CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 31. joulukuuta 2009

Hyvää Uutta Vuotta!



HS E-kortit

Wulf.. Wulfmorther.. ÄH!

Olettekos huomanneet miten mahtava sarjis Hesarin sivuille on ilmestynyt..!?!?!?







Ei tässä muuta tällä kertaa...

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Lankakerä

Parisuhdeneuvoja jakava Matti Nykänen on sanonut: "Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja loppuu."

Viisas mies. Hän voisi myös kertoa sen, että lankakerät ovat nykyään paljon paljon pienempiä kuin ennen.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua

Olen paininut monen ongelman kanssa viime aikoina. Niiden selättäminen on vienyt voimia ja rahaa. Taistelu on kannattanut. Olen tyytyväinen itseeni, koska en jää nykyään enää niin sanotusti tuleen makaamaan ja odottamaan, että asiat korjaantuvat itsekseen. Asiat korjaantuvat harvoin itsekseen.

Minulla on kaikki taas hyvin. Teen yhden päivän töitä ja sitten rauhoitun viettämään joulua. Olen tankannut jääkaapin täyteen ruokaa ja ostanut minulle perinteisen joulupalapelin. Kyntteliköt palavat molemmissa huoneissa, joululaulut soivat ja tontut kurkkivat puuhiani. Vaikka vietänkin joulun yksin niin en tunne oloani yksinäiseksi. Minulla on ihania ystäviä joiden luona voin käydä kylässä mikäli aikani käy pitkäksi. Minulla on kaikki hyvin.

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille blogiystävilleni
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!

perjantai 18. joulukuuta 2009

Pieniä harmeja vaan

Juttuni ovat olleet todella negatiivisia viime aikoina. Niitä lukeneet saattavat luulla, että meikäläinen on vaipumassa murheen suohon tai peräti masentumassa.

Ehei, en todellakaan ole!

Minulla on ollut vaan harvinaisen paljon vastoinkäymisiä ja joistakin olen kertonut täälläkin. Olen paininut monenlaisten harmien kanssa. Yhden tieltä raivattuani on jostakin hypännyt uusi eteeni. Meikäläisen voimia ja hermoja koetellaan nyt, mutta ei se mitään. Selviän näistä kyllä.

Eilen mietin sitä kuinka masentuneena ollessani pienetkin vastoinkäymiset saivat ahdistumaan. Mikäli silloin pankkiautomaatti olisi nielaissut korttini niin olisin ollut aivan raivoissani. Olisin itkenyt ja mennyt sitten räyhäämään pankkiin. Kaikki pienetkin harmit tuntuivat silloin suurilta. Äksyilin kaikille kaikkialla. Koko maailma tuntui olevan mätä.

Niin.. Piti vaan tulla kertoilemaan, että kaikki on ihan hyvin.
Vietin juuri kaksi vapaapäivää putkeen. Ensimmäisen päivän otin rennosti ja eilen taas juoksin paikasta toiseen kaupungilla. Yksi kallis, mutta kannattava juttu oli käyntini yksityisellä ihotautilääkärillä. Olen kärsinyt vuosikausia iho-ongelmista kasvojen alueella. Yleislääkärit ja kunnalliset ihotautilääkäritkin ovat olleet voimattomia, koska allergiatesteissä ei ole näkynyt mitään. Nyt menin lääkärille, joka on alan rautainen ammattilainen. Tiesin ettei hän arvelisi, veikkaisi, luulisi mitään vaan hän osaisi tehdä diagnoosin. Tiesin myös ettei hän vähättelisi vaivaani. Lääkäri vilkaisi kasvojani ja alkoi sitten latelemaan kysymyksiä nopeaan tahtiin. Minä vastailin yhtä nopeaan tahtiin. Kymmenessä minuutissa selvisi, että kärsin homealtistuksesta. Minulla on myös atooppinen iho ja hiivatulehdus.

Voi ihanuutta!!! Vaivoilleni on annettu nimi! Lähes kymmenen vuoden oireilun jälkeen joku sanoo mikä minua vaivaa! JIIHAA!!!!! En toki nauti siitä, että olen sairas. Riemuitsen sitä, että ongelma on löytynyt ja sitä päästään hoitamaan. Ongelmaksi tosin tulee se, että miten pääsen eroon ongelman syystä eli homealtistuksesta. Se on vaikea juttu ja saattaa aiheuttaa isojakin muutoksia elämääni. Pahimmassa tapauksessa saatan joutua tekemään vaikeita valintoja.

Elämä on.....

torstai 17. joulukuuta 2009

Automaatit hyytyy

En suosittele ulkona olevien Otto -automaattien käyttöä kovilla pakkasilla.

Meikäläinen meni nimittäin nostamaan rahaa sellaiselta maanantaiaamuna ja mitenkäs kävikään...?
Pääsin aika pitkälle eli kone ilmoitti: "rahat tulossa". Meikä odotti käsi ojossa rahoja, mutta sitten ruudulle ilmestyikin teksti: "toimintahäiriö". Saman tien kone imaisi kortin. Kone sylkäisi tuon kuvassa olevan vajavaisen kuitin, mutta rahoja en saanut vaikka hetken aikaa niitä odottelin.

Kivat sulle!

En ollut ainoa jolle kävi niin.

Tutkiskelin siinä lompakkoani ja löysin sieltä sen verran rahaa, että sain kahvimaidon. Kahvin ja työpaikalle unohtuneen suklaapatukan voimalla vedin sitten työpäivän. Ei paljon naurattanut. Illalla sain onneksi lainattua rahaa sen verran, että pärjäsin tähän päivään asti.



Tänään pankkilakon päätyttyä menin pankkiin jonottamaan ja toivoin saavani kortin takaisin. Tunnin jonottamisen jälkeen pääsin pankkivirkailijan juttusille. Sainko kortin..? No en. Saan sen parin viikon kuluttua. Pankkivirkailija sanoi, että saattaa olla ettei kortti toimi enää sitten ja saatan joutua hankkimaan uuden. Siis mitä..? Kysyin miksi niin kävisi. Hän sanoi, että joskus vaan käy niin. Aika merkillistä!

En ensinnäkään ymmärrä miten yhden kortin kuljettaminen automaatilta pankin konttoriin voi kestää pari viikkoa. Matka on sentään vain kilometrin verran. Toisekseen en ymmärrä sitä miksi kortti lakkaisi toimimasta sillä matkalla.



Että sellainen tapaus tällä kertaa.....

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Häiriköintiä

Voi hele**tin hele**tti!!!

Miten jonkun miehen voi olla niin vaikeata tajuta yksinkertaisia lauseita kuten esim. "En halua tavata sua enää.", "Älä soita mulle enää." tai "Jätä mut rauhaan!!!"?.

Vaikka miten ponnekkaalla äänellä toistaisin noita sanoja ja lisäisin joukkoon reilun määrän kirosanoja niin ei vaan viesti mene perille. Puheluita ja tekstareita valuu tasaisin välein.

Vaihdoin tänä aamuna puhelinnumeroni, mutta asuinpaikkaani tai työpaikkaani en sentään ala vaihtamaan. Mikäli en saa nyt rauhaa niin onneksi on olemassa monta rotevaa miespuolista ystävää ja poliisi. Kunpa en tarvitsisi heidän apuaan.

------------

Koen joutuneeni myön toisenlaisen häiriköinnin kohteeksi. Tarkoitan tätä:



Ovessani lukee selvästi etten halua mainoksia. Kyltissä en mainitse etten halua hengellistä postia. Aion lisätä sen siihen. Ehkä lisään myös kyltin, joka kieltää kaikenlaisen kaupustelun.

Kyllä, olen kiukkuinen. Olen nyt hel-ve-tin kiukkuinen!

Ei tuon kirjeen hävittäminen ollut minulle mitenkään vaikeata. Miksikö sitten vaahtoan..? Minua ärsyttää se tapa jolla sanaa levitetäään. Ovelta ovelle kiertelevät sanansaattajat ovat sinnikkäitä ja jopa röyhkeitä. Pahinta on se, kun he tulevat ihmisten työpaikoille. Siviilielämässä voin sanoa hyvinkin suoraan mielipiteeni siitä ettei minua kiinnosta kuunnella hengellistä sanomaa, mutta työpaikallani joudun varomaan sanojani. Edustan siellä paitsi itseäni niin myös työnantajaani. Minun on oltava kohtelias ja ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Ollesani kohtelias olen hyvä uhri. Kyllä, tunnen todellakin olevani uhri!

Ggggggghhhhhh....!

Savua tulee korvista. Paras mennä parvekkeelle jäähdyttelemään.....

maanantai 14. joulukuuta 2009

VOI ITKU!

"Byääääähhhhhh....!"

Heräsin tänä aamuna siihen, että itkin. Nyyhkytin tosi voimakkaasti vielä hetken sen jälkeen, kun olin avannut silmäni.

Unessa joku minulle tuntematon poika söi eväsleipiäni aivan nenäni edessä enkä onnistunut estämäään sitä.

"Byäääähhh....!"

Kerrankin uneni on helposti tulkittava. Joudun nimittäin syömään työpaikallani varsin alkeellisissa olosuhteissa vielä viikon ajan. Mikäli joku asiakas haluaisi syödä evääni niin se onnistuisi varsin helposti. Heh heh. Ei, en toki ole sitä pelännyt. Olen vaan hävennyt "hieman" erikoisia keittiöjärjestelyjä.

No, jospa kaiken varalta pitäisin salaattiani silmällä tänään. Tiedä vaikka joku nälkäinen osuisi paikalle...

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Aina viisastuu...

Kyllä sitä (joskus) tuntee itsensä tyhmäksi!!! Äsken oli taas sellainen hetki. Nauratti ja nolotti yhtä aikaa. Sattuipa nimittäin tällainen juttu.....

Olen menossa tänään kaupungille ja vakaa tarkoitukseni on löytää hyvät mustat farkut. Eilen illalla kiersin jo muutaman liikkeen muttei istuvia löytynyt. Illalla tutkin parhaista farkuistani merkin ja totesin niiden olevan Very Nicet. En muistanut mistä ostin ne.

No, eipä hätää - onhan kaikkitietävä netti olemassa! Äsken etsin Very Nicen jälleenmyyjät Jyväskylästä. Niitä on kaksi eli Kekäle ja Pukumies.

TÄH??? PUKUMIES!?!?! Sehän on miesten vaatekauppa!!!

Soitin ystävälleni varmistaakseni kaupan valikoiman ennen kuin menen sinne tonttuilemaan. Ystäväni sanoi, että kyllä siellä on naisten ja nuorten vaatteitakin.

HÖH! Kyllä on hämäävä nimi kaupalla. Eihän tällainen tollikka ole tajunnut mennä sinne ollenkaan.

Arvatkaapa naurattiko ystävääni..? =D

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Mieli muuttui

Vesa-Matti Loirin tulkintoja on ylistetty kaikkialla. Minä en kuitenkaan ole onnistunut löytämään kappaleista samaa syvyyttä kuin muut. Loirin coverit ovat olleet mielestäni suorastaan hirvittäviä.

Syyskuussa kuulin sitten radiosta Loirin kappaleen Hyvää puuta. Se osui ja upposi heti ensimmäisellä kerralla.



Kappaleella on ihmeellinen vaikutus minuun. Sitä kuunnellessa kaikki tuntuu häviävän ympäriltä. On vain se hetki - minä ja musiikki.

Nyt harkitsen jopa Loirin levyn ostamista....

Aina ei naurata

Tässä blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Syynä on se, että olen tehnyt töitä kuin pieni elukka viikon ajan. Toista blogiani olen kuitenkin pitänyt sitkeästi elossa kiireenkin keskellä. Olen halunnut jättää edes jotakin elonmerkkejä blogikamuille.

Nyt iso urakka työpaikallani on ohi ja alan pääsemään normaaliin päivärytmiin. Huh helpotus! Viikon stressaavan ja likaisen urakan aikana sain kasvoni taas hirvittävään kuntoon. Herkät silmänympärykseni ovat olleet järkyttävässä kunnossa!!! Aamuisin olen tirauttanut itkut katsellessani peiliin. Kirkkaanpunaiset renkaat ja hilseilevä iho eivät ole mieltä ylentäneet. Lääkärin suosittelema voide on ollut kovassa käytössä, mutta siitä ei ole ollut paljonkaan apua. Kutina ja kirvely ovat olleet aivan helvetillisiä!!!

Meikkejä sillä naamataululla myydessä on tullut useammankin kerran mieleen se, että paras mahdollinen työpaita olisi ollut tämä:



Tänään yritän viritellä itseäni pikkuhiljaa joulutunnelmaan. Joulutunnelmani on nimittäin täysin kateissa. Paitsi että se tunnelma on kateissa niin sen lisäksi olen tuntenut myös suurta surua ajatellessani joulun lähestymistä. Pahin masennus iski viime viikolla, kun yritin kirjoittaa joulukortteja. Katselin kortteja pitkään kynä kädessä ja aloin lopulta itkemään. Se fiilis tuli ihan puskista.
Sinä iltana televisiosta tulvivat joulumainokset olivat minulle myös liikaa. Ne veivät mielialaani yhä alemmas ja alemmas. Sen päivän jälkeen en käynyt viikkoon kaupungilla, koska tiesin ettei oloni ainakaan paranisi siellä joulumusiikin keskellä.

Eilen uskaltauduin vihdoinkin keskustaan pienelle shoppailukierrokselle. Ensin ostin työpaikalleni menevät tavarat ja sitten päätin hieman hemmotella itseäni. Ostin mm. hajuveden.



Tuoksu on aivan erilainen kuin minulla yleensä on. Tykkään siitä, mutta en ole aivan vakuuttunut onko se kuitenkaan nappivalinta. No, totuttelen pari päivää tuoksuun ja sitten tiedän olemmeko sinut. Tuohon pulloon ja litkun väriin en tule ihastumaan varmasti koskaan, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tuoksu on minulle tärkein.

Mitähän tässä vielä valittaisi, kun nyt näin hyvään vauhtiin pääsin. =D
No, eiköhän tässä ollut jo ihan riittävästi nurinaa yhdelle kertaa. Tai no jos vielä sen kertoisin, että stereot on rikki, rakkain tonttuni hukassa, puhelinlasku iso, työpaikalla kylmä, hiukset omituisesti leikattu, viherkasvit kuolemaisillaan ja yksi seurusteluyritys meni ihan perseelleen.

Huh, kylläpäs helpotti! =D

torstai 26. marraskuuta 2009

Kurkkua kutitti


glitter-graphics.com

Menin käymään äitini luona ja sattui niin kivasti, että siskonikin oli siellä. Olohuoneeseen mentyäni huomasin jonkun liikahtavan isossa limoviikunassa. Oho! Se oli pienen pieni söpö lintu. Ihmettelin miten ihmeessä se oli päässyt sisälle.

Silloin siskoni kädelle lennähti isompi musta lintu. Se oli tosi rähjäisen näköinen. Siskoni alkoi nyppimään huonoja sulkia ja höyheniä linnusta. Lintu oli ihan kiltisi hänen kädellään.

Vilkaisin äitiäni ja mitä ihmettä..!?!?! Hänenkin kädellään oli musta rähjäinen lintu!

Katselin ympärilleni mutten nähnyt muita lintuja huoneessa. Silloin tunsin jonkun liikahtavan paitani etuosassa. Katsoin alaspäin ja näin miten limoviikunassa aiemmin ollut pieni söpö lintu oli tarttunut paitaani. Siinä se nökötti ja katsoi minua suoraan silmiin.

Olin juuri kertomassa siskolleni ja äidilleni paidallani olevasta linnusta, kun tajusin sen lentäneen suuhuni. Pidin suutani apposen auki ja tunsin kuinka lintu pyörähti siellä ympäri. Se oli outo tunne. Lintu asettui suuhuni niin, että sen pää oli ulkona. Yritin puhua, mutta eihän siitä mitään tullut. Seisoin vain avuttomana lintu suussani kunnes...

Pyrstö alkoi kutittamaan kurkkuani ja heräsin!

--------------------------------

Osaisikohan joku tulkita uneni..? Tulkinnan kannalta lienee hyvä kertoa, että sekä äitini että siskoni ovat kuolleet.

torstai 19. marraskuuta 2009

Lapsuuden herkut

Äitini kertoi, että alle kouluikäisenä söin jääkaapista kaikki sillit ja mätitahnat mikäli niitä ei piilottanut kunnolla. Kallen mätitahnaa kutsuin aina mäkitahnaksi. Vasta aikuisiällä luin tuubia tarkemmin ja tajusin ettei se olekaan mäkitahnaa vaan mätitahnaa. Tylsää.

Mikäli en löytänyt kaapista mäkitahnaa enkä silliä niin minulle kelpasi kuulemma sinappikin. Ihan tosi! Imin sinappituubit tyhjiksi! =D

Kouluikäisenä en enää koskenutkaan silliin. En voisi kuvitellakaan syöväni sitä! Pelkkä ajatuskin sellaisen niljakkaan haisevan klöntin laittamisesta suuhun alkaa etomaan minua. YÖK!
Sinappia käytän kohtuudella ja mätitahnaakin syön vain muutaman kerran vuodessa. Eilen tuli ostettua tuubi. En muuten tiedä kuin yhden muun ihmisen, joka tykkää mätitahnasta.



Eivät oudot herkkuni vielä tuossa olleet. Oli minulla vielä yksi omituinen himon kohde eli vatkattu kananmuna. Siinä piti olla tosin hieman sokeria. Äitini antoi minun syödä pullien voitelusta ylijääneen munan. Sehän ei ollut minulle riittänyt vaan halusin sitä herkkua muulloinkin. Äitini kuvaili todella hauskasti kuinka kuljin joskus hänen perässään ja huusin kovaan ääneen: "MUNAAA.... MUNAA.... Anna äiti munaaaa.....". Äitini ei viitsinyt kuunnella sitä ulinaa vaan vatkasi minulle munan ja lisäsi siihen vähän sokeria. Niin oli tyttö taas vähän aikaa tyytyväinen.

Että sellainen epeli minä olen ollut pienenä. =)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Mitä lie kortteja

Eilen vapaapäivänäni jatkoin joukorttien tekemistä. Uppouduin siihen mukavaan puuhaan niin täysin etten muistanut edes syödä. Monen tunnin jälkeen nousin askartelupöydän ääreltä ja tajusin olevani hirvittävän nälkäinen. Muistan, että viime vuonna kävi samalla tavalla.

Olisin halunnut tehdä enemmänkin kortteja, mutta mitäpä niitä tekemään enempää kuin aikoo lähettääkään. Ensi vuodeksi en viitsi tekemiäni säilyttää.

Levitin kaikki kortit olohuoneen lasipöydälle ja ihastelin niitä vähän väliä. Omasta mielestäni ne ovat todella onnistuneita. Ajattelin, että minä ainakin ilahtuisin mistä tahansa kortista.

Suurimman osan korteista tein todella yksinkertaisella tavalla. Näihin seuraaviin ostin jopa valmiit huopasydämet nauhoineen:



Illalla juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa. Hän on myös innokas askartelija. Hän on myös ostanut tuota tekstipaperia ja totesi kerran ettei osaa käyttää sitä korteissa. Siitä tuli hänen mielestään liian sotkuisia kortteja. No, minä selitin ihan innoissani millaisia kortteja tein. Kuvailin tarkasti miten tein pohjan punaisesta kartongista, liimasin päälle kuviopaperin ja sitten vain iskin punaisen sydämen keskelle. Kehotin ystävääni kokeilemaan niin yksinkertaista systeemiä. Hän oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten: "Onko ne muka joulukortteja!?!".

Menin hiljaiseksi. Loppuillan katselin korttejani ihan eri fiiliksellä kuin aiemmin....

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Synkkä ku Yrjön nuoruus!

Vanhempani käyttivät usein hassuja sanontoja. Tuo otsikko on yksi niistä. En tiedä, kuka kyseinen Yrjö on enkä myöskään sitä miksi hänen nuoruutensa oli niin synkkää. Joka tapauksessa sanonta tuli mieleeni, kun katselin tämän päivän säätä.

Katsoin eilen illalla Hyvän Tahdon Gaalakonsertin, joka järjestettiin syövän geenitutkimuksen hyväksi. Konsertin esiintyjistä (Alexander Rybak, Ville Pusa, Maria Lund, Johanna Rusanen-Kartano, Katri Helena,..) yksikään ei ollut erityisesti mieleeni. Muutaman esiintyjän valinta oli minusta aika yllättävääkin. En nimittäin ihan heti voisi kuvitella M.A.Nummista tai vaikkapa Anna Puuta esiintymään Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Melko erikoisia sekoituksia niistä kyllä syntyikin.



Ai miksikö katsoin konserttia, jonka esiintyjistä en edes tykännyt..? Ihan vain siksi, että konsertin teema kiinnosti minua. Esitysten välissä tuli lyhyitä tietopaketteja syövästä, syöpätutkimuksesta ja syövän hoidosta. Ohjelmassa oli myös syöpään sairastuneiden ja siitä parantuneiden lyhyitä lausahduksia. Ne pysäyttivät. Palasin mielessäni aikaan jolloin siskoni taisteli syöpää vastaan. Siskoni sairaus ei koskettanut vain häntä vaan kaikkia hänet tuntevia ihmisiä.

Arviolta joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Ajatelkaa - joka kolmas! Sehän tarkoittaa sitä, että mitä todennäköisimmin syöpä koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla jossakin elämämme vaiheessa.

Syöpätutkimus tarvitsee lisää rahaa ja sitä se onneksi sai eilisen konsertin ansiosta.

En ollut eilen synkällä mielellä vaikka tuollaisia pohdiskelinkin. Ehei. Miten olisin voinut olla synkkä - olihan minulla hoidossa veljeni koira. Kävimme lenkillä, köllöttelimme sohvalla ja vähän herkuttelimmekin. Niin hyvin koulutettua koiraa on ilo hoitaa. =)

Myöhään illalla päätin kaivaa kaapista kaikki joulukorttien askarteluun sopivat tarvikkeet. Yritän käyttää mahdollisimman paljon vanhoja tarvikkeita. Niitä on päässyt kertymään melkoisesti aiemmilta vuosilta

Nukkumaan käydessäni askartelupöytäni näytti tältä:



Nyt on jo muutama korttikin valmiina.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Kuka tässä on juntti?

Näin NE eilen maitohyllyn luona. Vieressäni seisoi nuori neitonen, jolla oli jalassa jotakin mitä aivoni yrittivät väittää näköharhaksi. Sillä hetkellä niinkin yksinkertainen asia kuin maidon valitseminen oli minulle täysin mahdotonta. Tuijotin NIITÄ syrjäsilmällä ja hypistelin samalla maitopurkkeja. Näin NE hetken päästä uudestaan kassajonossa. Hoin itselleni: "Ei saa tuijottaa, ei saa tuijottaa,.." . Ei se auttanut. Mittailin neitosta päästä varpaisiin ja mietin pitääkö hän itseään tyylikkäänä NIILLÄ tallustellessaan. Kyllä varmaankin.

Blogini lukijoille olen paljastanut junttiuteni muotiasioissa jo aiemmin Mikä on mikä? -jutussa joten kehtaan kertoa mitä päässäni tällä kertaa liikkuu..

En voi ymmärtää.. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että ihmiset kulkevat julkisilla paikoilla näissä:



Ovatpa nuo kuinka laadukkaat ja miellyttävät jalkineet tahansa niin kyllähän nuo kuitenkin ovat aamutohvelit!!! Niillä hiippaillaan kotosalla tai pihapiirissä.

Ai minäkö kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen..? Niinpä taidan olla. Reino.fi -sivuilla nimittäin markkinoidaan noita ja muitakin tohveleita mm. näillä sanoilla:

Reinoista on tullut katujen voittamaton kuningas. Jokainen tyttö sekä poika voi nyt olla rennosti retro Reinoissaan, ja vielä haluamassaan värissään.


Voi elämä!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Ällöpositiivista!

Täräytin tuollaisen otsikon kaiken varalta. Tiedän nimittäin, että positiiviset postaukseni saattavat ärsyttää joitakin. Heidän kannattaa lopettaa siis lukeminen tähän. ;)

Vietin tänään leppoisaa vapaapäivää. Eilen satanut lumi piristi mieltäni vaikken juurikaan ulkona ollut. Oli kiva katsella ikkunasta lumisia puita. En ole mikään syksyihminen joten talven saapuminen oli minulle mieleinen juttu.

Minua vaivannut väsymys on poissa. Jaksoin puuhastella tänään kaikenlaista pientä. Tein kutakuinkin puolen vuoden tauon jälkeen perunamuussia. Voi miten ihanalta se maistuikaan!



Herkuttelin myös vuoden ensimmäisillä joulutortuilla. Eipä ollut valittamista niidenkään maussa. Njam!



Tällainen herkuttelija minä olen aina. Minkäs teet, kun tekee mieli hyvää joka ikinen päivä.

Päiväni kohokohta oli kuitenkin se, kun allekirjoitin työsopimuksen. Nyt vasta tunnen olevani ihan oikeasti vakituinen työntekijä. Suu vehnäsellä lueskelin sitä moneen kertaan. Jotenkin vaan meinaa olla epäuskoinen olo. Ai miksikö..? No, kun vuosi sitten otin vastaan vapaapäivien tuuraajan paikan. Tiesin, että mikäli selviäisin siitä pestistä kunnialla niin saisin äitiyslomantuuraajan paikan. Sain sen ja olin ikionnellinen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan työsuhteeni piti loppua tänään. Olin siis varautunut olemaan työtön huomisesta päivästä alkaen. Vaan mitenkäs kävikään....? Äitiyslomalla ollut työntekijä ei palaakaan töihin ja minä sain hänen paikkansa. Voi juukeli!
Kannattaa siis ottaa vastaan sijaisuuksiakin. Koskaan ei voi tietää mitä niistä poikii. =)

Jahas. Nyt on aika painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä.....

maanantai 9. marraskuuta 2009

Pirujen bileet

Olin kyläilemässä lapsuudenkodissani jonne oli kokoontunut iso joukko sukulaisia. Jollakin oli syntymäpäivät, mutta en millään muista kenellä. Siinä me joka tapauksessa joimme kahvia ja söimme kakkua.

Sitten joku keksi, että voisimme ottaa yhteisvalokuvan koko porukasta. Minä en halua koskaan olla valokuvissa joten säntäsin ottamaan kuvaa. Kuvaamisessa tuli kuitenkin todella yllättäviä ongelmia...

Tähtäsin ja otin kuvan. Säpsähdin katsoessani kuvaa näytöltä. Siinä ei ollut kuin kaksi ihmistä! Otin uuden kuvan ja taas sama juttu. Olin todella ihmeissäni.
Miten ihmeessä tiiviissä rykelmässä olevista ihmisistä vain kahden kuva tallentui!?

Näytin kuvia toiselle valokuvaajalle ja hänkin ihmetteli asiaa. Otin vielä kerran kuvan ja silloin tapahtuikin jotakin toooooodella karmivaa...

Kuvaan tallentuneet kaksi ihmistä olivat muuttuneet piruiksi!!! Molemmilla oli sarvet otsassa!!! Tajusin etteivät ne paikalla olevat ihmiset olleetkaan ihmisiä vaan jotakin ihan muuta. APUA!

Silloin heräsin. Luojan kiitos, että heräsin. Juttu alkoi menemään liian mystiseksi.


glitter-graphics.com

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Lepoa, lepoa, lepoa,..

Heräsin tänä aamuna jo kuudelta vaikka olisin saanut nukkua pitkään. Kyllä kuulkaas jurppi!!! Sama juttu oli keskiviikkona, kun minulla oli vapaapäivä. Sisäinen kelloni näyttää pärähtävän soimaan siihen aikaan. Toisaaltahan se on ihan hyvä juttu, sillä arkiaamuisin herääminen ja töihinlähtö ei tuota tuskaa.

Tämä päivä on tuntunut loputtoman pitkältä. Syynä on se, että olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen vaan makoillut vuoroin sohvalla ja sängyllä. En tiedä mistä väsymys johtuu ja ehkä sitä on turha edes miettiä. Tänään olen levännyt hyvin ja huomenna olenkin todennäköisesti taas ihan vireessä.

Ai niin, laitoin sentään ruokaa päivällä. Siinä hellan äärellä touhutessani otin kauhan laatikosta ja minua alkoi naurattamaan. Ai, että mikäkö minua voi naurattaa tuossa kauhassa..?



No minäpä kerron.. Vietin aikoinaan paljon aikaa siskoni kanssa. Kerran hän oli minun luonani ja tein meidän molempien herkkua eli perunamuussia. Muussin ollessa valmista pyysin siskoani syömään ja hän riensikin oitis kattilalle. Ihmettelin sitten, kun hän viipyi kattilalla nin pitkään. Menin lopulta katsomaan ja näin hänen pitelevän kauhaa kädessään. Hän tuijotti kauhaa ja hänen kasvoillaan oli omituinen ilme. Kysyin mikä on vialla.

Hän sanoi lyhyesti: "Kukkamultakauha!".

Ihmettelin: "Tä?!??"

Hän sanoi vakavana: "Tää on kukkamultakauha."


Hermostuin. Sanoin kiukkuisena ettei se ole mikään hemmetin kukkamultakauha vaan taatusti puhdas ruokakauha!!! Ihmettelin miten hän voi väittää mokomaa.

Siskoni selitti, että äidillä oli ollut aina Orthexin muovikauha kukkamultapussissa. Sitä hän käytti, kun vaihtoi kukkiin multia. Siskoni oli oppinut saman tavan eli hänelläkin oli samanlainen kukkamultakauha. Sen vuoksi hän oletti, että minullakin on.

Selitin hänelle etten ikipäivänä ollut käyttänyt kauhaa muuhun kuin ruuuanlaittoon. Ei siinä auttanut mitkään vakuuttelut vaan loppujen lopuksi mätimme lusikalla perunamuussia lautasille. Seuraavalla viikolla kävin ostamassa teräksisen kauhan.

Nykyään käytän tuotakin kauhaa ja muistelen joka ikinen kerta sitä hauskaa tapausta. =)

Hups! Tulipas pitkä selostus. Nytpä taidan mennä katsomaan Talentia.

Ai niin.. Täytyy vielä kertoa, että kävin eilen katsomassa Semmareita. On ne vaan loistava porukka!!!
Tämä seuraava video ei ole eilisestä konsertista, mutta kyllä he tuonkin biisin esittivät. Tosi hauska veto!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Virkistävä vapaapäivä

Vietin tänään mukavan vapaapäivän. En siivonnut, en laittanut ruokaa enkä tehnyt muutakaan hyödyllistä. Tunsin tarvitsevani päivän jolloin minulla ei ole mitään suunnitelmia - ei mitään pakkoa tehdä yhtään mitään.

Aamupäivällä oloni oli todella väsynyt - join kahvia, surffailin netissä ja lueskelin viime viikolla tulleita lehtiä. Onneksi minulla oli parturi puolenpäivän aikaan sillä ilman sitä olisin saattanut vetelehtiä koko päivän kotosalla yöpaita päällä. Parturista kävelin kaupungille ja kävin ihan aluksi muutamassa käsityöiikkeessä - Poppelissa ja Silkkivillassa. Täytyy sanoa, että palvelu niissä oli kuin yöllä ja päivällä. Toisessa en saanut palvelua lainkaan, mutta toisessa se oli ylitsevuotavan ystävällistä ja runsasta. Keskiverto palvelu olisi ollut mieleisintä minulle. Toisesta mukaani tarttui muutama lankakerä.

Kävin myös yhdessä lemppariliikkeessäni eli Harjun Paperissa. Sinne en olisi tällä kertaa poikennut ellen olisi nähnyt näyteikkunassa suloista Oman kullan päivä -seinäkalenteria. Se valloitti minut ihanalla kuvituksellaan. Kalenteri ei ole suunnattu tällaisille sinkkuihmisille, mutta viis siitä. Sanoin myyjälle, että vaikkei minulla nyt ole omaa kultaa niin mistäs sitä tietää vaikka ensi vuonna olisi. Kalenterihan voi vaikka tuoda hyvää onnea tullessaan. ;)



Ensi vuoden marraskuussa voinkin katsella tällaista aukeamaa:



Klikatkaapas kuvaa ja katsokaa nimipäiviä. ;)

Sen pituinen tämä vapaapäivä. Nyt vedän unimyssyn päähän (ihan oikeesti!) ja kömmin peiton alle.

Hyvää yötä...


-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Lisäys myöhemmin:

PÖH! Tuo valokuvahan on niin huono ettei siitä näe mitenkään nimipäivien viettäjiä. Kalenterissa nimipäiväsankareita ovat Mössykkä, Nuppu, Hupsu, Nallukka, Iki-ihana, Supsukka, Tähtönen, Murrikka, Kultu, Nöpö, Rakas, Hanipai, Lutunen, Höpönassu jne jne..

Selviytyjä

Meikäläisellä on melkoisen rankka työputki takana. Tasan viikko sitten tokaisin ystävälleni: "Jos selviän tästä viikosta niin selviän mistä vaan!". Olin silloin niin huolissani edessä olevista muutamasta työpäivästä, että itkeä tirautinkin pari kertaa. Työasiat täyttivät pääni ja tein todella pitkiä työpäiviä paineen alaisena. Myymälänhoitajan vastuu painoi harteilla raskaana ja tunsin yhtä paljon fyysistä kuin henkistäkin väsymystä. Iltaisin kotiin kävellessäni selkääni ja polviini sattui. Kotona söin iltapalan, pyörähdin netissä ja kaaduin sänkyyn. Onnekseni nukuin kuin tukki jokaisen yön. Aamuisin kaikki stressi ja väsymys tuntui olevan tipotiessään ja pinkaisin innolla työpaikalle.

Sain edellä mainitsemaltani ystävältä tarvitsemaani tukea. Hän rauhoitteli minua silloin, kun tuskailin epätoivoisena tekemättömien töiden kanssa. Hän loi minuun uskoa niinä hetkinä, kun itse en uskonut selviäväni edessä olevista ruuhkahuipuista. Hänen tsemppauksensa oli minulle todella tärkeätä. Hän sanoi: "Kyllä sää selviä. Ja muista.. Se on vaan työtä!". Noiden sanojen jälkeen sain asiat tärkeysjärjestykseen päässäni. Oma terveyteni on ykkönen. Päätin sen, että mikäli voimani loppuisivat kesken viikon niin hankkisin itselleni lisää apuvoimia. En vetäisi itseäni loppuun.

Vuoden rankin työputki on takana. Selvisin. Minä selvisin!!!

Olen vieläkin väsynyt. Olen samalla hyvin onnellinen ja tyytyväinen itseeni.

Kuten sanoin ystävälleni niin uskon selviäväni mistä vaan, kun kerran selvisin tästäkin koitoksesta.

En kerro sen enempää siitä mitä tein ja teen jatkossakin työkseni. Sen verran kerron kuitenkin, että työni on äärettömän mielenkiintoista ja haastavaa. Opin joka päivä jotakin uutta. Minulla on hieno työnantaja ja työkaverit. On hienoa työskennellä sellaisessa porukassa, joka puhaltaa yhteen hiileen. Kaikki tukevat toisiaan.

Raskaan työviikon jälkeen sain työnantajaltani sähköpostin jonka lopussa luki:
"Kiitos siulle ja *****lle vielä kerran. Työ ootte ihania!".

Tuo on kaunein kiitos jonka olen koskaan saanut työnantajaltani. Kyyneleet valuivat poskilleni sen luettuani.


Tia, sinunkin tukesi oli minulle tärkeätä viime viikolla.
Lämmin kiitos kaikista rohkaisevista ja huolehtivista sanoistasi!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Höpinät jatkuu


glitter-graphics.com

Yritin tulla toimeen pelkällä kuvablogillani, mutta ei...

Kyllä tämä höpöttely on vaan mennyt niin pahasti veriin, että päätin palata tänne. Jutut tulevat olemaan ihan yhtä päättömiä kuin ennenkin. Ainoa ero tulee olemaan se etten kuluta täällä niin paljon aikaa kuin ennen. Joku tolkku tässäkin touhussa pitää olla!

Viisikymppinen disco

Elävä Arkisto kertoo: Levyjä soittavan ja levyjen päälle puhuvan tiskijukan vetämän diskon synnystä on kulunut 50 vuotta. Diskon ensiaskeleet syntyivät täysin vahingossa, kun saksalaisnuorukainen alkoi kopioida suosittujen radio-ohjelmien juontajien tyyliä tanssiravintolassa lokakuussa 1959.

Eiköhän kuunnella sen kunniaksi edes pienet pätkät vanhoista kunnon discobiiseistä...



... ja laitetaan tietenkin samalla jalalla koreasti..



ELÄKÖÖN DISCOT JA DISCOMUSA!

torstai 3. syyskuuta 2009

Muutos ja muutto

Se on nyt kerta kaikkiaan niin, että bloggailu haukkaa aivan liian ison palan elämästäni. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta viime aikoina tilanne on alkanut pahenemaan entisestään. Huomaan siirtäväni tärkeitä puuhia eteenpäin ihan tässä koneella istumiseni takia eikä se ole todellakaan hyvä juttu. Muut mieleiseni puuhat jäävät myös paitsiolle. Hyvänä esimerkkinä on villapuseroni, jonka hihat eivät taida valmistua koskaan ellen saa näppejäni irti tästä koneesta. Viikkoja asiaa mietittyäni olen päättänyt lopettaa tämän blogini.

En toki lopeta bloggailua kokonaan. Aion käydä mieleisissäni blogeissa, mutta vain harvemmin kuin tähän asti. Aion myös pitää itse blogia, mutta eri muodossa kuin nyt.

Tämän blogin hiljenemisen myötä tulen saamaan rutkasti lisää aikaa ja energiaa muille elämäni osa-alueille. Elämäni on onnellista nyt, mutta uskon sen muuttuvat tämän ratkaisun myötä vieläkin onnellisemmaksi.

Uusi majapaikkani on täällä:

BLOG*I*LOINEN KUVIN


Tapaamisiin!

---------------------


Lisäys 13.9.

Muutaman blogikamuni kanssa tulimme siihen tulokseen ettei tätä blogia kannata lopettaa. Päätimme, että tämä on nyt vain tauolla. Joku päivä siis palaan vielä tänne höpöttelemään...

tiistai 1. syyskuuta 2009

Sarja poikineen

Arvatkaapas mitä yhteistä näillä seuraavilla sarjoilla on?

Täydelliset naiset
Hädän hetkellä
Sydämen asialla
Emmerdale
Vuoristosairaala
Lemmen viemää
Päivien viemää
O.C.
Will & Grace
Clarence Streetin lääkäriasema
Nanny
Tunteita ja tuoksuja
EastEnders
Holby Cityn sairaala
Sisarrakkautta
Criminal Minds - FBI-tutkijat
24
C.S.I
Tohtori Finlay
Kyllä, herra ministeri
Kaikki rakastavat Raymondia
Robinson Crusoe
Syntiset sisaret
Crash
Etsivä Lea Sommer
Frendit
Pieni runotyttö
Alf
Poliisikoira Rex
Sydänmailla
Serranon perhe
Elenan kohtalo
Monk
L-koodi
Mistralin tuulet
Lipstick Jungle
Bones
Siska
Midsomerin murhat
Da Vincin murhatutkimukset
Yorkshiren etsivät
Lost
Pako

Enpä usko, että kukaan arvaisi joten kerron vastauksen:

En ole katsonut yhdestäkään noista sarjoista yhtäkään kokonaista jaksoa. Ihan tosi!

Olenkohan jäänyt paljosta paitsi..?

Aloin miettimään tuota sarjojen katselemattomuuttani eilen, kun näin televisiosta monta kertaa mainoksen uudesta sarjasta, jonka nimi on Mentalist. Sen sanotaan olevan suuri hitti niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Nyt se on vihdoinkin Suomessa! WOW! Mahtavaa!!! Aloin miettimään sitä, että pitäisiköhän minun alkaa katsomaan sitä. Saattaisi meinaan tulla normaalimpi olo, kun seuraisin edes yhtä suosittua sarjaa. ;)

--------------------


Pieni lisäys 2.9.

Nuo kirjoittamani WOW! ja Mahtavaa! voi tulkita monella tavalla. En ole oikeasti innoissani uudesta sarjasta. Hirvittävä hehkutus mainoksissa saa minut lähinnä ärsyyntymään. Sanat olivat minulta ihan silkkaa sarkasmia.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Puun takaa

Tällainen oli äsken taivaalla:

 
Posted by Picasa

Tuttu sota

Oli sota-aika. Kaikki olivat peloissaan ja valppaina. Minulle sanottiin, että mikäli pommikoneet hyökkäisivät niin minun tulisi juosta Harjun alla olevaan pommisuojaan.

Minä vastasin tyynenä:

"Ei mun tarvii. Oon nähnyt tämän sodan ennenkin. Tiiän, että selviän tästä hengissä."


-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuon lyhyen unen jälkeen heräsin viime yönä. Oli valtavan levollinen olo vaikka olin juuri ollut sodan keskellä.

lauantai 29. elokuuta 2009

Sirpaleita

Olin parturissa. Leikattuaan hiukseni parturi antoi käteeni pienen pyöreän käsipeilin, jolla olisin voinut katsoa takahiuksiani. Niin.. Olisin tosiaan voinut katsoa mikäli en olisi pudottanut peiliä lattialle. Hitto! Säpäleiksihän se meni.

Lähdin parturista nolona ja menin suoraan toiseen parturiin. Siellä selitin etten ollut tyytyväinen takahiuksiini. Hiukseni leikattiin ja minulle annettiin taas peili käteen. Se oli tällä kertaa iso ja siinä oli omituiset pahvikehykset. Voi eeeiiii... Eikös vaan kehykset pettäneet heti, kun sain peilin käteeni. Sekin peili tippui lattialle ja meni säpäleiksi.

Lähdin siitäkin parturista nolona ja katsoin kelloa. Se oli neljä. Mietin, että puolet vapaapäivästäni oli mennyt partureissa istumiseen. Olin menettänyt paljon rahaa ja samalla seitsemän vuoden onnen sirpaleiden vuoksi. Eipä juurikaan naurattanut.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuo oli melko omituinen uni.
Kävin keskiviikkona leikkauttamassa hiukseni ja näistä tuli aika erikoiset. Siitähän tuo uneni kai juontaa juurensa. Kotona ja töissä peilit ovat kuitenkin säilyneet ehjinä vaikka olenkin niihin katsonut ja jopa koskenut.

Mikä on mikä?

Elloksen tunika:



Elloksen mekko:



Elloksen mekko/tunika:



Mikä ero noilla on? Millä perusteella nuo vaatteet on nimetty? En ymmärrä.

Tässä taas on yhdet Elloksen trikoot:



Elloksen legginsit:



Mitäs eroa noilla sitten on?

80-luvulla tuollaisia kutsuttiin kalsareiksi. Ai niin, silloinhan niitä pitivät miehet ja niissä oli resorit lahkeissa ja tietenkin sepalus. No, Black Horsen valmistamat näyttivät joka tapauksessa ihan noilta. Miehet tosin pitivät niiden päällä toisia housuja - ainakin ihmisten ilmoilla.

90-luvulla noita käyttivät naisetkin, mutta silloin niitä kutsuttiin pitkiksiksi. Silloin niitä pidettiin toisten housujen alla lämmittämässä. Ne lukeutuivat siis alushousuiksi.

Viime vuosina kalsarit ovat muuttuneet yhtä äkkiä muodikkaiksi ja niillä kelpaa mennä vaikka hienoon ravintolaan. Merkillistä.

Jatketaanpas vielä Elloksen nettisivujen selaamista..

Saanko esitellä sandaalit:



Tässä taas sandaletit:



Elloksen sivuilla on omat kategoriat sandaaleille ja sandaleteille, mutta molemmissa on mielestäni ihan samannäköisiä jalkineita.

Sama juttu on saapikkaiden ja saappaiden kanssa.

No, onneksi pystyn tunnistamaan edes yhden vaatekappaleen vaivatta ja täydellä varmuudella. Se on hame. Lienen siis ihan kehityskelpoinen näissä muotiasioissa. ;)

Näistä mietteistäni saa varmasti kuvan ajatusmaailmani mutkikkuudesta. Takerrun joka päivä johonkin pieneen yksityiskohtaan työssänikin ja haluan sille selityksen. Vaikka epäselvä asia olisi kuinka pieni niin se vaivaa mieltäni niin kauan kunnes olen saanut sille selityksen. Työskentelen yksin joten joudun selvittämään asioita netistä ja usein joudun myös testaamaan tuotteita. Mikäli asia ei selviä minulle niin soitan työkavereilleni toiselle puolelle Suomea. Heistä jokainen on ollut alalla jo pitkään, mutta niin minä vaan onnistun kyselemään sellaisiakin asioita, joihin kukaan heistä ei löydä vastauksia.

Edellisessä työpaikassani minulle sanottiin lähes joka päivä:
"Anu, sää aattelet ihan liikaa asioita."
Tottahan tuo taitaa olla, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...

torstai 27. elokuuta 2009

Ruuvit löysällä

Pari viikkoa sitten löysin lattialta pikkiriikkisen ruuvin. En olisi huomannut sitä ellen olisi astunut sen päälle. Arvelin, että kyseessä on helmi sillä niitä lenteli lattialle vähän väliä koruja tehdessäni.

No, minulla oli hyppysissäni ruuvi, joka oli tippunut jostakin. Vaan mistä..?!? Etsiskelin tyhjää reikää taskulaskimesta, kaukosäätimistä, kelloradiosta, kamerasta ja monesta ihan älyttömästäkin paikasta. En keksinyt sille paikkaa. Päätin kuitenkin laittaa ruuvin talteen kaiken varalta.

Eilen illalla tunsin taas jonkun pistävän jalkapohjaani. Ei voi olla totta! Taas pikkiriikkinen ruuvi!!! Tein saman jutun kuin aiemminkin eli tarkistin kaikki mahdolliset esineet mitä läheltä löytyi. Ei, mistään ei puuttunut ruuvia. Mieleeni tuli pakostikin mainoksesta tarttunut hokema: "Mistä näitä ruuveja oikein tulee???"



Myöhään illalla tässä koneella istuessani mieleeni tuli tutkia vielä yksi vempele eli tämä tietokone. Oli kyllä melkoinen yllätys, kun huomasin ruuvien puuttuvan tämän pohjasta. Miten melko uudesta koneesta tippuu ruuvit? Sitäkin ihmeellisempää on se, että ruuvit löytyivät molemmilla kerroilla noin viiden metrin päästä koneesta. Tässä koneen alla on pitkänukkainen matto. Miten kumpikaan niistä ei ollut tippunut sinne? Omituista, todella omituista....

Mikäli löydän joku päivä lattialta isompia ruuveja niin niille kyllä löydän paikan hyvinkin nopeasti. ;)

maanantai 24. elokuuta 2009

Paita vai pusero?

Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa puhelimessa tähän tapaan:

minä: "Olin tossa tekemässä sitä paitaa... tai siis puseroo. Ööö.. Kumpiko se oikein on? "

ystäväni: "Niin mikä kumpi?"

minä: "No paita vai pusero? Tai eikös se oo ihan sama asia..!?!"

ystäväni: "No ei oo!"

minä: "Ai ei vai? Mitäs eroo niillä sitten on?"

ystäväni: "No paita on paita ja pusero on pusero."

minä: "Niii...?"

ystäväni: "No paita aukee alas asti, mutta pusero ei. Mieti nyt niin ku miesten kauluspaitaa.."

minä: "Niin no joo. No sitten mää tein puseroo. Nii mut... mites ku takkikin aukee alas asti. Miks se ei oo sitten pusero?"

ystäväni: "No ku se on takki!!!"

minä: "Okei okei. Mut hei.... Mites kun aina puhutaan villapaiasta vaikka olis korkee kaulus ja eestä ihan tiukasti kii? Senhän pitäis olla sun määritelmän mukaan villapusero!"

ystäväni: "No se villa siinä eessä muuttaa asian."

minä: "Höpö höpö!"

ystäväni: "Niin ja sit on T-paita. Ei sekään kyllä oo auki eestä.."

minä: "Ja sitte on vielä semmone ihme, ku paitapusero! Ei hemmetti.."

ystäväni: "No, joka tapauksessa se menee niin ku sanoin, mut eiköhä sovita, että ne on niin ku toistesa synonyymeja..?"

minä: "Niin määki aattelin. Antaa tän olla. Oisko aika mennä nukkumaan?"

ystäväni: "Kylläpähän se on. Ei ku öitä."

minä: "Öitä."


Osaisiko joku antaa määritelmän paidalle ja puserolle..???
Olisi kyllä tosi tosi kiva juttu!

lauantai 22. elokuuta 2009

Sinkun lauantai

Kyllä on on ollut hieno päivä! Tosi ihana juttu, että loppukesästäkin on tällaisia aurinkoisia ja lämpimiä säitä. Näistä saa imaistua voimia syksyn synkkiä päiviä varten.

Työpäivän jälkeen pyöräilin tunnin lenkin keskustassa ja ihan lähialueella. Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Se johtui paitsi kauniista säästä niin myös Jyväskylässä meneillään olevista Kirkkopäivistä.

Iltani on kulunut näissä merkeissä:





Olisin voinut viettää iltani toisinkin. Saisin milloin tahansa seuraa vaikkapa ravintolaan. Voisin mennä myös ystävieni luokse viettämään iltaa. Valitsen kuitenkin mieluummin koti-illan ihan omissa oloissani. Omituistako..? Ei minusta. Edellisen parisuhteeni jälkeen minulla oli vaikeuksia oppia olemaan yksin. Tunsin oloni kurjaksi ollessani ystäväpariskuntien seurassa tai nähdessäni onnellisia pariskuntia vaikkapa kaupungilla. Olen päässyt eroon niistä tunteista ja olen todella onnellinen saadessani olla yksin. =)

Nyt silmät meinaavat painua kiinni joten taidan kömpiä peiton alle.

Hyvää yötä.

Ei vakavaksi

Olen pitänyt tätä ja aiempia blogejani ihan vaan aikani kuluksi ja ennen kaikkea piristääkseni itseäni. Jutuissani ei ole ollut mitään linjaa. Olen vaan höpötellyt siitä mitä mieleeni on tullut. Blogini linjattomuus on vaivannut minua usein ja olen miettinyt, että minun pitäisi jotenkin rajata aiheita. Viime vuoden lopussa päädyinkin pitämään kahta blogia yhtä aikaa. Toisessa minun oli tarkoitus jutustella vakavammista aiheista kuten paniikkihäiriöstä, masennuksesta, työpaikkakiusaamisesta, persoonallisuushäiriöstä, alkoholismista, jne. Minulla olisi paljonkin mielipiteitä ja valitettavasti kokemustakin noista asioista. Lopetin kuitenkin sen blogini.

Nyt tähän höpötysblogiini on lipsahtanut joitakin vakavampia juttuja. Tarkoitukseni on kuitenkin pitää blogini edelleen ihan kevyellä linjalla.

Masennus muotia -juttuni poiki kuitenkin paljon kommentteja ja sitä kautta löysin myös yhden Hesarin artikkelin, joka liittyy kiinteästi tuohon edelliseen juttuuni. Siksi laitan linkin tänne esille:

Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat

Mikäli olisin lukenut tuon jutun kymmenen vuotta sitten niin en olisi tajunnut mitä siinä oikein yritetään kertoa. Olisin pitänyt tätäkin kohtaa ihan hölynpölynä:

Myös erilaiset ahdistus- ja paniikkioireet ovat usein peräisin vanhemmilta tai muilta aikuisilta saadusta ajatusmallista.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on aina jonkinlainen opittu ajattelu- tai toimintatapa. Ongelmien lopulliset ilmenemismuodot määrittyvät myöhempien ympäristöjen ja elämäntilanteiden mukaan.

Esimerkiksi irtisanotuksi joutuminen tai äkillinen läheisen menetys voi lopullisesti laukaista masennuksen tai ahdistuksen, jolle lapsuuden ympäristö ja riskiperimä ovat altistaneet yksilöä.


Parivuotinen kognitiivinen psykoterapia teki niin sanotusti tehtävänsä ja näen nyt asiat selvemmin. Ensimmäisen vuoden ajan pullikoin vastaan enkä suostunut uskomaan sitä tosiasiaa, että lapsuuden tapahtumilla on niin paljon merkitystä koko ihmisen elämänkaareen. En ollut aikonut kertoa terapeutille kaikkia asioita lapsuudestani, mutta hän osasi lukea pelottavan hyvin minua rivien välistä. Pikkuhiljaa kävimme koko elämämme läpi. Se oli ajoittain hirvittävän rankkaa.
Aloitin terapian vastahakoisesti ja häpesin sitä kuollakseni. Kerroin siitä hyvin harvoille ihmisille. Viimeisen puolen vuoden aikana olin jo onnellinen, että sain käydä siinä ja kerroin asiasta avoimesti kaikille. Olen sitä mieltä, että joka ikinen ihminen voisi hyötyä jotenkin psykoterapiasta. Älkää hyvät ihmiset kieltäytykö terapiasta mikäli teille sitä tarjotaan. Te olette etuoikeutettuja mikäli siihen pääsette!!!

Se tästä aiheesta. Seuraavassa jutussani palaan taas ruotuun eli tutulle kevyelle linjalleni. =)

IHANAA KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!!

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Hyviä periä

Viime viikolla tein korviksia ystävälleni. Eilen illalla tein parit itselleni ja samalla aina tarpeellisia avaimenperiä:

tiistai 18. elokuuta 2009

Masennus muotia..?

Turun Sanomien verkkosivuilla kerrottiin muutama päivä sitten, että masennuslääkkeitä käyttää jo liki puoli miljoonaa suomalaista. Olen miettinyt artikkelia paljonkin viime päivinä. Siinä kerrotaan mm. seuraavaa:

Noin viisi prosenttia suomalaisista eli yli 260 000 ihmistä kärsii masennuksesta. Masennuksen hoitoon laajasti perehtynyt farmakologian professori Erkka Syvälahti arvelee, että masennuksesta on tulossa kansantauti, jollei se sitä jo ole.

– Laman tuomat taloudelliset huolet ja epävarmuus ovat varmasti tekijöitä, jotka voivat laukaista masennuksen.
Masennuksesta johtuvat sairaslomat ovat Syvälahden mukaan laman myötä vähentyneet. Syynä saattaa olla se, että töissä on vähemmän väkeä, mutta myös se, ettei sairaslomaa uskalleta pitää.


Tosi huono juttu etteivät ihmiset uskalla jäädä sairaslomalle. Minä tein jokunen vuosi sitten töitä masentuneena, uupuneena ja ahdistuneena - en pelon vaan ylitunnollisuuden vuoksi. Työ ei ollut siinä tilanteessa lääkettä vaan se vei minut yhä pahempaan jamaan.

Valtaosa depressiopotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Syvälahden mukaan psykoterapian tarve masennuksen hoidossa on selvästi suurempi, kuin mitä tällä hetkellä pystytään tarjoamaan.

– Terapia estää masennuksen uusiutumista, joten se on siinäkin mielessä tärkeää


Tuo on tosi tärkeä pointti eli terapialla voidaan estää monissa tapauksissa masennuksen uusiutuminen. Minulle psykoterapia oli pelastus. Ilman sitä en olisi nyt tässä kirjoittamassa näinkin selväjärkisiä juttuja. Ilman terapiaa en olisi palannut työelämään sillä juuri ennen sitä minulle oltiin jo kirjoittamassa työkyvyttömyyseläkettä. Sitä en voi mennä vannomaan ettenkö jossakin elämäni vaiheessa masentuisi uudestaan. Sen kuitenkin tiedän, että tunnistan lähestyvät masennuksen ja uupumuksen merkit paremmin kuin ennen. Osaan myös käsitellä ongelmiani erilailla kuin ennen terapiaa. Sain todella hyvät eväät terapiasta loppuelämääni varten!

Syvälahti kuitenkin korostaa, että tutkimusten mukaan lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa sama tulos on saavutettu sekä lääkkeillä että psykoterapialla. Tutkimukset osoittavat myös, että kaksi kolmasosaa masentuneista hyötyy lääkkeistä ja puolet paranevat niiden ansiosta täysin.

Pakko sanoa etten uskoa tuohon lääkkeiden avulla parenemiseen. Eräs ystäväni sanoi minulle aikoinaan, että saamani paniikkihäiriö- ja masennuslääkkeet ovat minulle vain kainalosauvat. En silloin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Ne poistivat ehkä jonkin verran paniikkihäiriökohtauksia ja rauhoittivat mieltäni, mutta eivät ne minua parantaneet. Popsin pahimmillaan kolmea eri lääkettä ja kuljinkin melkoisessa pöhnässä. Työtäni tein täysin niiden voimalla ja kaiken vapaa-aikani makasin sohvalla. Lievä masennukseni paheni vaikka söin lääkkeitä. Minua tönittiin hoitajalta toiselle, lääkäriltä toiselle ja lopulta psykologilta toiselle. Lopulta minut passitettiin psykiatrille. Sieltä aukeni tie psykoterapiaan jonka aikana lääkitystäni vähennettiin asteittain.
Minun mielestäni lääkkeet eivät siis paranna masennusta. Masennus on hoidettava masennukseen johtavien ongelmien purkamisella ja mikä muu siihen voisi olla parempi tapa kuin psykoterapia. Ei mikään!

– Uskon, että kynnys hoitoon hakeutumiseen on madaltunut, kun julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennuksestaan.

Tuo on varmastikin ihan totta. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsiltaa pitkin toiseen artikkeliin, jonka löysin myös muutama päivä sitten netistä:

Masennus voi olla myös muoti-ilmiö.

Just just. Mitä tuohon nyt sanoisi...? No, sanotaan nyt vaikka niin, että masentuneena ollessani tunsin itseni kaikkea muuta kuin muodikkaaksi.

Tää täti lähtee nyt nukkumaan. Ötyä!

Aamun ajatus

Älä koskaan peräänny tilaisuuden edessä,
jos kyse on sellaisesta, mitä todella haluat
tehdä. Jos pakenet, tilaisuus ajaa sinua
takaa koko loppuikäsi.



Tuo mietelmä oli tänään Ajatusten Aamiaisessa.
Joka sana on totta, niin totta......

maanantai 17. elokuuta 2009

Tykkään

Tykkään liljoista:



Tykkään iltataivaasta:



Tykkään graffiteista - en mistään luvattomasti kerrostalojen seiniin tuherretuista tageista vaan tälläistä tyylikkäistä taideteoksista:



Tämä oli vaan tällainen välipalajuttu. Kirjoitin nimittäin ensin vakavaa asiaa, mutta vetäisin sen viime tipassa pois. Mitä tässä synkistelemään iltamyöhäisellä..

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Korut ojennukseen

Käytän lähes joka päivä samoja koruja. Syy on siinä etten viitsi tonkia näitä sotkuisia koruläjiä:



Tänään keksin miten saisin koruni järjestykseen. Menin heti penkomaan kaappeja ja löysin onneksi mitä kaipasinkin. Puukehikosta, kangaspalasta, niiteistä ja pienistä koukuista syntyi tämä:



Tosi toimiva systeemi!
Jospa nyt tulisi vaihdeltua koruja vaatteiden ja mielialan mukaan.

lauantai 15. elokuuta 2009

Vesi virkistää



Korvaamaton!

Sanotaan ettei kukaan ole korvaamaton, mutta...



minun mielestäni..



Freddie Mercury on korvaamaton!

perjantai 14. elokuuta 2009

Koruilua

Ystäväni sanoi keskiviikkona, että hän haluaisi yksinkertaiset turkoosit korvikset. Sen enempää miettimättä päästin suustani lauseen: "Mää voi tehä sulle!". Auts! Mitä minä pöljä menin oikein lupaamaan!?! Ystäväni on hyvin ronkeli korujen suhteen ja nyt minä sitten aioin toteuttaa hänen toiveensa. KÄÄK! No, luvattu mikä luvattu. Päätin ainakin yrittää.

Ystäväni osti pieniä turkooseja helmiä ja iski ne käteeni. Sanoin, että minulla on muita tarvikkeita kotona. Olin jo keskiviikkona vähän kipeä, mutta illalla sain kuitenkin pienen luovuuden puuskan.



Ensimmäisistä korviksista tuli mielestäni hieman Aarikkamaiset ja arvelin niiden olevan ystäväni mieleen:



Ai niin, se turkoosi puuttui! Tein samoista helmistä vielä parit korvikset ja toisiin sain ujutettua vähän turkoosiakin:



Noiden jälkeen yritin saada aikaiseksi turkooseja tyylikkäitä korviksia, mutta en onnistunut. Soitinkin ystävälleni ja kerroin ongelmasta. Sanoin, että mustaan yhdistettynä turkoosi oli liian kova ja pelkästään käytettynä se taas olisi liian imelä. Ehdotin turkoosin yhdistämistä ruskeaan. Arvasin ettei se väriyhdistelmä tulisi kyseeseen, koska ystäväni ei käytä ruskeita vaatteita. Päädyimme siihen, että teen musta/turkooseja. Tässäpä niitä:



Ihan hirveitä! YÖK!

Sitten rapistelin tarvikevarastoani ja kehittelin nämä kaunokaiset:



Vauhtiin päästyäni pyöräytin vielä muutamat:



Torstaina vein koruja näytille. Ystäväni on hyvin suorapuheinen ja tiesin, että hän sanoo ihan suoraan mikäli korut eivät miellytä häntä. Halusin ehdottoman rehellisiä mielipiteitä ja lupasin yrittää uudestaan mikäli yksiäkään mieleisiä ei löytyisi.

Musta/turkooseista hän oli aivan samaa mieltä kuin minäkin eli rumia ovat. Hän nappasi kuitenkin itselleen peräti viidet korvikset. Oho! Olin hyvin yllättynyt. =)

Nyt hän haluaisi punaisia....

-----------------------

Lisäys myöhemmin illalla:

Kerronpa vielä mitkä noista päätyivät käyttöön.

Ensimmäinen korviskuva: Molemmat olivat kovasti ystäväni mieleen ja menivät hänelle. Aion tehdä itselleni samanlaiset.
Toinen korviskuva: Vasemmanpuoleiset menivät ystävälleni ja oikeanpuoleiset jäivät minulle kesäkorviksiksi.
Kolmas korviskuva: Molemmat on purettu.
Neljäs korviskuva: Vasemmanpuoleisiin ystäväni hullaantui täysin. Olin yllättynyt sillä en uskonut hänen tykkäävän sellaisista. Olin jo haaveillut saavani ne omiin korviini killumaan. No, teen samanlaisia lisää, mutta käytän erivärisiä helmiä. Oikeanpuoleiset ovat aivan liian söpöt minun ja ystäväni makuun. Myyn ne joskus kirpparilla.
Viides korviskuva: Keskimmäiset menivät ystävälleni. Reunimmaiset on purettu.

tiistai 11. elokuuta 2009

Hörötystä

Äsken pääsi kunnon hörönauru, kun näin tämän:



Että nuo Fingerporit voivatkin olla loistavia!

Loistavaa palvelua

Viime viikolla menin ostamaan täkäläisestä kyläkaupasta loisteputkea työpaikalleni. Siellä ei ollut oikean pituista ja aioinkin lähteä etsimään sitä muualta. Aina ystävällinen kauppias sanoi kuitenkin hankkivansa minulle sellaisen seuraavaksi päiväksi mikäli vain ehtisin odottamaan sen verran. Kiitin valtavan hyvästä palvelusta ja lupasin hakea putken lähipäivinä.

Menin parin päivän kuluttua hakemaan loisteputkea. Kauppias ei ollut itse paikalla, mutta putki oli kuin olikin kassalla jemmassa.

Kauppias ei tiennyt nimeäni joten hän oli kirjoittanut pakettiin näin:



Teksti sai minut nauramaan, mutta samalla taisin hieman punastuakin. ;)

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen