Muistelen siskoani..

.. kuunnellen hänen lempimusiikkiaan..

Kirppislöytöjä

Minulla ja ystävälläni on ollut viikon ajan kirppispöytä varattuna. Pidämme pöytää vielä toisen viikon, koska tavaraa on vielä paljon myymättä. Olen käynyt pari kertaa siivoilemassa pöytää ja samalla lisännyt sinne omia tavaroitani. Tokihan minä olen joitakin löytöjäkin tehnyt siellä.

Tämä seuraava ASA Selectionin vaasi hurmasi minut heti. Se on todella linjakas. Maksoin siitä vain kaksi euroa.


Tykkään tosi paljon ASA-tuotteista. Voisin haalia niitä vaaseja, kulhoja, kuppeja, lautasia sun muita ihanuuksia kotini täyteen. Niiden muotoilu on kovasti mieleeni.


Nämä seuraavat peltipurkit nappasin myös kainalooni heti, kun näin ne. Ne ovat ihan käyttämättömiä ja sarjaan kuului myös yksi pienempi purkki. Sen meni ystävälleni. Minulla ei ole aavistustakaan mitä noihin laitan, mutta kauniitahan nuo ovat vaikka tyhjilläänkin. Hintaa kolmella purkilla oli yhteensä 3 euroa.



Tämän seuraavan Puttipajan jouluverhon ostin ihan vaan siksi, että sain sen halavalla niin kuin Vilenin Sulo. Hintaa oli vaivaiset 3 euroa.


Otin kuvan ihan hullusti joten kerron vähän verhosta. Verho on pitkä eli yltää katosta lattiaan. Tuo kaunis kuvio tulee verhon ylälaitaan vaakatasoon, mutta muuten verho on punainen.
Laitan sen parvekkeenoven eteen joulun ajaksi. Nuo ripustuslenkit ovat minulle aivan turhat. Pelkään, että verho on hieman liian lyhyt, kun en käytä lenkkejä ripustamiseen vaan viritän sen katon rajassa olevan tangon nipsuihin. Jos se on liian lyhyt niin sitten pilkon sen ja teen siitä pari tyynynpäällistä. Sellaisia suunnittelin.

Onko muuten jollekin jäänyt epäselväksi mikä on lempivärini..? =D

Sen näkee naamasta, kun...

Kävinpä äsken lähikaupassa. Pistin heti alkajaisiksi koriin miniluumutomaatteja, banaaneja, omenoita ja kiivejä. Hedelmäosastolta jatkoin matkaa leipäosastolle ja nakkasin koriin ruispaloja.
Eikö olekin mielenkiintoista. ;)

Sitten SE osasto tuli eteen! Voi ei - miten hemmetissä siitä pääsisi ohi ihan kunnialla...? Pullapitkoja, hillomunkkeja, piirakoita,.. Metritolkulla kaikkia herkkuja! Hoin mielessäni: "Ohi, ohi, ohi vaan! Kädet taskuun, jos ei muu auta." Noiinnn... Jes! Selvisin siitä pirullisesta ansasta, joka oli viritetty matkan varrelle.

Astuin vielä pari askelta eteenpäin ja jämähdin paikoilleni kuin naulittu. Silmieni edessä oli vitriini, jossa oli vastapaistettuja croisantteja, dallaspullia, voipullia, suklaakierteitä,.. ´Slurps!´Katselin ja katselin niitä... Sitten katsoin metrin vasemmalle. Eih - paistettuja broilereita! Ihania tuoksuvia broilereita joiden pinta oli kauniin ruskettunut. Hel**tti!!!

Olen aivan varma, että minusta näki, että olen laihiksella. Ensin silmäni kiiluivat kaikkien niiden herkkujen edessä ja todennäköisesti maiskuttelinkin huomaamattani. Ruskea pakkauspussi oli jo kädessäni ja toinen käsi oli tarttumassa ottimiin. Sitten pikku hiljaa... suupieleni alkoivat menemään alaspäin ja välke silmistäni katosi. Laitoin pussin pois. Katsoin vielä kaihoisasti niitä viettelyksiä ja sitten matelin pää painuksissa pois herkkujen luota... Hain hyllystä maitopurkin ja menin kassalle.

No, nyt yritän virittää aivoni tälle taajuudelle:


glitter-graphics.com

Elämä on iiiii-ha-naa!

Voi miten olenkaan nauttinut elämästäni viime aikoina. Tämä kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Vuosikaudet rämmin syvällä suossa enkä uskonut olevani enää koskaan onnellinen. Hitto vie - tässä sitä vaan seistään tukevasti omilla jaloilla ja lähes tulkoon onnellisempana kuin koskaan ennen. Uskomatonta!

Nyt uskallan olla myös enemmän oma itseni kuin koskaan ennen. Toivon olevani sitä myös jatkossa. Siihen minua kannustaa taulu eteiseni seinällä:



Tykkään kovasti noista Kiroileva Siili -kuvista. Siili on yleensä tosi paha suustaan, mutta onhan sillä se lempeäkin puolensa. Tämä seuraavakin kuva on seinälläni:


Tuon kuvan ja tekstin voi käsittää mielestäni kahdellakin tavalla. Ensin kuva oli peilini yläpuolella vihjailemassa siitä, että olisi ehkä hyvä vilkaista välillä miten hiukset on. Nykyään se on tuon toisen taulun luona ja tulkitsen sen ihan erilailla. Pidän näkymättömät piikkini kunnossa ihan vain suojellakseni itseäni.

No se siitä. Tuosta hiusjutusta tulikin mieleeni se, että kävin eilen parturissa. Älkää, älkää vaan sanoko etteivät naiset käy parturissa vaan kampaajalla! Entinen miesystäväni sanoi aina noin ja minua otti aivoon pahemman kerran. Minä sanon aina käyväni parturissa, koska lyhyet hiukseni vain leikataan ja kuivataan. Minusta se on parturoimista. Jos olisin pitkähiuksinen ja hiuksiani kiharrettaisiin ja föönattaisiin niin voisin ehkä puhua kampaajasta. Piste.
No, joka tapauksessa hiukseni ovat taas ihanan lyhyet. Nämä on helpot ja pirteät. Vielä kun jaksaisin heittää tähän hiusvärin niin johan olisi hieno letti! Nyt nimittäin meinaa nuo harmaat kiillellä juurikasvussa. Vanha mikä vanha.

Elämäni onnellisuudestahan minun piti kirjoittaa, mutta lipsahdin aiheesta. Toisaalta osoittaahan tuo tyytyväisyys hiuksiinikin onnellisuutta. Jaksan taas pitää huolta itsestäni. Yritän saada painoni kuriin, akneihoni kuntoon uusin konstein, verenpaineen pysymään poissa ja mikä tärkeintä - pidettyä mielialani korkealla. Siinä onkin monta tavoitetta, mutta yksikään ei ole mahdoton.

Olen jo relannut töissäkin. Sain tehdä viime viikolla neljänä päivänä töitä, koska nykyinen myymälänhoitaja oli sairaslomalla. Selvisin siellä tosi hyvin ainakin omasta mielestäni. Nautin työnteosta valtavasti eikä minulla ollut tietoakaan mistään ahdistuksista tai paniikkihäiriöistä joista kärsin vielä vuosi sitten. Silloin söin pariakin eri lääkettä niiden poissapitämiseksi. Nyt en käytä mitään lääkkeitä. Ihanaaa!!!

Olen myös onnellinen siitä, että sain edes määräaikaisen työpaikan. Myyjän työt ovat kiven alla tällä hetkellä tällä seudulla. Tähän tietoon saan tehdä kokoaikatyötä tammikuusta marraskuuhun. Nyt en murehdi sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Ehkä joudun työttömäksi, mutta se on sen ajan murhe. Elän nyt tässä hetkessä ja nautin.

Nautin myös siitä, että minulla on ihania ystäviä. Tänäänkin vietin yhden kanssa aikaa pari tuntia kaupungilla.

Joko alkaa oksettamaan tällainen hehkutus...? Joku siellä ehkä ajattelee jo niin kuin eräs ystäväni eli "Kel onni on, hän onnen kätkeköön". Hänen mielestään toisen onni ahdistaa muita ja aiheuttaa samalla myös kateutta. Ja Pas**t! Onnesta täytyy nauttia ja näyttää se ulospäin. Se antaa voimia muille. Se kannustaa muitakin tavoittelemaan onnea. Jos joku on kateellinen niin "se on voi voi". Näin minä ajattelen.

Olen tehnyt kovasti töitä noustakseni suosta enkä ala peittelemään onneani.
Perskules! =D
Näyttäisi siltä, että iloiset ja hassut juttuni ovat ilahduttaneet muitakin. Jatkan samaan malliin...

Onpas soppa!

Kaveria alko ahistaa ja se meni psykiatrille...

"Kertokaa omin sanoin, mikä ahistaa", sanoi psykiatri asiakkaalleen.

"No joo. Kaikki alkoi, kun menin naimisiin. Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni. Vaimoni sai pojan. Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni. Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika. Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi. Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä. Siksi ahistaa."

Blogini nimi

Aion poistaa täältä joitakin vanhempia kirjoituksiani. Syitä siihen on monia mutten ala niitä sen kummemmin tässä selittelemään. Poiston kohteeksi joutuvat kirjoitukset ovat sieltä järkevimmästä päästä joten jäljelle jäävät vain nämä ihan päättömät juttuni. Aion jatkaa tällä linjalla..

Mietinkin tässä sitä, että ehkä minun pitäisi vaihtaa blogini nimeksi
Anun Aivottomia Ajatuksia! ;)

Olisipa Lassin taidot...

Kun katselin äsken ikkunasta ulos niin mieleeni tuli ajatus siitä miten kiva olisikaan tehdä pihaan lumiukko... tai pari.. tai vielä enemmänkin.

Kuten ehkä jotkut arvaavatkin niin enhän minä mitään tavallisia lumiukkoja tekisi vaan jotain tällaista...


Sitten voisin mennä tekemään tienvarteen tällaisen..


Tämä seuraava se vasta hyvä olisikin!


Tiedän, tiedän,.. Olen "hieman" outo.

Lisää Lassin ja Leevin lumiukko-juttuja ja muitakin kivoja juttuja löydät täältä:
Lassi ja Leevi

Valoa, valoa, valoa,...

Aiemmin esittelemäni punainen valosarja ei löytänyt paikkaa mistään kotoani. Yritin ripustaa sen pöydälle, peilin ympärille, hyllyn päälle ja runttasinpa sen pariin eri astiaankin. Ei se käynyt minnekään. Punaiset valot ovat mielestäni omituisia sisustuksessa vaikka muuten tykkäänkin punaisesta ylikaiken.
Pistin valosarjaan hintalapun ja päätin viedä sen huomenna kirpparille. Se oli jonkun aikaa kassissa, mutta sitten sainkin loistoidean - menin ja nypin lamppujen ympäriltä punaiset muovipiparit pois ja Tsa Daa...

Snoopy pääsi poseeraamaan peilin eteen loistevalojen säihkeeseen. Eipä ole kaverilla suotta aurinkolasit päässä. ,)


Sitten kaivoin kaapista viimevuotisen valosarjani ja tungin sen pyöreään lasimaljaan. Tuo on ihan hieno systeemi vaikkei kuvassa siltä näytäkään.


Hain tänään myös kellarista pari paksua havukranssia ja valosarjan. Ne ovat menossa parvekkeen kaiteeseen. Tällä kelillä en viitsi niitä lähteä sinne virittelemään. Tiedä vaikka jo huomenna pääsisin tekemään senkin homman.

Tänään on kyllä ollut hurja keli. Meinasin lähteä katsomaan kaupungille joulunavausta ilotulituksineen, mutta en sitten viitsinytkään lähteä rämpimään tuonne tuiskuun. Lälläri mikä lälläri!

Minusta on kuulostanut koko päivän siltä niin kuin olisi ukkosenilma. Kotiini kuuluu nimittäin omituinen jyrinä ja se johtunee siitä, kun tuuli menee vintille. Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja siksi tuo ääni kuuluu niin selvästi.

Höh, kylläpäs tuli tökeröä tekstiä tällä kertaa. Pyyhinkö kaiken pois.. Sitä mietin... No, antaa mennä vaan, kun on kerran kirjoitettu.

Maatuskavillitys

Olen blogeissa seikkaillessani huomannut, että maatuskat ovat tällä hetkellä kovassa suosiossa. Niiden kuvia on kankaissa ja koruissa. Jotkut ompelevat maatuskan muotoisia tyynyjä ja kaikkea muuta sisustustavaraa. Vanhat maatuskat näyttäisivät olevan myös arvokkaita.

Minä en voi käsittää mikä maatuskoissa ihmisiä viehättää. No, ehkä innostun tästäKIN villityksestä myöhemmin kuin muut. =)

Kaivoin kaapin perältä minun maatuskani..

Pienin nukke on alle sentin korkuinen eikä sille ole maalattu edes silmiä. Olen saanut nuo joskus 70-luvun loppupuolella.
No niin tytöt, mars sisäkkäin ja takaisin kaappiin!

Simply The Best

Tykästyin Tina Turneriin vuonna 1984, kun hankin hänen Private Dancer levynsä. Siihen levyyn ja nimenomaan sen kuunteluhetkiin minulla liittyy tosi tosi paljon muistoja.

Tuon levyn jälkeen perehdyin myös hänen vanhempaan tuotantoonsa. Ja voi minua onnen"tyttöä", kun sain olla hänen konsertissaankin Helsingissä vuonna 2000.


Ike & Tina Turner: Nutbush City Limits




Tina Turner: Private Dancer




Tina Turner: When The Heartache Is Over



Upea ääni ja upea tulkitsija. Jestas sentään!!!