CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Puun takaa

Tällainen oli äsken taivaalla:

 
Posted by Picasa

Tuttu sota

Oli sota-aika. Kaikki olivat peloissaan ja valppaina. Minulle sanottiin, että mikäli pommikoneet hyökkäisivät niin minun tulisi juosta Harjun alla olevaan pommisuojaan.

Minä vastasin tyynenä:

"Ei mun tarvii. Oon nähnyt tämän sodan ennenkin. Tiiän, että selviän tästä hengissä."


-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuon lyhyen unen jälkeen heräsin viime yönä. Oli valtavan levollinen olo vaikka olin juuri ollut sodan keskellä.

lauantai 29. elokuuta 2009

Sirpaleita

Olin parturissa. Leikattuaan hiukseni parturi antoi käteeni pienen pyöreän käsipeilin, jolla olisin voinut katsoa takahiuksiani. Niin.. Olisin tosiaan voinut katsoa mikäli en olisi pudottanut peiliä lattialle. Hitto! Säpäleiksihän se meni.

Lähdin parturista nolona ja menin suoraan toiseen parturiin. Siellä selitin etten ollut tyytyväinen takahiuksiini. Hiukseni leikattiin ja minulle annettiin taas peili käteen. Se oli tällä kertaa iso ja siinä oli omituiset pahvikehykset. Voi eeeiiii... Eikös vaan kehykset pettäneet heti, kun sain peilin käteeni. Sekin peili tippui lattialle ja meni säpäleiksi.

Lähdin siitäkin parturista nolona ja katsoin kelloa. Se oli neljä. Mietin, että puolet vapaapäivästäni oli mennyt partureissa istumiseen. Olin menettänyt paljon rahaa ja samalla seitsemän vuoden onnen sirpaleiden vuoksi. Eipä juurikaan naurattanut.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuo oli melko omituinen uni.
Kävin keskiviikkona leikkauttamassa hiukseni ja näistä tuli aika erikoiset. Siitähän tuo uneni kai juontaa juurensa. Kotona ja töissä peilit ovat kuitenkin säilyneet ehjinä vaikka olenkin niihin katsonut ja jopa koskenut.

Mikä on mikä?

Elloksen tunika:



Elloksen mekko:



Elloksen mekko/tunika:



Mikä ero noilla on? Millä perusteella nuo vaatteet on nimetty? En ymmärrä.

Tässä taas on yhdet Elloksen trikoot:



Elloksen legginsit:



Mitäs eroa noilla sitten on?

80-luvulla tuollaisia kutsuttiin kalsareiksi. Ai niin, silloinhan niitä pitivät miehet ja niissä oli resorit lahkeissa ja tietenkin sepalus. No, Black Horsen valmistamat näyttivät joka tapauksessa ihan noilta. Miehet tosin pitivät niiden päällä toisia housuja - ainakin ihmisten ilmoilla.

90-luvulla noita käyttivät naisetkin, mutta silloin niitä kutsuttiin pitkiksiksi. Silloin niitä pidettiin toisten housujen alla lämmittämässä. Ne lukeutuivat siis alushousuiksi.

Viime vuosina kalsarit ovat muuttuneet yhtä äkkiä muodikkaiksi ja niillä kelpaa mennä vaikka hienoon ravintolaan. Merkillistä.

Jatketaanpas vielä Elloksen nettisivujen selaamista..

Saanko esitellä sandaalit:



Tässä taas sandaletit:



Elloksen sivuilla on omat kategoriat sandaaleille ja sandaleteille, mutta molemmissa on mielestäni ihan samannäköisiä jalkineita.

Sama juttu on saapikkaiden ja saappaiden kanssa.

No, onneksi pystyn tunnistamaan edes yhden vaatekappaleen vaivatta ja täydellä varmuudella. Se on hame. Lienen siis ihan kehityskelpoinen näissä muotiasioissa. ;)

Näistä mietteistäni saa varmasti kuvan ajatusmaailmani mutkikkuudesta. Takerrun joka päivä johonkin pieneen yksityiskohtaan työssänikin ja haluan sille selityksen. Vaikka epäselvä asia olisi kuinka pieni niin se vaivaa mieltäni niin kauan kunnes olen saanut sille selityksen. Työskentelen yksin joten joudun selvittämään asioita netistä ja usein joudun myös testaamaan tuotteita. Mikäli asia ei selviä minulle niin soitan työkavereilleni toiselle puolelle Suomea. Heistä jokainen on ollut alalla jo pitkään, mutta niin minä vaan onnistun kyselemään sellaisiakin asioita, joihin kukaan heistä ei löydä vastauksia.

Edellisessä työpaikassani minulle sanottiin lähes joka päivä:
"Anu, sää aattelet ihan liikaa asioita."
Tottahan tuo taitaa olla, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...

torstai 27. elokuuta 2009

Ruuvit löysällä

Pari viikkoa sitten löysin lattialta pikkiriikkisen ruuvin. En olisi huomannut sitä ellen olisi astunut sen päälle. Arvelin, että kyseessä on helmi sillä niitä lenteli lattialle vähän väliä koruja tehdessäni.

No, minulla oli hyppysissäni ruuvi, joka oli tippunut jostakin. Vaan mistä..?!? Etsiskelin tyhjää reikää taskulaskimesta, kaukosäätimistä, kelloradiosta, kamerasta ja monesta ihan älyttömästäkin paikasta. En keksinyt sille paikkaa. Päätin kuitenkin laittaa ruuvin talteen kaiken varalta.

Eilen illalla tunsin taas jonkun pistävän jalkapohjaani. Ei voi olla totta! Taas pikkiriikkinen ruuvi!!! Tein saman jutun kuin aiemminkin eli tarkistin kaikki mahdolliset esineet mitä läheltä löytyi. Ei, mistään ei puuttunut ruuvia. Mieleeni tuli pakostikin mainoksesta tarttunut hokema: "Mistä näitä ruuveja oikein tulee???"



Myöhään illalla tässä koneella istuessani mieleeni tuli tutkia vielä yksi vempele eli tämä tietokone. Oli kyllä melkoinen yllätys, kun huomasin ruuvien puuttuvan tämän pohjasta. Miten melko uudesta koneesta tippuu ruuvit? Sitäkin ihmeellisempää on se, että ruuvit löytyivät molemmilla kerroilla noin viiden metrin päästä koneesta. Tässä koneen alla on pitkänukkainen matto. Miten kumpikaan niistä ei ollut tippunut sinne? Omituista, todella omituista....

Mikäli löydän joku päivä lattialta isompia ruuveja niin niille kyllä löydän paikan hyvinkin nopeasti. ;)

maanantai 24. elokuuta 2009

Paita vai pusero?

Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa puhelimessa tähän tapaan:

minä: "Olin tossa tekemässä sitä paitaa... tai siis puseroo. Ööö.. Kumpiko se oikein on? "

ystäväni: "Niin mikä kumpi?"

minä: "No paita vai pusero? Tai eikös se oo ihan sama asia..!?!"

ystäväni: "No ei oo!"

minä: "Ai ei vai? Mitäs eroo niillä sitten on?"

ystäväni: "No paita on paita ja pusero on pusero."

minä: "Niii...?"

ystäväni: "No paita aukee alas asti, mutta pusero ei. Mieti nyt niin ku miesten kauluspaitaa.."

minä: "Niin no joo. No sitten mää tein puseroo. Nii mut... mites ku takkikin aukee alas asti. Miks se ei oo sitten pusero?"

ystäväni: "No ku se on takki!!!"

minä: "Okei okei. Mut hei.... Mites kun aina puhutaan villapaiasta vaikka olis korkee kaulus ja eestä ihan tiukasti kii? Senhän pitäis olla sun määritelmän mukaan villapusero!"

ystäväni: "No se villa siinä eessä muuttaa asian."

minä: "Höpö höpö!"

ystäväni: "Niin ja sit on T-paita. Ei sekään kyllä oo auki eestä.."

minä: "Ja sitte on vielä semmone ihme, ku paitapusero! Ei hemmetti.."

ystäväni: "No, joka tapauksessa se menee niin ku sanoin, mut eiköhä sovita, että ne on niin ku toistesa synonyymeja..?"

minä: "Niin määki aattelin. Antaa tän olla. Oisko aika mennä nukkumaan?"

ystäväni: "Kylläpähän se on. Ei ku öitä."

minä: "Öitä."


Osaisiko joku antaa määritelmän paidalle ja puserolle..???
Olisi kyllä tosi tosi kiva juttu!

lauantai 22. elokuuta 2009

Sinkun lauantai

Kyllä on on ollut hieno päivä! Tosi ihana juttu, että loppukesästäkin on tällaisia aurinkoisia ja lämpimiä säitä. Näistä saa imaistua voimia syksyn synkkiä päiviä varten.

Työpäivän jälkeen pyöräilin tunnin lenkin keskustassa ja ihan lähialueella. Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Se johtui paitsi kauniista säästä niin myös Jyväskylässä meneillään olevista Kirkkopäivistä.

Iltani on kulunut näissä merkeissä:





Olisin voinut viettää iltani toisinkin. Saisin milloin tahansa seuraa vaikkapa ravintolaan. Voisin mennä myös ystävieni luokse viettämään iltaa. Valitsen kuitenkin mieluummin koti-illan ihan omissa oloissani. Omituistako..? Ei minusta. Edellisen parisuhteeni jälkeen minulla oli vaikeuksia oppia olemaan yksin. Tunsin oloni kurjaksi ollessani ystäväpariskuntien seurassa tai nähdessäni onnellisia pariskuntia vaikkapa kaupungilla. Olen päässyt eroon niistä tunteista ja olen todella onnellinen saadessani olla yksin. =)

Nyt silmät meinaavat painua kiinni joten taidan kömpiä peiton alle.

Hyvää yötä.

Ei vakavaksi

Olen pitänyt tätä ja aiempia blogejani ihan vaan aikani kuluksi ja ennen kaikkea piristääkseni itseäni. Jutuissani ei ole ollut mitään linjaa. Olen vaan höpötellyt siitä mitä mieleeni on tullut. Blogini linjattomuus on vaivannut minua usein ja olen miettinyt, että minun pitäisi jotenkin rajata aiheita. Viime vuoden lopussa päädyinkin pitämään kahta blogia yhtä aikaa. Toisessa minun oli tarkoitus jutustella vakavammista aiheista kuten paniikkihäiriöstä, masennuksesta, työpaikkakiusaamisesta, persoonallisuushäiriöstä, alkoholismista, jne. Minulla olisi paljonkin mielipiteitä ja valitettavasti kokemustakin noista asioista. Lopetin kuitenkin sen blogini.

Nyt tähän höpötysblogiini on lipsahtanut joitakin vakavampia juttuja. Tarkoitukseni on kuitenkin pitää blogini edelleen ihan kevyellä linjalla.

Masennus muotia -juttuni poiki kuitenkin paljon kommentteja ja sitä kautta löysin myös yhden Hesarin artikkelin, joka liittyy kiinteästi tuohon edelliseen juttuuni. Siksi laitan linkin tänne esille:

Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat

Mikäli olisin lukenut tuon jutun kymmenen vuotta sitten niin en olisi tajunnut mitä siinä oikein yritetään kertoa. Olisin pitänyt tätäkin kohtaa ihan hölynpölynä:

Myös erilaiset ahdistus- ja paniikkioireet ovat usein peräisin vanhemmilta tai muilta aikuisilta saadusta ajatusmallista.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on aina jonkinlainen opittu ajattelu- tai toimintatapa. Ongelmien lopulliset ilmenemismuodot määrittyvät myöhempien ympäristöjen ja elämäntilanteiden mukaan.

Esimerkiksi irtisanotuksi joutuminen tai äkillinen läheisen menetys voi lopullisesti laukaista masennuksen tai ahdistuksen, jolle lapsuuden ympäristö ja riskiperimä ovat altistaneet yksilöä.


Parivuotinen kognitiivinen psykoterapia teki niin sanotusti tehtävänsä ja näen nyt asiat selvemmin. Ensimmäisen vuoden ajan pullikoin vastaan enkä suostunut uskomaan sitä tosiasiaa, että lapsuuden tapahtumilla on niin paljon merkitystä koko ihmisen elämänkaareen. En ollut aikonut kertoa terapeutille kaikkia asioita lapsuudestani, mutta hän osasi lukea pelottavan hyvin minua rivien välistä. Pikkuhiljaa kävimme koko elämämme läpi. Se oli ajoittain hirvittävän rankkaa.
Aloitin terapian vastahakoisesti ja häpesin sitä kuollakseni. Kerroin siitä hyvin harvoille ihmisille. Viimeisen puolen vuoden aikana olin jo onnellinen, että sain käydä siinä ja kerroin asiasta avoimesti kaikille. Olen sitä mieltä, että joka ikinen ihminen voisi hyötyä jotenkin psykoterapiasta. Älkää hyvät ihmiset kieltäytykö terapiasta mikäli teille sitä tarjotaan. Te olette etuoikeutettuja mikäli siihen pääsette!!!

Se tästä aiheesta. Seuraavassa jutussani palaan taas ruotuun eli tutulle kevyelle linjalleni. =)

IHANAA KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!!

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Hyviä periä

Viime viikolla tein korviksia ystävälleni. Eilen illalla tein parit itselleni ja samalla aina tarpeellisia avaimenperiä:

tiistai 18. elokuuta 2009

Masennus muotia..?

Turun Sanomien verkkosivuilla kerrottiin muutama päivä sitten, että masennuslääkkeitä käyttää jo liki puoli miljoonaa suomalaista. Olen miettinyt artikkelia paljonkin viime päivinä. Siinä kerrotaan mm. seuraavaa:

Noin viisi prosenttia suomalaisista eli yli 260 000 ihmistä kärsii masennuksesta. Masennuksen hoitoon laajasti perehtynyt farmakologian professori Erkka Syvälahti arvelee, että masennuksesta on tulossa kansantauti, jollei se sitä jo ole.

– Laman tuomat taloudelliset huolet ja epävarmuus ovat varmasti tekijöitä, jotka voivat laukaista masennuksen.
Masennuksesta johtuvat sairaslomat ovat Syvälahden mukaan laman myötä vähentyneet. Syynä saattaa olla se, että töissä on vähemmän väkeä, mutta myös se, ettei sairaslomaa uskalleta pitää.


Tosi huono juttu etteivät ihmiset uskalla jäädä sairaslomalle. Minä tein jokunen vuosi sitten töitä masentuneena, uupuneena ja ahdistuneena - en pelon vaan ylitunnollisuuden vuoksi. Työ ei ollut siinä tilanteessa lääkettä vaan se vei minut yhä pahempaan jamaan.

Valtaosa depressiopotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Syvälahden mukaan psykoterapian tarve masennuksen hoidossa on selvästi suurempi, kuin mitä tällä hetkellä pystytään tarjoamaan.

– Terapia estää masennuksen uusiutumista, joten se on siinäkin mielessä tärkeää


Tuo on tosi tärkeä pointti eli terapialla voidaan estää monissa tapauksissa masennuksen uusiutuminen. Minulle psykoterapia oli pelastus. Ilman sitä en olisi nyt tässä kirjoittamassa näinkin selväjärkisiä juttuja. Ilman terapiaa en olisi palannut työelämään sillä juuri ennen sitä minulle oltiin jo kirjoittamassa työkyvyttömyyseläkettä. Sitä en voi mennä vannomaan ettenkö jossakin elämäni vaiheessa masentuisi uudestaan. Sen kuitenkin tiedän, että tunnistan lähestyvät masennuksen ja uupumuksen merkit paremmin kuin ennen. Osaan myös käsitellä ongelmiani erilailla kuin ennen terapiaa. Sain todella hyvät eväät terapiasta loppuelämääni varten!

Syvälahti kuitenkin korostaa, että tutkimusten mukaan lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa sama tulos on saavutettu sekä lääkkeillä että psykoterapialla. Tutkimukset osoittavat myös, että kaksi kolmasosaa masentuneista hyötyy lääkkeistä ja puolet paranevat niiden ansiosta täysin.

Pakko sanoa etten uskoa tuohon lääkkeiden avulla parenemiseen. Eräs ystäväni sanoi minulle aikoinaan, että saamani paniikkihäiriö- ja masennuslääkkeet ovat minulle vain kainalosauvat. En silloin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Ne poistivat ehkä jonkin verran paniikkihäiriökohtauksia ja rauhoittivat mieltäni, mutta eivät ne minua parantaneet. Popsin pahimmillaan kolmea eri lääkettä ja kuljinkin melkoisessa pöhnässä. Työtäni tein täysin niiden voimalla ja kaiken vapaa-aikani makasin sohvalla. Lievä masennukseni paheni vaikka söin lääkkeitä. Minua tönittiin hoitajalta toiselle, lääkäriltä toiselle ja lopulta psykologilta toiselle. Lopulta minut passitettiin psykiatrille. Sieltä aukeni tie psykoterapiaan jonka aikana lääkitystäni vähennettiin asteittain.
Minun mielestäni lääkkeet eivät siis paranna masennusta. Masennus on hoidettava masennukseen johtavien ongelmien purkamisella ja mikä muu siihen voisi olla parempi tapa kuin psykoterapia. Ei mikään!

– Uskon, että kynnys hoitoon hakeutumiseen on madaltunut, kun julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennuksestaan.

Tuo on varmastikin ihan totta. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsiltaa pitkin toiseen artikkeliin, jonka löysin myös muutama päivä sitten netistä:

Masennus voi olla myös muoti-ilmiö.

Just just. Mitä tuohon nyt sanoisi...? No, sanotaan nyt vaikka niin, että masentuneena ollessani tunsin itseni kaikkea muuta kuin muodikkaaksi.

Tää täti lähtee nyt nukkumaan. Ötyä!

Aamun ajatus

Älä koskaan peräänny tilaisuuden edessä,
jos kyse on sellaisesta, mitä todella haluat
tehdä. Jos pakenet, tilaisuus ajaa sinua
takaa koko loppuikäsi.



Tuo mietelmä oli tänään Ajatusten Aamiaisessa.
Joka sana on totta, niin totta......

maanantai 17. elokuuta 2009

Tykkään

Tykkään liljoista:



Tykkään iltataivaasta:



Tykkään graffiteista - en mistään luvattomasti kerrostalojen seiniin tuherretuista tageista vaan tälläistä tyylikkäistä taideteoksista:



Tämä oli vaan tällainen välipalajuttu. Kirjoitin nimittäin ensin vakavaa asiaa, mutta vetäisin sen viime tipassa pois. Mitä tässä synkistelemään iltamyöhäisellä..

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Korut ojennukseen

Käytän lähes joka päivä samoja koruja. Syy on siinä etten viitsi tonkia näitä sotkuisia koruläjiä:



Tänään keksin miten saisin koruni järjestykseen. Menin heti penkomaan kaappeja ja löysin onneksi mitä kaipasinkin. Puukehikosta, kangaspalasta, niiteistä ja pienistä koukuista syntyi tämä:



Tosi toimiva systeemi!
Jospa nyt tulisi vaihdeltua koruja vaatteiden ja mielialan mukaan.

lauantai 15. elokuuta 2009

Vesi virkistää



Korvaamaton!

Sanotaan ettei kukaan ole korvaamaton, mutta...



minun mielestäni..



Freddie Mercury on korvaamaton!

perjantai 14. elokuuta 2009

Koruilua

Ystäväni sanoi keskiviikkona, että hän haluaisi yksinkertaiset turkoosit korvikset. Sen enempää miettimättä päästin suustani lauseen: "Mää voi tehä sulle!". Auts! Mitä minä pöljä menin oikein lupaamaan!?! Ystäväni on hyvin ronkeli korujen suhteen ja nyt minä sitten aioin toteuttaa hänen toiveensa. KÄÄK! No, luvattu mikä luvattu. Päätin ainakin yrittää.

Ystäväni osti pieniä turkooseja helmiä ja iski ne käteeni. Sanoin, että minulla on muita tarvikkeita kotona. Olin jo keskiviikkona vähän kipeä, mutta illalla sain kuitenkin pienen luovuuden puuskan.



Ensimmäisistä korviksista tuli mielestäni hieman Aarikkamaiset ja arvelin niiden olevan ystäväni mieleen:



Ai niin, se turkoosi puuttui! Tein samoista helmistä vielä parit korvikset ja toisiin sain ujutettua vähän turkoosiakin:



Noiden jälkeen yritin saada aikaiseksi turkooseja tyylikkäitä korviksia, mutta en onnistunut. Soitinkin ystävälleni ja kerroin ongelmasta. Sanoin, että mustaan yhdistettynä turkoosi oli liian kova ja pelkästään käytettynä se taas olisi liian imelä. Ehdotin turkoosin yhdistämistä ruskeaan. Arvasin ettei se väriyhdistelmä tulisi kyseeseen, koska ystäväni ei käytä ruskeita vaatteita. Päädyimme siihen, että teen musta/turkooseja. Tässäpä niitä:



Ihan hirveitä! YÖK!

Sitten rapistelin tarvikevarastoani ja kehittelin nämä kaunokaiset:



Vauhtiin päästyäni pyöräytin vielä muutamat:



Torstaina vein koruja näytille. Ystäväni on hyvin suorapuheinen ja tiesin, että hän sanoo ihan suoraan mikäli korut eivät miellytä häntä. Halusin ehdottoman rehellisiä mielipiteitä ja lupasin yrittää uudestaan mikäli yksiäkään mieleisiä ei löytyisi.

Musta/turkooseista hän oli aivan samaa mieltä kuin minäkin eli rumia ovat. Hän nappasi kuitenkin itselleen peräti viidet korvikset. Oho! Olin hyvin yllättynyt. =)

Nyt hän haluaisi punaisia....

-----------------------

Lisäys myöhemmin illalla:

Kerronpa vielä mitkä noista päätyivät käyttöön.

Ensimmäinen korviskuva: Molemmat olivat kovasti ystäväni mieleen ja menivät hänelle. Aion tehdä itselleni samanlaiset.
Toinen korviskuva: Vasemmanpuoleiset menivät ystävälleni ja oikeanpuoleiset jäivät minulle kesäkorviksiksi.
Kolmas korviskuva: Molemmat on purettu.
Neljäs korviskuva: Vasemmanpuoleisiin ystäväni hullaantui täysin. Olin yllättynyt sillä en uskonut hänen tykkäävän sellaisista. Olin jo haaveillut saavani ne omiin korviini killumaan. No, teen samanlaisia lisää, mutta käytän erivärisiä helmiä. Oikeanpuoleiset ovat aivan liian söpöt minun ja ystäväni makuun. Myyn ne joskus kirpparilla.
Viides korviskuva: Keskimmäiset menivät ystävälleni. Reunimmaiset on purettu.

tiistai 11. elokuuta 2009

Hörötystä

Äsken pääsi kunnon hörönauru, kun näin tämän:



Että nuo Fingerporit voivatkin olla loistavia!

Loistavaa palvelua

Viime viikolla menin ostamaan täkäläisestä kyläkaupasta loisteputkea työpaikalleni. Siellä ei ollut oikean pituista ja aioinkin lähteä etsimään sitä muualta. Aina ystävällinen kauppias sanoi kuitenkin hankkivansa minulle sellaisen seuraavaksi päiväksi mikäli vain ehtisin odottamaan sen verran. Kiitin valtavan hyvästä palvelusta ja lupasin hakea putken lähipäivinä.

Menin parin päivän kuluttua hakemaan loisteputkea. Kauppias ei ollut itse paikalla, mutta putki oli kuin olikin kassalla jemmassa.

Kauppias ei tiennyt nimeäni joten hän oli kirjoittanut pakettiin näin:



Teksti sai minut nauramaan, mutta samalla taisin hieman punastuakin. ;)

maanantai 10. elokuuta 2009

Hei hei helteet!


glitter-graphics.com

Huomenna en taida tarvita tuuletinta työpaikallani.

Olen yhtä hymyä! =)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Homing

Ylen sivuilla kerrotaan:

Nuoret marjastavat nyt vapaaehtoisesti

Perinteiset kotiin liittyvät taidot ovat nousseet nuorten aikuisten suosioon. Marjastamisesta, sienestämisestä ja säilönnästä on tullut muoti-ilmiö nimeltä homing, joka on saapunut Suomeen Yhdysvalloista ja Keski-Euroopasta.

Täytyy sanoa, että on sitä pöllömpiäkin muoti-ilmiöitä olemassa! =)

Minä en ole marjastanut enkä sienestänyt vuosikausiin. 80- ja 90-luvuilla tein molempia. Siihen aikaan leivoin ja laitoin ruokia paljon joten oli ihanaa, kun pakastin sisälsi marjoja.

Vaikka keräsinkin sieniä niin en kuitenkaan säilönyt tai syönyt niitä. Tästäpä tulikin mieleeni yksi tapaus..

Muistan elävästi, kun parisenkymmentä vuotta sitten lähdin koirani kanssa lenkille metsään. Silloin oli sieniaika ja ajattelin tunkea taskuihini kaikenvaralta pari isoa muovikassia. Tiesin, että mikäli näkisin sieniä niin sekoaisin. Sekoamiseni johtuu siitä, että sienet ovat minusta valtavan kauniita. Haluan päästä tutkimaan kaikkia näkemiäni sieniä ihan läheltä ja syötävät sienet tekee mieli ottaa käteen ihasteltavaksi. Sairas mieliteko..? No, onneksi varauduin parilla muovikassilla sillä sieniä oli joka puolella. Hurmiossa keräsin niitä kaksi isoa kassillista ja kannoin niitä kotiin katua pitkin mietiskellen mitä ihmettä teen niille!? Vastaani tuli minulle tuntematon mummo. Mummo kävi ihastelemaan valtavaa sienisaalistani, joka tursusi muovikasseista. Minä tyrkkäsin kassit mummon käteen. Mummo oli ihmeissään ja samalla onnellinen. Minä huokasin helpotuksesta päästessäni eroon sienistä. =)
Melko todennäköistä, että mummo on kertoillut tuttavilleen oudosta kulkijasta eli minusta...

Missä maku?

Tällä seudulla mansikkakausi alkaa olla lopuillaan ja siksipä hinnat ovat nousseet nopeasti. Kovasta hinnasta huolimatta ostin eilen litran, että saisin herkutella illalla. Ei olisi pitänyt ostaa sillä mansikat olivat aivan ala-arvoisia. Jouduin heittämään niistä puolet roskikseen ja toinenkin puoli oli todella puisevaa purtavaa.



Olihan niissä mansikoissa kokoa ja näköä, mutta tärkein puuttui - maku!

lauantai 8. elokuuta 2009

Pikaposti pähkinöistä

Nettiyhteyteni on jumittanut pahemman kerran. Omituisinta on ollut se, että ruudulle on pläjähtänyt toinen toistaan hurjempia varoituksia. Eilen illalla yritin tulla omaan blogiini ja tämän osoitteen ilmoitettiin muistuttavan haittaohjelmaa ja tieni katkaistiin. Höh, sanon minä!
Sitten yritin kirjoittaa kommentin yhteen blogiin ja mitenkäs siellä kävikään..? Kommenttini ilmoitettiin vaikuttavan roskapostilta!!! No niin, johan minä tätä blogia nimetessäni myönsin loisivani muiden blogien kommenttikentissä. Nyt minut on sitten laitettu virallisesti jollekin roskapostilistalle. Heh!

Nyt yritän kirjoittaa nopeasti tämän jutun ennen kuin minut taas suljetaan netin ulkopuolelle. Asiaan...

Edellisessä jutussani olleet pesupähkinät kiinnostivat ainakin muutamaa lukijaa ja kommenttilaatikossa tuli juttua niiden riittoisuudesta. Sen vuoksi päätin eilen tehdä tutkimuksen siitä mitä niiden käyttö tulee maksamaan.

Tuon asian selvittääkseni päätin laskea montako puolikasta yhdessä 8 euroa maksavassa laatikossa on.



Puoleenväliin (kirjoitetaanko tuo yhteen?) päästyäni puolikkaita oli 100 kappaletta joten eiköhän koko laatikossa ollut kutakuinkin 200 kappaletta. En malttanut laskea loppuun asti, koska innostuin niin kovasti yhden pähkinän sisältä löytyneestä siemenestä. Tuo kuvan etualalla oleva musta pilkku ei siis ole jäniksen papana tai pippuri vaan siemen. ;)

Tässä laatikossa oleva käyttöohje:



Minä heitän koneeseen aina viisi puolikasta. Pähkinät käytän aina kahteen kertaan joten yhdellä laatikollisella pesen noin 80 koneellista pyykkiä. Osasinko laskea oikein..? Huuhteluainetta en ole käyttänyt lainkaan pähkinöiden kanssa. Ei kai pyykinpesuni kovin kalliiksi tule..? En osaa verrata hintaa normaaleihin pesuaineisiin, koska en ole tutkinut niiden hintoja aikoihin.

Täytyy vielä muistuttaa siitä ettei pähkinöiden pesuteho riitä vaikeisiin tahroihin eivätkä ne valkaise pyykkiä. Ne puhdistavat siis ns. normaalilikaisen pyykin.

Kyllä noita tosiaan kannattaa ainakin kokeilla. Eivät ne välttämättä ole kaikkien mieleen sillä jotkut kaipaavat valkaisutehoa ja jotkut ehkä jopa pesuaineen tuoksua. Toisilla taas pyykki on aina hyvinkin likaista - kuten minulla aikoinaan koirahuushollissa.

Voin kuitenkin vannoa etten kuljeskele haisevana ja suttuisena. =D

"Kahta en vaiha - toinen on tietenkin se Turun sinappi ja toinen taas perupähkinät!"

-----------------------------

Lisäys 9.8.

Ihan unohdin mainita tässä jutussani, että mikäli pyykkiä pestään pelkästään pesupähkinöillä niin silloin olisi hyvä puhdistaa kone silloin tällöin tavallisella pesuaineella.

Lueskelin äsken muiden kokemuksia pesupähkinöistä. Kävin monella keskustelupalstalla ja huomasin, että tyytymättömiä taitaa olla yhtä paljon kuin tyytyväisiäkin. Pesupähkinöiden huonoiksi puoliksi sanotaan pyykin haiseminen, koneen haiseminen sekä se ettei pyykki puhdistu. Kieltämättä huonoja puolia - puhutaanhan nyt juuri pyykinpesusta.

Pesin tunti sitten koneellisen pyykkiä ja nyt kävin nuuhkimassa sekä pestyä pyykkiä että konetta. Ei pahaa hajua. Nyt on jonkun nenässä vika - vaan kenen..?!?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Keskiviikon kelailua

Eilinen vapaapäiväni oli todella onnistunut. Hienointa päivässä oli se, että sain lohjenneen hampaani kuntoon. JES! Olin jo ehtinyt varata ajan yksityiselle, mutta päätin eilen soittaa vielä kerran päivystykseen. Ei minun onneksi tarvinnut lähteä valehtelemaan mitään kipuja vaan riitti, että kerroin kahden hampaan välissä olevasta terävästä irtopiikistä. Sanoin etten halua elellä puolta vuotta liemiruualla ihan vain siksi ettei pureminen onnistu. Minulle näytettiin vihdoinkin vihreätä valoa.

Puoli yhdentoista aikaan rötkähdin pelokkaana hammaslääkärin tuoliin. Sanoin, että ilman puudutusta on turha yrittääkään porata tai muutenkaan ronkkia kovakouraisesti. Kerroin saaneeni melkoisen kammon viime vuonna tehdyistä juurihoidoista. Lääkäri oli ymmärtäväinen ja taisikin iskeä minuun jonkun hevosannoksen puudutusainetta sillä puudutus lakkasi vasta kolmen tunnin kuluttua. Veikkaanpa, että se hevosannos nousi minulla päähänkin. Aloin nimittäin nauramaan ihan hillittömästi kesken hampaan paikkauksen! Juu juu, ihan tosi. Hekotin suu auki kaikenmaailman vehkeet suussani. Oli se varmasti outo tilanne hammaslääkärillekin. =D

Hammaslääkärin jälkeen oloni oli todella helpottunut ja menin siksi vähän shoppailemaan. Oli kiva katsella ihan rauhassa tulevan syksyn vaatemuotia. Tarttuipa sieltä mukaani pari Espritin paitaakin. Minulla on omat omituiset kriteerini vaatteiden suhteen enkä löydä kovinkaan helpolla ostettavaa. Olin tosi yllättynyt, että sain nyt peräti kaksi uutta paitaa.

Kävin myös kirpparilla ja sieltä löysin pari halpaa juttua. Eikä siinä vielä kaikki. Ekolosta ostin pesupähkinöitä. Taitaapa olla niin, että joudun ostamaan niitä vielä aika monta pakettia ennen kuin oma pensaani alkaa tuottamaan satoa. Kasvuvauhti ei nimittäin päätä huimaa.



Tuon pensaanhan istutin pesupähkinän sisältä löytämästäni siemenestä.
Aloitin pesupähkinöiden käytön reilu vuosi sitten. Silloin ostin niitä ihan vain uteliaisuuttani enkä todellakaan uskonut niiden pesutehoon. Päätinkin silloin todistaa pähkinöiden olevan täyttä hölynpölyä ja tein testin, jonka tulokset ovat näkyvissä ensimmäisessä blogissani. Olen käyttänyt pähkinöitä siitä asti joten ei liene vaikeata arvata millainen testin tulos oli.

Noiden shoppailuiden lisäksi tein myös jättiannoksen lasagnea (jauhelihaa 800g ja sitä rataa silleen), ahmin mansikoita ja kävin saunassa. Tosi rentouttava päivä oli.

Tänne oli luvattu aurinkoista ja jopa helteistä säätä eiliseksi, mutta taivas näytti viiteen asti tältä:



Tänään on aurinkoista ja lähes helteistä. Ei tässä auta muu kuin läähättää ja läkähtyä.

--------------------------

Lisäys myöhemmin:

En todellakaan kuvittele, että tulisin saamaan "pähkinöitä" omasta pensaasta! Ihan vaan huvikseni pistin siemenen itämään ja nyt katson millainen kasvi siitä tulee. Se on kovin heiveröinen ja lehdet ovat hieman kellastuneet. Luulen ettei se ole kovin pitkäikäinen. No, katsotaan, katsotaan,..

tiistai 4. elokuuta 2009

Ei mikään pakko

Vietin eilen illalla minulle hyvin tyypillisen arki-illan. Tulin kotiin kaupan kautta. Vaihdoin kotiasun päälle, keitin kupillisen kahvia, söin pari leipäpalaa ja mietiskelin siinä samalla mitä kaikkea pitäisikään tehdä..

Mietin, että ikkunat olisi järkevää pestä nyt hyvän sään aikaan. Moni ystäväni oli pessyt ikkunansa parikin kertaa tässä kesän aikana. Minä olin pyyhkäissyt osan lasipinnoista alkukesästä ja ne olivat taas ihan kammottavan näköiset. Piankos minä ne pesisin, kun vaan tarttuisin toimeen.

Mietin, että kannattaisi kerätä marjoja tulevan talven varalle niin kuin muutkin tekevät. Yksikin tuttavapariskuntani, kertoo joka ikinen päivä olleensa milloin mustikassa ja milloin vatussa. He ovat keränneet mielettömät määrät marjoja. Aina saan kuulla ihmettelyä siitä miksen minä kerää marjoja vaikka minulla olisi aikaa. Saisin ilmaista ruokaa, mieleni virkistyisi metsässä, aikani kuluisi mukavasti,..

Mietin miten minun olisi järkevää tehdä isompi satsi ruokaa ja pakastaa sitä. Sieltä poimisin sitten eväätkin töihini eikä minun tarvitsisi ostella valmisruokia kaupasta. Tuosta asiasta sain kuulla päivittäisiä saarnoja entisessä työpaikassani. Joskus työkaverini otti jopa laskimen esille ja selvitti kuinka paljon minulta menee rahaa hukkaan vuoden aikana, kun en valmista ruokia itse. Hyvää ruokahalua vaan Anu!

Leipominen vasta järkevää olisikin! Ostan muutaman kerran viikossa viinerin tai pullan. Voi miten monta kertaa olenkaan saanut kuulla moitteita tuon tapani vuoksi. Ei minua moitita siitä, että ahmin epäterveellistä mössöä vaan siitä, että ostan kalliita herkkuja. Heti perään minua muistutetaan siitä etteivät ne edes ole herkkuja kotitekoisiin leivonnaisiin verrattuna.

Kävin nuo mietteet läpi päässäni taas kerran eilen. Taas kerran tuli paha mieli. Tunsin itseni laiskaksi ja huonoksi ihmiseksi. Musta pilvi leijui hetken aikaa pääni yläpuolella, mutta sitten..

Muistin jälleen kerran terpan (entisen terapeuttini) sanat ja ilmeet. Hän sanoi minulle kerran suorastaan kiukkuisena:

"Kuuntele Anu puhettasi! Se vilisee sanoja pitää, täytyy, on pakko, en voi, en saa,..". Sitten hän luki papareistaan puhumiani asioita. Totta, niin minä puhuin. Terppa kysyi kuka minut pakottaa tekemään asioita. Hän kysyi myös teenkö koskaan mitään asioita ihan vaan siksi, että minusta on kiva tehdä niitä. Siltä ei hänen mukaansa ainakaan vaikuttanut. Olin sanaton.
Terppa sanoi, että teen itse itselleni erilaisia pakkoja ja samalla kiellän itseltäni asioita, joita haluaisin tehdä. Sitten hän kaivoi kaapistaan A4-kokoisen paperin, jonka vasempaan laitaan hän oli kirjoittanut tuollaisia pakkoa ilmaisevia eli huonoja sanontoja. Paperin oikeassa laidassa taas oli hyviä sanontoja, joita hän neuvoi minua käyttämään. Niitä sanontoja olivat esim. saan, voin ja haluan. Terppa sanoi, että mikäli muutan puhetapani myönteisemmäksi koko olotilani muuttuu eikä elämä tunnu niin raskaalta suorittamiselta. Ajattelin silloin ettei se olisi totta.

Tuo käyntikerta muutti kuitenkin elämäni suuntaa enemmän kuin kukaan voisi kuvitellakaan. Tajusin miten minulla oli tapana sanoa esim: "Nyt mun on kyllä pakko lähtee töihin". Töihinlähtö ei välttämättä ollut edes vastenmielistä, mutta sanoin kuitenkin pakko lähteä. Miksi sitten sanoin niin..? Siitä lähtien olen ihan vaan lähtenyt töihin. Yhden sanan poisjättäminen kevensi oloa. Pikkuhiljaa pystyin sanomaan jopa, että "Saan lähteä töihin." =)

Eilen oli siis taas vaihteeksi päivä jolloin ajattelin asioita, joita minun pitäisi ja olisi pakko tehdä. Mietin siinä kahvin ja leivän äärellä sitä oliko minun todellakin pakko tehdä niitä. Mietin halusinko tehdä niitä. Vastaus molempiin oli EI. Ihmettelin mitä hemmettiä minä sitten oikein tuskailen..!?? Olin taas kerran lähtenyt ystävieni ja omien ajatusteni pyöritykseen. Ystäväni syyllistivät minua tietämättään(?) ja minä taas syyllistin itseäni tietoisesti.

Miksi minä alkaisin toimimaan ja elämään samalla tavalla kuin muut ellen kerran itse halua!? Minua ei kiinnosta pätkääkään marjojen poimiminen, "hieman" likaiset ikkunat eivät haittaa minua ja kaupasta ostettuja herkkuviinereitä ei voita yksikään itsetekemäni pulla!

Iskin kulhoon litran mansikoita ja päälle vaniljajäätelöä. Vein kulhon sohvalle odottamaan. Sitten hain kaapista postikortteja, jotka ajattelin lähettää ystävilleni. Käsityönkin otin viereeni. Televisio ja tietokone auki ja peppu sohvalle.

Oi mikä ihana ilta!!!



Hups! Tulipas melkoinen vuodatus aamu-unisena. Paras lukea teksti ajatuksen kanssa päivällä. Tiedä vaikken sitten itsekään ymmärrä mitä olen yrittänyt kertoa...

sunnuntai 2. elokuuta 2009

*huokaus*

Että onkin ollut tylsä sunnuntai! Sää on ollut kiva ja olen ollut vapaa lähtemään minne vaan. Olisin voinut pyöräillä, käydä kylissä tai pörrätä vaikkapa kirppareilla, mutta en vaan ole saanut itseäni liikkeelle. Hiki on virrannut vaikkei ole ollut hellekään ja pää on tuntunut jotenkin omituiselta. Olen vaan huokaillut ja olla möllötellyt tekemättä yhtään mitään.

No, tein minä sentään ruokaa. Tässä makoisa salaatti, joka oli ihan vaan sellainen välipala:



Äsken laitoin ensi viikon lääkkeet dosettiin:



Näyttääkö hurjalta määrältä? Minä olen todella onnellinen siitä, että popsin nykyään vain noita epilepsialääkkeitä. Muutama vuosi sitten minulla oli käytössä pari muutakin lääkettä. Oli masennus- ja paniikkihäiriölääkkeitä ja usein myös erilaisia tulehduslääkkeitä. Lääkekaappi oli ihan täynnä. Nyt siellä ei ole juuri mitään. Hieno homma!

Taidanpa tehdä nyt muutaman kerroksen käsityötä ja sitten pötkin peiton alle. Jospa olisin huomenna tarmokkaampi...

Yhteen vai erikseen?

Aloitin ensimmäisen blogini pitämisen lokakuussa 2006. Kirjoittelin silloin hyvin erilaisia juttuja kuin nyt. Nykyään kirjoitan paljon rennommin enkä mieti niin paljon sitä mitä muut ajattelevat jutuistani, elämästäni ja mielipiteistäni.

Yksi ongelma minulla on ollut alusta asti ja se on oikeinkirjoitus. Lähes jokaista juttua kirjoittaessani jumitun jonkun sanan tai sanojen kohdalle, koska en tiedä miten ne kuuluu kirjoittaa. Silloin googletan ja etsin apua oikeinkirjoitukseen. Useimmiten apu löytyy heti, mutta toisinaan joudun kahlaamaan monta sivustoa. Silloin tällöin käy myös niin etten löydä ratkaisua ongelmaani. Silloin jurppii ja pahasti!

Eniten tuskailen yhdyssanojen kanssa. Päänvaivaa minulle aiheuttavat myös isot/pienet alkukirjaimet ja välimerkit. Jokaisessa jutussani on varmasti jonkinlainen oikeinkirjoitusvirhe. Tiedän etteivät useimmat blogini lukijat juurikaan huomaa virheitä tai mikäli huomaavat niin eivät ainakaan suuremmin välitä niistä. Edellisen blogini aikaan sattui kuitenkin tapaus jolloin sain yhteen juttuun hillittömän kommenttitulvan. Sen aiheutti yhdyssanavirhe. Homma meni niin överiksi, että poistin koko jutun.

Kouluaikana tykkäsin tosi paljon äidinkielestä. Paitsi että tykkäsin kirjoittaa aineita niin kielioppikin kiehtoi minua. Suurin osa oppimistani asioista on unohtunut vuosien varrella, mutta sama kiinnostus elää kuitenkin.

Tähän väliin täytyy sanoa, että hyvin useissa blogeissa kirjoitustyyli on rentoa enkä todellakaan mieti niiden mahdollisia oikeinkirjoitusvirheitä!!! Mikäli käytetään murretta ja puheenomaista tyyliä niin eihän silloin pidäkään miettiä jotakin hemmetin pilkkuja tai yhdyssanoja. Silloin annetaan juttujen soljua vapaasti ilman jäykistelyä! Sellaista tekstiä on ihana lukea!
Minä nyt vaan olen tällainen täydellisyydentavoittelija joissakin asioissa. Olen lähtenyt kirjoittamaan kirjakielellä ja tykkään pitääkin tämän tyylin. Siksi yritän myös pitää kielioppivirheet minimissä teksteissäni.

Jahas, jokohan pääsisin tuohon otsikon aiheeseen. Aika pitkä alustus oli taas kerran. Heh.

Eniten päänvaivaa minulle tuottavat tällaiset sanat:
jompikumpi, monin verroin, perin pohjin, muun muassa, nimenomaan, suurin piirtein, viimeaikainen, sielläpäin, poispäin, nurin päin,..

Taitojani noissa sanoissa käyn testaamassa silloin tällöin Cityn yhdysanatestissä. Saan sanoista oikein keskimäärin 90 prosenttia. Joidenkin sanojen kirjoitustavat ovat mielestäni ihan järjettömiä. Se johtunee siitä, että on olemassa yhdyssanasääntöjä, mutta myös poikkeuksia. Niitä poikkeuksia tuntuu olevan aika paljon.

Jotkut sanat voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen. Se tekeekin asiasta tosi mielenkiintoisen. Kirjoitustapa saa asiaan vivahde-eroja tai joissakin tapauksessa jopa muuttaa koko asian. On tämä suomen kieli pirun vaikeata!
No niin, siinä livahti taas yksi vaikea juttu eli tuo suomen kieli. Lukemattomat kerrat olen tarkistanut kirjoitetaanko se Suomen kieli, suomen kieli vaiko suomenkieli. Kaikkia käytetään aika tasavahvasti, mutta suomen kieli on oikea tapa - kai.

Muutkin erisnimialkuiset sanat ovat vaikeita niin minulle kuin asiaan enemmän perehtyneillekin. Testatkaapa omat taitonne tällä:

JYP toi keväällä Jyväskylään kultaa. Voittivatko he Suomen mestaruuden, suomenmestaruuden, suomen mestaruuden vaiko Suomenmestaruuden? Noita kaikkia muotoja käytettiin lehdissä viime keväänä. Minä tein silloin jutun asiasta tänne blogiini ja päätin käyttää pelkkää mestarit-sanaan, koska en tiennyt oikeaa kirjoitustapaa. ;)

Tuohon ja moniin muihin yhdyssanoihin liittyviin kiemuroihin löytyy vastaus Nykyajan kielenoppaasta.

Hu huu... Vieläkö sinä rakas blogini lukija olet hereillä..? =D

lauantai 1. elokuuta 2009

Herkkupötkäle

Täksi päiväksi lupailtiin tälle seudulle epävakaista säätä, mutta mitäs me saimmekaan..? Aurinkoa, aurinkoa ja vielä lisää aurinkoa! En valita. Oli lämmintä muttei kuitenkaan helteistä. Täydellinen kesäpäivä!

Päiväni on ollut oikein mukava. Lyhyen työpäiväni jälkeen kävin vilkaisemassa kävelykadun rallimeininkiä. Kaiuttimista kuului selostusta, terassit olivat täynnä ja kojuissa myytiin Suomi-kamaa, lakua yms. Eipä siellä muuta sitten ollutkaan. Minun rallikiintiöni täyttyi viidessä minuutissa.

Hyppäsin fillarin päälle ja lähdin polkemaan kohti kotia. Matkalla ostin mansikoita ja ihanan viinerin kahvin kanssa nautittavaksi. Niin kotihiiri palasi neljän seinän sisälle omiin oloihinsa ja oli onnellinen.

Ostamastani viineristä minulle tulee aina mieleen tapaus jolloin minulla oli kylässä harvinainen vieras. Istahdimme silloin kahvipöytään ja vierasta alkoi ilmiselvästi naurattamaan, mutta kohteliaasti hän vain hihitteli hiljaa. En ensin ymmärtänyt mikä häntä huvitti, mutta sitten hoksasin hänen naureskelevan tarjoamilleni viinereille. Sanoin hänelle etteivät ne kieltämättä ole mitään kaunokaisia, mutta ovat silti tosi herkullisia. Otin malliksi yhden ja haukkasin siitä rohkeasti. Sitten vieraanikin otti omansa. Aina, kun hän haukkasi siitä niin häntä alkoi hihityttämään.

Tällaisen suklaatwistin söin taas kerran tänään ja samanlaisia tarjosin myös silloin:



Siinäpä teille vinkki jäykkien vierailujen varalle. Ei muuta kuin pötkäleitä pöytään ja ilo on katossa!

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen