Uutinen

Tuore uutinen KSML:n verkkosivuilta:


Sikaa kyydinnyt auto katolleen Hankasalmella
18:05 Juha Luomala

Henkilöauto ajoi jyrkässä kaarteessa katolleen Konnevedentiellä Ohenmäen kohdalla iltapäivällä neljältä Hankasalmella. Kyydissä olleet kaksi ihmistä ja takapenkillä ollut sika selvisivät ilman vakavia vammoja.

- Sika sai hyvää yksilöllistä hoitoa paikanpäällä ja selvisi tapauksesta hyvinvoivana, palokunnasta kerrotaan.

Näin pikkujouluaikaan taitaa olla enemmänkin possuja takapenkeillä, mutta toivotaan ettei kuitenkaan kuskin paikalla. =)

Pieni selitys

Muutama blogituttavani on huomannut, että olen käynyt harvakseltaan heidän blogeissaan. Täälläkin on ollut hiljaisempaa.

En ole kuitenkaan lopettamassa tätä mukavaa puuhaa. En ole unohtanut ketään. Nyt on vaan muuta tekemistä ja mietittävää. On vähän huolia ja paljon väsymystä..

glitter-graphics.com

Asiat on nyt pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Työt ja uni ovat minulle tärkeimpiä asioita tällä hetkellä. Täällä käyn silloin, kun jaksan.

Teitä blogikamujani en kuitenkaan unohda. Uskokaa pois!!!

Lots, Lots, Lots..

Tänäänkin on plussakeli. Viisainta olisi ehkä vetää jalkaan kumpparit. Tuntuu vaan niin oudolta tehdä se joulukuussa. No, kai sitä kannattaisi elellä sään eikä kalenterin mukaan.

Minulla ei ollut kumppareita yli kymmeneen vuoteen. Hävitin edelliset, kun muutin pois omakotitalosta. Ei minulle ollut tullut mieleenkään hankkia sellaisia kunnes toissa kesänä näin nämä:


Ihastuin noihin ikihyviksi. Nuo ovat minulle hyvät siksi, että varret ovat matalat. Paksut pohkeeni eivät nimittäin mene mihin tahansa varsiin. Eikä täällä kaupungissa pitkiä varsia tarvitsekaan.
Kun nuo vetää jalkaan synkkänä sateisena päivänä niin alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Kun sateessa rämpiessä katselee tekstejä "sun, flower, smile, enjoy.." niin matka taittuu paljon mukavammin. Uskokaa pois!

Melkoista kuittailua olen noista saanut, mutta ei se haittaa. Minä tykkään niistä ja se on pääasia!

Käytätkös sinä kumppareita? Jos käytät niin millaisia?
Entä mitä nimitystä sinä niistä käytät? Ovatko ne kumisaappaat, kumpparit, kumikengät vai kenties jotkut muut..?

Kerro, kerro. Sen jo tiedänkin millaiset Tialla on. Ne vat ihanat. Kurkatkaa vaikka: Akileija.

Heitän siis tällaisen epävirallisen haasteen ilmoille:

Esittele omat märän kelin kenkäsi!

Ärsyttää!

Marjukka heitti minulle haasteen:

Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidän ärsytyksiään.

Jahas... Mitään paikkaa en häpeä. Ärsytyksen aiheita kyllä löytyy ja niihin haluaisin muutoksen. Ne ovat kuitenkin sellaisia juttuja joille en voi mitään. Asun nimittäin vuokra-asunnossa, joka ei ole missään loistokunnossa. Lattiassa on kammottavan harmaan kikertävän kukertava muovimatto, joissa on kaikenlaisia länttejä ja kolhuja. Ne ovat niin rumat etten halua laittaa edes kuvaa tänne. Yök!

Seinissä on myös kolhuja..

Tuosta tuli aika hassu ja omalla tavallaan hienokin kuva. Molemmat seinät ovat oikeasti valkoisia, jotka taittavat kevyesti punaiseen.

Yksi minua suunnattomasti ärsyttävä juttu on myös seinissä olevat omituiset "räppänät". Ne ovat isoja rumia möhkäleitä ikkunoiden yläpuolella. Ne ovat kellastuneita ja pistävät tosi rumasti silmään. Yritän peitellä niitä verhoilla, mutta olohuoneen puolella minulla ei ole kappaa joten siellä se möllöttää näkyvillä. Yök Yök Yök!


No, on minulla sitten vielä yksi ärsytyksen kohde, jolle voisin tehdä jotain kunhan vain keksisin mitä. Minulla on nimittäin yhdessä nurkassa (ihan tuossa vieressäni) iso määrä sähköjohtoja. Siinä on valaisimen, tulostimen ja tietsikan johtoja. Aikansa ne kaikki lojuivat lattialla, mutta kerran tungin suurimman osan pahvitötteröön. Tötterösysteemiä minun piti jotenkin kehitellä mutten ole keksinyt miten. Hirvittävä viritys!!! Katsokaa nyt...


Siinäpä tuli sitten parikin ärsytyksen kohdetta. Enempää en jaksa marmattaa.

En osaa veikata kuka suostuisi lähtemään mukaan tähän haasteeseen enkä siksi haasta ketään. Haasteen saavat ottaa mukaansa ne ketkä haluavat. Kiva, jos edes joku haluaisi!

Mitkä apajat! ;)

KSML:n verkkosivuille tupsahti tänä iltana juttu, joka kertoo seuraavaa:

Jyväskylässä on yksin asuvia nuoria ja keski-ikäisiä miehiä enemmän kuin naisia. 25–44-vuotiaiden ikäluokassa jokaiselle yksin asuvalle jyväskyläläiselle naiselle riittäisi kaksi miestä. Tilanne on samankaltainen muun muassa Lahdessa ja Kuopiossa, kertoo Tilastokeskus.

Weather Girls: It´s raining men

Onpa muuten tullut tanssittua lukemattomat kerrat tuon biisin tahtiin.
Muistoja, muistoja,..

Tänään töllötystä

Avara luonto, Aamusydämellä, Priima, Vaahteramäen Eemeli, Joka Kodin Asuntomarkkinat, T.I.L.A, Uniikki, Prisma, Pilanpäiten, American Idol, Arto Nyberg, Idols, Muodin Huipulle, Pikku-Britannia, Ykkösdokumentti,..

glitter-graphics.com

Miten ihmeessä sunnuntaisin voikin tulla niin paljon mieleisiäni ohjelmia!?! Nyt kun osaisi päättää mitä katsoisi. No, aamupäivä menee ainakin rämpätessä kanavia toiselta toiselle. Pätkä sieltä ja pätkä täältä..

Terveisiä joulumarkkinoilta!

TänäänKIN minulla on ollut loistava päivä. Olin ensin töissä ja sieltä menin suoraan joulumarkkinoille. Markkinat olivat paremmat kuin olin odottanut. Taitaapa käydä niin, että menen sinne huomenna uudestaan. Liian monta kojua jäi tutkimatta, koska aika loppui kesken. Ostoksia en juurikaan tehnyt, koska rahani ovat vähissä juuri nyt. Harmi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen eikä tuotteiden katselukaan maksa mitään.

Mieleeni jäi erityisesti kaksi kojua. Toinen niistä oli Tontut ana & minna.
Molemmat tekijät olivat paikalla ja oli kiva jututtaa heitä. Olen ostanut aiemmin heidän postikorttejaan, mutta en ollut tiennyt mitä kaikkea ihanaa he tekevätkään villasta. Hyllyillä oli kaikenlaisia ihania huovutettuja eläinhahmoja. Oli neulovia kanoja, pupuja jussipaidoissa yms. hauskaa. Annan täydet pisteet niin myytäville tuotteille kuin niiden tekijöillekin. Siinä kojussa oli ilo vierailla ja taatusti tulen ostamaan heidän tuotteitaan jatkossa.

Tässä yksi heidän korteistaan:

Ja täältä löytyy joitakin heidän huovutustöitään: Tontut ana & minna.

Toinen mahtava koju oli Savipaja Elukka. Tutustuin ensimmäisen kerran näihin Szilvia Vihriälän eläinhahmoihin syksyllä Seinäjoen käsityömessuilla. En meinannut saada silloin itseäni pois hänen pöydästään. Ihailin ja ihmettelin iät ajat hurmaavia koiria ja kissoja, jotka ajelivat autoilla, makailivat sohvilla, nautiskelivat kylvystä yms. Kaikki olivat erilaisia ja toinen toistaan hassumpia. Niiden ilmeet kertoivat ilosta, onnesta, ylpeydestä, ilkikurisuudesta ja mistä milloinkin. Olisin halunnut ne kaikki itselleni - vaan en saanut ainoatakaan... *huokaus* Köyhä! =(
Tänään olin ihan innoissani nähdessäni "Elukka-kojun". Loikin varmaankin suu korvissa sinne. Jututin tätä uskomattoman taitavaa tekijää ja sain tietää, että hän on avannut muutama viikko sitten nettisivut. Kävin äsken tutkimassa niitä. Täytyy sanoa etteivät kuvat tee oikeutta niille taideteoksille. Ne on nähtävä ihan livenä. No, käykää ihmeessä kuitenkin katsomassa mistä höpisen: Savipaja Elukka.

Tämä meni nyt kyllä pahemman kerran mainostuksen puolelle, mutta tuskin se ainakaan noita taiteilijoita haittaa. ;)

Mainitsin alussa olleeni tänään töissä. Siitä pitää kertoa sen verran, että minulla oli taas tosi kivaa. En voi käsittää miten työnteko voi olla niin mukavaa!?! Tänään minulle kävi niin hassusti etten huomannut edes sulkea myymälää ajoissa. Päivä meni mukavasti asiakkaille tuotteita esitellessä ja kassaa naputellessa. Sitten yhdessä välissä ajattelin katsoa miten paljon minulla on työpäivää jäljellä.. Hups - myymälä ovet olisi pitänyt sulkea jo 20 minuuttia sitten. Eikö tuo jo todista, että viihdyn työssäni!?

Nyt lopetan tämän ruudun tuijottelun ja menen tuijottelemaan toista ruutua hetkeksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Niin helppoo..

On se kyllä jännä juttu miten valokuvaaminen onkin helppoa näillä nykyajan digikameroilla. Voi veljet - lasten leikkiä!

Ostin muutama kuukausi sitten uuden kameran. Sillä saa teräviä kuvia ISO 1600 - herkkyysvastaavuuden, automaattisen optimaalisen herkkyyden valinnan ja kuvanvakaimen ansiosta. DIGIC III -prosessori ja iSAPS takaavat salamannopean toiminnan, erinomaisen kuvanlaadun ja edistyksellisen kohinanpoiston. On paljon pikseleitä, laajakuvatsuumeja ja vaikka mitä herkkuja!


Olen aiemminkin esitellyt loistavia otoksiani. Hieman lisää ihailtavaa...

Viritin eilen parvekkeelleni paksun keinotekoisen havuköynnöksen ja siihen valosarjan. Se on valtavan kaunis illan hämärtyessä. Kuin tähtitaivas! Eikö olekin...



Otin kuvia kaikilla mahdollisilla asetuksilla - salamalla, ilman salamaa, yökuvauksella, digitaalisella makrolla, muotokuvalla, värinvaihdolla,.. Otin kuvia ihan läheltä ja mahdollisimman kaukaa...


Yhtä ainoatakaan totuutta vastaavaa kuvaa en saanut köynnöksestä!


Ajattelinkin perustaa Onnettomia Otoksia -blogin. =D

Kaksi varista

Varis aloitti raakkumisen:
"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen..."

Sitten varis hiljeni ja katsoi toista varista kysyvästi, koska ei osannut jatkaa.

Isompi varis jatkoi:
"utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen."

Ensimmäinen varis pääsi taas jyvälle ja jatkoi entistäkin kuuluvammalla äänellä:

"Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Sitten varikset nauroivat railakkaasti. Kun nauru loppui niin ne jatkoivat yhteen ääneen:

"Minä oon, matkalla vaan...

Tää on vain unohdus, erehdys,
kahden hullun pitkä matka, kauas pois,

..se turhaa ois, mut yhdessä sen näkee paljon kirkkaammin
ja helpommin, herää taas ja jaksaa nauraa itselleen
ja vetää peiton korvilleen.

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Varikset ajelivat pyörillään kohti määränpäätään. Välillä ne pysähtyivät syömään eväitään tienposkeen. Kassista löytyi eväsleipiä ja kahvia. Olihan siellä kai hedelmiä ja jotain herkkujakin.

Kun lepotauko oli pidetty ja mahat täynnä niin ne jatkoivat matkaansa.
Ja taas pienempi varis aloitti hyräilemään:

"Tää pitkä vaaelluuuss.."

Sillä ei ollut laulun sanat hallussa joten isompi varis auttoi taas:

"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Kaksi varista taittoivat haastavaa liki neljänkymmenen kilometrin matkaa kohti sukulaistensa kesämökkiä. Niitä jännitti se miten ne selviäisivät matkasta. Matka oli pitkä ja pienempi pelkäsi ettei jaksaisi polkea koko matkaa. Isompi varis tsemppasi sitä ja sanoi ettei mitään kiirettä tarvitsisi pitää. Isompi varis taas pelkäsi sitä ettei sen vanha pyörä kestäisi perlle asti. Hyvin se kesti - mitä nyt kumi tyhjeni välillä. Eniten niitä kuitenkin jännitti se miten isomman variksen terveys kestäisi sen matkan. Siltä oli nimittäin leikattu iso aivokasvain vasta puolta vuotta aikaisemmin ja syöpähoidot olivat yhä päällä. Mitä tahansa olisi saattanut tapahtua. Yhdessä ne kuitenkin päättivät selvitä matkasta - tuli mitä tuli.

Niin ne vaan pääsivät perille. Ihan loppumatkan ne taittoivatkin sukulaistensa veneellä. Mökillä niitä hemmoteltiin oikein olan takaa. Oli saunaa, veneilyä, ihania täytettyjä muurinpohjalettuja ja vaikka mitä. Yönsä ne viettivät grillikodassa porontaljojen päällä - vai oliko se alla. Pienempi varis on ihan unohtanut sen. Eikä se valitettavasti voi sitä kysyä siltä isommalta varikselta vaikka haluaisikin. Isompi varis nimittäin kuoli vuosi tuon reissun jälkeen. Syöpä voitti.

Nykyään pienempi varis raakkuu itsekseen tuota laulua hymy huulilla. Ihanat muistot kumpuavat mieleen sen myötä.