CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kanasta kotkaksi

Positiivareiden Ajatusten Aamiaisessa oli tänään tällainen tarina:

SAMAN HÄKIN KASVATIT

Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.

Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä. Se kotkotti ja kaakatti. Ja se saattoi räpyttää siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikauttaen vahvoja, kultaisia siipiään.

Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena. "Mikä se on?" se kysyi.

"Se on kotka, lintujen kuningas", vastasi sen naapuri. "Se kuuluu taivaalle. Me kuulumme maahan - me olemme kanoja." Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska se luuli olevansa kana.

-Anthony de Mello/Havahtuminen



Mietiskelin tarinaa pitkään. Tajusin olevani tuo tarinan kotka, joka elää kanan elämää. Minulle on uskoteltu etten ole mitään eikä minusta voi koskaan tulla mitään. Sain kuulla sitä koko lapsuuteni. Uskoin sen.

Vasta viime vuosina olen havahtunut ja katsonut taivaalle. Olen katsonut myös ympärilleni. Olen katsonut myös sisimpääni.

Vasta viime vuosina olen tajunnut, että enhän minä olekaan se kana... Hyvänen aika! Ihmettelen mitä puppua minulle on syötetty vuosikausia. Olen ollut vihainen ihmisille, jotka minulle niin väittivät. Olen kuitenkin pystynyt antamaan anteeksi heille sen ja päättänyt vaihtaa sulkani.

Minusta on tulossa kotka - uljas kotka, joka liitää sinne minne haluaa.

Yksi toiveeni jää kuitenkin toteutumatta ja se surettaa minua.. Se surettaa minua niin paljon, että kyyneleet valuvat tätä kirjoittaessa..

Minua harmittaa se, että ihmiset, jotka tekivät minusta kanan eivät ole näkemässä liitoani. (itkua) Mikäli he olisivat elossa niin liitäisin heidän yläpuolellaan ja näyttäisin iloni. Kertoisin heille miten onnellinen olen.

Okei okei... Myönnän, lopuksi ruikkaisin pikkuisen kakkakikkareen heidän niskaansa. ;D

7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

No, tärkeintähän on kuitenkin, että itse tiedät mikä olet. Ne sut kanaksi uskotelleet olisivat kuitenkin ampuneet sut alas sieltä liitelemästä.

Mulle tuli joskus vuosia sitten toi ajatusten aamiainen sähköpostiin, mutta oli pakko lopettaa sen tilaus jossain vaiheessa, kun en vaan pystynyt aloittamaan jokaista aamuani sellaisella lässynläällä ja sokeripläjäyksellä. Että se siitä minun positiivisuudestani. :D

Papu kirjoitti...

Oi miten ihanaa, että lennät kotkana kaiken jälkeen! Hyvä, niin sitä pitää. Olen Tiinan kanssa samaa mieltä, että ne kanaksi sinut määritelleet olisivat juuri tuon tehneet, ellet olisi onnistunut ruikkaamista tekemään heidän aseidensa piippuihin. Koska en usko, että tuon sorttiset ihmiset muuttavat käsitystään vaan pitävät siitä kyllä ihan viimeseen asti kiinni.

Anu kirjoitti...

Tiina - Totta, alas olisivat ampuneet. He pitivät minut visusti maan pinnalla aina.
Minullakin on aikoja jolloin en voi lukea Ajatusten Aamiaista. Mikäli minulla menee huonommin niin silloin ne jutut kiukuttavat ja suorastaan oksettavat minua. Ne tuntuvat ällöpositiivisilta ja antavat sellaisen vaikutelman kuin kaiken elämässään voisi muuttaa hyväksi vain ajattelemalla positiivisesti. Hah hah!
Nykyään poimin sieltä vain mieleiseni jutut. Tyhmille tuhahtelen.

Papu - No enhän minä vielä vakaasti lennä. Pusikko pölisee tuon tuosta. ;D Vähän aikaa piehtaroin maassa ja sitten suin sulat ojennukseen. Sitten lehahdan taas lentoon....
Ihmiset joihin kirjoituksessani viittasin eivät ole enää elossa. Heidän sanansa eivät silti unohda koskaan. Vielä haudan takaakin he onnistuvat lannistamaan minut silloin tällöin. Lapsuudessa saadut haavat eivät parane täysin koskaan.....

Papu kirjoitti...

Osan haavojen arvet on herkkiä aukeamaan, tunnen tuon välillä pirun kipeästi itsekin.
Eipähän sitä aina tarvii siellä taivalla liitää, kuhan saa ne sulat just ojennukseen ja pääsee takasin ilmaan.

Anu kirjoitti...

Papu - Meillä kaikilla on omat haavamme ja arpemme. Niiden kanssa on vaan osattava elää.
Tällä hetkellä olen nousukiidossa. Hih hih. ;D

marjukka kirjoitti...

Terveiset Lontoon keväästä!
Eikö olekin upea tunne, kun löytää itsestään upean vahvan kotkan! Harmi tosiaan, kun et pääse näyttämään upeaa lentoasi niille "kanantekijöille"! Onneksi voit kuitenkin mielikuvituksissasi ruikkia komeita pläjäyksiä heidän niskaansa ;D

Anu kirjoitti...

Marjukka - Kivat "tavata" pitkästä aikaa. Kävin katsomassa Lontoon kuviasi. Lyhyt, mutta antoisa reissu on ollut!
Kyllä vaan. Mielessäni olen miettinyt kuinka näytin heille närhen munat! Hetkinen.. miten kanasta kotkaksi muuttuva voi näyttää närhen munat..? Hih hih. ;D

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen