Vanhoja esineitä

Kaivelin tässä kuva-arkistojani ja sieltä löytyi tällaisia juttuja. Yläkuvan söpö pieni kattila on minulle hyvin rakas. Äitini teki minulle ja sisaruksilleni aikoinaan aamupuurot tuossa. Se on melkoisen vanha ja oli äidilläni käytössä niin kauan kuin hän eli.

Seuraavan kuvan Trubaduuri-kahvipannun sain kesällä kivana yllätyksenä veljeni vaimolta. Hän tietää innostukseni Arabian vanhoihin esineisiin ja siksi toi pannun minulle. Pannu on täysin käyttämätön ja hänen edesmenneiltä vanhemmiltaan peräisin. En ole aivan varma millä vuosikymmenellä pannua on valmistettu. Mikäli joku lukijoista tietää sen niin ilolla ottaisin tiedon vastaan. =)

Tämän Junghansin kellon ostin kesällä ulkoilmakirpparilta. Olin silloin sisustanut makuuhuoneeni vihreäksi ja kasasin sinne kaikenlaisia vanhoja vihreitä retrojuttuja. Tämä oli siksi aivan mahtava löytö! Kehykset ovat posliinia ja täydellisessä kunnossa. Kellotaulussa on jokin tummentuma aivan tuossa viisareiden juuressa. Saattaa olla, että se lähtee siitä pois. En ole edes yrittänyt puhdistaa sitä, koska kello ei ole päätynyt seinälle. Se johtuu ihan siitä, että päätinkin vaihtaa makuuhuoneeni värityksen mustapunaiseksi.

Mummoenergiaa!

Olen menettänyt sydämeni Inge Löökin mummoille jo vuosia sitten. Ensimmäiset sarjan kortit näin pienessä täkäläisessä korttikaupassa. Ihastuin niihin heti..

Kun katselen kuvia niin suuni kääntyy hymyyn ja minulle tulee hyvä olo. Mummot ovat hauskoja persoonia. He nauttivat elämästä täysin siemauksin miettimättä sitä mitä muut ajattelevat heidän puuhistaan. He kilistelevät viinilaseja puun oksalla istuessaan, potkivat palloa ja retkeilevät. Joskus he tekevät ehkä vähän luvattomiakin juttuja - kuten käyvät omppuvarkaissa. ;)

Minuun Inge Löökin mummokortit kolahtavat monestakin syystä. Ensinnäkin ne ovat kauniita ja täynnä pieniä kivoja yksityiskohtia. Niitä on kiva pitää esillä ja lähetellä ystäville, jotka ymmärtävät korttien sanoman.
Toinen syy on se, että mummoista tulee mieleen äitini ja hänen siskonsa eli tätini. Tätini on jo yli 80-vuotias, mutta se ei tunnu hänen vauhtiaan paljonkaan hiljentävän. Hän käy yhä tansseissa, risteilyillä ja muissa pippaloissa. Hän nauraa paljon ja onpa vielä melkoisen rietas suustaankin. ;)
Äitini ei valitettavasti ole enää elossa, mutta hän oli aivan samanlainen kuin siskonsakin. Hän oli puhelias, nauravainen ja ehkä jollain tapaa hassukin. Täytyy sanoa ettei minun kohdallani ole omena kauas puusta pudonnut. =)

Inge Löök on sanonut, että mummokortit on tarkoitettu meille kaikille, jotta muistaisimme elämän tarjoamat mahdollisuudet joka sekunti.

" Ne eivät ole välttämättä mitään isoja tarjouksia vaan pikkujuttuja, jotka tuovat suuren ilon. Pitää vain antaa niille mahdollisuus. Hetken "järjettömyys" antaa tilaa sille lapselle, joka asuu meissä koko elämän ajan."


----------------------------

Lisäys 11.10.
Kiva tarina Ingestä ja mummoista täällä. Lue ihmeessä!

Kuumaa kupissa

Tämä päivä meni ihan kotona ollessa. Aamulla luulin jo selättäneeni flunssan, mutta eikä mitä - se vaihtoi vain muotoaan.

Viime päivien vuolaasti vuotanut kärsäni otti ja meni aivan tukkoon. Kun en saanut sieltä mitään ulos niin poskia alkoi särkemään. Join useaan otteeseen Finrexiniä ja hengittelin samalla kupista nousevaa mentolin ja eukalyptuksen tuoksuista höyryä. Se auttoi tosi hyvin tukkoiseen oloon ja väsymykseen. Iltaa kohti olo parani ja nyt olen jo varsin pirteä.

Äsken katsoin televisiota ja lueskelin samalla uuteen työhöni liittyviä juttuja..

Olen aivan tohkeissani, kun olen saanut reilun puolen vuoden työttömyyden jälkeen työpaikan. Jee jee! Olen loppuvuoden ajan vain vapaapäivän sijaisena eikä tunteja kerry kuin 30-40 kuukaudessa. Tämä on oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä nyt ehdin hyvin opetella minulle uudet tuotteet ja talon tavat ennen vuoden vaihdetta. Silloin nimittäin siirryn myymälänhoitajan sijaiseksi. Olen ehtinyt olla elämäni aikana myyjänä jo n. 20 vuotta, mutta koskaan ennen en ole myynyt sellaisia tuotteita kuin nyt. Olen ollut lähinnä sisustusalalla eli myynyt huonekaluja, mattoja, koriste-esineitä, astioita yms. Nyt myyn mm. kosmetiikkaa. Parin ensimmäisen työpäivän jälkeen olin aivan kipsissä ja meinasin iskeä hanskat tiskiin. Seuraavina aamuina olin kuitenkin taas sitä mieltä, että.. "Hittolainen! Minähän en periksi anna!" Pikku hiljaa olen saanut jäsenneltyä asioita päässäni. Nyt alan olemaan jo niin rentona tiskin takana, että huomaan täräyttäväni ilmoille minulle ominaisia raikuvia naurujakin. Ne jos mikä ovat hyvä merkki. Olen löytänyt ihanan työpaikan! Olen siksi tosi onnellinen! =)

Näihin tunnelmiin päätän tämän illan. zz-zzZZZZ...

Martat vastaan Tosinaiset

Saan joka päivä ystäviltäni sähköpostia. Joskus mukana on jotain hauskoja juttujakin. Tänään sinne tupsahti tämä:

Marttojen tapa 1:
Sullo minivaahtokarkki jäätelötötterön pohjalle estämään sulan jäätelön tippuminen pohjan läpi.

Tosinaisen tapa 1:
Imaise vain jäätelö tötterön pohjan läpi, hyvänen aika sentään. Todennäköisesti makaat kuitenkin sohvalla jalat ylhäällä syömässä sitä.


Marttojen tapa 2:
Estääksesi perunoiden itämisen, laita omena perunapussiin.

Tosinaisen tapa 2:
Osta perunamuusijauhetta, joka säilyy vuoden.


Marttojen tapa 3:
Kun kakkureseptissä kehotetaan jauhottamaan kakkuvuoka niin käytä sen sijaan vähäsen kuivakakkujauhetta, jolloin valmiin kakun pinnassa ei ole valkoista sotkua.

Tosinaisen tapa 3:
Mene leipomoon. He jopa koristelevat sen sinulle!


Marttojen tapa 4:
Jos vahingossa lisäät liikaa suolaa ruokaan kun se on vielä kypsymässä, lisää sinne kuorittu peruna ja se imee liian suolan ruoasta hetkessä.

Tosinaisen tapa 4:
Jos ylisuolaat ruoan kun se on vielä kypsymässä - huono homma.
Toistakaa perässäni Tosinaisen motto: Siten kuin valmistan sen, siten syöt sen, ja siten pidät siitä.


Marttojen tapa 5:
Kiedo selleri alumiinifolioon kun laitat sen jääkaappiin, ja se pysyy hyvänä viikkoja.

Tosinaisen tapa 5:
Selleri? Ikänä kuullutkaan.


Marttojen tapa 6:
Sudi hieman vatkattua kananmunaa piirakkakuoren päälle saadaksesi kauniin kiiltävän viimeistelyn.

Tosinaisen Tapa 6:
Pakastepiirakoiden ohjeissa ei lue mitään kananmunilla sutimisesta, joten hyppään sen yli.


Marttojen tapa 7:
Päänsäryn parantamiseksi: Ota limetti, leikkaa se kahtia ja hiero puolikkaita otsaasi. Jyskytys katoaa.

Tosinaisen tapa 7:
Ota limetti, sekoita joukkoon vähän Tequilaa jne. Jäähdytä ja juo.
Sinulla saattaa olla edelleen pää kipeä, mutta viis siitä.


Marttojen tapa 8:
Jos sinulla on vaikeuksia saada purkkeja auki, kokeile lateksisia tiskikäsineitä. Ne antavat lipsumattoman otteen joka tekee purkin avaamisesta helppoa.

Tosinaisen tapa 8:
Pyydä 'Hyödytöntä' tekemään se samalla kun istuu persiillään katsomassa teeveetä.


Marttojen tapa 9:
Älä heitä pois kaikkea jäljelle jäänyttä viiniä. Jäädytä se jääkuutioiksi tulevia patoja ja kastikkeita varten.

Tosinaisen tapa 9:
Jäljelle jäänyttä viiniä?


Kun pohdin omia tapojani ja ajatuksiani noiden asioiden suhteen niin huomaanpa, että olen heilunut martan ja tosinaisen välillä viimeisen 15 vuoden aikana. Olin aikoinaan todellinen kodinhengetär ja pikkuvaimo, joka tuoksui aina pullalle ja hyvälle ruualle. Eron tullessa muutuin hetkessä tosi tosinaiseksi. Nyt huomaan liukuvani pikkuhiljaa kohti marttamaisuutta. Tiedän nimittäin miltä näyttää selleri mutten kuitenkaan vielä pakasta viiniä! =D

Aarteitani

Moitin aiemmassa tekstissäni miten kirppishinnat ovat korkeita. Onneksi sentään joskus tulee tehtyä hienoja löytöjä. Esittelenpä nyt muutaman sellaisen..

Kesän lopulla menin käymään paikallisessa Fidassa. Heti astuttuani ovesta sisään näin pöydällä pieneksi taitellun kankaan. Se oli punamusta ja siksi se kiinnitti huomioni. Etsiskelin nimittäin kotiini jotain pientä kivaa, joka olisi mielellään punainen tai musta. Avasin kankaan ja huomasin, että se on kalenteripyyhe. En ole erityisen kiinnostunut niistä. Olin laittamassa pyyhettä pois, mutta silloin tajusin siinä olevan vuosiluvun.. Ei, eihän se voinut olla totta! Käsissänihän oli punaista, mustaa ja ja ja ja.... minun ikäiseni kalenteripyyhe! Vautsi mikä löytö! Maksoin siitä ihan mukisematta 4 euroa.


Se on loistavassa kunnossa yhtä pientä poltettua reikää lukuunottamatta. Kuvissa pyyhe on vielä odottamassa silittämistä ja kehystämistä. Nyt se koristaa makuuhuoneeni seinää. Tykkään siitä tosi tosi paljon.


Pari viikkoa sitten kävin EkoCenterissä. Siellä minulle kävi samoin kuin Fidassa pyyhkeen kanssa eli heti sisälle päästyäni näin SEN! Siellä se roikkui katossa - kauniina ja kurvikkaana... Oih! Kiersin ja kaarsin sen ympärillä. Että se olikin kaunis! =)

Olen onnellinen saadessani 8 eurolla näin ihanan valaisimen keittiööni:


Kuva on ei todellakaan tee oikeutta valaisimelle. Se on aivan erinäköinen silloin, kun siinä on valo. Valo hohtaa kauniisti tuon korkean lasiosan läpi ja sen valossa varjostimen viininpunainen väri tulee upeasti esille. Kun opin käyttämään kameraani paremmin niin lisään tänne uuden kuvan.
Olisin äärettömän iloinen mikäli joku osaisi kertoa minulle minkä ikäinen tuo valaisin on. Minulla ei ole nimittäin aavistustakaan siitä. Alkuperäisen valojohtosysteemin ja hyvin runsaan likakerroksen perusteella voin vain veikkailla, että se on jokusen vuosikymmenen takaa.

Voisinhan tässä muitakin kirppislöytöjä esitellä, mutta ei makkeeta mahan täyveltä! ;)

---------------------------------------

Lisäys 9.10.
Eipä onnistu lähikuvien ottaminen valaisimesta silloin, kun siinä on valo. En viitsi nyt perehtyä kameran käyttöoppaaseen. Tässä toinen yritelmä kuitenkin:

Voi voi voi..

Tämä päivä on mennyt sängyn pohjalla niin kuin pari edellistäkin päivää. Minulla on tosi väsynyt olo. En ole koskaan "harrastanut" kuumeen kanssa sairastelua. Keuhkokuumeenikin oli aikoinaan kuumeeton. Siitä huolimatta se oli niin raju tauti, että makasin sairaalassa viikon verran. Nyt minulla on vain nuha ja yskä, mutta silti olen ihan ressukka. Onneksi asun yksin sillä olen aivan varma, että tekisin asuinkumppanini hulluksi valittaessani oloani. Voi voi voi..

Olostani huolimatta kävin tänään kävelyllä. Sää oli todella ihana. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi vain kevyesti. Kävin pitkästä aikaa läheisellä kirpparilla. Mukaani sieltä tarttui vain paha mieli - taas kerran. Ikävä katsoa miten korkeita hinnat siellä ovat nykyään. Kirpparin tuotto menee hyvään tarkoitukseen ja siksi voin maksaa hieman enemmän tuotteista, mutta kuitenkin... Jotain rajaa!!!

Minulla oli kävelyllä mukana ihka uusi söpö kamerani. =D
Entinen kamerani oli valtavan iso rohjo tähän verrattuna eikä se kestänyt kuin muutaman vuoden vaikka oli todella vähäisellä käytöllä. Toivon ettei uusi kamerani ole vain söpö vaan myös laadukas. En ymmärrä valokuvauksesta muuta kuin, että kohteeseen tähdätään, tarvittaessa zoomaillaan ja sitten vaan painetaan laukaisinta. Mistään sommitteluista tai kuvien muokkaamisista en tajua tuon taivaallista. Näillä olemattomilla taidoillani otettuja kuvia tulen pistämään tännekin silloin tällöin. Kävellessäni kotiin kirpparilta muistin, että näin jokunen viikko sitten puistossa mielenkiintoisen pensaan. Kävelin sen kautta ja tarkistin onko siinä vielä marjat tallella. Olihan ne:

Minusta on aika omituista, että samassa tertussa on sekä mustia että punaisia marjoja. Enpä muista ennen nähneeni moista pensasta. Mikä lie mahtaakaan olla..?