CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 19. marraskuuta 2009

Lapsuuden herkut

Äitini kertoi, että alle kouluikäisenä söin jääkaapista kaikki sillit ja mätitahnat mikäli niitä ei piilottanut kunnolla. Kallen mätitahnaa kutsuin aina mäkitahnaksi. Vasta aikuisiällä luin tuubia tarkemmin ja tajusin ettei se olekaan mäkitahnaa vaan mätitahnaa. Tylsää.

Mikäli en löytänyt kaapista mäkitahnaa enkä silliä niin minulle kelpasi kuulemma sinappikin. Ihan tosi! Imin sinappituubit tyhjiksi! =D

Kouluikäisenä en enää koskenutkaan silliin. En voisi kuvitellakaan syöväni sitä! Pelkkä ajatuskin sellaisen niljakkaan haisevan klöntin laittamisesta suuhun alkaa etomaan minua. YÖK!
Sinappia käytän kohtuudella ja mätitahnaakin syön vain muutaman kerran vuodessa. Eilen tuli ostettua tuubi. En muuten tiedä kuin yhden muun ihmisen, joka tykkää mätitahnasta.



Eivät oudot herkkuni vielä tuossa olleet. Oli minulla vielä yksi omituinen himon kohde eli vatkattu kananmuna. Siinä piti olla tosin hieman sokeria. Äitini antoi minun syödä pullien voitelusta ylijääneen munan. Sehän ei ollut minulle riittänyt vaan halusin sitä herkkua muulloinkin. Äitini kuvaili todella hauskasti kuinka kuljin joskus hänen perässään ja huusin kovaan ääneen: "MUNAAA.... MUNAA.... Anna äiti munaaaa.....". Äitini ei viitsinyt kuunnella sitä ulinaa vaan vatkasi minulle munan ja lisäsi siihen vähän sokeria. Niin oli tyttö taas vähän aikaa tyytyväinen.

Että sellainen epeli minä olen ollut pienenä. =)

16 kommenttia:

tia kirjoitti...

Hih hii olet sinä ollut epeli ;-) Kohta alkaa meillä pojan kanssa herkuttelu kun saa syödä raakaa torttutaikinaa ja luumuhilloa välissä, meitä ei vain oikein meinata ymmärtää, naureskelevat meille.
Meillä mies tykkää mäkitahnasta, ei maistu minulle saa olla pötkö rauhassa.

Tinka kirjoitti...

Nam! Mie ruukasin kans pienenä imeä mätitahnatuubit "tyhjäksi" :D Enää en. Ihme tapoja kyllä ollu itte kullaki, heh.

Sillikin on mulle herkkua, kausittain tosin.

Mutta tuota munatotia en saata kuvitella ;D Yäk!

minde kirjoitti...

Jotenkin voin kuvitella sut tossa tilanteessa;) Mä koitin joskus sitä mäkitahnaa syödä, ei oikein ollu suun makusta.

Mä sotkin kakarana raejuustoo ja omenahilloo ja hyvää oli. Nykysin se on suosittua...protskuja...
Ja pullataikina, nimenomaan taikina. Nam. Röyh.

Messi kirjoitti...

Hihii, hyväntuulinen blogi! (olisi varmaan pitänyt tajuta jo nimestä)

Tunsin mätitahnan maun elävästi suussani, mutta ei, enää en pysty tykästymään tuohon myös minun lapsuudestani tuttuun herkkuun. Mikähän siinä oikein on?

Anu kirjoitti...

Tia - Sellainen minä silloin. =)
Olen miettinyt, että ehkä minulla oli jokin puutos. Hirvittävän suolaisiahan nuo herkkuni olivat.
Ja entäs sitten sinun ja poikasi herkku... raaka torttutaikina..!?! Huh! Aika epeleitä olette tekin. =D

Tinka - Jee jee. Hengenheimolainen siellä. =D
En kuule minäkään söisi raakaa kananmunaa nykyään!!! Sehän on sellaista klönttistä limaa.. YÖK!
Pelkokertoimessa joutuivat kerran juomaan sitä ja minä naureskelin, että minä olisin ollut varma voittaja pikkupenskana. =D

Minde - Joo.. kuvittele Pikku-Anu istumassa jääkaapin edessä sinappituubi suussa. Hih hih hih.
Raejuusto ja omenahillohan kuulostaa ihan normaalin ihmisen ruualta. ;)
Tuo pullataikina taas... Maistettu on muttei innosta meikäläistä.

Messi - Kiva kun kävit ja jätit kommentinkin. =)
No enimmäkseen yritän pitää iloista linjaa täällä, mutta joskus toki lipsuu linjasta. Tulenkin heti katsomaan mitä sinä kirjoittelet....


Saas muuuten nähdä tuleeko tänne kommentteihin lisää tunnustuksia omituisista makumieltymyksistä. Toivottavasti! Näitä on kiva lukea. =)

Holly kirjoitti...

Ikinä en ole ymmärtänyt mätitahnan päälle, mutta vatkattu kananmuna oli minunkon herkkuani lapsena. Se tosin loppui siihen, kun raaoista kananmunista alkoi löytyä salmonellaa eikä raa'an munan syöntiä suositeltu. Lapseni ei voisi kuvitellakaan syövänsä raakaa kananmunaa. Sehän oli kuin kakkutaikinaa ilman jauhoja!

BLOGitse kirjoitti...

LOL! makitahna - nam!
tuttu on mullekin vatkattu kananmuna sokerilla!
Tana paivana en kylla soisi...
Sillit on TOSI hyvia!
oi, kohta me syodaan brunssia muttei ole sillia :)

Arjaanneli kirjoitti...

Minä ilmoittaudun tykkääjäksi!
Saatan vieläkin töräyttää pätkän sormelle ja nuolaista kylmiltään:)
Kanamunaa vatkattiin pentuna karkin sijaan.
Minä hörpin salaa etikkaliemet suolasienistä ja mummin tekemistä ravistuskurkuista!
Itseasiassa hörpin vieläkin sen kurkkujen loppuliemen=)

marjukka kirjoitti...

Vai oot tykännyt munasta jo ihan pienenä kovasti ;D Raakana minä en kyllä suuhuni pistä, jos ei ole pakko! Mätitahnasta minäkin pidän, just äsken herkuttelin leivällä, jossa sitä oli muutama pökäle koristeena!

Sir kirjoitti...

Ihania herkkuja sulla;) Minä tykkään mätitahnasta, tykkään kyllä muutenkin mädistä suolaa, sipulia ja hiukan kermaa, aaahhh...mikä herkku! Arvaapa mikä mun herkkuihin kuului penskana? Siilattua mustikkasoppaa ja raakaa perunaa - kyllä oli hyvää;D

Annuliisa kirjoitti...

Mätitahnasta oon kuullu käytettävän myös "Mäkitahma" nimee.
Se on meikäläisellä sellanen ns. kausiherkku. Joskus tulee vaan tunne, että nyt sitä on saatava.
Oudoista mieltymyksistä tulee mieleen meidän pikkulikka aikoinaan. Hän tykkäsi juoda herkkukurkkujen säilöntäliemen ?! Mut niinhän sitä sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä ;0)

Anu kirjoitti...

Tämä höpinäni on kerännyt ihanan paljon kommentteja. =D

Holly - Olen tosi yllättynyt siitä, että muutkin on syöneen raakaa munaa lapsena. Nykyään munia ei syödä juurikaan edes kypsennettynä kolesterolin vuoksi.

BLOGitse - Jee, taas yksi mäkitahnafani. =D
Brunssi on melko uusi juttu meillä Suomessa. Siellä teillä kenties ihan yleistä..? Viikonloppuisin..?

Arjaanneli - Sinähän se vasta epeli olet ollut! Etikkaliemen juominen on jo TOSI KOVA JUTTU! Huh! Siihen ei ihan joka iikka pysty.
Sokeroitu muna taisi tosiaan tyydyttää makeannälkää aikoinaan. Meidän perheessä ei ollut kovin usein varaa ostaa karkkia.

Marjukka - No tuota juuh.. aika hanakka olin munan perään jo lapsena. =D
Voi vitsi, sinäkin tykkäät mätitahnasta. Enpä arvannut, että näin moni tykkää.

Sir - Täh? Mustikkasoppa ja raaka peruna!?! Siis sillai jotenkin sekaisin vai...? Ei kait sentään. =D
Minä en ole koskaan rohjennut maistaa mätiä missään muussa muodossa. Kaviaarit ja muut sellaiset kierrän kaukaa. Mätitahnaa syödessäni en mieti mitä syön vaan nautin siitä suolaisesta mausta.

Annuliisa - Mäkitahma on hyvä nimitys. Minäkin syön sitä vain silloin tällöin.
Oho, nyt löytyi siis toinenkin joka juo etikkaliemet. Käsittämätöntä minusta. No, makuasioista ei tosiaankaan kannata kiistellä.

No kun nyt ollaan lähdetty paljastusten linjalle niin kerronpa entisen mieheni erikoisherkun. Hän söi maksalaatikon mansikkahillon kanssa.

Abana kirjoitti...

Kyllä meilläkin syötiin vatkattua munasokerimössöä. Kakkutaikinaa teen joskus vieläkin raakana syötäväksi. Myös pulla- ja piparitaikinat ovat hyviä.

Sinappi on hyvää leivän päällä, tai joskus ihan paljaaltaan.

Mitään outouksia ei nyt tule mieleeni. Tosin joskus mukulana söin kaurahiutaleita lusikalla suoraan paketista.

Anu kirjoitti...

Abana - Oih, kakkutaikina on ihanaa! Aikoinaan leivoin kakkuja lähes joka viikko ja tulihan siinä sivussa syötyä taikinaakin melkoisesti.
Penskana minä ja siskoni syötiin sinappia näkkileivällä. Nykyään en innostu moisesta yhdistelmästä.

´KÖH KÖH!´ Eikö kuivat kaurahiutaleet ole vähän hankalia syötäviä..? ´KÖH KÖH!´ ;)

Anonyymi kirjoitti...

täytyy sanoa että kalle-abbanen, sillit ja sellaine erikoisuus ku perunapiirakka ketsupilla kuulu miun lapsuuteen. mätitahna on siis tuo eka, ja sitä syön todellaki edelleen... sillejäki joskus, mut ketsuppia en voi enää sietää joten viimone on tipahtanu listoilta...

Anu kirjoitti...

Anonyymi kommentoija - En tykkää perunapiirakasta enkä ketsupista joten niiden yhdistelmä tuntuu ihan karmivalta ajatukselta. Toisaalta... ehkä kahdesta pahasta tulisi yhdessä hyvä tai suorastaan herkku. :D

Ketsuppi on oikeastaan aine, jota ei tarvitsisi olla olemassakaan. Ihan tosi. Muistan lukeneeni, että esim. kylässä syödässä on erittäin epäkohteliasta lisätä ruokaan ketsuppia. Se kertoo emännällä, että ruoka on mautonta. Tuo on muuten ihan totta. Minä lisään sitä vain makaronilaatikkoon silloin, kun maustan sen huonosti.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen