Oho!

Aika yllättävä veto Remulta - ainakin minun mielestäni.



Tälläköhän sitä sitten mennään Moskovaan viisuilemaan....?

Iltatarina

Ennen viimeistä käyttöpäivää

-Minkä takia ihmiset pitävät minua saitana,
vaikka tietävätkin että olen testamentannut
koko omaisuuteni seurakunnalle? kysyi rikas
mies kirkkoherralta.

-Annahan kun kerron sinulle tarinan siasta
ja lehmästä, sanoi kirkkoherra. Siasta ei
pidetty kun taas lehmää kaikki rakastivat.
Tämä kiusasi sikaa suunnattomasti.

-Ihmiset puhuvat ystävällisestä luonteestasi
ja suurista kauniista silmistäsi, sanoi sika
lehmälle. Heidän mielestään sinä olet antelias
koska joka päivä annat heille maitoa. Mutta
entäs minä sitten? Annan kinkkua ja pekonia.
Tuotan harjaksia heidän harjoihinsa ja he
käyttävät minusta jopa sorkkanikin. Silti
kukaan ei pidä minusta. Miksi?

-Tiedättekö mitä lehmä vastasi? kysyi
kirkkoherra. Se sanoi: ”Jospa he pitävät
minusta sen tähden että annan heille jotakin
myös silloin kun olen vielä elossa”.

glitter-graphics.com

Turhuutta!

Aina töihin mennessäni näen nämä tikkaat ja kyltin. Joka kerta mietin "Onpas turhat tikkaat - eihän niitä saa edes käyttää!" =D

Kurkistus uuniin

Kuusi asiaa minusta

Sain Nialta haasteen, jossa minun tuli kertoa kuusi asiaa itsestäni.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.


Voihan rähmä minkä meni Nia tekemään. Tämä tuli vähän pahaan saumaan sillä olen juuri pohdiskellut tätä blogiani... Tai ehkä tämä tulikin hyvään saumaan... On päätöksen aika. Tämä blogi muuttuu NYT joko täydeksi hömpäksi (vielä hömpemmäksi kuin tähän asti) tai sitten siirtyy vähän rohkeammalle linjalle.
Tuota linjanmuutosta miettiessäni minun piti pitää pitkä tauko tässä vuoden alussa ja olin aikeissa aloittaa uuden bloginkin. Tai kyllähän minä sen jo perustinkin. Vetäisin sinne vaan niin rankkaa tekstiä, että jouduin pistämään sen salaiseksi. Siellä ne tekstit on nyt piilossa odottamassa joko tuhoamista tai päivänvaloa.

Eli siis.. Kiitos Nia haasteesta. Otan kyllä osaa tähän kunhan saan tehtyä päätöksiä.
Täytän tämän tässä joskus....



1. Hallitsen huomattavasti paremmin kiro- kuin sivistyssanat.

2. Tykkään kovasti mustasta huumorista! Liian rankkaan sellaiseen en ole vielä törmännyt.

3. Olen ateisti.

4. Olen epileptikko. Sairaus puhkesi minulle ollessani 30-vuotias.

5. Olen pirun äkkipikainen yksilö!
Suuttuessani saatan tehdä asioita joita joudun katumaan ja häpeämään jälkeenpäin. Olen mm. ottanut lopputilin ja heittänyt veljeäni saksilla. En todellakaan ihmettele sitä, että veljeni antoi aikoinaan minulle Pikku Myy -patsaan sillä saatan myös purra!

6. Mittani ovat: 87-88-170-77-112 ja 59


Haaste pitäisi ohjeen mukaan laittaa eteenpäin, mutta uhmaan sääntöä enkä jatka tätä ketjua. Kyllä tämä tulee varmasti kiertämään kaikki maailman blogit ilman minunkin avustustani.

Ahteri-asiaa

HARVARDIN lääketieteellisen tiedekunnan tutkijoilla on iloisia uutisia kaikille naisille, joilla on iso takapuoli: pakaroissa oleva rasva ehkäisee aikuistyypin diabetestä. Kun isopeffaisten hiirten ahterirasvaa ruiskutettiin muiden siimahäntien vatsaan, nämä alkoivat käyttää sokeria säätelevää insuliinia tehokkaammin ja laihtuivat. Muilla kehon rasvoilla ei ole samaa vaikutusta.

Kyllä! Luin tuon juuri äsken Iltalehden sivuilta.

Hetkinen.... Eli siis, jos minun ahteristani otettaisiin rasvaa ja pistettäisiin sitä jonkun pullukan vatsaan niin hän laihtuisi.

Paljonkos haluat..?

Oikee koukku, vasen suora

Ah arkea!

Viime päivinä olen ollut poissa koneelta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Olen kuluttanut aikaani paitsi työntekoon niin myös lueskeluun. En ole lukenut kirjoja vaan lehtiä.

Selailin ensin seinätelineissäni olevia lehtiä ja laitoin sitten niistä osan kaappiin.
Ihmettelen sitä miten telineet ylipäätään pysyvät seinällä, sillä ne on todella surkeasti kiinnitetty ja lehdet painavat melkoisesti. Seinä on gyproc-levyä enkä ole käyttänyt ankkuriruuveja tms. Tavalliset ruuvit vaan tökkäsin läpi. Jos telineitä nykäisisi vähänkin niin alas tulisivat rytinällä. No, ei pidä nykäistä. =)


Innostuinpa eilen ostamaan Glorian Koti -lehdenkin, koska sain vanhemman numeron samaan hintaan. Luen harvemmin sitä lehteä. Tyylikäs ja laadukas lehtihän se on, mutta siinä esiteltävät asunnot eivät ole useinkaan minun makuuni. Luen enemmän noita telineessä näkyviä.

Glorian Koti -lehtien lisäksi tein melkoisen heräteostoksen eli Sara -lehden. Senkin kylkiäisenä sain vanhemman lehden. En lue yleensä lainkaan mitään naistenlehtiä. Annat, Me Naiset yms. eivät kiinnosta minua pätkääkään. Vielä vähemmän voisin kuvitella lukevani Apua, Seuraa ja mitä niitä onkaan. En ole koskaan välittäny moisista. Jos jotain lehtiä luen niin sitten sisustus- ja käsityöaiheisia.
Niin, nyt sitten ostin ihan kokeeksi tällaisille kypsemmille naisille suunnatun Sara-lehden. Ostin sen lähinnä siksi, että toivoin löytäväni jotain neuvoja iho-ongelmieni taltuttamiseksi. Enpä löytänyt. En löytänyt tosin mitään muutakaan kummoista. Tulipahan taas todettua ettei minun kannata laittaa rahojani moisiin lehtiin.


Kun olin lukenut tai paremminkin selannut kaikki nuo edellä mainitut niin siirryin kalenterieni kimppuun. Viime vuoden kalenteri oli aika vaihtaa uuteen. Minulla on ollut monen monta vuotta Book Avenuen kalenteri, jossa on Kaj Stenvallin ankkakuvia. Nyt en voinut sitä hankkia, koska en ole enää sen kirjakerhon jäsen. Snif! Jonkun kivan kalenterin kuitenkin halusin ja mikäs sen kivempi kuin Viivi & Wanger -sarjiksia sisältävä kalenteri. Aivan hervottoman hauska!




Selasin viime vuoden kalenterin läpi ja kirjoittelin siellä muistissa olleita tärkeitä merkkipäiviä uuteen kalenteriin. Samalla tuli käytyä läpi viime vuoden tapahtumia. Tammikuussa sormeni olivat hyvin hyvin kipeät enkä meinannut pystyä olemaan töissä. Kävin lääkärissä monen monta kertaa. Tammikuun lopussa jouduin sitten sairaslomalle. Siitä syystä sain sitten lopputilin mieleisestäni työpaikasta. VOI PAS**!!! Kevään ramppasinkin sitten lääkäreillä, työkkärissä ja terapiassa. Rahat oli loppu, sormia särki ja vi**tuskäyrä oli korkealla!
Kesän alussa sormet alkoivat olemaan kunnossa. Olin jo luullut etteivät ne paranisi koskaan. Säryn loppuminen piristi mieltä. Elokuussa päätin myydä Vespani pois. Vuodatin kyyneliäkin luopuessani siitä kaunottaresta. Samassa rytäkässä myin myös molemmat akvaarionikin. Syitä oli kaksi - rahapula ja materian vähentäminen siltä varalta, että joutuisin muuttamaan töiden perässä toiselle paikkakunnalle.

Eipä tarvinnut muuttaa minnekkään täältä rakkaasta kotikaupungista. Täällä sitä vaan ollaan. Perskutarallaa! Meikä sai terveen paperit terpalta parin vuoden jälkeen ja sitten nappasi vielä työpaikankin!

Täytyy sanoa, että toivon todella ettei tästä vuodesta tule ihan niin vaikea kuin viime vuodesta tai sitä edellisestä vuodesta, eikä sitä edellisestä,.... Olisi niin pirskatin mukavaa saada elää tasaista elämää edes vuoden ajan - tai edes puolen vuoden. Paljon en pyydä - enhän.

Olipa kerran söpö poika...

Tassutellen

Minusta nuo Milla Paloniemen Tassutellen-sarjikset on ihania. Tykkään tosin vielä enemmän hänen Kiroilevasta siilistään.


Niin.. Ajattelin tässä vaan ilmoittautua, kun muutamat ovat minua kaipailleet.
Meinasin lopettaa bloggailun - ei sen kummenpaa. Täytynee kai pistää edes joskus jotain elonmerkkejä ettette huolestu. Voi teitä mussukoita! =D