?
En kolarissa, mutta ojaan on tullut pöläytettyä ystävän kyydissä istuessa.

44. Missä haluaisit olla?
Tämä kotisohva kelpaa tällä hetkellä vallan loistavasti.

45. Kaunein kuulemasi kappale?
Ihan mahdoton vastata.

46. Mieluisin ulkolämpötilasi?
Kesällä 17-22 astetta lämmintä, talvella 2-15 astetta pakkasta

47. Lempikarkkisi?
Fazerin sininen. Ellei sitä lasketa karkiksi niin sitten en osaa nimetä mitään tiettyä.

48. Kuinka monta autoa perheelläsi on parhaimmillaan ollut samaan aikaan?
yksi

49. Haluaisitko olla joku muu?
En.

50. Entä haluaisiko kukaan muu olla sinä?
Enpä usko!!!

51. Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
Mietin sitä, että heräänköhän turhan aikaisin valoisuuden vuoksi.

52. Keksi itsellesi jokin loistava lempinimi, joka alkaa etunimesi alkukirjaimella:
Mitä tällaisesta lyhyestä nimestä vääntämään lempinimiä - pitenisi kuitenkin.

53. Mitä aiot tehdä huomenna?
Teen töitä ja menen sen jälkeen katsomaan stand-uppia.

54. Kuka viimeksi soitti sinulle?
Työkaveri työasioiden merkeissä.

55. Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
Yksi ystävä vaan..

56. Pisin suhteesi? Kenen kanssa?
12 vuotta. Miehen. ;)

57. Käytätkö aina turvavyötä?
Kyllä.

58. Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
En ole mikään ennustaja!

59. Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
En.

60. Paras naapurisi?
Yksi työtön perheenisä. Mies on kova puhumaan niin kuin minäkin.

61. Oletko ikinä värjäyttänyt ripsiäsi?
En.

62. Pidätkö valokuvaamisesta?
No vähäsen joo..

63. Oletko onnellinen?
Enimmäkseen kyllä.

64. Onko footbaggaily kivaa?
On varmasti, kun hallitsee homman.

65. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
Ennen uskoin tietäväni eron, mutta en tiedä enää. Tämä vuosi on sekoittanut pääni..

66. Millainen olet aamuisin?
Sekava, hidas ja vähänkin ärsytettäessä pirun kiukkuinen!

67. Kuinka monta kertaa sinulle on tehty lävistys?
Ei kertaakaan. Reikiä korvissa ei tietääkseni kutsuta lävistyksiksi..?

68. Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
Ei aavistustakaan!

69. Omistako crocsit?
En! En voi sietää niitä!!!

70. Miten hiuksesi ovat nyt?
Sojottavat sinne tänne.

71. Koska joit viimeksi kaakaota?
Pari vuotta sitten.

72. Onko sun sänky nyt pedattu?
Toki.

73. Minkä väriset lakanat sulla just nyt on?
Aluslakana on musta ja pussilakana puna-oranssi.

74. Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
Omenanvihreän neuletakin, joka maksoi 35 euroa.

75. Onko sinulla salaisuuksia jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
Saattaapa hyvinkin olla. ;)
Monia ihmisiä on yleensäkin melko helppo kauhistuttaa.

76. Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
Molemmat käy, kun seura on mieleistä.

77. Luonne vai ulkonäkö?
Luonne!

78. Mitä kolmannessa saapuneessa viestissä kännykässäsi lukee?
Poistan saapuneet viestit yleensä heti.

79. Mitä sanoit viimeksi?
Kiitti!

(Kysymyksest 80-89 olivat turhaa jossittelua joten jätin ne pois.)

KUN...
90. olen 50-vuotias...
niin olen mikä olen ja olen missä olen.

91. olen vihainen...
niin kiroan.

92. olen iloinen...
niin nauran herkästi.

93. olen kolmatta viikkoa kesälomalla...
niin jatkan lomaa ja nautin olostani.

94. olin viimeksi teatterissa, kävin katsomassa...
jonkun kotimaisen elokuvan vaan en muista minkä. Siitä on jo useampi vuosi aikaa.

95. Minkälaisista elokuvista pidät eniten?
Romanttisista komedioista, draamoista ja psykologisista trillereistä.

96. Mikä radiokanava sinulla on autossa päällä?
Ei ole autoa.

97. Koska ja miten esiinnyit viimeksi julkisesti?
Ala-asteen juhlassa olin yksi pieni lintunen muiden lintusten joukossa.

98. Mikä on lempipurukumimakusi?
Spearmint

99. Mikä on lempijäätelösi?
Magnum Classic kaupasta ja mangomeloni aidossa vohvelissa jäätelökioskilta.

100. Oletko tyytyväinen elämääsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä.

"LÄÄH LÄÄH LÄÄH!"

100 kysymystä: osa 1/2

Löysin viime viikolla tosi kivan Minja-blogin ja nappasin sieltä meemin. Se on valtavan pitkä joten pätkäisen sen kahteen osaan. Tässä tulee osa 1.

1. Selitä neljällä sanalla miksi viimeksi oksensit?
Yritin juoda hirvittävän nivelrikkolääkkeen.

2. Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
Toivon ettei kukaan.

3. Onko joku ihastunut sinuun?
Tuskinpa!

4. Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
Työpäivän jälkeen haen valokuvat liikkeestä ja käyn ostamassa monenlaisia tarvikkeita työpaikalle. Sitten tulen kotiin möllöttelemään ja saatanpa tehdä yhden deconkin.

5. Jos olisit sairaalassa, tulisiko joku facebookkaverisi katsomaan sinua?
Olen ollut facebookissa parin päivän ajan ja minulla oli vain yksi ystävä siellä. On aivan varmaa, että hän tulisi katsomaan minua!

6. Pyysikö sinua elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
Kyllä pyysi. Hän sai myös minulta anteeksi. Anteeksianto ei ollut itsestäänselvyys eikä todellakaan helppoa, mutta se kuitenkin helpotti oloani ja vapautti minut menneisyydestä..

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
Juuri tässä ja nytkö? En mitään muuta kuin vastailla näihin kysymyksiin.

8. Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
Todennäköisesti joku soittaa väärään numeroon. Ellei soita niin sitten jollakin ystävälläni on todella tärkeitä uutisia tai jokin hätä.

9. Onko joku jota et koskaan unohda?
Toki, montakin....

10. Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin
Yksi on ja se riittää.

11. Oletko koskaan suudellut ketään jonka nimi alkaa J:llä?
On parikin.

12. Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
Ei!

13. Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?
Näillä näkymin kyllä. Perjantaina menen suoraan töistä katsomaan stand-uppia ja viikonloppu on vapaata.

14. Oletko päässyt syliin viimeisen 5 päivän aikana?
En. Edellisestä kerrasta on useampi vuosi..

15. Missä olet kahden tunnin päästä?
Syömässä aamupalaa ja meikkaamassa yhtä aikaa. =D

16. Minkälaisen unen näit viimeksi?
Viime yöltä en muista mitään unia. Edellisestä jutustani voi lukea sitä edellisen yön uneni. Huh huh..

17. Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
Ystävyyden määritelmä on muuttunut elämäni aikana. En osaa laskea ystäviäni siksi.

18. Mikä on lempivaatteesi?
Rennot, pehmeät kotihousuni. Ehdottomasti!

19. Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
Pienen pienenä tyttönä

20. Montako laukkua omistat?
Onkohan kassi ja laukku sama asia..? No, kaikkia kantovälineitä on yhteensä ehkä viitisentoista.

21. Monetko korkokengät omistat?
Yhdet. En ole koskaan ollut korkokenkätyyppiä. Nykyään en voi edes pitää korkokenkiä nivelvikojeni vuoksi.

22. Koska olet viimeksi vetänyt "perskännit"?
Täytyy myöntää, että viime kesän loppupuolella. =(

23. Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
Silmät ja hymy. Niistä voi lukea paljon.

24. Oletko nyt ihastunut?
En.

25. Haluisitko seurustella?
Tällä hetkellä ei ole mitään halua seurustella. Olen oikein tyytyväinen sinkkuelämääni. Tilanne voi muuttua vaikka tunnin päästä mikäli tapaan jonkun ihmisen kenen kanssa synkkaa.

26. Olitko tänä kesänä kesätöissä?
Olen tämän kesän töissä vaikka tätä ei voi sanoa kesätyöpaikaksi.

27. Kenen kanssa tekstailet useimmin?
Testailen paljon. Yksi ystäväni keikkuu luonnollisestikin listan kärjessä. =)

28. Miksi vietät joulua?
Se ei ole minulle hengellinen juhla. Se on minulle rauhoittumisen ja samalla ilon juhla.

29. Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
Kotona. Ei viinaa, ei grillausta, ei lavatansseja, ei kokkoa, ei mitään tyypillistä juhannukseen kuuluvaa...

30. Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
Heh heh heh... Kertoisiko joku milloin minusta tulee aikuinen niin vastaan sitten jotakin. =D

31. Oletko ainoa lapsi?
En. Minulla on veli. Oli minulla siskokin, mutta hän kuoli vuonna 2005.

32. Nuorin perheestäsi?
Kyllä.

33. Kenelle puhuit viimeksi?
Eilen illalla ystävälleni.

34. Soitit viimeksi?
Eilen päivällä samaiselle ystävälleni.

35. Onko sinulla riitoja perheesi kanssa?
Paha riidellä, kun ei ole perhettä.

36. Onko perhe sinulle tärkeä?
Äh, kylläpäs tätä asiaa nyt pyöritellään eri kanteilta. Jos nyt sanotaan, että veljeni on lähin elossa oleva sukulaiseni ja kuuluu siten perheeseeni niin kai hän on minulle omalla tavallaan tärkeä..

37. Mitkä sukat sinulla on nyt jalassa?
Nou sukat!

38. Sataako ulkona?
Eipä juuri nyt, mutta sateen uhka leijuu ilmassa. Saattaa olla, että pyöräilen sateessa työpaikalle..

39. Mitä olet juonut tänään?
Kaksi mukillista kahvia.

40. Mitä olet syönyt tänään?
En vielä mitään ja siksi pätkäisenkin tämän meemin poikki tästä ja teen illalla loppuun.


Heippa ja mukavaa torstaita kaikille!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Yksityisyyttä, kiitos!

Kyttäilin pitkään hetkeä jolloin kukaan ei olisi menossa hissiin. Lopulta rappukäytävässä oli hiljaista ja livahdin sinne. Tempaisin vauhdilla housut kinttuun ja kävin helpottamaan oloani perällä olevan verhon taakse. Kun poistuin hissistä niin minua vastaan tuli vanha pariskunta käsikynkkää. Minulla kävi tuuri, että ehdin käymään hississä ennen heitä.

Hieman myöhemmin olin ystäväni luona kylässä ja hän muistutti minua siitä, että saunavuoroni alkaisi ihan hetken päästä. Olin ihan unohtanut asian. Hyppäsin fillarin päälle ja poljin vauhdilla kotiin. Ehdin saunaan, mutta päästessäni lauteille kuulin lasten ääniä pukuhuoneesta. Istuin ihan hiljaa lauteilla ja toivoin lasten menevän pois. Lapset tulivat kuitenkin löylyhuoneeseen ja säikähtivät minua pahanpäiväisesti. Huutelin heille, että he ovat väärään aikaan saunassa muttei heidän tarvitsisi lähteä pois. Kyllä he kuitenkin lähtivät.

Jonkun ajan päästä joku tuli pesuhuoneeseen. Ihmettelin. Ovi aukesi. Odotin jännittyneenä kuka sieltä nyt tulisi. Ovesta tuli ensimmäisenä esiin punainen letku ja sitten... Päälleni ruiskittiin jääkylmää vettä! Kävin kirkumaan ja mies säikähti. Hänkin oli tulossa kylpemään. Ihmettelimme miten olimme siellä samaan aikaan. Mies lähti pois ja minä jäin.

Seuraavaksi tulikin siniseen haalariin pukeutunut mies ja alkoi korjaamaan lauteita. Silloin en enää jaksanut keskustella kuka oli väärään aikaan paikalla vaan aloin heittämään löylyä ja nostin jalkani kaiteelle. Kaide romahti ja minä tipuin lattialle.
Olipas rentouttava kylpyhetki!!!

Aamuyöstä heräsin siihen, kun karjaisin "ALA VETÄÄ SIITÄ!!!". Silloin istuin vessanpytyllä ja joku nainen tiirikoi oven auki. Sinne se tunki - vieläpä koiransa kanssa! Naisella oli kädessään pieni kyselylomake, jossa oli ainakin kysymykset:
Horoskooppimerkkisi?
Silmiesi väri?
Arvatkaapa kiinnostiko vastailla kysymyksiin siinä istuessa. No ei todellakaan!

Että sellainen yö on takana. Jotkut sanovat, että levottomat unet johtuvat täysikuusta. Katsoin kalenterista, mutta sellaisen aika ei ole nyt. Missä lie vika..?

Nyt ajattelin mennä suihkuun IHAN YKSIN. Samalla käyn vessassa - IHAN YKSIN. Saas nähdä miten käy...

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Oi Tessa, oi Tessa!

Kehuin jokunen aika sitten olohuoneessani ja keittiössäni olevia VM-Carpetin Tessa-mattoja. Ajattelin kehua vielä lisää. Paitsi että ne ovat mukavan pehmeitä jalan alla, helppohoitoisia ja kestäviä niin niitä voi myös muotoilla helposti. Ai ettäkö mitä..?

No, Tessoissa on evapolytex pohja, joka on sellainen huopamainen, mutta paljon napakampi materiaali. Pohja pitää maton hyvin paikoillaan millaisilla lattiamateriaaleilla tahansa. Monissa nukkamatoissa on kova pohja ja ne tuppaavat liitelemään sinne tänne - ainakin lasten ja koirien vauhdissa. Tessan langat on kierretty niin tiukasti etteivät ne lähde purkautumaan rajummassakaan imuroinnissa. Monet nukkamatothan ovat jo muutaman kuukauden käytön jälkeen melkoisia takkukasoja. Tessa se vaan näyttää kuin uudelta monen vuoden käytön jälkeenkin.

Ai niin, siitä muotoiltavuusjutustahan minun piti kertoa. En vaan voi sille mitään, että Tessa saa minut näin kehua retostelemaan. =)

Evapolytex pohjaus tekee Tessasta sellaisen, että sitä voi halutessaan leikata pienemmäksi joko mattopuukolla tai sitten ihan saksilla. Mikäli vaikkapa iso 160x230 senttinen matto alkaa tympimään niin siitä voi leikata vaikkapa kaksi 80x230 senttistä käytävämattoa. Kätevää!



Tuo musta matto, jota sunnuntaina leikkasin ei ole Tessa!!! Rahapulassani menin nimittäin sortumaan kopioon. Maton nukkalanka on kyllä ihan ok, mutta pohja on aivan liian paksu ja erottuu siksi rumasti nukan alta. Valkoinen pohja mustassa matossa on karmea näky! Ei siinä auttanut muu kuin värittää tussilla reunat.



Entisen 133x200 senttisen maton sijaan minulla on nyt kaksi mattoa. Toinen niistä on pyöreä (halkaisija 130cm) ja toinen 70x133 senttinen

Tessa-mattoja ostetaan paljon koiraperheisiinkin eikä niiden puhtaanapito tuota kuulemma yhtään mitään ongelmaa.
Ou nou, taas alan kehumaan. Tämä ei sitten ollut mikään VM-Carpetin maksettu mainos vaikka siltä saattaa vaikuttaakin. Hih!

Kylppärissäni minulla on muuten vihreä pyöreä Tessa. Sen hankin 100 euron lahjakortilla, jonka sain mattoliikkeen kilpailusta. Kilpailussa piti suunnitella hauska mattomainos ja minä pääsin kolmen parhaan joukkoon omalla hoopolla julisteellani. Lahjakortti riitti pyöreän maton lisäksi pieneen palaseen samaista mattoa. Myyjät ihmettelivät mitä tekisin mokomalla pienellä siivulla. En tiennyt vielä silloin mitä siitä teen, mutta tuonne se sitten päätyi:



Tiedän - olen hieman outo. ;)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Hei hei harmaat!

Pari viikkoa harmittelin harmaata kuontaloani..



...ja katselin keittiön pöydällä lojuvia värjäysaineita..



..tänä iltana kaivoin kaapin perukoilta esille myös värjäyskamppeeni..



...reilun tunnin päästä lookini oli aivan erilainen..



Kaksivärjäys on melkoisen työläs homma. Teen sen siitäkin huolimatta itse, koska hinnaksi tulee vajaat 12 euroa. Kampaajalla summa olisi melkoisesti suurempi.

Paras kertoa etten ole kammannut hiuksiani värjäyksen jälkeen vaan annoin niiden kuivua ihan rauhassa. Noin ne sojottavat minne lystäävät ellen taltuta niitä haluamaani malliin aineiden avulla. Kampaajille minä ja lyhyet hiukseni olemme olleet melkoinen haaste aina. =)

Noista karmeista värjäyskamppeista minulle tulee aina mieleen siskoni. Kerran tapahtui nimittäin tällainen juttu:
Siskoni oli luonani yökylässä ja oli aikeissa mennä suihkuun. Sanoin, että hän voi napata itse pyyhkeen kaapista. Hän viipyi kaapilla ihmeen pitkään ja kysyin löytyykö sieltä mieleistä pyyhettä. Kovin vaisu: "jooo.." kuului toisesta huoneesta. Menin katsomaan mikä oli vialla. Hän piteli käsissään pyyhettä ja katseli sitä silmät pyöreinä. Selitin, että hiuksia värjätessä tuppaa tulemaan sotkua ja käytän siksi joka kerta samaa pyyhettä. Siskoni huokaisi helpotuksesta ja alkoi nauramaan. Hän oli ihmetellyt miksi minulla oli niin verinen pyyhe kaapissa. =D

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Tyylitesti

Tein Avotakan tyylitestin. Tiesin toki ilman sitäkin oman sisustustyylini, mutta oli kiva päästä lukemaan millä sanoilla sitä testin tuloksessa kuvaillaan.



Olet moderni pelkistäjä!

Sisustat harkiten ja linjasi ovat aina koruttoman selkeitä. Olet aito modernisti, joka luottaa funktionalismin ja minimalismin voimaan. Skandinaavisen kevyt ja luonnollinen muotoilu vetoaa sinuun. Sinun on helppo karsia ja keskittyä olennaiseen. Et pidä kirjavuudesta vaan etsit tyyntä ja coolia tunnelmaa. Nautit erilaisten pintavaikutelmien yhteispelistä ja hienonhienoista värinyansseista. Viihdyt pikemminkin kaupungissa kuin maalaistalossa. Kodissasi soi soul tai pop ja keittiöstäsi löytyy teräksisiä ja harmaita pintoja.


NAPAKYMPPI!

Aistimeemi

Yritän välttää meemejä - kuten sivupalkistakin huomaa. Silloin tällöin törmään kuitenkin meemeihin joita on tosi kiva lukea ja silloin mieleni tekee tehdä ne itsekin. Äsken kävin ensimmäistä kertaa Hannin lätinät -blogissa ja siellä tömäsin tosi kivaan aistimeemiin. Nappasin sen mukaani. Tässäpä minun vastauksiani..

1. Pehmeintä maailmassa... pienen koiranpennun turkki (pakko saada painaa poskea vasten)

2. Liian makeaa… marenki

3. Mieluisin ääni… ainakin näin aamuisin kahvinkeittimen rupsutus

4. Järkyttävin haju… koiran ripulilla vuorattu lattia ja alaseinä. Siivosin sellaista huonetta 20 vuotta sitten ja oksensin aina välillä, ei unohdu koskaan se haju. Melkein oksennan nytkin.

5. Himoittavan hyvää… Vuosikaudet himoitsin suorastaan sairaalloisesti Fazerin sinistä sulkaata ja erästä miestä. Olen saanut vierotettua itseni molemmista. Tällä hetkellä himoni ovat mansikat joiden kyytipojaksi en kaipaa mitään. Kohta loikin taas ostamaan niitä.


6. Tuoksuu hyvälle... Vanilja - aina ja kaikkialla. Kun tunnen vaniljan tuoksun kaupoissa niin alan vaistonvaraisesti kulkemaan sitä kohti. Hetken päästä olen sitten nuuhkimassa esim. vaniljarinkelipussia tai hajuvettä.

7. Oudoin hajumieltymyksesi… En osaa määritellä mikä on outoa.

8. Lapsuusajan hajumuisto... Naapurin koti. Koti haisi niin voimakkaasti kissankuselle ettei siellä voinut kunnolla hengittää. Kissoja oli pal-jon!

9. Kutittaa.... Ihottuma silmien ympärillä. Kärsin siitä ajoittain.

10. Riipii korvia... Vaatteissa, lenkkareissa, lompakoissa jne käytettävät tarranauhat. En osta tuotteita, joissa on sellaisia. Ääni repii pääni hajalle ja karvat nousevat pystyyn.

11. Yrjöttävä maku... Tonnikala. Olen yrittänyt opetella syömään sitä, mutta laihoin tuloksin. Palat pyörivät ensin suussani loputtomiin ja nieluun joutuessaan ne pyrkivät takaisin ylös.

12. Pelottava ääni... Yliäänikone tai mikä lie sotilaskone. Kyyneleet tulevat silmiini mikäli sellainen menee yli. En tiedä miksi....

13. Kylmää vai kuumaa..... Kylmää.

14. Iljettää koskea... viemärit, koukussa sätkivät tai perattavat kalat, biojätepussit,..

15. Tuntuu hyvältä kädessä... Sileät kivet, pehmeä karva, sametti, rakastetun iho ja hiukset. Niiden silittelyyn ei voi kyllästyä koskaan......

Olipas mukavaa, mutta samalla yllättävän vaikeata vastailla noihin. Joidenkin kysymysten kohdalla tuli upottua muisteluihin pitkäksi aikaa. Kävin ajatuksissani lapsuudessani, entisissä parisuhteissani, entisissä työpaikoissani,.

Napatkaa meemi mukaanne mikäli haluatte!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Nautiskelua

Täällä Jyväskylässä paistoi tänäänkin aurinko siniseltä taivaalta. Silloin tällöin jokunen poutapilvi kulki ohi..



Otin rennosti niin kuin aiempinakin lomapäivinä.

Nyt kesällä minun tulee syötyä huomaamatta tosi kevyesti. Se on ihan näiden herkkujen ansiota:





Vatsaani ei mahdu juurikaan muuta, kun popsin litroittain mansikoita, vesimelonia, herneitä ja muita luonnon herkkuja. Varhaisperunoiden kanssa minun tulee tosin syötyä turhan paljon Oivariinia. No, kai se on ihmisen saatava rasvaakin jostakin. Vai..?

Nyt on aika mennä nukkumaan. Haluaisin nimittäin herätä huomenna aikaisin ja mennä pörräämään ulkoilmakirpparille. En ole käynyt siellä kertaakaan tänä kesänä. Miten lie olenkin unohtanut koko jutun.

Hyvää yötäää.....

Kohti uusia haasteita

Monta vuotta kuljin masentuneena surun poluilla - rämmin pimeässä enkä uskonut enää löytäväni valoa. En uskonut pystyväni työntekoon enää koskaan. En uskonut, että kukaan uskaltaisi edes palkata minua pitkien sairaslomien jälkeen.

Jostain pimeyden keskeltä saapui mies, joka uskoi minuun - vaikken itse uskonutkaan. Hän halusi palkata minut. Olin kovin epäileväinen työn suhteen. Mies suorastaan anoi minua ottamaan työn vastaan. Lopulta suostuin.

Aloitin työt. Kaikki oli outoa ja uutta. Päivät kuluivat ja opin aina uusia mielenkiintoisia asioita. Viimeisetkin surun ja pelon rippeet hävisivät pikku hiljaa. Voimani lisääntyivät ja itsetuntoni vahvistui.

Tunnen olevani elossa - elossa!!!

Olen onnellinen.

Mitä tekevätkään ystäväni?
Vähättelevät. Ilkkuvat.
Sanovat, että olen väärällä tiellä.

Ei tukea. Ei rohkaisua.

Olen kaivannut siskoani. Hän ei olisi kääntänyt minulle selkäänsä. Hän olisi iloinnut kanssani.

Ei ole enää siskoa.
Blogiystävät on!
Ilman teitä en jaksaisi.
Ilman teitä en uskaltaisi.

Jatkan tällä tiellä.
Aika näyttää minne tie vie..


(kuva jääkaappini ovesta)

torstai 2. heinäkuuta 2009

Omituinen mollukka!

Eilisellä pyöräretkelläni "törmäsin" tällaiseen omituiseen isoon mollukkaan:



Meni tekemään lähempää tuttavuutta ja näin kyljessä laatan:



Minulla ei ole aavistustakaan mikä tuo on.

Tietäisitkö sinä?

Arvauksia edes?

-----------------------------

Lisäys myöhemmin:

Tuo mollukka on muuten Kankaan paperitehtaan pihapiirissä.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Alan nauttimaan

Vietin eilisen illan näissä maisemissa..



En ollut koskaan ennen nähnyt tuota järveä noin tyynenä. Kaunis näky.

En ole tunnetusti mikään mökki-ihminen. Nyt lähdin veljeni mökille, koska tiedossa oli pikareissu - yksi ilta ja yksi yö.

Mökeillä minua houkutellaan aina järveen. En ole koskaan innostunut ajatuksesta - enhän osaa uida ja sen vuoksi jopa pelkään vettä. Eilen illalla veljeni kehui taas miten vesi on lämmintä, uinti tekee hyvää saunan lomassa ja blaa, blaa, blaa,. Hän oli aivan satavarma siitä etten menisi järveen - enhän ollut koskaan ennenkään mennyt.

Kyllä oli velipojalla ihmettelemistä, kun tepsuttelinkin saunasta järveen näissä varusteissa:



Tuon uimapuvun ja vesijuoksuvyön ostin jokunen vuosi sitten, kun päätin päästä eroon vedenpelostani. Kävin muutaman kerran uimahallissa juoksemassa ja kelluskelemassa, mutta en innostunut siitä sen enempää. Aikuisten uimakouluunkin yritin kerran ilmoittautua, mutta myöhästyin. Kaikki paikat oli jo täytetty. Harmi.

Tänään pyöräilin reilut 20 kilometriä helteestä huolimatta. Kävin entisellä työpaikallani, kirpparilla ja hautausmaalla. Matkan varrella poikkesin jätskillä ja kahvilla. Mahtava reissu vaikka vähän hiki tulikin. Huomaan jopa nauttivani näistä helteistä. Yllättävää.

Ihan äsken sain päähäni maalata keittiön pöytäni. Siinä ei kauan nokka tuhissut.



Nyt unten maille, että jaksan huomenna taas retkeillä...

Kivoja kohtaamisia

Ajelin eilen taas kerran lammelle..



Näin vihdoinkin kunnolla sorsapoikueen..



Emo ajoi pois muut sorsat poikasten luota. Se oli suorastaan agressiivinen. Minua se ei onneksi pitänyt uhkana vaan toi poikaset ihan viereeni.

Siinä minä juttelin poikasille ja otin tietenkin valokuvia. Minulle ennestään tuntematon nainen tuli myös ihastelemaan poikasia. Tähystelimme samalla lammenrantaa ja näimme toisenkin sorsaperheen. Meillä alkoi juttu luistamaan ja niin me istahdimme samalle penkille. Siinä höpötellessä taisi vierähtää lähemmmäs tunti. Sitten minun piti lähteä pakkaamaan kassia mökkireissua varten.

Asun yksin ja vietän paljon aikaani yksin. Yksinäinen en kuitenkaan ole. Löydän juttukavereita aina halutessani - vaikkapa lammenrannalta.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen