Kurkkua kutitti

glitter-graphics.com

Menin käymään äitini luona ja sattui niin kivasti, että siskonikin oli siellä. Olohuoneeseen mentyäni huomasin jonkun liikahtavan isossa limoviikunassa. Oho! Se oli pienen pieni söpö lintu. Ihmettelin miten ihmeessä se oli päässyt sisälle.

Silloin siskoni kädelle lennähti isompi musta lintu. Se oli tosi rähjäisen näköinen. Siskoni alkoi nyppimään huonoja sulkia ja höyheniä linnusta. Lintu oli ihan kiltisi hänen kädellään.

Vilkaisin äitiäni ja mitä ihmettä..!?!?! Hänenkin kädellään oli musta rähjäinen lintu!

Katselin ympärilleni mutten nähnyt muita lintuja huoneessa. Silloin tunsin jonkun liikahtavan paitani etuosassa. Katsoin alaspäin ja näin miten limoviikunassa aiemmin ollut pieni söpö lintu oli tarttunut paitaani. Siinä se nökötti ja katsoi minua suoraan silmiin.

Olin juuri kertomassa siskolleni ja äidilleni paidallani olevasta linnusta, kun tajusin sen lentäneen suuhuni. Pidin suutani apposen auki ja tunsin kuinka lintu pyörähti siellä ympäri. Se oli outo tunne. Lintu asettui suuhuni niin, että sen pää oli ulkona. Yritin puhua, mutta eihän siitä mitään tullut. Seisoin vain avuttomana lintu suussani kunnes...

Pyrstö alkoi kutittamaan kurkkuani ja heräsin!

--------------------------------

Osaisikohan joku tulkita uneni..? Tulkinnan kannalta lienee hyvä kertoa, että sekä äitini että siskoni ovat kuolleet.

Lapsuuden herkut

Äitini kertoi, että alle kouluikäisenä söin jääkaapista kaikki sillit ja mätitahnat mikäli niitä ei piilottanut kunnolla. Kallen mätitahnaa kutsuin aina mäkitahnaksi. Vasta aikuisiällä luin tuubia tarkemmin ja tajusin ettei se olekaan mäkitahnaa vaan mätitahnaa. Tylsää.

Mikäli en löytänyt kaapista mäkitahnaa enkä silliä niin minulle kelpasi kuulemma sinappikin. Ihan tosi! Imin sinappituubit tyhjiksi! =D

Kouluikäisenä en enää koskenutkaan silliin. En voisi kuvitellakaan syöväni sitä! Pelkkä ajatuskin sellaisen niljakkaan haisevan klöntin laittamisesta suuhun alkaa etomaan minua. YÖK!
Sinappia käytän kohtuudella ja mätitahnaakin syön vain muutaman kerran vuodessa. Eilen tuli ostettua tuubi. En muuten tiedä kuin yhden muun ihmisen, joka tykkää mätitahnasta.



Eivät oudot herkkuni vielä tuossa olleet. Oli minulla vielä yksi omituinen himon kohde eli vatkattu kananmuna. Siinä piti olla tosin hieman sokeria. Äitini antoi minun syödä pullien voitelusta ylijääneen munan. Sehän ei ollut minulle riittänyt vaan halusin sitä herkkua muulloinkin. Äitini kuvaili todella hauskasti kuinka kuljin joskus hänen perässään ja huusin kovaan ääneen: "MUNAAA.... MUNAA.... Anna äiti munaaaa.....". Äitini ei viitsinyt kuunnella sitä ulinaa vaan vatkasi minulle munan ja lisäsi siihen vähän sokeria. Niin oli tyttö taas vähän aikaa tyytyväinen.

Että sellainen epeli minä olen ollut pienenä. =)

Mitä lie kortteja

Eilen vapaapäivänäni jatkoin joukorttien tekemistä. Uppouduin siihen mukavaan puuhaan niin täysin etten muistanut edes syödä. Monen tunnin jälkeen nousin askartelupöydän ääreltä ja tajusin olevani hirvittävän nälkäinen. Muistan, että viime vuonna kävi samalla tavalla.

Olisin halunnut tehdä enemmänkin kortteja, mutta mitäpä niitä tekemään enempää kuin aikoo lähettääkään. Ensi vuodeksi en viitsi tekemiäni säilyttää.

Levitin kaikki kortit olohuoneen lasipöydälle ja ihastelin niitä vähän väliä. Omasta mielestäni ne ovat todella onnistuneita. Ajattelin, että minä ainakin ilahtuisin mistä tahansa kortista.

Suurimman osan korteista tein todella yksinkertaisella tavalla. Näihin seuraaviin ostin jopa valmiit huopasydämet nauhoineen:



Illalla juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa. Hän on myös innokas askartelija. Hän on myös ostanut tuota tekstipaperia ja totesi kerran ettei osaa käyttää sitä korteissa. Siitä tuli hänen mielestään liian sotkuisia kortteja. No, minä selitin ihan innoissani millaisia kortteja tein. Kuvailin tarkasti miten tein pohjan punaisesta kartongista, liimasin päälle kuviopaperin ja sitten vain iskin punaisen sydämen keskelle. Kehotin ystävääni kokeilemaan niin yksinkertaista systeemiä. Hän oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten: "Onko ne muka joulukortteja!?!".

Menin hiljaiseksi. Loppuillan katselin korttejani ihan eri fiiliksellä kuin aiemmin....

Synkkä ku Yrjön nuoruus!

Vanhempani käyttivät usein hassuja sanontoja. Tuo otsikko on yksi niistä. En tiedä, kuka kyseinen Yrjö on enkä myöskään sitä miksi hänen nuoruutensa oli niin synkkää. Joka tapauksessa sanonta tuli mieleeni, kun katselin tämän päivän säätä.

Katsoin eilen illalla Hyvän Tahdon Gaalakonsertin, joka järjestettiin syövän geenitutkimuksen hyväksi. Konsertin esiintyjistä (Alexander Rybak, Ville Pusa, Maria Lund, Johanna Rusanen-Kartano, Katri Helena,..) yksikään ei ollut erityisesti mieleeni. Muutaman esiintyjän valinta oli minusta aika yllättävääkin. En nimittäin ihan heti voisi kuvitella M.A.Nummista tai vaikkapa Anna Puuta esiintymään Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Melko erikoisia sekoituksia niistä kyllä syntyikin.



Ai miksikö katsoin konserttia, jonka esiintyjistä en edes tykännyt..? Ihan vain siksi, että konsertin teema kiinnosti minua. Esitysten välissä tuli lyhyitä tietopaketteja syövästä, syöpätutkimuksesta ja syövän hoidosta. Ohjelmassa oli myös syöpään sairastuneiden ja siitä parantuneiden lyhyitä lausahduksia. Ne pysäyttivät. Palasin mielessäni aikaan jolloin siskoni taisteli syöpää vastaan. Siskoni sairaus ei koskettanut vain häntä vaan kaikkia hänet tuntevia ihmisiä.

Arviolta joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Ajatelkaa - joka kolmas! Sehän tarkoittaa sitä, että mitä todennäköisimmin syöpä koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla jossakin elämämme vaiheessa.

Syöpätutkimus tarvitsee lisää rahaa ja sitä se onneksi sai eilisen konsertin ansiosta.

En ollut eilen synkällä mielellä vaikka tuollaisia pohdiskelinkin. Ehei. Miten olisin voinut olla synkkä - olihan minulla hoidossa veljeni koira. Kävimme lenkillä, köllöttelimme sohvalla ja vähän herkuttelimmekin. Niin hyvin koulutettua koiraa on ilo hoitaa. =)

Myöhään illalla päätin kaivaa kaapista kaikki joulukorttien askarteluun sopivat tarvikkeet. Yritän käyttää mahdollisimman paljon vanhoja tarvikkeita. Niitä on päässyt kertymään melkoisesti aiemmilta vuosilta

Nukkumaan käydessäni askartelupöytäni näytti tältä:



Nyt on jo muutama korttikin valmiina.