CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

perjantai 31. lokakuuta 2008

Ihan kiva pohja, mutta.....

Vihdoinkin sain aikaiseksi etsiä mieleiseni pohjan. Tämä on ihan kiva, mutta....

Onnistuin sitten hävittämään kaikki tallentamani jutut sivupalkista. No, nehän saan kyllä sinne laitettua uudestaankin, mutta sitä en tiedä miten saan ylälaitaan sen yhden palkin... navigointipalkkiko lienee nimeltään. A-PU-VA!

Ja tiedoksi sitten kaikille - en hyväksy kultakalamaljoja!!! Kalojen pitäminen niissä on ehdottomasti eläinrääkkäystä!!! Tuo kuva on minulle vain sellainen vertauskuvallinen juttu.

Töitä ja tonttuilua

Minulla on kolme todella hurjaa työpäivää takana sillä myymälässä on ollut vuoden vilkkain sesonki. Pienen pieni myymälä on ollut tupaten täynnä asiakkaita. Käytävillä ei päässyt välillä eteen eikä taakse päin. Kassajärjestelmämme on hyvin kimurantti eikä meillä ole mitään viivakoodilukijoita. Kassankäyttöni on vielä niin hidasta, että tehtäväkseni jäi pääasiassa asiakkaiden opastaminen, ostosten pakkaaminen kasseihin, hyllyjen täyttäminen yms. En voi muuta kuin ihailla myymälänhoitajan rauhallisuutta siinä tilanteessa, kun kassajärjestelmään tuli vika ja kaupanteko tyssäsi täysin. Jonossa oli sinä hetken arviolta 15 ihmistä. Hän soitti jollekin asiantuntijalle ja selvitteli vikaa hänen kanssaan. Hän nakkasi silloin minulle käteiskuittivihkon ja kehotti tekemään kauppaa sen avulla. Just joo! Sepä vasta nopeata olikin. Kymmenen tuotteen nimi ja hinta käsin kirjoitettuna, sitten yhteenlaskettu summa ja lopulta rahat pois. Siihenhän olisi mennyt 5 minuuttia/asiakas! No, en kerennyt tehdä yhtään kuittia loppuun, kun kassa toimi taas. Jee jee!!! Sitten minä taas pakkasin tavaraa muovikasseihin. Toimenkuvani oli siis kassittaja. =D
Hyvin meni taas työpäivä ja olin hyväntuulinen tullessani kotiin. Täytyy sanoa, että vielä paremmalle tuulelle tulin löytäessäni erään kätköni astiakaapista:

Nyt minulla on edessä parin päivän vapaa. Huomiselle päivälle minulla on mukavia suunnitelmia. Menen nimittäin aamupäivällä ystäväni luo askartelemaan tai tarkemmin sanottuna tonttuilemaan. Ystävälläni on joku kiva huovutetun tontun ohje ja hän sanoi, että tonttuilu olisi paljon mukavampaa minun kanssani kuin yksin. Meillä on suunnitelmissa myös väsätä paperilankapalloja. Minulla on niitä varten mustaa ja tummanharmaata paperinarua. Löytyypä kaappieni kätköistä Decoupage-lakkaakin. Mitäpäs minulta hamsterilta ei löytyisi! =D

Nyt alan penkomaan käsityökaappiani. Pakkaan tänä iltana kaikki tarvittavat askartelutarvikkeet kassiin, että olen heti aamulla valmiina lähtöön. Vähän hassua, että joudun laittamaan kellon soimaan tuon tonttuilun vuoksi. Aikainen askarteluajankohta johtuu siitä, että ystävälläni on puoli kahden jälkeen muita menoja.
Saas nähdä mitä saamme aikaiseksi vai saammeko yhtään mitään.

torstai 30. lokakuuta 2008

Arabian lautanen

Kun nyt kerran aloin laittamaan tänne kuvia vanhoista esineistä niin jatkanpa vielä yhden lautasen verran. Tämä kaunis Arabian lautanen on siskoni entinen. Hän osti sen joskus aikoinaan kirpparilta.

Olen etsinyt lautasesta tietoa netistä ja saanut tietooni vain sen, että se on AS-sarjaa. Mitä lie sitten tarkoittaakaan..? Pohjaleiman perusteella se on valmistettu 1964-1971 välisenä aikana. Arvokas tuokaan ei ole, mutta minusta nätti.



------------------------------
Lisäys 31.10.


Tässäpä vielä kuva lautasen pohjaleimasta:

Tuosta leimasta en saa mitään muuta irti kuin tuon valmistusajankohdan. Jossain nettisivuilla lautasta myytiin AS-nimellä. Jos joku teistä tietää lautasesta jotain enemmän niin kiva, jos kertoisitte minulle.

Rumat ja Rakkaat

Minulla on kaappien kätköissä kaikenlaisia vanhoja esineitä. Ne eivät ole rahallisesti arvokkaita, mutta tunnearvoa niillä on. Olen silloin tällöin kaivanut niitä esille, mutta melko pian laitan ne takaisin kaappiin. En tykkää pitää esillä tavaraa kovinkaan paljon.

Eilisen mukavan työpäiväni jälkeen ajattelin ottaa niistä kuvia ja laittaa tänne talteen - ihan vaan huvikseni. Kerronpa niistä samalla jotain.

Tästä seuraavasta tuohirasiasta kerroin aikoja sitten Tialle. Hänellä on nimittäin samantyyppinen ja sen kuva löytyy hänen Akileija-blogistaan täältä: Tuohesta tehty rasia.

Minulla olevan rasian pohjassa lukee Äidille jouluna 1963. Äitini on saanut sen siis silloin lahjaksi. En ole aivan satavarma, mutta muistelisin, että tuon on tehnyt eräs perhetuttavamme. Rasia on todella taitavasti tehty. Lakkaus on hieman rapissut kannesta, mutta muuten se on täydellisessä kunnossa. Kaunis, tosi tosi kaunis....


Tämä seuraava hevostyttö-kipsiveistos on käsittääkseni hyvin tyypillinen 60-luvun koriste. Tämän tarinan äitini kertoi minulle ja se on tällainen:

Äitini oli maalaistalon tyttö. Heillä oli lehmiä, kanoja ja hevosia. Koska heillä oli lehmiä niin heillä oli myös heinäpeltoa. Kerran hän oli heinähommissa ja istui hevosen vetämän heinäkuorman päällä. Silloin hänen poikaystävänsä tuli pellolle ja huusi: "Ota kiinni!". Tämä iso patsas tupsahti heinäkuormaan. Pohjassa on omistuskirjoitus ja vuosiluku 1960.

Äitini tiputti patsaan kerran lattialle ja isomman hevosen pää ja häntä irtosivat. Äitiäni harmitti kovasti. Minä korjasin patsaan niin hyvin kuin mahdollista. Viat näkyy, mutta ei niitä huomaa ellei ala tarkemmin tutkimaan.


Tämä seuraavan kuvan simpukkarasia on mielestäni oikea hirvityksen kauhistus. Muutama simpukka on mennyt rikki ja sisällä ollut punainen samettimainen pinta on kulunut pois. Vaikka rasia on mielestäni ruma niin en silti hävitä sitä. Siskoni on saanut sen vuonna 1963. Hän oli tuolloin viisi vuotias tyttönen. Tuo oli hänelle oikea aarre.



Sitten vielä kaksi juttua. Seuraavassa kuvassa oleva koira on ihan tavallinen posliinipatsas. Se oli siskoni ja kutakuinkin yhtä vanha kuin tuo simpukkarasiakin.

Ja sitten..... Minun suurin aarteeni - TONTTU! Tonttu on tehty massapalloista, villasta, piippurassista, huovasta ja jalustana on kartonkipyörylä. Kasvoina on kuminaamari, josta on kulunut maali pois ja tontun ilme on siksi kuin kauhuelokuvista. Tonttu on rähjääntynyt pahemman kerran, mutta ihmekös tuo - onhan sillä ikää kunniakkaat 40 vuotta!!! Pohjassa on kuulakärkikynällä kirjoitettuna Anu 2v.

Muistan kuinka leikin tuolla tontulla pienenä tyttönä aina joulun aikaan. Kääntelin sen piippurassitossuja kippuralle ja venytin partaa niin, että siitä tuli toooooooosi pitkä. Tuota kynttilää luulin aina tuttipulloksi. Vasta aikuisiällä hoksasin, että mikä se on oikeasti. =D

Tonttu kävi päivänvalossa eilen ihan vain valokuvattavana. Joulukuun alussa se kömpii kuitenkin taas piilostaan ja katselee touhujani kynttilän juurella joulun ajan. Rakas tonttuni!


Pari vuotta sitten murehdin valtavasti noiden ja monien muiden esineideni kohtaloa - sitten kun minua ei enää ole. Minulla oli päällä yhtä aikaa uupumus, vaikea masennus ja 40-kympin kriisi. Tajusin ettei minulla ole lapsia, jotka perisivät omaisuuteni ja uskoin kuolevani pian. Puhuin terpalle ja ystävilleni huolestani itkien lukemattomat kerrat. Menin lopulta niin pitkälle, että kirjoittelin lappuja minulle tärkeiden esineiden pohjiin. Niissä lapuissa oli niiden ystävieni nimet joiden toivon niitä säilyttävän, kun minua ei enää ole.

Tuo kertonee sen miten pirun huonossa hapessa olen ollut!!! Ja tässä sitä taas ollaan iloisena ja virkeänä! Toivon, että tämä minun toipumiseni kannustaa muita vaikeasti masentuneita ja uupuneita taistelemaan elämänsä puolesta. Muistakaa se, että ette ole yksin ongelmienne kanssa! Hakekaa apua ja ottakaa kaikki apu vastaan mitä teille tarjotaan! Kyllä te selviätte ja saatte nauttia vielä elämästä!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Ajatus aamuun

Huoli ei tyhjennä huomispäivää sen suruista;
se tyhjentää tämän päivän sen voimista.
-Corrie Ten Boom-


Poimin tuon ajatelman Positiivareiden Aamun Ajatuksesta.
Ei pöllömpi! =)

Nukuin huonosti viime yön. Heräsin tunnin välein ja nousin ylös jo kuudelta. Turha sitä on väkisin pyöriä sängyssä, jos ei uni maistu. Eiköhän ensi yönä nukuta jo paremmin.

Minulla on mukava päivä edessä. Aamulla menen ystäväni kanssa kaupungille. Käymme käsityöliikkeissä ja sitten menemme Suomen käsityön museoon. Siellä on tällä hetkellä meneillään kansainvälinen tilkkutyönäyttely. Ystäväni (se verhonikin ompeleva) on koulutukseltaan ompelija ja työskentelee kangasmyyjänä joten se näyttely on erityisesti hänen mieleensä. Minä en ymmärrä mitään tilkkutyötekniikasta, mutta upeita töitä katselen kyllä erittäin mielelläni. Museossa on meneillään myös Luovuuden Puutarha -näyttely. Se esittelee kierrätysmateriaaleista tehtyä taidetta. Sen olen käynyt vilkaisemassa jo aiemminkin.

Kun ystäväni lähtee kotiin niin minä suuntaan toiselle puolelle kaupunkia. Menen pitkästä aikaa käymään isolla kirpputorilla. Se on niin iso paikka, että siellä hurahtaa helposti pari tai jopa kolmekin tuntia. Saas nähdä löydänkö mitään kivaa. Toivottavasti!

Iloisin mielin otan siis tämän päivän vastaan.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Karmee väsymys!

Minulta on irronnut tosi heikosti juttua viime päivinä. Pari rankkaa päivää vei minulta täysin voimat enkä ole jaksanut kirjoitella mitään.


Launtaina minulla oli vain neljän tunnin työpäivä, mutta ne tunnit olivat äärettömän stressaavia. Perjantaina pomo kehotti minua varautumaan kovaan ruuhkaan, mutta en voinut uskoa millainen päivästä tulisi! En todellakaan..

Avasin myymälän kymmeneltä. Asiakkaita kävi tasaisesti ensimmäisen tunnin ajan. Yhdentoista aikaan pienen pieni myymälä olikin jo tupaten täynnä asiakkaita. Minä naputin kassaa ja poukkoilin sinne tänne hintoja ja tuotteita etsien. Esittelin parhaani mukaan minulle vielä osittain outoja tuotteita ja toivoin etten puhu puppua missään kohdassa. Pahimmillaan minulla oli edessäni kolmihaarainen jono!!! En voinut pitää pienintäkään taukoa. On se onni ettei minulla ollut vessahätää. Kun sain ruuhkan jokseenkin purettua vilkaisin kelloa - se oli 14.20. Oho! Myymälän oli määrä mennä kiinni kahdelta. Kipitin sitten sulkemaan ulko-oven ja jatkoin rauhassa sisällä olevien asiakkaiden palvelemista. Kello oli puoli, kun viimeinen asiakas lähti myymälästä. Huokaisin syvään, kävin juomassa vettä ja laskin kassan. Hyvänen aika mikä päivä!!!

Kävin ihan ylikierroksilla, kun läksin töistä. Päivän tapahtumat pyörivät mielessäni ja se kokemani ruuhka tuntui jotenkin epätodelliselta. Päätin kävellä muutaman kilometrin lenkin ja soittaa ystävälleni samalla. Minun oli pakko päästä kertomaan kokemuksestani jollekin. Kun tulin kotiin niin kömmin peiton alle ja otin tunnin unet. Sen jälkeen olin jo rauhallisempi.

Työt ovat pyörineet mielessäni eilisen ja tämän päivän. Mieleeni tupsahtaa kaikenlaisia juttuja lauantain työpäivästä. Pelkään tehneeni paljon virheitä siinä ruuhkassa. En voi sietää virheitä!!! Olen aina ollut täydellisyydentavoittelija tekemisissäni. Minut on kasvatettu siihen, että virheitä ei saa tehdä! Lapsena minua ja sisaruksiani kuritettiin mikäli epäonnistuimme jossakin. Parivuotisen terapiani aikana jouduin palaamaan noihin aikoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Terppa sai minut lopulta tajuamaan miksi vaadin itseltäni aivan liikoja nyt aikuisena. Virheitä tehdessäni tai huonosti tehtävistä suoriuduttuani olen mielettömän kiukkuinen ja rankaisen itseäni mitä omituisimmilla tavoilla. En tee sitä huvikseni! En nauti siitä! Teen sen totutusta tavasta. Olen sisäistänyt tuon tavan jo lapsuudessani enkä pääse siitä eroon vaikka kuinka yritän. Parempaan suuntaan olen kuitenkin menossa eli olen jo jonkin verran kiltimpi itselleni. Tästä joskus lisää.

Eilen minulle puhkesi sitten myös stressi-ihottuma. Sitä saan kämmenselkiin ja silmien ympärille silloin, kun olen hyvin stressaantunut. Tämä ihottuma harmittaa, mutta toisaalta se on myös hyvä merkki minulle. Sen ilmestyessä tiedän olevani väsynyt ja tajuan ottaa rauhallisemmin. Mikäli en saa stressiä laukaistua niin siitä seuraa uusia pahempia oireita kuten paniikkihäiriöitä. Joudun koko ajan tarkkailemaan itseäni. Tutkailen varoitusmerkkejä joita kehoni lähettää. Minulla on takana vaikeita vuosia. Olen kokenut masennuksen ja työuupumuksen. Olen ollut täysin työkyvytön. Olin pari vuotta sitten aivan satavarma siitä etten palaisi enää koskaan myyntityöhön. En jaksanut silloin olla lainkaan ihmisten ilmoilla. Olin aikamoinen erakko. On suoranainen ihme, että olen saanut itseni tähän kuntoon. Otin melkoisen riskin ottaessani vastaan nykyisen työpaikkani. Yksintyöskentely on raskasta ja ensi vuonna vastuu myymälän toiminnasta on suuri. Parina viime päivänä olen miettinyt sitä, että olenkohan tosiaan haukannut liian ison palan. Aika näyttää...

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Näkö menee vanhalta

Kertokaa nyt hyvät ihmiset minkä värinen tämä blogini pohja on nyt!? Yritän katsoa ruutua läheltä ja kaukaa, mutta en pääse perille onko tämä harmahtava, punertava, sinertävä vai jokin muu. Eipä auttanut edes lukulasien peseminen. Olen ollut tosi väsynyt viime päivinä ja se taitaa tehdä tepposet silmillekin.

Tuosta tulikin mieleeni viimekertainen "ompeluseuran kokous" ystäväni kanssa. Olin silloin hänen luonaan tekemässä koruja ja lukulasini jäivät kotiin. Yhdessä vaiheessa tuhersin korviskoukkua vääntämääni pieneen lenkkiin. Ystäväni katseli puuhaani pöydän toiselta puolelta ja tokaisi: "Se aukko on muuten toisella puolella!". Minua alkoi naurattamaan ja annoin osat hänen yhdistettäväkseen. Siinä hän sitten pujotti osat yhteen ja mutisi samalla: "Tätä se on kun rupee sokeen kanssa askarteleen...". Voi luoja, että nauratti.


Niin, että tätä se on sitten, kun puolisokee pitää blogia - pohjan värikin pitää kysyä lukijoilta.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Hammaslääkärille..?

Olisiko sinun kenties mentävä vedättämään hammas pois..?
Mitä suotta maksamaan itseään kipeäksi moisesta toimenpiteestä!!!

Osta sen sijaan pussillinen vanhanajan toffeeta!


Näiden avulla hampaan irrottaminen on nautinnollista. Hommasta jää sananmukaisesti hyvä maku suuhun. ;)

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kaupunginkirkko kukonlaulun aikaan...

torstai 23. lokakuuta 2008

Mysteeri minulle

Miten ihmeessä minulla on peräti 59 rullaa ompelulankaa....?

Enhän minä osaa edes ommella!!!

"Ompeluseura" kokoontui

Eilen illalla pakkasin kassiini ison määrän erilaisia käsityötarvikkeita ja matkasin niiden kanssa ystäväni luokse. Meillä on tapana tavata silloin tällöin jonkinlaisen askartelun merkeissä.

Eilen teimme muutamat korvakorut ystävälleni. Sain hänet innostumaan asiasta Seinäjoen Käsityömessuilla käydessämme. Hän käyttää hyvin mielellään Aarikan koruja ja minä sanoin, että samantyylisiä pystyy tekemään todella helposti itsekin. Messuilla oli upeat valikoimat puuhelmiä ja niin hän osti sieltä muutaman pussillisen mieleisiään. Minulla oli jemmassa metallitappeja, korviskoukkuja ja metallihelmiä. Niistä me sitten teimme hänelle muutamat tosi nätit korvikset. Samalla vaihdoin vaijerin hänen Aarikka-kaulakoruunsa.

Meillä oli tosi hauskaa ja monta tuntia hujahti ihan huomaamatta. Siinä sivussa joimme kahvit ja popsimme pannaria omenasoseen kanssa. ´Njam!´

Edellisellä kerralla me opettelimme embossausta. Se oli meille molemmille ihan uusi juttu. Meillä oli käytössä kaksi isoa leimasinta - minun kuuseni ja hänen pallonsa. Sen lisäksihän me tarvitsimme väritöntä mustetta ja kohojauhetta. Ne minä hankin ihan sitä iltaa varten. Meillä ei ollut kuumailmapuhallinta tms vaan kuumensimme kortteja ihan sähkölevyllä. Liekö siinä syy siihen etteivät kuviot kohonneet aivan tasaisesti. Ehkä. Jännää puuhaa se oli ja harjoittelukappaleista tuli tällaisia:


Valokuvat ovat valitettavasti törkeän huonoja! Otan joskus paremmat...

Muistan, kun viime vuonna teimme yhdessä joulukortteja niin ystäväni mies oli kotona. Me hihkuimme kuin pikkutytöt tutkiessamme toistemme materiaaleja. Aina välillä sohvalta kuului naurunhörähdys. Miehellä oli hauskaa meitä kuunnellessa. Hän on onneksi sitä mieltä, että meidän ompeluseuramme voisi kokoontua useamminkin. Leppoisa ukkeli! =)

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Sinne meni!

Nyt on sitten vihreän-ruskean-valkoisen kikertävän kukertava kaulaliina valmis. Minun piti tehdä siihen hapsut päihin, mutta jätinkin ne pois. Tuollainen pörröinen ja höttöinen lanka ei olisi pysynyt siistinä kuin hetken hapsuissa.

Pistin kaulaliinan menemään postin kautta rakkaan ystäväni tyttärelle. Jännityksellä jään odottamaan mitä hän tykkää siitä. Teini-ikäiset tytöt osaavat olla varsin ronkeleita pukeutumisensa suhteen joten en ole lainkaan varma, että tuo menee käyttöön. No, toivon sen kuitenkin lämmittävän hänen mieltään.

Sävy sävyyn

Tykkään valtavasti pinaattikeitosta. Syön sitä mielelläni ihan ilman kananmunaakin, mutta kyllähän se tekee keittonautinnosta täydellisen. Tai ei.. oikeastaan vasta oikeanvärinen lautanen tekee nautinnosta täydellisen..

Katsokaa nyt tekin tuota värien harmoniaa.. Hih! Etteikö värillä olisi väliä...?!?

Tuo Villeroy & Bochin astiasto on minulla tosi harvoin käytössä. Yleensä käytän valkoista Teemaa. Pinaattikeittoa syödessäni kaivan kuitenkin aina tuon lautasen kaapista.
Höpsö minä! =)

tiistai 21. lokakuuta 2008

Ihme pompula

Eilen tein sen minkä aamulla päätinkin eli ratkoin ompelemani verhon käänteet.

Homma otti tosi pahasti aivoon etukäteen! Varauduin siihen, että hermostun ja leikkelen verhon pieniksi paloiksi kesken ratkomispuuhan. Sen estääkseni tein pieniä ennakkojärjestelyjä...

Pilkoin ison levyn Fazerin Sinistä kulhoon ja laitoin sen olohuoneen pöydälle.


Sitten kaivoin laatikosta Leevi & The Leavingsin levyn ja laitoin sen soimaan. Tanssahtelin ja rallattelin lauluja posket suklaata pullollaan. "Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Vaihdan farkut verkkarihousuun...". Kun oloni oli rento ja hyväntuulinen niin istahdin sohvalle ratkomaan verhoa.

Ratkoin ompeleita hyvin varovasti ettei niistä jäisi mitään rumia jälkiä kankaaseen. Hommaan kului melkoisesti aikaa, mutta mikä tärkeintä - kangas on ehjä ja voin viedä sen huomenna ystävälleni ommeltavaksi.

Miksiköhän muuten ratkojan toisen piikin päässä on tuollainen pompula..? Ihan kivan näköinen piristyshän se on, mutta tuskin se kuitenkaan ihan huvikseen siinä on. Jokin syvempi merkitys sen olemassaololla varmastikin on. ;)


-----------------------------

Lisäys 22.10.

Unohdin eilen mainita, että tuon suklaakuvan poimin netistä. Kaikki sen varmasti ymmärsivätkin. Ajattelin kuitenkin kertoa tuon ettei joku ajattele minun yrittäneen huijata ja esitellä kuvaa omanani. En ole todellakaan oppinut käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa tuohon tyyliin parissa päivässä. =D

maanantai 20. lokakuuta 2008

Eka kerta!

En ole koskaan yrittänyt muokata valokuvia. Erityisen hyvin onnistuneet gerberakuvani saivat minut kuitenkin kokeilemaan minulla olevaa IrfanView-ohjelmaa.


Ongelmanani on vain se, että en osaa englantia juuri lainkaan. Summassa siis kokeilin mitä milloinkin tapahtuu.


Leikkimiseksihän se homma meni, mutta ehkä minä jotain opinkin..


Kivaa oli! Kokeilen puuhaa taatusti toistekin.

Aamulöpinöitä

Uusi viikko on taas alkamassa.
Sää on harmaa, mutta mielialani ei.

Tutkiskelin kalenteriani tämän viikon osalta ja totesin, että pakollisia menoja minulla on vain perjantaina ja lauantaina. Perjantaina teen työhöni liittyvän matkan Kouvolaan. Siitä tulee varmasti mielenkiintoinen päivä. Lauantaina minulla onkin ihan tavallinen työpäivä.

Maanantaista torstaihin voin ihan vaan oleilla ja tehdä mitä päähäni pälkähtää. Tai en nyt ihan mitä tahansa sillä tokihan tekemisiäni rajoittaa vähäiset rahavarani. Ei näillä rahoilla lähdetä vaikkapa etelänmatkalle. =D

Tänään olen ajatellut tehdä vähän käsitöitä. Teen vihreän kaulaliinan valmiiksi. Aion myös purkaa ompelemani verhon. Sen ompelemista en enää yritä vaan nöyrryn ja vien sen ystävälleni. Hän on ammattilainen sillä alalla ja tekee homman käden käänteessä. Turha minun on tuskailla moisen homman kanssa, joka on minulle niin vaikeata ja sen lisäksi myös vastenmielistä. Tulipahan kuitenkin yritettyä. Eikös sitä muuten sanota, että "yrittänyttä ei laiteta". Minuakaan ei nyt sitten laiteta. Sitä en kyllä ymmärrä, että minne minua ei laiteta joten en tiedä ollako tässä nyt sitten iloinen vain surullinen tuosta asiasta. ;)

Käsitöiden lisäksi käyn jollain happihyppelylläkin. Tai.... ehkä hyppäänkin linkkiin ja käyn isolla kirpputorilla. Kun minulla oli Vespa käytössä niin kävin siellä muutaman kerran viikossa ja tein mahtavia löytöjä. Nyt käyn siellä todella harvoin.

Käytin tuossa äsken sanaa linkki. Tuo ihmetytti ja varmasti huvittikin monia. Meinasin kirjoittaa linja-auto, mutta mitäpä tässä jäykistelemään - omassa blogissaan. Meillä päin puhutaan aina linkistä. Mikäli täällä kuulee jonkun käyttävän sanaa bussi niin silloin on puhujana mitä todennäköisimmin muualta muuttanut henkilö.
Minä yritin aikoinani oppia käyttämään bussi-sanaa ja se johtui ihan siitä, että asuin pääkaupunkiseudulla neljä vuotta. Työkaverini nauroivat minulle, kun lipsautin suustani sanan linkki ja niin yritin tottua bussi-sanaan. Eihän se onnistunut millään. Linkki lipsahteli vähän väliä suustani. Ja taas minulle naurettin. No, maalainen mikä maalainen! =D

Tällaista jorinaa irtosi tänä aamuna meikäläiseltä.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

toivottelee Anu

Ai juu.. Positiivareiden Puotiin on tullut tosi mielenkiintoinen uutuustuote:


sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kaulaliinoja pukkaa

Tässä kaiken bloggailuni ja äksyilyni keskellä olen saanut onneksi paljon muutakin aikaan. Olen esimerkiksi neuloskellut. Minulla on nyt tekeillä kaksi kaulahuivia.


Tuota vihreää jatkan enää viitisen senttiä ja sitten laitan siihen hapsut. Se menee ystäväni tyttärelle. Etsiskelin kauan lankaa hänen huiviinsa. Mikään ei vaan kolahtanut. Tuon langan löysin sitten ihan sattumalta Silkkivillasta. En kiinnittänyt lankaan sen kummemmin huomiota, kun näin sen hyllyssä. Tuumasin vaan, että se on hyvän väristä mutten tykkää tehdä niin ohuesta enkä etenkään mohairista mitään. Aikani kierreltyäni liikkeessä näin valmiin kaulahuivin, josta tykkäsin valtavasti. Kysyin myyjältä mitä lankaa se on ja se oli tuota Elfiniä. Yllätyin. Sitä sitten ostin. Toivottavasti huivin saaja tykkää huivista.

Tuo punainen huivi on tulossa minulle itselleni. Ihastuin tuohon vihreään lankaan niin kovasti, että päätin mennä katsomaan löytyisikö langasta minullekin sopiva väri. Hurmaannuin tuohon punaiseen väriin oitis. Niin, totta kai punaiseen - mihinkäs muuhunkaan. =D

lauantai 18. lokakuuta 2008

Jee Jee!

Hahaa..!!! Sainpas minäkin tumpelo räpsittyä kameralla ihan lähikuvia! No tuota.. Täytyy myöntää, että se tapahtui ihan vahingossa. Räpelsin nimittäin kameraa ja sitten pistin jonkun asetuksen automaattisesta digitaaliseen makroon jaa...

Tsadaa...


Normaalisti ihan tasaisen tumman harmailta näyttävistä velour kotilökäpöksyistäni tuli niin tarkka lähikuva ettei tosikaan! Voi sitä riemua ja ihmetystä mikä siitä syntyikään. Heh hee.. =D

Räppäsinpä sitten ihan huvikseni pari kuvaa täydellisestä gerberastani. Se on kyllä aivan muotovalio mielestäni! Noita kuvia kannattaa katsoa ihan tarkemminkin eli klikkaahan kuvia.

En aio ryhtyä valokuvaamaan "ihan tosissani" eli siis en ole perustamassa mitään valokuvaus-blogia tms. Jätän sen homman niille jotka sen osaavat ja ihailen heidän kuviaan päivittäin. Käytän kameraa ihan satunnaisesti ja siksi ostinkin ihan perus digikameran.

Olen minäkin hölmö, kun tällaisia täällä jorisen. No, kertoohan blogini nimikin mitä täältä löytyy eli siis arkisia ajatuksia. Tämä on sitä minun arkeani. Lukekoot ne joita huvittaa. Näin on näppylät! =D

Kaikki hyvin taas

Olen ollut varsinainen känkkäränkkä viime päivinä. Tai ei... olen ollut oikea hirviö!!!
Olen kiukkuillut, tiuskinut, murjottanut, valittanut ja tehnyt ties mitä muuta. Pinna on palanut ihan pienistäkin asioista eikä tätä tilannetta ole ainakaan parantanut huonosti nukutut yöt. Koko viikko on mennyt niissä fiiliksissä vaikka kuinka olen yrittänyt nostaa mielialaani ja parantaa myös käytöstäni.

Olen miettinyt kuumeisesti syytä pahaan olooni. Epäilin ensin ihan vaan minut joka syksy valtaavaa alakuloa. Kun tilanne alkoi menemään sellaiseksi, että meinasin lähestulkoon potkia hitaita mummoja kassajonoissa niin tajusin ettei syksy saa aikaan tällaista.

Sitten aloin pelkäämään, että minulle iskee masennus - siis sellainen ihan oikea masennus eikä vain ohimenevä masentunut olotila. Tuohon epäilykseen minulla on varsin hyvät syyt. Olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta useamman vuoden ajan ja vasta viime talvena selätin sen. Masennus ja ahdistus vaanivat minua koko ajan ja käyvät kimppuuni ellen ole varovainen. Osa merkeistä olisi voinut hyvinkin viitata siihen suuntaan. Kelasin ja kelasin tuota asiaa monta päivää. Mietin sitä miksi masennus saisi minut nyt valtaansa. Etsin merkkejä ja syitä. Kyselin itseltäni kysymyksiä ja vastailin niihin. Heitin itselleni samoja kysymyksiä, joita terppani (psykoterapeutti, joka auttoi minut jaloilleni ja takaisin työkuntoiseksi!) esitti minulle parin vuoden ajan. Niiden avulla tajusin ettei ollut mitään järjellistä syytä miksi nyt masentuisin. Olen suhteellisen terve. Minulla on ystäviä ja työpaikka.. Olen onnellisempi kuin vuosiin!!!

Olin ihan äimän käkenä! Mikä minulla nyt on hätänä??? Normaali en ollut - se oli vissi se!

Eilen illalla yksi rakas ystäväni tuli kylään. Hän tiesi tämän järkyttävän pahan oloni ja oli huolissaan minusta. Hän toi minulle kauniin kukkakimpun, jossa oli suosikkikukkani gerbera. Hän toi myös Fazerin sinistä. Hän totisesti tietää mikä minua ilahduttaa.


Kun hän tuli luokseni niin hänet ottikin vastaan iloinen ja nauravainen Anu! Paha oloni hävisi eilisen päivän aikana. Tunsin kuinka se ikään kuin valui pois... Silloin minulle selvisi myös mikä minua vaivasi: PMS! Olen kärsinyt vaivasta muutaman vuoden. Viime aikoina oireet ovat vaan alkaneet käymään yhä pahemmiksi ja pahemmiksi. Nyt oli yksi pahimmista jaksoista. Huh huh! Olen kiitollinen siitä, että tämä on "vain" PMS eikä masennusta. Sitä helvettiä en halua kokea enää koskaan - en kos-kaan!

Tänään minulla oli viikon ainoa työpäivä, joka oli vaivaiset neljä tuntia. Olisin voinut pitää putiikkia auki paljon kauemminkin. Kyllä minä tosin päästin asiakkaita sisälle vielä sulkemisen jälkeenkin. Harvapa sellaista kai tekee, mutta minä olenkin minä. =D
Sattui nimittäin niin, että varttia vaille kaksi soitti nainen, joka kyseli löytyykö meiltä tiettyjä tuotteita. Meillä oli niitä. Asiakas sanoi lähtevänsä meille heti ja sanoi ajavansa niin lujaa kuin pystyy, että ehtii ennen sulkemista meille. Aikaa oli vartti ja matkaa parikymmentä kilometriä. Varoittelin häntä ajamasta henkensä kaupalla! Kello tuli kaksi eikä naista näkynyt. Aloin laskemaan kassaa ja vaihdoin vaatteet. Kymmenen yli ovelle ilmestyi kaksi naista. Päästin heidät vielä ostoksille. He olivat todella tyytyväisiä ja minulle tuli hyvä mieli, kun tiesin heidän huomisen teatteriesityksensä onnistuvan paljon paljon paremmin myymieni tuotteiden ansiosta.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa. Silmiini pisti ihan sattumalta aivan uudenväriset Chifonetit. En ole käyttänyt niitä enää pitkiin aikoihin, mutta nytpä käytän. Enhän minä voinut vastustaa harmaita liinoja!!! Värillä on siis todellakin väliä tässäkin asiassa.


Ostin myös keittiössä tyhjillään töröttäneisiin lasipurkkeihin täytettä. Paljon paremmalta näyttää nyt ja onpahan Pikku Myylläkin mitä vahtia. =)


Anun valtakunnassa on siis kaikki taas hyvin. Tai no... valokuvat ovat edelleen huonoja, koska en ole viitsinyt perehtyä kamerani toimintoihin. Kaikki ajallaan..

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille täällä pyörähtäneille!

perjantai 17. lokakuuta 2008

Kamerani kummallisuus

Ufoko?
Ei sentään. Tuossa on minun kattoplafondini.

Otin siitäkuvia ihan siksi, että opettelin kamerani käyttämistä. Jostain kumman syystä en saa otettua normaaleja kuvia valaisimista, joissa on valo. Edellisellä kamerallani se onnistui ihan loistavasti. Tuo valokuva on otettu keskellä päivää eli huoneessa ei ollut pilkkopimeää vaikka siltä näyttää.

Kun laitoin valot pois päältä niin kuvasta tuli tällainen ihan normaali.

Merkillistä minun mielestäni. Olen raapinut pääni lähestulkoon ruvelle miettiessä mistä tuo johtuu.

Tuohon ongelmaan törmäsin jo silloin, kun yritin ottaa valokuvia vanhasta kirpparilta löytämästäni valaisimesta. Täytyypä ottaa kameran ohjekirja oikein tarkkaan syyniin tässä lähipäivinä. Eiköhän tuohon ongelmaan löydy ratkaisu sieltä.

Se kirpparilta löytämäni valaisin on ollut muuten pimeänä tähän päivään asti. Jouduin ottamaan sen pois käytöstä siksi, että lamppu kuumensi yhden metalliosan ja sen sisällä oleva muoviosa kuumeni sen vuoksi. Asian huomasin siitä, kun ihmettelin keittiössäni leijuvaa palaneen käryä. Ensimmäisenä iltana en hoksannut mistä se tulee. Toisena iltana osasin yhdistää käryn valaisimeen. Muoviosa oli sulanut jo pahasti. Kyllä säikähdin! Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia siihen yhden pienen lisäosan, jolla sain asian kuntoon. Että se valaisin voikin olla kaunis!!!

Mies vai nainen?

Tässä viime päivinä minun on tullut mietiskeltyä "syntyjä syviä". Kaiken vakavamman pohdiskelun keskellä olen myös tuuminut sitä miltä kotini näyttää muiden silmin. Tulin siihen tulokseen, että tämä on varmasti tosi outo - monilta osin varmasti melko maskuliininenkin. Vaikka tuollaista olenkin pohtinut niin en todellakaan välitä siitä mitä muut ajattelevat kodistani. Rakastan kotiani ja se on juuri sellainen, jossa viihdyn. Täällä on hyvä olla. Tämä on maailman paras paikka. =)

No, äsken sitten eksyin Hesarin testisivulle ja silmiini osui aiheeseen sopiva testi "Oletko mies vai nainen?". No, pitihän se tehdä ihan aikansa kuluksi. Leikkimieliset testit ovat mielestäni hauskaa viihdettä.

Oletko mies vai nainen?

Ai miten kävi..? No, olen 91 prosenttisesti nainen. Aika hyvä tulos! =D

torstai 16. lokakuuta 2008

Suteen meni!!!

Kun en osaa ommella niin en osaa! Hitto!

Tai kyllähän minä osaan ommella koneella varsin sujuvasti, mutta kaikki ennen ompelua tapahtuva suunnittelu, käänteiden tekeminen sun muut menee aivan suteen - aina! Tänään sain taas nähdä sen. Yritin nimittäin ommella eilen ostamastani kankaasta verhon - ihan suoran tavallisen verhon. Voitteko kuvitella etten onnistunut niinkään yksinkertaisessa hommassa! Ja arvatkaapa miten kauan väkersin sitä..? NELJÄ TUNTIA! *huokaus*

Ylä- ja alakäänteet ovat ihan siistit, mutta sivut.... Voi ei! Ne vetää niin pahasti ettei mitään rajaa! Ystäväni kertoi minulle liian myöhään, että niistä kuuluu leikata reuna pois ennen ompelua. Aha! Enpä kyllä ole ennenkään tehnyt sellaista. No, joka tapauksessa verho on niin kammottava ettei sitä voi laittaa ikkunaan. Arvatkaapa vaan harmittaako..? Kyllä!

No, kangas on joka tapauksessa Vallilan napakkaa Texasia. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja tiesin, että se käy täydellisesti kotiini. Sen piti peittää parvekkeen oveni, jossa on nyt väliaikaisesti vanha ja haalistunut Marimekon Unikkoverho. Anttilan nettisivuilla Texasia kuvaillaan näin:

"Geometrinen ja monivärinen Teksas kuosi on Vallilan tekstiilitaiteen uranuurtajan ja sielun Howard Smithin suunnittelema. Se on osa Vallilan uuden syysmalliston musiikillista teemaa: apassionato - intohimoisesti ja tyylikkäästi. "

Hyi hyi Anttila! Olette kirjoittaneet kankaan nimen väärin. ;)

Olisin kovin mielelläni ottanut valokuvan verhosta, kun se on kauniisti ripustettuna. Nyt on kuitenkin tyydyttävä tällaiseen kuvaan, jonka otin sen lattialla ollessa:

Väriä synkkyyteen!

Tänään on kyllä niiiiiin synkkä päivä ettei mitään rajaa! Ulkona on harmaata ja mielikin on harmaa. Edellinenkin kirjoituksenikin oli kamalaa jurnutusta.

Tätä synkkyyttä poistamaan otin kuvan eilen kirpparilta löytämästäni pussilakanasta.


Nuo kukat ovat muuten ISOJA. Yksi reuna oli vähän rispaantunut, mutta sen jopa minä osaan korjata helposti. Hintaa tuolla herkulla oli vaivaiset 30 centtiä!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

"Härpäkekukat"

Pistetäänpäs käsityöjuttuja välillä tänne.

Kesän lopulla innostuin tekemään "härpäkekukkia". Innostuksen niihin sain katsellessani Ninnalisan kukkia. Tiedän tiedän, että ne ovat virallisesti rosee-kukkia. Ystäväni kanssa emme vaan kesällä muistaneet mikä niiden tekemiseen tarvittavan vempeleen nimi on. Sen vuoksi me puhuimme aina ihme härpäkkeestä ja niin ne kukat ovat meidän puheessamme nykyäänkin härpäkekukkia. Myyjältäkin muuten kysyin kesällä: "Onko teillä sellasta pyöreetä härpäkettä, jossa on tappeja?".



Tein kukkia kaapissani lojuneesta luonnonvalkoisesta vähän paksummasta paperinarusta. Minun piti tehdä narusta viime talvena valoryijy, mutta jotenkin se vaan jäi tekemättä.

En voi sietää pitsejä tai muitakaan romanttisia juttuja omassa kodissani - muiden kodeissa kyllä! Nämä ovat varmasti naisellisinta mitä minun kodistani löytyy!


Minulla on kaapissa myös pari isoa nippua ohutta paperinarua. Toinen nippu on mustaa ja toinen tummaa harmaata. Niistä minun piti tehdä viime talvena seinäryijy. Joopa joo.. Sekin jäi toteuttamatta. Niistä suunnittelen nyt tekeväni härpäkekukkia koristeeksi valkoiseen kappaverhoon. Ensin pitäisi vaan ommella tuo pöydällä lojuva kappakangas. Pläääähh... Ompeleminen ei kuulu vahvuuksiini. Ehkä huomenna... ;)

Taas uneton yö

Nukuin todella huonosti jo toisen yön peräkkäin. Tällainen valvominen on minulle harvinaista enkä ymmärrä mistä tämä johtuu. Heräilin vähän väliä ja muistin aina juuri näkemäni unen. Nyt unet eivät olleet onneksi pahoja. Kesti aina oman aikansa ennen kuin nukahdin. Aamupuolella yötä jälleen kerran unta odotellessani olin jo kiukkuinen. Mietin siinä, että pitäisiköhän kokeilla miltä se tuntuisi ulvoa kuuta niin kuin eläimet. Olisi alakerran kaveri voinut ihmetellä mikä naapurin emäntää vaivaa mikäli olisi ulinaani herännyt. ;)

No, tässä istun silmät ristissä aamukahvilla ja lueskelin jo aamuiseen tapaani saamani sähköpostit. Enpä tosin ollut saanut muuta kuin Positiivareiden Ajatusten Aamiaisen. Se on tullut minulle jo useamman vuoden ajan. Tuttu juttu sinulle..? Ellei ole niin tutustu ihmeessä ja tilaa vaikkapa ihan kokeeksi itsellesikin. Se ilmestyy joka arkipäivä ja siinä on aina vakiona aamun ajatus sekä nimipäiväsankarit. Niiden lisäksi siinä on kannustavia mietelauseita, lasten suusta -juttuja ja yleensäkin kaikenlaista positiivista ja piristävää asiaa. Minulle se on ollut hyvinkin tärkeä toisinaan sillä se on saanut minut ajattelemaan monia asioita ihan eri kantilta.

Tänä aamuna minut sai mietteliääksi erityisesti tämä:


JARKON OIVALLUS

Tennisässämme Jarkko Nieminen voitti eilen venäläisen vastustajansa ensimmäisen kerran. Ottelun jälkeen hän kertoi salaisuutensa:

"Lopetin itseni moittimisen epäonnistumisten jälkeen ja ryhdyin sitä vastoin kiittämään itseäni onnistumisista."

Hyvä Jarkko. Juuri niin. Toivottavasti koko kansa päättää seurata esimerkkiäsi.



Nii-in. Miettikääpäs sitä.

Oikein positiivista tätä päivää teille kaikille!!!

tiistai 14. lokakuuta 2008

Minulle ikuinen mysteeri..?

Mikä laulussa tuleva ja kävelevä SE on?

Kuuntele ja kerro:

video

Anu Suomesta =)

Olen yrittänyt saada tämän uudenkarhean blogini "itseni näköiseksi", mutta en ole vielä onnistunut siinä. Pikkuhiljaa teen muutoksia ja lisäyksiä. Eniten kaipaan jotain kivaa pohjaa, jossa olisi vähän väriä ja jokin kuva ylälaidassa. Muutaman ihan kivan olen löytänyt mutten ole osannut asentaa niitä. Tyhmä minä! :(

Tuo oma profiili mietityttää minua kovasti. Siinä olisi varmasti hyvä kertoa jotain muutakin kuin kuin että asuinpaikkani on Suomi. En ole kuitenkaan halukas paljastamaan itsestäni kovinkaan paljon asioita - ainakaan tällä hetkellä. Olen siis Anu Suomesta. =)
No, tokihan olen kertonut ja tulen kertomaan jatkossakin paljon juttuja itsestäni. Moni on varmasti arvannut missä kaupungissa asun, missä olen ollut töissä ja tiedä vaikka joku olisi tunnistanutkin minut. Ei se haittaa. En vain ala niitä erikseen kertomaan tuolla profiilissa.

Seuraamiani blogeja olen laittanut vähän esille. Noiden linkkien lisäämiseen minulla oli valtavan suuri kynnys! Taistelin jo edellisen blogini aikana saman asian kanssa. Ongelmana on se, että tunnen eriarvoistavani blogit, kun laitan vain muutaman esille. Kaikki blogit ovat omalla tavallaan arvoikkaita ja hienoja!!! En vain voi mitenkään laittaa niitä kaikkia tuonne sivupalkkiin. *huokaus* . Tuo on pirskatin pieni otanta niistä joita seuraan!

Tunnustan olevani melkoinen himobloggaaja. Enimmäkseen seuraan käsityö-, sisustus-, keräily- ja eläinaiheisia blogeja. Käsityö- ja askartelublogeissa käyn siksi, että näpertelen kaikenlaista pientä itsekin aina silloin tällöin. Eläinaiheisissa blogeissa käyn yksinkertaisesti siksi, että olen hyvin eläinrakas. Käsityö- ja eläinihmiset ovat tunnetusti myös leppoisaa porukkaa. Valokuvauksesta en ymmärrä hölökäsen pölähystä! En siis osaa itse ottaa hyviä kuvia, mutta kauniiden ja mielenkiintoisten valokuvien päälle ymmärrän paljonkin. Onneksi olen löytänyt lukemattomia ihania valokuvaukseen erikoistuneita blogeja. Yhdessä niissä on valokuvia täältä kotikonnuiltani ja se on erityisen ihanaa. Eniten aikaani kulutan kuitenkin kaikissa sisustukseen ja vanhoihin esineisiin liittyvissä blogeissa.

Sivupalkkiin olen kerännyt joitakin minua kiinnostavia sivustoja. Ne ovat vielä aikalailla sekaisin, mutta pikku hiljaa selkiytän niitäkin.

Haluan vielä kertoa, että tykkään kovasti kommenteista! Pärjään vallan mainiosti ilman niitäkin enkä lopettaisi kirjoittamista vaikken saisi enää yhtään ainoata. Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin vaikkei niihin vastauksia odotettaisikaan. Kaikkien kommentin heittäneiden blogeihin menen myös aina kurkkimaan - tietysti. Sieltä sitten eksyn taas johonkin uuteen blogiin ja sieltä taas uuteen..

Tällaista tämä minun bloggailuni on.
Tulipahan tuokin selostettua vaikken edes tiedä miksi. ;)

Karmee yö!

Onneksi yö on takana. Nukuin valtavan levottomasti ja heräsin melko tarkalleen tunnin välein koko aamuyön ajan. Joka kerta katsoin kelloa ja ihmettelin eikö vieläkään ole aamu. Yö tuntui puolta pidemmältä kuin normaalisti. Ikävän mausteen yöhön antoivat unet joita näin. Aina herätessäni muistin edellisen uneni. Ne olivat toinen toistaan ikävämpiä. Pahimman näin kuuden ja seitsemän välillä...

Unessa olin isossa puisessa soutuveneessä jonkun miehen ja pikkupojan kanssa. Oli ukkosenilma ja salamat räiskyivät. Minua pelotti. Mies rauhoitteli minua ja selitti etteivät salamat varmastikaan iskisi veneeseen mikäli pitäisimme veneen tietyssä asennossa ja hän nosti sen omituiseen pystyasentoon. Pää jossa hän istui oli aivan veden pinnalla ja minä tietenkin keikuin korkealla metrin verran veden pinnan yläpuolella. Tärisin kuin horkassa. Ihmettelin sitä eikö salama iskisi juuri siihen päähän, joka on korkealla eli siis minuun!?! Mies sanoi: "Jos sattuu iskemään niin toivotaan, että se on tyhjä.". Mietin mielessäni mitähän ne sellaiset tyhjät salamat ovat. Pelkäsin ihan sairaasti mutten voinut tehdä mitään. Sitten poika meni uimaan ja mies nukahti veneen toiseen päähän. Vene ajelehti omia aikojaan järvellä ja minä olin aivan avuton. Hukkasin pojan silmistäni ja yritin herätellä miestä - huusin ja tönin häntä. Ei, hän vain nukkui. Vai nukkuiko..? Ei, kukaan ei voinut nukkua niin sikeästi ettei heräisi vaikka lähestulkoon hakkasin häntä. Tajusin, että mies oli saanut sairauskohtauksen tai peräti kuollut. Poikaa ei näkynyt mistään. Ukkonen jyrisi, salamat löivät ja minua pelotti. Yritin huutaa apua, mutta kurkusta ei kuulunut mitään - ei mitään. Pihisin vain. Olin aivan hysteerinen!

Heräsin! Luojan kiitos, että heräsin! Ka-ma-la uni! En edes yrittänyt nukkua enää sen jälkeen.

Olen tässä ihmetellyt mistä tuollainen uni oikein tuli. Joistakin peloistanihan se varmastikin aiheutui. Vai olisikohan täysikuulla osuutta asiaan.....?



(kuva täältä: Glitter Graphics)

maanantai 13. lokakuuta 2008

Sananen sisustamisesta

Olen ollut koko aikuisikäni valtavan kiinnostunut sisustamisesta. Muutin 20-vuotiaana yhteen asumaan silloisen poikakaverini kanssa. Oli uskomaton sattuma, että myös hän tykkäsi sisustamisesta. Emme tehneet niin kuin useimmat muut nuoret siihen aikaan eli olisimme ottaneet kotoa mukaan joitakin huonekaluja ja ostaneet sitten myöhemmin lisää pikkuhiljaa. Ehei. Poikakaverini oli sitä mieltä, että hankimme kaiken kerralla ja uutena. Hän päätti, että menemme pankinjohtajan puheille ja anomme lainaa. Siihen aikaan todellakin mentiin vielä pankinjohtajan puheille laina-asioissa! Eipä silloin voinut lähetellä anomuksia netissä - saatikka vipattu rahaa kännykällä. Hattu kouraan vaan ja hakemaan reilusti lainaa oman kodin perustamista varten. Rohkea veto kahdelta nuorelta!

Silloin ei ollut kovinkaan paljon huonekaluliikkeitä. Meidän valintamme niistä oli Asko. Muistan sen ostosreissun hyvin vaikka siitä on aikaa yli 20 vuotta! Jotkut asiat eivät vaan unohdu koskaan. Kalusteiden valitseminen oli kyllä todella jännää. Olin poikakaverini (sittemmin aviomieheni) kanssa samaa mieltä oikeastaan kaikista huonekaluhankinnoista. Erimielisyyttä meille tuli vain makuuhuoneen sisustuksesta. Minä halusin jotain vaaleaa ja hillittyä, poikakaverini halusi mustaa ja punaista eli jotain vähän rajumpaa. Hui! Olin silloin niin ujo ja hiljainen, että annoin periksi.

Ostimme samalla kertaa parisängyn, yöpöydät, ruokailuryhmän, sohvan, kaksi lepotuolia, sohvapöydän, kukkatason, ison määrän hyllystöä, jalkavalaisimen, kolme kattovalaisinta sekä jokaiseen huoneeseen matot. Melkoinen kauppa ja me iskimme tiskiin pinon käteistä rahaa.

Huonekalumyyjänä toimiessani mieleeni hiipi joskus tuo tekemämme kauppa. Täytyy sanoa ettei minun kohdalleni sattunut vuosien aikana moista kauppaa. Nykyään ihmisillä on tapana kierrellä huonekaluliikkeitä, vertailla, tinkiä, mietiskellä,.. Lopulta kalusteista hankitaan yksi yhdestä ja toinen toisesta paikasta. Ajat ovat muuttuneet.

Höh! Nyt olen kyllä harhautunut alkuperäisestä ajatuksestani täysin. Ei minun tällaisia pitänyt kirjoittaa. Sitähän minun piti vaan sanoa, että olen ollut koko aikuisikäni kiinnostunut sisustamisesta ja nimenomaan suomalaisesta designistä. Tilasin jo parikymppisenä pari sisustuslehteä. Silloin ilmestyi Avotakka ja Makasiini. Jaksoin selata niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Olen aina ollut hyvin ajan hermolla. Katson televisiosta kaikki mahdolliset sisustus- ja remonttiohjelmat. Nyt nettiaikana nautin myös suunnattomasti siitä, että voin seikkailla erilaisilla sisustussivustoilla. Seuraan myös joitakin blogeja, joissa käsitellään sisustamista.

Ihailen kaikkia sisustustyylejä - huippumoderneista maalaisromanttisiin!
Minulla on hyvin laaja sydän sisustusasioissa - kuten kai kaikessa muussakin. ;)


Suomalaisista muotoilijoista yksi suurimpia suosikkejani on Eero Aarnio. Ihailen lukemattomia hänen töitään, joista pallotuoli on ehdoton ykkönen! Voi kunpa joskus saisin tuon. Haaveita, haaveita,...


Pallotuoli

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Punainen


Edellisen kirjoitukseni jälkeen innostuin etsimään netistä tietoa väreistä. Olen ennenkin käynyt sellaisella sivustolla kuin Coloria, mutta nyt keskityin lukemaan erityisesti punaisesta väristä. Halusin tietää, että yhdistetäänkö punainen aina ja kaikkialla rakkauteen ja seksiin. Ei sentään.

Sivuilla on hauska kysely, jossa ihmiset voivat kertoa mitä heille tulee mieleen väreistä. Täytyy sanoa, että esim. ruskeasta ihmisille tulee mitä merkillisimpiä mielleyhtymiä. Punaisesta useimmille tulee mieleen rakkaus, mutta lähes yhtä monelle tulee mieleen voima ja voimakkuus. Minulle punainen on nimenomaan energiaa antava väri. Se on ollut sitä aina. Minulla on ollut aika jolloin sisustin kotini rauhallisen vihreän ja beigen eri sävyin. Se tapahtui avioeroni jälkeen. Sitä aikaa kesti muutaman vuoden, mutta sitten aivan kuin huomaamatta aloin pikkuhiljaa ujuttamaan sisustukseen punaisia elementtejä. Kun voimani ja elämäniloni alkoivat palata niin sen myötä myös omat värini - punainen ja oranssi. Välillä yritän päästä eroon näistä väreistä, mutta turha niitä vastaan on näköjään rimpuilla. Ne ovat vahvasti osa minua.

Löysin sivuilta myös kohdan, jossa punaisen sanotaan olevan oinaan väri. Arvatkaapa mikä olen horoskooppimerkiltäni? ;)

Sivuilla kerrottiin myös, että punaista käytetään paljon ravintoloiden sisustuksissa, koska se lisää ruokahalua. Nythän löytyi selitys sille miksi minulla on aina kotona nälkä! =D




Suosittelen kyllä Colorian sivuja kaikille väreistä kiinnostuneille. Siellä on tietoa mm. siitä mitkä värit kuuluvat mihinkin kulttuuriin ja uskontoon. Sieltä löytyy tietoa värikasveista, kosmetiikasta, sateenkaaresta, elintarvikkeiden värjäyksestä, jne jne. Minua kiinnosti myös juttu, jossa kerrottiin minkä väriset pakkaukset houkuttelevat ostajia. Colorian sivut ovat melkoinen tietopaketti väreistä.

Nyt tämä täti painaa päänsä tyynyyn, jossa on hetkinen.....
Tietenkin punainen tyynyliina. =D

Hoopot huonekalut!

Mitäs tänään kirjoittelisin.. Hhhhmmmm....

Jospa esittelisin pari omituista huonekaluani. Ne ovat sellaisia kapistuksia, jotka eivät ole jättäneet yhtäkään ystävääni kylmäksi. Yksi täräytti: "Kyllä on pornoja!!!". Toinen taas sanoi ihan suoraan: "Hyi kamala!". Muutama on tuijotellut niitä ihan vaan silmät pyöreinä saamatta sanoja suustaan. Huonekalut, jotka saavat aikaan noin rajuja mielipiteitä ansaitsevat kyllä tulla esitellyiksi koko maailmalle. Eikös vaan!? ;)

Aloitan hieman kesymmällä yksilöllä. Tämän pöydän alkuperäistä omistajaa en tiedä. Siskoni löysi sen aikoinaan kotinsa vintiltä. Joku aiempi asukas oli hylännyt sen sinne. Siskoni tiesi, että tykkään "hieman" punaisesta väristä ja esitteli pöydän siksi minulle. Minulla ei ollut siihen aikaan mitään käyttöä sille, mutta pelastin sen kuitenkin ja raahasin varastooni. Siellä se on ollut vuosikaudet kunne jokunen aika otin sen käyttöön. Tässä sitä nytkin istutaan jalat samaisella pöydällä.


Tähän seuraavaan kalusteeseen törmäsin kesällä SPR:n kirpputorilla. Olin boikotoinut kyseistä paikkaa ylikorkeiden hintojen vuoksi useita kuukausia. En ollut käynyt siellä lainkaan, mutta lopulta päätin mennä katsomaan olisiko hinnat yhtään järkevöityneet. Tiedä niistä hinnoista, mutta joka tapauksessa tämä lopetti ostoboikottini:

Tuo on ihan höttöistä lastulevyä ja siksi ihmettelen miten hyvässä kunnossa se voikaan olla! Joitakin naarmuja siinä on, mutta sain paikattua ne tosi hyvin punaisella maalilla. Tykkään tuosta ihan valtavasti!!!

Näistä huonekaluista saattaa saada sen kuvan, että kotini on sisustettu täysin vanhoilla retrokalusteilla. Ei, näin ei todellakaan ole! Olohuoneessani on hyvin moderneja kalusteita - pari lasipöytää, pari pyökki/alumiinitasoa ja hyvinkin trendikäs sohvasysteemi. Kaksi huonetta - kaksi aivan eri tyyliä!

lauantai 11. lokakuuta 2008

Miehen korvike postimyynnistä!?!

KARVAPÖLÄHDYS
Lavuaariin asennettava laite, joka 15 minuutin sisällä siitä kun olet pessyt pesualtaan, pöläyttää puhtaalle posliinille partakarvan pätkiä. Luxusmallissa on lisävarusteena hammastahnaläiskitin, joka ruiskii hammastahnaa oikein asennettuna jopa parin metrin päähän.

KAUPPAKESKUSVALITIN
Kännykkään kytkettävä toiminto, joka ryhtyy päästelemään epämiellyttäviä marisevia ääniä, jos viivyt liikkeessä yli 5 minuuttia. Lisälaitteena saatavissa myös rähisevä saldorajoitin.

OSTOSHÄLYTIN
Luotto- tai pankkikorttiin ohjelmoitava toiminto, joka saa kortin lukulaitteen ulvomaan, mikäli kortilla yritetään maksaa lasten- tai naistenvaatteita, meikkejä, kenkiä tai muuta ruokaa kuin makkaraa. Hälytin pysyy hiljaa, kun sillä maksetaan porakonetta, työkaluja, autotarvikkeita tai tietokoneen lisäherkkuja.

ESIKÄSITELTY SANOMALEHTI
Aamun lehden voi nyt tilata esikäsiteltynä siten, että etusivun tilalle on taitettu urheilusivut ja yksi sisäsivu on ylösalaisin ja väärässä paikassa. Lehti on myös esirutattu mahdollisimman paksuksi möykyksi.

VISKIBASSO-VIESTIPALVELU
Palvelu, joka toimittaa kännykkääsi päivän mittaan viestejä, kuten: "En ehdi syömään", "Piipahdan poikien kanssa kaljalla", "Hae auto korjaamosta", "Sori en ehtinyt kauppaan", "Hae sinä lapset tarhasta", "Miksi kaikki sukkani ovat pyykissä", "Olet unohtanut silittää paitani".

MURUSTIN
Laite, joka aamulla lähdettyäsi töihin levittää leivänmuruja pöydälle ja lattialle. Tämä huokea laite on jokaisen sinkkunaisen minimivaruste.

AJANSYÖJÄ
Luxus-paketti, joka sisältää kaikki yllämainitut toiminnot ja vielä paljon muuta yllättävää. Saat anoppipalvelun, joka käy vähintään kerran viikossa silmäilemässä kotiasi halveksivasti ja joka tekee ylivoimaisesti parempia lihapullia kuin sinä. Eikä tässäkään vielä kaikki: Juuri kun alat tottua Ajansyöjääsi, se rullaa ulos ovesta ja liimautuu magneetin lailla nuorempaan sinkkunaiseen. (Anoppipalvelu jatkaa siitä huolimatta käyntejään sinun kotonasi ja kertoo pyytämättä yhä uudestaan, miksi et alun perinkään ollut sopiva omistaja Ajansyöjälle).


Vanha juttuhan tuo oli,
mutta jaksaa aina vaan naurattaa minua.



Kävijöitä 4.3.2010 alkaen