Peukkuja pystyyn!

Eilen minulla oli kinkkinen työpäivä ja pinnaa kiristi aikalailla. Se johtui ihan "vaan" tietokoneongelmista. Nettiyhteys katkesi päivällä ja se aiheutti ongelmia myös kassajärjestelmään. Korttimaksupääte ei nimittäin toimi, kun yhteydet on poikki. Nykyään ihmisillä on harvoin käteistä rahaa mukanaan joten pääte on todella tärkeä. Eilen jäikin jonkun verran kauppoja tekemättä tuon yhteysongelman vuoksi. Ai miksikö ihmiset eivät käyneet nostamassa rahaa automaatilta..? No siksi, että lähimmälle automaatille on matkaa 350m. Liian pitkä matka kävellä... *huokaus*

Ellei yhteydet pelitä tänäänkään niin meikäläinen taitaa kaivata...



Ei tässä voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä ja toivoa, että nettiyhteys toimisi tänään.

Kevät!

Oi ihana kevät!!!

Suihkussa..

..oli tungosta tänään.




Suihkutilassa jo neljä vuotta asustellut ihme tyyppi oli aivan ihmeissään. Eivät kai kasvitkin meinanneet muuttaa sinne..!?!



Ei, ei sentään. Äsken ne haettin pois virkistyneinä ja kauniin pölyttöminä. Ihme tyyppi huokaisi helpotuksesta.

Uni tulee..

Mikä ihmeen väsymys meikäläiseen iski nyt..!?!

Selvisin raskaasta parin viikon työputkesta ihan hyvin. Pitkät ja kiireiset päivät aiheuttivat minulle vain fyysistä väsymystä. Iltaisin selkäni ja jalkani olivat kipeät enkä jaksanut kunnolla edes istua. Aina sohvalle istuessani valuin ihan huomaamattani makuuasentoon. En kuitenkaan nukkunut enempää kuin normaalisti. Olin henkisesti oikein pirteä.

Nyt teen taas normaalipituisia työpäiviä eli arkinen aherrus on palannut työpaikalleni. Minä olen nyt väsynyt! Omituista! Eilinen työpäivä tuntui loputtoman pitkältä. Illalla minua alkoi nukuttamaan jo puoli kahdeksalta. Yritin katsoa televisiota, mutta silmäluomeni meinasivat painua kiinni. Sinnittelin yhdeksään ja sitten annoin periksi. Kömmin peiton alle.

Peiton alta katsoin makuuhuoneessani olevia viherkasveja ja totesin niiden olevan tosi hienoja. Halusin ottaa valokuvan vehkastani heti. Kai sen olisi voinut tehdä tänäänkin, mutta tuli vaan sellainen olo ettei kuvaamista voinut siirtää. Heh! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä etsimään kameraa..




Sitten vaan takaisin peiton alle ja unten maille...

Onnistujan asenne..?

TänäKIN aamuna luin Positiivareiden Ajatusten Aamiaisen. Joidenkin mielestä aamiaiset ovat täynnä kliseitä. Tottahan se ehkä onkin. Samoja asioita pyöritellään eri sanoin ja katsotaan eri kantilta päivästä toiseen. Joukkoon heitellään lainauksia runoilijoilta, kirjailijoilta ja milloin keneltäkin. Pidän kuitenkin Ajatusten Aamiaista lukemisen arvoisena enkä aloita arkipäiviäni ilman sitä. On aamuja jolloin en saa siitä mitään irti, mutta kuinka monet kerrat olenkaan saanut ajatuksiani oikeille raiteille sen avulla! Lukemattomat!

Tänä aamuna Ajatusten Aamiaisessa oli mm. tämä:

ONKO SINULLA ONNISTUJAN ASENNE?

1. Opitko virheistäsi?
2. Asetatko itsellesi tavoitteita?
3. Onko sinulla tapana tarkastella ongelmia eri näkökulmista?
4. Nautitko elämän tarjoamista haasteista?
5. Osaatko olla ylpeä saavutuksistasi?
6. Kyseletkö neuvoja kokeneilta?
7. Luuletko, että toisten on helppo kysellä sinulta?
8. Nautitko etsiessäsi ratkaisuja ongelmiin?
9. Onko sinulla positiivinen asenne itseäsi, kumppaneitasi ja huomista kohtaan?

7-9 Kyllä -vastausta: Jatka samaan tahtiin
0-6 Kyllä -vastausta: Ota tukeva ote niskastasi ja tarkastele huolella omaa asennettasi


Jonakin aamuna olisin ehkä lukenut tuon ihan vaan vauhdilla läpi sen kummemmin ajattelematta, mutta nyt jostain syystä jäin pohtimaan sitä.

Opinko virheistäni? Hhhmm.. Kyllä, ihan varmasti opin. Otan nimittäin virheet liiankin raskaasti ja teen kaikkeni etten toistaisi niitä.

Asetanko itselleni tavoitteita? Kyllä. Meni monia vuosia ettei minulla ollut mitään tavoitteita elämässäni. Nyt on. Tavoitteeni liittyvät oman terveyteni parantamiseen ja työhöni.

Onko minulla tapana tarkastella ongelmia eri näkökulmista? On. Jokunen vuosi sitten totesin vain, että minulla oli ongelmia - paljon ja isoja. Tein nopeita ratkaisuja siitä mistä ne johtuivat. Terapiassa ymmärsin, että olin syyttänyt aivan vääriä asioita ympärilläni. Syyt löytyivät ihan eri paikasta! Terapian jälkeenkin olen osannut tarkastella ongelmia eri näkökulmista.

4. Nautitko elämän tarjoamista haasteista? Vaikea kysymys. Sanoisinko, että pidän nyt pienistä haasteista. Isommat haasteet kierrän - ainakin toistaiseksi.

Osaanko olla ylpeä saavutuksistani? Kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni taidan sanoa, että olen ylpeä saavutuksistani. Ne ovat pieniä, mutta mitä siitä! =)

Kyselenkö neuvoja kokeneilta? No aivan varmasti kyselen. Aina ja kaikkialla. Olen huomannut, että ihmiset jakavat mielellään tietoa. Suurin osa ihmisistä on otettuja siitä, että heidän tietojaan ja taitojaan arvostetaan. Otan tiedot vastaan kiitollisena. Molemmat ovat iloisia!

Luulenko, että toisten on helppoa kysellä minulta? Uskoisin niin. Toivottavasti olen oikeassa!

Nautitko etsiessäsi ratkaisuja ongelmiin? Nyt täytyy sanoa etten nauti. Olisin paljon onnellisempi mikäli minulla ei olisi ongelmia. Ongelmien syiden etsiminen tuntuu turhalta ja raskaaltakin. Toisaalta se hetki, kun ratkaisun keksii on todella hieno.

Onko sinulla positiivinen asenne itseäsi, kumppaneitasi ja huomista kohtaan? No jaa... On se jo moninverroin parempi kuin muutama vuosi sitten, mutta aina on parantamisen varaa. Teen yhä töitä sen eteen, että näkisin itseni positiivisemmassa valossa.

Tällaisten pohdintojen jälkeen onkin hyvä lähteä kohti uutta työpäivää. Työni on hyvin mielenkiintoista ja opin joka ikinen päivä jotain uutta. Asiakkaat kyselevät kaikenlaista minulta ja minä siinä sivussa heiltä. Me jaamme tietomme ja innostuksemme.
Voi jumpe miten ihanaa työtä saankaan tehdä!!! Onnellinen minä! =)

POSITIIVISTA PÄIVÄÄ
teille muillekin!

Goodyear -seinämaalaus

Lämmin ja kaunis sää sai minut eilen tien päälle. Otin fillarin alleni ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Ihan ensimmäisenä kävin tosin ostamassa läksiäislahjan työkaverilleni ja vein sen myös hänelle. Sitten matkasin satamaan munkkikahville. Että olikin mukava istuskella siinä auringossa ja katsella järvelle. Oi onnea!

Kahvihetken jälkeen ajelin Jyväsjärven rantaraittia pitkin lapsuudenmaisemiini. Olen nähnyt silloin tällöin unia niistä paikoista, joissa leikin ihan pienenä tyttönä. Unet ovat olleet jollakin tavalla ahdistavia joka kerta. Nyt päätin mennä katsomaan miltä ne pienet kujat näyttävät tänä päivänä. Yllätyin näkemästäni. Kujat olivat yhä kapeita kujia ja vain osa niistä oli asfaltoitu. Eniten yllätyin siitä, että osa vanhoista tutuista omakotitaloista oli vieläkin olemassa. Se alue oli kuin jostakin sadusta pienine mökkeineen ja rehevine puutarhoineen. Siellä minulle tuli tosi outo olo ja lähdin takaisin keskustan suuntaan.

Ajelin kaikkiaan kolmisen tuntia. Välillä pysähdyin katselemaan maisemia ja ottamaan valokuviakin. Jotakin mielenkiintoistakin valokuviin tarttui. Ainakin tämä seuraava seinämaalaus on esittelemisen arvoinen:

 

Tuo on mielestäni tosi hieno!

Kun tulin kotiin niin kaivoin kaapista Jyväskylä albumin, jonka olen saanut vastaanottaa kunniakirjan kera ihan itseltään kaupunginjohtajalta. Se oli ihan vaan sellainen kirjoitus- ja piirustuskilpailu vuonna 1982 johon kaikki yläasteen oppilaat osallistuivat. Piirustukseni oli esillä Jyväskylän kaupunginkirjastossa ja voi miten minua hävettikään! En unohda koskaan sitä enkä myöskään sitä kuinka kävin hakemassa palkinnon Jaakko Lóvenilta ison yleisön edessä. Olin ihan paniikissa - olinhan silloin ihan valtavan ujo ja arka tyttönen.


Kirjan otin esille, koska muistin siinä olevan valokuvan:



Seinämaalaus ei ole ollut suinkaan aina talon päädyssä vaan jossakin vaiheessa se peitettiin. Kun rakennukseen tehtiin julkisivuremonttia 90-luvun alussa niin maalaus paljastui. Silloin alkoi melkoinen kädenvääntö. Keski-Suomen museo vaati maalausta entisöitäväksi, mutta lähistön asukkaiden joukossa oli niitä joiden mielestä maalaus heikentäisi alueen viihtyisyyttä.

Minun mielestäni on hieno juttu, että maalaus entisöitiin. Jyväskylästä on tuhottu suurin osa vanhoista rakennuksista eikä niitä pääse ihailemaan kuin valokuvista. Minua ja lukemattomia muitakin jyväskyläläisiä asia harmittaa suunnattomasti. Siksi tuo maalaus ilahduttaa minua niin suuresti. Onhan edes jonkinlainen palanen historiaa ihailtavana....

Vappucruising

Voi miten tykkäänkään vanhoista autoista! Siksipä kävin tänäkin vappuna katsomassa vappucruisingin.



Kuvat ovat huonoja ja niiden asettelu vasta huono onkin, mutta siitä viis veisaan. Kyllä noita kaunottaria katsellessa tulee hyvälle mielelle. Ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka pitävät huolta niistä.


------------------------------------

Lisäys 3.5.2009:

Minulta pyydettiin lisää kuvia. Ilollahan minä näitä esittelen. Olkaapa hyvät!

Olen kaitsija

Tulipahan taas kerran tehtyä persoonallisuustesti. Tällä kertaa löysin sellaisen Iltasanomien sivuilta.

Testin mukaan olen Kaitsija.

Kuvaus

sympaattinen, hiljanen tosiasioiden ja yksityiskohtien hallitsija. Hän on kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja luonteeltaan vakaa, konservatiivinen, luotettava, tunnollinen ja järjestelmällinen.

Vahvuudet

- Sydämellinen
- Kärsivällinen
- Vaatimaton
- Vastuuntuntoinen
- Huolehtiva, omistautuva
- Tarkkaavainen
- Sovinnollinen

Kehittämiskohteet

- tunnollisuus ja järjestelmällisyys ovat hyveitä, mutta tee aloitteita ja kyseenalaista useammin
- muiden hyvinvointi on tärkeää, mutta huolehdi myös henkilökohtaisista tarpeistasi
- älä takerru yksityiskohtiin, ole avoin kokonaiskuvalle
- arvosi ja tunteesi ovat sinulle tärkeät, mutta etsi objektiivista näkökulmaa
- seesteisyys on arvo sinänsä, mutta hyväksy konfliktien arvo

No juu, kyllähän tuo testin tulos vaikuttaa varsin paikkansapitävältä.

Testi löytyy täältä: persoonallisuustesti.

Tapahtui tänään puistossa

 

Fiilikseni vappuna

Raskas, mutta samalla varsin mukava työrupeama on takana. Sain hoidettua työt omasta mielestäni kiitettävällä tavalla. Oloni on nyt helpottunut ja tyytyväinen. Taidan hymyillä koko ajan itsekseni.

Mietiskelin hetken mikä biisi kuvaisi fiiliksiäni parhaiten ja mieleeni tuli tämä: