CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

lauantai 17. tammikuuta 2009

Saturday Night Fever

Lauantai päivä on aluillaan. Istun tässä sohvasängylläni jalat pöydällä ja kone sylissäni niin kuin yleensäkin aamuisin. Kahvi on sängyn vieressä olevalla pienellä pyöreällä jakkaralla. Kun katselen asuani niin mietin, että kylläpäs sitä ollaankin tyylikästä tänään. Paras etten kerro miten juntilta näytän tässä omituisessa aamuisessa aamulookissani, johon kuuluu varsin mielenkiintoinen kerrospukeutuminen. ;)

Minulla on tänään vain neljän tunnin työpäivä. Luvassa on todennäköisesti melkoista pyöritystä ja noloja hetkiä. Tiedän valitettavasti etukäteen, että myymälään on tulossa isompi porukka ulkomaalaisia. En minä mikään rasisti ole eikä minulla ole mitään ulkomaalaisia vastaan! Tuo on paras hönkäistä heti tähän. Ongelmani on vaan siinä etten osaa sanoa oikein mitään englanniksi. Änkytän ja osoittelen sormella sinne tänne. Noloa. Täytyy kyllä sanoa, että jännitykseni on laantunut tässä viimeisen viikon aikana, koska olen huomannut miten ymmärtäväisesti ja ystävällisesti englantia puhuvat ihmiset suhtautuvat kielitaidottomuuteeni. Yksi nuori pariskunta intoutui jopa kehumaan minun sinnikästä yrittämistäni ja ennen kaikkea ystävällisyyttäni. Se myyntitilanne oli minulle hyvin kinkkinen, koska yritin esitellä kosmetiikkatuotteita, jotka eivät ole mitään ihan tavallisia. Sain kuin sainkin tehtyä itseni ymmärretyksi ja arvatkaapa mitä pariskunnan komeampi osapuoli sanoi minulle..? Hän sanoi: "You have good body language!". Ou nou...

Vaikka työpäiväni on lyhyt niin se tulee olemaan todella työntäyteinen. Myyntityön lomassa yritän tehdä pari tärkeätä tilausta. Mikäli en ehdi tehdä niitä niin joudun tekemään ne sulkemisen jälkeen. Ei se sinällään haittaa minua, mutta tänään en malttaisi enkä ehtisi jäädä ylitöihin koska..

Lähden tänään vähän "rimpsalle". Pitkästä aikaa vietän iltaa rakkaan ystäväni kanssa. Hän tulee työpaikalleni sulkemisaikaan ja siitä suuntaamme syömään jonnekin ja sitten minun luokseni. En halunnut tästä illasta mitään tavallista baari-iltaa vaan keksin meillä mukavaa ohjelmaa. Menemme katsomaan Seisomapaikkaklubin stand up -esitystä ravintola Ilokiveen. Kumpikaan meistä ei ole ennen käynyt katsomassa niitä esityksiä. Uskon, että meillä on hauskaa.

Sieltä me sitten suuntaamme ehkä kaupungille. Me molemmat olemme kovia tanssimaan, joten nyt on kyllä paras hioa vähän unohtuneita kuvioita tämän avulla:

perjantai 16. tammikuuta 2009

70´s disco

Donna Summer, Pointer Sisters,...



Boney M





Gloria Gaynor





Amii Stewart





..Kool & The Gang, Diana Ross, Bee Gees,...















---------------------------



Lisäys myöhemmin:



Tässä vielä nuorille esimerkki siitä miten me täti-ihmiset tanssittiin discoa nuorina ja nätteinä:



Ah ihanuutta!


glitter-graphics.com

Vietän tänään hyvin ansaittua vapaapäivää.

Alkuviikon työpäivät olivat todella työntäyteisiä ja menivät aivan lennossa. Eilen jouduin tekemään pari tuntia ylitöitäkin. Se johtuu siitä, että hain myymälän sulkemisen jälkeen matkahuollosta paketin ja heitin sen työpaikalleni. Laatikko oli kookas, mutta onneksi kevyt. Autottomana ihmisenä raahasin sitä nimittäin käsissäni kaupungin läpi. Yleensä tuotteet tulevat suoraan myymälään, mutta eilen jouduin tekemään kiireellisen lisätilauksen eräistä tuotteista ja nopein tapa saada ne perille oli matkahuolto. Mikäli olisin osannut varautua yhden tuoteryhmän suureen menekkiin niin tuollaista ei olisi tarvinnut tehdä. Päasia on kuitenkin se, että sain homman hoidettua kuntoon eikä tarvitse myydä asiakkaille "ei oota" viikonloppuna.

Voi hyvänen aika miten mieleni tekisi toitottaa täällä blogissani koko Suomen kansalle miten upeata työtä saan tehdä! En ole ikinä koskaan milloinkaan koko elämäni aikana tehnyt näin mielenkiintoista työtä. Työpaikkani on varsin erikoinen ja hieman varauksella menin sinne. Jännitin sitä miten oppisin tuotteet ja miten asiakkaat ottaisivat minut vastaan. Kaikki on mennyt paremmin kuin olisin osannut edes kuvitella.

Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä sitä työtä. Asiakaskunta on mielettömän mukavaa ja päivät ovat aina erilaisia. Hiljaisina aikoina jutustelen kaikenlaista asiakkaiden kanssa. Eilenkin yksi asiakas viipyi tunnin verran ja hän opetti samalla minulle innoissaan kaikenlaista tuotteistamme. Olen oppinut ihan valtavasti uusia asioita työssäni. En voi muuta kuin todeta uudemman kerran, että tunnen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä sitä työtä.

Joka ikinen ilta ajattelen myös sitä miten onnellinen olen siitä, että paniikkihäiriöt, ahdistuskohtaukset ja muut pelkotilani ovat poissa - täysin poissa! Minähän kärsin hyvin vaikeista sellaisista vuosikausia ja jouduin niiden vuoksi olemaan sairauslomillakin usein. Oloni huononi ja huononi, mutta minä vaan päätin jatkaa työntekoa. Entinen iloinen asiakaspalvelija oli poissa ja tilalle oli tullut ihmisiä pelkäävä ja suorastaan vihaava ihminen! Halusin haistatella kaikille näkemilleni ihmisille ja käskeä heidän painua hel**ttiin läheltäni. Tunsin, että kaikki komentelivat ja syyttelivät minua. Sisälläni olevasta tunnemyrskystä huolimatta jatkoin työntekoa ja yritin esittää iloista. Työpäivät veivät voimani täysi. Kotona vaan makasin sohvalla, söin valmisruokia ja itkin. En nähnyt enää mitään hyvää työssäni ja elämässäni. Olin aivan lopussa. Aivan lopussa....

Olen tehnyt valtavan urakan saadakseni itseni kuntoon. Olen tehnyt huikean nousun. Saan kiittää siitä psykoterapeuttiani ja itseäni. Meidän yhteistyömme tuotti tuloksia. Kumpikaan meistä ei uskonut alussa, että minusta tulisi vielä näin ehjä ihminen.

Oi ei. Piti tässä sitten alkaa vuodattamaan onnen kyyneliä. Melkoinen lälly olen. =)

Tästä jorinasta tuli ihan erilainen kuin oli alunperin tarkoitus. Minun piti laittaa tänne vain tuo kuva ja kirjoittaa, että vietän iloisena vapaapäivää. Sormet ja ajatukset lähtivät vaan omille teilleen ja tällaista siitä sitten syntyi.

Oikein mukavaa perjantaita ja orastavaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Piraatti-crocseja tuhottiin

Turun sanomat uutisoi tänään:

Toinen erä muovisia piraatti-crocseja tuhottiin Ekokemin laitoksilla Riihimäellä tiistaina. Hävityksessä syntynyt energia hyödynnetään lämmityksessä.

Tulli pysäytti viime vuoden lopulla Helsingissä 12 merikontillista eli yli 180 000 paria kenkiä, jotka jäljittelivät Crocs-muovijalkineita.

Osa niistä tuhottiin jo marraskuun alussa. Jalkineet oli tehty Kiinassa.

Tuoteväärennökset täytyy tuhota, sillä Suomen lainsäädännön mukaan pysäytettyjä tavaroita ei voi ohjata edelleen uusiokäyttöön tai kierrätykseen.

- Tuomioistuin ei voi tuomita kenkiä uusiokäyttöön, koska laissa ei ole tätä koskevaa säädöstä, kertoo yhdysvaltalaisen Crocs Inc. -yhtiön asiamies oikeustieteen kandidaatti Sakari Salonen.

Yhtiö omistaa teollisoikeudet Crocs-kenkiin ja on suojannut oikeutensa tavaramerkki- ja mallioikeusrekisteröinnein.

Tulli kehottaakin maahantuojia varmistamaan ulkomailta ostamiensa tuotteiden laillisuuden ongelmien välttämiseksi.


Kyllä tuntuu pahalta tuollainen tuhoaminen! Ymmärrän kyllä, että ne pitää tuhota. Tai ei... En ymmärrä kuitenkaan. Eikö todellakaan ole mitään keinoa saada käyttökelpoisia tuotteita käyttöön jonnekin jotenkin..??! Ilmeisesti ei.

Tuosta tapauksesta tulee mieleeni useitakin tapauksia työvuosieni varrelta. Myyjänä näkee vaikka mitä ihmeellistä. Kerronpa jotain tuohon liittyviä juttuja..

Olin 90-luvun lopulla töissä eräässä isossa sisustustavaratalossa. Siellä tuli aina silloin tällöin rikkinäistä tavaraa. Täysin rikkinäiset ja käyttökelvottomat heitettiin tietenkin roskikseen. Pikkuvialliset tuotteet myytiin halvemmalla. Tuo oli hyvä systeemi.
Muistan kuitenkin elävästi tapauksen, kun huonekalupuolen myyjät olivat takapihalla hakkaamassa puisia puutarhahuonekaluja palasiksi. He mäiskivät ja räiskivät niitä ihan hullun lailla niin, että säleet lentelivät. Ihmettelin miksi ihmeessä he sellaista tekivät, sillä huonekalut näyttivät nopeasti vilkaistuna ihan hyviltä. He näyttivät miten niissä oli vikoja siellä täällä. Jostain saattoi puuttua joku pultti tai joku puuosa oli halki. Kaikki olisivat olleet pienellä korjaamisella käyttökelpoisia. Kysyin eikö niitä voinut myydä tosi halvalla tai antaa jollekin. Määräys tuhoamiseen oli tullut johtajilta. Niitä oli yritetty myydä vähän halvemmalla, mutta koska ne eivät olleet menneet kaupaksi niin ne piti tuhota ettei kukaan vaan ottanut niitä ilmaiseksi! Kukaan ei saanut hyötyä niistä maksamatta. Just just! =(

Tuon työpaikan jälkeen olin töissä pientä tilpehööriä myyvässä liikkeessä. Siellä sattui tuollainen crocseja vastaava tapaus. Myimme pitkään ilmiselviä Iittala-lasien kopiota. Tunnistin ne heti, koska olin myynyt aiemmin aitoja sellaisia. Sanoin niistä myymäläpäällikölle, mutta hän veti herneen nenään. Hän oli sitä mieltä, että minä vain rehvastelin astiatiedoillani. No, lopulta tuli se päivä, kun meitä kehotettiin vetämään lasit pois myynnistä. Ai että minä nautin tilanteesta. ;)
Olisin tykännyt ottaa niitä kopioita itselleni, mutta en saanut. Myymälänhoitaja olisi myynyt niitä minulle, mutta ilmaiseksi en saanut. Mietin sitä logiikkaa enkä oikein ymmärtänyt. En ollut valmis maksamaan laseista ja niin ne sitten rikottiin. Minä en sitä tehnyt, koska en pysty rikkomaan käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä yksi järkympi juttu takataskussa, mutta nyt en ehdi sitä kertomaan. Täytyy ehtiä töihinkin. Palaan asiaan joskus.

Tämä täti lähtee nyt suihkuun, aamupalalle, meikkaamaan ja töihin.

Hippaheijaa!

tiistai 13. tammikuuta 2009

Tulipahan todistettua

Olen jo vuosia kutsunut itseäni leikilläni "siti-ihmiseksi". Se on johtunut siitä, kun minua on houkuteltu jo monena vuonna mökeille, marjaan, pilkille ja muutenkin luontoon enkä minä ole halunnut lähteä. Syynä on se etten tunne oloani kotoisaksi sellaisissa paikoissa. Sitä on ihmetelty kovasti.

Leikkimielinen siti-ihminen -nimitys onkin testin mukaan ihan oikea.

Kiroilevasiili.fi

Onni täällä vaihtelee




Eilisen ylionnellisen postaukseni jälkeen tapahtui jotain toooooosi "kivaa".

Ensinnäkin en hoksannut töihin lähtiessäni, että ulkona satoi vettä. Työpaikalle käveltyäni olin hiukset ja toppatakki märkinä. No, vettähän se vaan oli eikä se hyvää fiilistäni laskenut kuin ihan hetkiseksi.

Kun tuli aika avata myymälä niin ilokseni huomasin nettiyhteyden olevan poikki. Se oli hankala juttu, koska netti on minulle tärkeä työväline. Etsiskelin hetken vikaa, mutta selvittely jäi kesken ensimmäisten asiakkaiden saavuttua. Siinä sitten aloin tekemään kauppaa ja totesin kassajärjestelmän sentään toimivan. Huokaisin helpotuksesta. Asiakas halusi maksaa kortilla. Trallalaaa... Arvatkaapa toimiko korttipääte..? Ei, se ei tosiaan toiminut. Sekin yhteys oli poikki.

Apua! Miten tekisin kauppaa...?

Siitä alkoi soittelukierros eri paikkoihin. Jonotin, jonotin,... Asiaa tutkittiin ja ihmeteltiin. Minulla oli kaksi eri puhelinlinjaakin auki ja niihin puhuin vuoronperään. Asiakkaat katselivat touhujani ja huomasivat miten ääneni alkoi käymään kireäksi. Pahoittelin välillä tapahtunutta ja he ymmärsivät onneksi tilanteen toivottomuuden.

Näiden päivän ensimmäisten asiakkaiden kohdalla kävi niin, että he joutuivat jättämään ostoksensa tekemättä. Se oli enemmän kuin nolo juttu! Hyvä juttu oli se, että he tarvitsevat tuotteet vasta viikonlopuksi joten varasin ne tiskin alle. Lupasin antaa alennusta ostoksista, kun he hakevat ne joku toinen päivä. Reilua minun mielestäni - odottelivathan he puoli tuntia turhaan!

Sitten jatkoin soittelukierrosta eri paikkoihin. Siinä selvisi monta omituista juttua joita ihmettelin työnantajanikin kanssa. Mielessäni mietin, että kyllä olisi kirveellä töitä!!! Nielin piikikkäät sanani joita suustani meinasi tulla väkisinkin ja tyydyin siihen, että nettiyhteys oli poikki enkä voinut muuta kuin odottaa vian korjaantumista.

Tuon selvittelyn jälkeen keitin kahvit. Istuin hetken ja hengitin syvään. Väänsin ajatukseni väkisin positiivisiin asioihin ja hoin itselleni etten voinut ilmenneille ongelmille mitään. Minulla on nimittäin se vika, että jään helposti märehtimään ongelmia enkä saa sitten tehtyä mitään muuta.

Kahvihetken jälkeen aloin tekemään mukavia töitä joissa unohtui ongelmat. Päivä meni kuin siivillä. Nettiyhteys oli poikki koko päivän ja se oli huono juttu. Sen vuoksi jouduin jatkamaan työntekoa vielä kotonakin. Tein pari tärkeätä tilausta omalta koneeltani.

Enpä voi muuta kuin toivoa, että yhteydet toimivat tänään.





maanantai 12. tammikuuta 2009

Uusi työviikko edessä..

lauantai 10. tammikuuta 2009

Oho!

Aika yllättävä veto Remulta - ainakin minun mielestäni.



Tälläköhän sitä sitten mennään Moskovaan viisuilemaan....?

Iltatarina

Ennen viimeistä käyttöpäivää

-Minkä takia ihmiset pitävät minua saitana,
vaikka tietävätkin että olen testamentannut
koko omaisuuteni seurakunnalle? kysyi rikas
mies kirkkoherralta.

-Annahan kun kerron sinulle tarinan siasta
ja lehmästä, sanoi kirkkoherra. Siasta ei
pidetty kun taas lehmää kaikki rakastivat.
Tämä kiusasi sikaa suunnattomasti.

-Ihmiset puhuvat ystävällisestä luonteestasi
ja suurista kauniista silmistäsi, sanoi sika
lehmälle. Heidän mielestään sinä olet antelias
koska joka päivä annat heille maitoa. Mutta
entäs minä sitten? Annan kinkkua ja pekonia.
Tuotan harjaksia heidän harjoihinsa ja he
käyttävät minusta jopa sorkkanikin. Silti
kukaan ei pidä minusta. Miksi?

-Tiedättekö mitä lehmä vastasi? kysyi
kirkkoherra. Se sanoi: ”Jospa he pitävät
minusta sen tähden että annan heille jotakin
myös silloin kun olen vielä elossa”.


glitter-graphics.com

Turhuutta!

Aina töihin mennessäni näen nämä tikkaat ja kyltin. Joka kerta mietin "Onpas turhat tikkaat - eihän niitä saa edes käyttää!" =D

perjantai 9. tammikuuta 2009

Kurkistus uuniin

tiistai 6. tammikuuta 2009

Kuusi asiaa minusta

Sain Nialta haasteen, jossa minun tuli kertoa kuusi asiaa itsestäni.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.



Voihan rähmä minkä meni Nia tekemään. Tämä tuli vähän pahaan saumaan sillä olen juuri pohdiskellut tätä blogiani... Tai ehkä tämä tulikin hyvään saumaan... On päätöksen aika. Tämä blogi muuttuu NYT joko täydeksi hömpäksi (vielä hömpemmäksi kuin tähän asti) tai sitten siirtyy vähän rohkeammalle linjalle.
Tuota linjanmuutosta miettiessäni minun piti pitää pitkä tauko tässä vuoden alussa ja olin aikeissa aloittaa uuden bloginkin. Tai kyllähän minä sen jo perustinkin. Vetäisin sinne vaan niin rankkaa tekstiä, että jouduin pistämään sen salaiseksi. Siellä ne tekstit on nyt piilossa odottamassa joko tuhoamista tai päivänvaloa.

Eli siis.. Kiitos Nia haasteesta. Otan kyllä osaa tähän kunhan saan tehtyä päätöksiä.
Täytän tämän tässä joskus....



1. Hallitsen huomattavasti paremmin kiro- kuin sivistyssanat.

2. Tykkään kovasti mustasta huumorista! Liian rankkaan sellaiseen en ole vielä törmännyt.

3. Olen ateisti.

4. Olen epileptikko. Sairaus puhkesi minulle ollessani 30-vuotias.

5. Olen pirun äkkipikainen yksilö!
Suuttuessani saatan tehdä asioita joita joudun katumaan ja häpeämään jälkeenpäin. Olen mm. ottanut lopputilin ja heittänyt veljeäni saksilla. En todellakaan ihmettele sitä, että veljeni antoi aikoinaan minulle Pikku Myy -patsaan sillä saatan myös purra!

6. Mittani ovat: 87-88-170-77-112 ja 59


Haaste pitäisi ohjeen mukaan laittaa eteenpäin, mutta uhmaan sääntöä enkä jatka tätä ketjua. Kyllä tämä tulee varmasti kiertämään kaikki maailman blogit ilman minunkin avustustani.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Ahteri-asiaa

HARVARDIN lääketieteellisen tiedekunnan tutkijoilla on iloisia uutisia kaikille naisille, joilla on iso takapuoli: pakaroissa oleva rasva ehkäisee aikuistyypin diabetestä. Kun isopeffaisten hiirten ahterirasvaa ruiskutettiin muiden siimahäntien vatsaan, nämä alkoivat käyttää sokeria säätelevää insuliinia tehokkaammin ja laihtuivat. Muilla kehon rasvoilla ei ole samaa vaikutusta.


Kyllä! Luin tuon juuri äsken Iltalehden sivuilta.

Hetkinen.... Eli siis, jos minun ahteristani otettaisiin rasvaa ja pistettäisiin sitä jonkun pullukan vatsaan niin hän laihtuisi.

Paljonkos haluat..?

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Oikee koukku, vasen suora

Ah arkea!

Viime päivinä olen ollut poissa koneelta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Olen kuluttanut aikaani paitsi työntekoon niin myös lueskeluun. En ole lukenut kirjoja vaan lehtiä.

Selailin ensin seinätelineissäni olevia lehtiä ja laitoin sitten niistä osan kaappiin.
Ihmettelen sitä miten telineet ylipäätään pysyvät seinällä, sillä ne on todella surkeasti kiinnitetty ja lehdet painavat melkoisesti. Seinä on gyproc-levyä enkä ole käyttänyt ankkuriruuveja tms. Tavalliset ruuvit vaan tökkäsin läpi. Jos telineitä nykäisisi vähänkin niin alas tulisivat rytinällä. No, ei pidä nykäistä. =)


Innostuinpa eilen ostamaan Glorian Koti -lehdenkin, koska sain vanhemman numeron samaan hintaan. Luen harvemmin sitä lehteä. Tyylikäs ja laadukas lehtihän se on, mutta siinä esiteltävät asunnot eivät ole useinkaan minun makuuni. Luen enemmän noita telineessä näkyviä.

Glorian Koti -lehtien lisäksi tein melkoisen heräteostoksen eli Sara -lehden. Senkin kylkiäisenä sain vanhemman lehden. En lue yleensä lainkaan mitään naistenlehtiä. Annat, Me Naiset yms. eivät kiinnosta minua pätkääkään. Vielä vähemmän voisin kuvitella lukevani Apua, Seuraa ja mitä niitä onkaan. En ole koskaan välittäny moisista. Jos jotain lehtiä luen niin sitten sisustus- ja käsityöaiheisia.
Niin, nyt sitten ostin ihan kokeeksi tällaisille kypsemmille naisille suunnatun Sara-lehden. Ostin sen lähinnä siksi, että toivoin löytäväni jotain neuvoja iho-ongelmieni taltuttamiseksi. Enpä löytänyt. En löytänyt tosin mitään muutakaan kummoista. Tulipahan taas todettua ettei minun kannata laittaa rahojani moisiin lehtiin.


Kun olin lukenut tai paremminkin selannut kaikki nuo edellä mainitut niin siirryin kalenterieni kimppuun. Viime vuoden kalenteri oli aika vaihtaa uuteen. Minulla on ollut monen monta vuotta Book Avenuen kalenteri, jossa on Kaj Stenvallin ankkakuvia. Nyt en voinut sitä hankkia, koska en ole enää sen kirjakerhon jäsen. Snif! Jonkun kivan kalenterin kuitenkin halusin ja mikäs sen kivempi kuin Viivi & Wanger -sarjiksia sisältävä kalenteri. Aivan hervottoman hauska!




Selasin viime vuoden kalenterin läpi ja kirjoittelin siellä muistissa olleita tärkeitä merkkipäiviä uuteen kalenteriin. Samalla tuli käytyä läpi viime vuoden tapahtumia. Tammikuussa sormeni olivat hyvin hyvin kipeät enkä meinannut pystyä olemaan töissä. Kävin lääkärissä monen monta kertaa. Tammikuun lopussa jouduin sitten sairaslomalle. Siitä syystä sain sitten lopputilin mieleisestäni työpaikasta. VOI PAS**!!! Kevään ramppasinkin sitten lääkäreillä, työkkärissä ja terapiassa. Rahat oli loppu, sormia särki ja vi**tuskäyrä oli korkealla!
Kesän alussa sormet alkoivat olemaan kunnossa. Olin jo luullut etteivät ne paranisi koskaan. Säryn loppuminen piristi mieltä. Elokuussa päätin myydä Vespani pois. Vuodatin kyyneliäkin luopuessani siitä kaunottaresta. Samassa rytäkässä myin myös molemmat akvaarionikin. Syitä oli kaksi - rahapula ja materian vähentäminen siltä varalta, että joutuisin muuttamaan töiden perässä toiselle paikkakunnalle.

Eipä tarvinnut muuttaa minnekkään täältä rakkaasta kotikaupungista. Täällä sitä vaan ollaan. Perskutarallaa! Meikä sai terveen paperit terpalta parin vuoden jälkeen ja sitten nappasi vielä työpaikankin!

Täytyy sanoa, että toivon todella ettei tästä vuodesta tule ihan niin vaikea kuin viime vuodesta tai sitä edellisestä vuodesta, eikä sitä edellisestä,.... Olisi niin pirskatin mukavaa saada elää tasaista elämää edes vuoden ajan - tai edes puolen vuoden. Paljon en pyydä - enhän.

Olipa kerran söpö poika...

lauantai 3. tammikuuta 2009

Tassutellen



Minusta nuo Milla Paloniemen Tassutellen-sarjikset on ihania. Tykkään tosin vielä enemmän hänen Kiroilevasta siilistään.


Niin.. Ajattelin tässä vaan ilmoittautua, kun muutamat ovat minua kaipailleet.
Meinasin lopettaa bloggailun - ei sen kummenpaa. Täytynee kai pistää edes joskus jotain elonmerkkejä ettette huolestu. Voi teitä mussukoita! =D

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen