Löysin netistä varsin mielenkiintoisen ja luotettavan oloisen persoonallisuustestin. Se kertoi minun olevan tällainen:
Avulias Huoltaja. Avulias Huoltaja on välittävä, huolehtiva ja ihmiskeskeinen persoonallisuustyyppi. Kakkoset ovat empaattisia, vilpittömiä ja lämminsydämisiä. He ovat ystävällisiä, anteliaita ja uhrautuvaisia, mutta myös tunneherkkiä, imartelevia ja joskus muita mielisteleviä. He ovat hyvää tarkoittavia ja pyrkivät lähelle toisia ihmisiä, mutta saattavat myös tehdä palveluksia muille tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi. Kakkosilla on monasti ongelmia omistushaluisuuden ja omien tarpeiden tunnistamisen kanssa. Parhaimmillaan Kakkoset ovat epäitsekkäitä ja heillä on todellista pyyteetöntä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.
Uskollinen Kyseenalaistaja. Uskollinen Kyseenalaistaja on sitoutunut ja turvallisuushakuinen persoonallisuustyyppi. Kuutoset ovat luotettavia, ahkeria ja vastuuntuntoisia. He ovat hyviä ongelmien kartoittajia ja osaavat luoda aitoa yhdessä tekemisen henkeä, mutta saattavat olla myös puolustelevia, vältteleviä ja hermostuneita. Kuutoset saattavat haalia itselleen liikaa töitä ja stressiä ja valittaa siitä samanaikaisesti. He saattavat olla varovaisia ja päättämättömiä, mutta myös reaktiivisia, kapinoivia ja uhmakkaita. Kuutosilla on tyypillisesti ongelmia epävarmuuden ja epäluuloisuuden kanssa. Parhaimmillaan Kuutonen on sisäisesti vakaa ja itsevarma ihminen, joka rohkeasti kannustaa itseään ja muita onnistumaan.
Nuo molemmat saivat siis selkeästi eniten pisteitä. Tiesinhän minä kyllä ilman testaamistakin millainen olen, mutta tulipahan testattua.
Testi löytyy täältä: RHETI-pikatesti.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Persoonallisuustesti
Kivaa koirille!
Toivon ettei kukaan loukkaantunut edellisestä kirjoituksestani.
Ihmettelin vain sitä mitä kaikkea maailmassa onkaan!
Selasin nyt lisää Carlinon nettisivuja. Löysin sieltä vaikka mitä vänkää tavaraa! Koiraihmisten kannattaa kyllä käydä tutkiskelemassa sitä uskomatonta valikoimaa. Vaikket olisi koiraihminen niin käy silti!
Tässä pari tuote-esimerkkiä sivuilta:
Hauska pääkallonmallinen pehmolelu, jota koiran on helppo riepottaa. Lelua ravistettaessa, se päästää käheän nauru-äänen.
Aivan mahtava ja erikoinen lahjaidea omalle tai kaverin koiralle!
Upea musta toppatakki, selässä "Harley Davidson"-logo.
Paksu ja lämminvuorinen takki, vedenpitävä nylon-materiaali. Nepparikiinnitys, pienet hihat.
Helmassa kiristysnyöri, joka helpottaa takin muotoutumista koiran vartalolle.
Englantilaistaiteilijan hieno länsiylämaanterrieri-printti.
Kuva on painettu paksulle laadukkaalle, paperille.
Kuvan koko on 40 x 30 cm.
Aivan upea kehystettynä vaikkapa lahjaksi ystävälle! Kehys ei sisälly hintaan.
Mitäs tykkäsitte..???
Uusi hittituote????
Tyylikäs uusi ruudullinen malli.
Kaunis musta/valko-ruudullinen kuosi.
4-pyöräinen, alhaalla reilunkokoinen säilytystila, sisällä kiinnityshaka kaulapantaan.
Useita verkkoikkunoita, edessä suljettava verkko.
159,00 €
Carlino
Minä näin tuollaiset jokunen aika sitten ihan käytössä. En meinannut uskoa silmiäni! Kiertelin ja kaartelin vaivihkaa rattaita työntänyttä naista kaupassa ja täytyy myöntää, että... mietin mielessäni, että onko hän ihan järjissään!?! ;)
Äsken Radio Novassa mainittiin nuo rattaat. Kävin sitten poimimassa tuon kuvan netistä ja lueskelin samalla ihmisten mielipiteitä niistä. Kai se on sitten pakko myöntää, että tarpeelliset ovat! Eli siis - näkemäni nainen on aivan fiksu, mutta minä olen vaan niin tyhmä etten ymmärrä mitä kaikkea koirat tarvitsevatkaan!!!! =D
tiistai 9. joulukuuta 2008
maanantai 8. joulukuuta 2008
Vanhat joulukortit
Eilen tutkiskelin laatikkoa, jossa säilytän vuosien varrella saamiani kortteja. Niitä on kertynyt melkoiset määrät. Aiemmin säilytin kaikki kirjeetkin, mutta viime vuonna luin ne pikku hiljaa läpi ja hävitin suurimman osan.
Äidillänikin oli aikoinaan tapana säilyttää kaikki joulu- ja pääsiäiskortit. Muistan kuinka tykkäsin tutkiskella niitä pikkutyttönä. Jossain vaiheessa kortteihin on tullut iskettyä reiät siksi, että niitä on voitu säilyttää kansiossa. Se on ollut kyllä typerääkin typerämpi idea! No, pääasia kuitenkin ettei niitä ole tullut hävitettyä.
Tuohon aikaan oli tapana kirjoittaa korttien kuvapuolelle lähettäjä. Nykyään aika harva tekee niin. Seuraavassa kuvassa olevat kortit ovat vuosilta 1962, 1964, 1966 ja 1968.
Kätköissäni on joitakin 50-luvun korttejakin. Jotkut kortit ovat menneet huonoon kuntoon vuosien varrella ja löytyypä niistä minun piirustuksianikin. Olin nimittäin kova tyttö piirtelemään.
Tuosta tulikin mieleen, että piirtelin kuulemma aika paljon luvattomiinkin paikkoihin. Äitini kertoi, että hän oli kerran kipaissut pikaisesti lähikaupassa jättäen minut siksi aikaa yksin kotiin. Hän ei ollut viipynyt poissa kuin hetken. Minä olin kuitenkin ehtinyt tekemään koko ison seinän kokoisen taideteoksen sakuroilla (sen aikaisilla väriliiduilla). Olin noussut seisomaan sohvalle ja kurkotellut niin korkealle kuin olin yltänyt. Luovuuteni oli päässyt kertakaikkisesti valloilleen. Äidilläni oli ollut hirvittävä urakka jynssätä seinä puhtaaksi. Silloin häntä ei ollut varmasti naurattanut.
Arvatkaapa mitä olin selittänyt syyksi seinään piirtelylleni..? No tietenkin sen, että paperi oli loppu! =)
Häpäisy!
Kävin tänään kävelyllä. Matkalla näin jotain sellaista mikä sai minut kihisemään kiukusta. En oikeastaan meinannut edes uskoa silmiäni.
Alustan tuota juttua tarinalla lapsuudestani. Kun olin pikkutyttö niin perheeni tuurasi talonmiestä ainakin yhden kesäloman ajan. Tehtäviin kuului myös lipunnosto ja -lasku. Isäukkoni oli pirun tiukka mies joissakin asioissa - niin kuin esim. lipunnostossa. Muistan miten tarkat ohjeet hän antoi siskolleni ja veljelleni, kun he hoitelivat yhdessä lipunnoston. Tärkein ohje oli se, että lippu ei saa hipaistakaan maata! Lippu piti myös taitella tietyllä tavalla ja varastoida arvokkaasti. Sitä ei todellakaan kohdeltu miten sattuu. Opin jo silloin kunnioittamaan Suomen lippua.
Olen ollut aina hyvin tiukkapipoinen Suomen lipun käytön suhteen. En voi sietää sitä miten isoja lippuja käytetään urheilukilpailuissa ja joskus myös konserteissa. Niitä roikotetaan maassa ja niihin kietoudutaan. Ei, ei, ei.. Tiedän etteivät ne ole mitään virallisia lippuja, mutta silti se tuntuu pahalta. Okei - olen tiukkapipoinen niin kuin sanoinkin.
No, tänään kävelyllä ollessani katseeni osui talon katolla olevaan mieheen, joka ähersi lipputangon juurella. Hän oli juuri irrottanut lipun ja se oli hänen sylissään. Lipputanko oli sellaisen pienen tornin katolla ja siltä piti laskeutua pieniä tikkaita pitkin alemmalle tasanteelle.
Mitä tekikään mies...? Hän heitti lipun myttynä alemmalle tasanteelle ja meni sitten itse perässä. VOI HEL**TTI!!!! Ei lippua heitellä sillä tavalla!!!
Pysähdyin hetkeksi ja mietin mistä mies tulee alas. Tikkaita maahan asti ei näkynyt joten tulin siihen tulokseen, että mies pääsee jostakin ovesta sisälle. Rakennus oli niin iso etten olisi löytänyt miestä millään. Kiittäköön onneaan! Jos olisin saanut hänet kynsiini niiinnnn..... En ehkä sentään olisi rinnuksiin käynyt kiinni, mutta sellaisen metakan olisin kyllä pitänyt ettei se olisi unohtunut ihan heti. Olen pirun paha suustani, kun sille päälle satun.
Nyt mietin sitä, että otanko selkoa mikä firma siinä rakennuksessa hoitaa isännöinnin. Ehkä otan. Annan vain tämän kiukun ensin laantua.
Tässä pätkä Suomalaisuuden Liiton sivuilta:
Suomen, kuin myös muidenkin maiden lippujen nostamisen salkoon on tapahduttava hillityn arvokkaasti. Lippu ei saa missään vaiheessa koskettaa maata. Lippu nostetaan salon huipulle tasaisin, rauhallisin vedoin. Lippunarut kiristetään tiukalle, voidaan halutessa kiertää muutaman kerran salon ympärille ja kiinnitetään huolellisesti hakaan. Varsinkin tuulisella säällä on helpointa, jos lippua nostamassa on kaksi henkilöä, jolloin toinen voi pidellä lippua ja toinen keskittyä naruihin.
Lipun laskeminen tapahtuu yhtä arvokkaasti kuin nostaminenkin. Lippu viedään sisätiloihin sininen väri päälle taitettuna, narut ja liittimet vapaina. Näin lippu on seuraavalla kerralla heti valmiina käyttöön. Jos ilma on ollut kostea, on lippu kuitenkin syytä kuivata sisätiloissa ennen talteen panoa. Lipun voi varastoida säilytyspussissaan esimerkiksi vaatekaappiin tai -huoneeseen.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
lauantai 6. joulukuuta 2008
Ahneus
Olen ollut reilut kolme viikkoa laihiksella, joka on minun kohdallani tarkoittanut pienempiä ruoka-annoksia ja kevyempiä ruokia. Herkkuja en ole kieltänyt itseltäni täydellisesti. Ruokavalioni on ollut kuitenkin huomattavasti järkevämpi kuin ennen.
No, eilen selvittyäni tosi kiireisestä ja raskaasta työpäivästä kutakuinkin kunnialla päätin palkita itseni jollakin herkullisella ruualla. Olin todella nälkäinen, koska en ollut ehtinyt syödä kunnolla työpäivän aikana. Menin sitten ostamaan kebabin ranskalaisilla. Heitin sitä ihan hulluna kitaani. Aahhh.. Annoksen puolivälissä olin jo aika täynnä. Päätin kuitenkin syödä kaikki, koska olin pitkästä aikaa saanut sellaista herkkua. Viimeiset lihasuikaleet pyörivät suussani kauan, mutta niin vain nielaisin nekin. Röyh! Hyvä tyttö! Lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. ;)
Illalla vatsani sitten turposi ihan palloksi ja oloni oli tukala. Tänä aamuna olo vasta hankala olikin. Ylävatsaa poltteli ja maha oli edelleen ihan pallo. Huh huh. Eipä ole tarvinnut tänään syödä kuin pari leipäpalaa.
Ahneella on poopy loppu! Tuo tuli nyt todistettua.
Ei muuten tee mieli raskasta ruokaa vähään aikaan! Kevyempi linja siis jatkuu...
Itsenäisyyspäivä
Vasta näin vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään itsenäisyyden merkityksen. Lapsena ja nuorena pidin itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. En seurannut silloin maailmalla tapahtuvia sotia ja muita pahuuksia. Elin vain omissa pienissä ympyröissäni miettimättä sen suurempia. Nyt kun olen täysin tietoinen kaikesta pahasta mitä maailmalla tapahtuu en voi olla muuta kuin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja saan yhä elää itsenäisessä Suomessa.
Suomen itsenäisyyttä miettiessäni mieleeni tuli Kari Rydmanin "Niin Kaunis on Maa".
En tiedä miksi. Se vain tuli. Kuunnelkaa ja katselkaa tekin tätä kauneutta:
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Lääkäri ymmärtää yskän
Seuraavat otteet ovat todellisista lääkärin raporteista:
* Kun potilas tuli vuorollaan odotushuoneesta, hänen liian nopea pulssinsa oli lakannut, ja hän voi jo paremmin.
* Potilaalla on ollut rintakipua kun hän on maannut vasemmalla kyljellään jo yli vuoden ajan.
* Toisena päivänä polveen sattui jo vähemmän, ja kolmantena päivänä se oli kokonaan kadonnut.
* Potilas on ollut syvän masennuksen vallassa siitä alkaen kun hän alkoi käydä vastaanotollani 1983.
* Potilas itkee jatkuvasti. Hän vaikuttaa myös masentuneelta.
* Potilas kieltäytyi ruumiinavauksesta.
* Potilaalla ei ollut aikaisempia itsemurhatapauksia.
* Potilaan valkoiset verisolut ovat jääneet toiseen sairaalaan.
* Potilas on ylipainoinen. Hän on lihonut 20 kiloa viimeisten kolmen päivän aikana.
* Kaatui jäällä ja ilmeisesti hänen jalkansa menivät eri suuntiin aikaisin joulukuussa.
* Potilaan poistuessa sairaalasta hän voi jo huomattavasti paremmin, eikä hänellä enää ollut muita oireita kuin ne, joita hän valitti tullessaankin.
Nuo lääkärien sanelut ovat minusta aina yhtä hauskoja. Nämä löysin ihan äsken Netello.comista ja pitihän ne tyrkätä muitakin piristämään..
