Eilisen ylionnellisen postaukseni jälkeen tapahtui jotain toooooosi "kivaa".
Ensinnäkin en hoksannut töihin lähtiessäni, että ulkona satoi vettä. Työpaikalle käveltyäni olin hiukset ja toppatakki märkinä. No, vettähän se vaan oli eikä se hyvää fiilistäni laskenut kuin ihan hetkiseksi.
Kun tuli aika avata myymälä niin ilokseni huomasin nettiyhteyden olevan poikki. Se oli hankala juttu, koska netti on minulle tärkeä työväline. Etsiskelin hetken vikaa, mutta selvittely jäi kesken ensimmäisten asiakkaiden saavuttua. Siinä sitten aloin tekemään kauppaa ja totesin kassajärjestelmän sentään toimivan. Huokaisin helpotuksesta. Asiakas halusi maksaa kortilla. Trallalaaa... Arvatkaapa toimiko korttipääte..? Ei, se ei tosiaan toiminut. Sekin yhteys oli poikki.
Apua! Miten tekisin kauppaa...?
Siitä alkoi soittelukierros eri paikkoihin. Jonotin, jonotin,... Asiaa tutkittiin ja ihmeteltiin. Minulla oli kaksi eri puhelinlinjaakin auki ja niihin puhuin vuoronperään. Asiakkaat katselivat touhujani ja huomasivat miten ääneni alkoi käymään kireäksi. Pahoittelin välillä tapahtunutta ja he ymmärsivät onneksi tilanteen toivottomuuden.
Näiden päivän ensimmäisten asiakkaiden kohdalla kävi niin, että he joutuivat jättämään ostoksensa tekemättä. Se oli enemmän kuin nolo juttu! Hyvä juttu oli se, että he tarvitsevat tuotteet vasta viikonlopuksi joten varasin ne tiskin alle. Lupasin antaa alennusta ostoksista, kun he hakevat ne joku toinen päivä. Reilua minun mielestäni - odottelivathan he puoli tuntia turhaan!
Sitten jatkoin soittelukierrosta eri paikkoihin. Siinä selvisi monta omituista juttua joita ihmettelin työnantajanikin kanssa. Mielessäni mietin, että kyllä olisi kirveellä töitä!!! Nielin piikikkäät sanani joita suustani meinasi tulla väkisinkin ja tyydyin siihen, että nettiyhteys oli poikki enkä voinut muuta kuin odottaa vian korjaantumista.
Tuon selvittelyn jälkeen keitin kahvit. Istuin hetken ja hengitin syvään. Väänsin ajatukseni väkisin positiivisiin asioihin ja hoin itselleni etten voinut ilmenneille ongelmille mitään. Minulla on nimittäin se vika, että jään helposti märehtimään ongelmia enkä saa sitten tehtyä mitään muuta.
Kahvihetken jälkeen aloin tekemään mukavia töitä joissa unohtui ongelmat. Päivä meni kuin siivillä. Nettiyhteys oli poikki koko päivän ja se oli huono juttu. Sen vuoksi jouduin jatkamaan työntekoa vielä kotonakin. Tein pari tärkeätä tilausta omalta koneeltani.
Enpä voi muuta kuin toivoa, että yhteydet toimivat tänään.
Ensinnäkin en hoksannut töihin lähtiessäni, että ulkona satoi vettä. Työpaikalle käveltyäni olin hiukset ja toppatakki märkinä. No, vettähän se vaan oli eikä se hyvää fiilistäni laskenut kuin ihan hetkiseksi.
Kun tuli aika avata myymälä niin ilokseni huomasin nettiyhteyden olevan poikki. Se oli hankala juttu, koska netti on minulle tärkeä työväline. Etsiskelin hetken vikaa, mutta selvittely jäi kesken ensimmäisten asiakkaiden saavuttua. Siinä sitten aloin tekemään kauppaa ja totesin kassajärjestelmän sentään toimivan. Huokaisin helpotuksesta. Asiakas halusi maksaa kortilla. Trallalaaa... Arvatkaapa toimiko korttipääte..? Ei, se ei tosiaan toiminut. Sekin yhteys oli poikki.
Apua! Miten tekisin kauppaa...?
Siitä alkoi soittelukierros eri paikkoihin. Jonotin, jonotin,... Asiaa tutkittiin ja ihmeteltiin. Minulla oli kaksi eri puhelinlinjaakin auki ja niihin puhuin vuoronperään. Asiakkaat katselivat touhujani ja huomasivat miten ääneni alkoi käymään kireäksi. Pahoittelin välillä tapahtunutta ja he ymmärsivät onneksi tilanteen toivottomuuden.
Näiden päivän ensimmäisten asiakkaiden kohdalla kävi niin, että he joutuivat jättämään ostoksensa tekemättä. Se oli enemmän kuin nolo juttu! Hyvä juttu oli se, että he tarvitsevat tuotteet vasta viikonlopuksi joten varasin ne tiskin alle. Lupasin antaa alennusta ostoksista, kun he hakevat ne joku toinen päivä. Reilua minun mielestäni - odottelivathan he puoli tuntia turhaan!
Sitten jatkoin soittelukierrosta eri paikkoihin. Siinä selvisi monta omituista juttua joita ihmettelin työnantajanikin kanssa. Mielessäni mietin, että kyllä olisi kirveellä töitä!!! Nielin piikikkäät sanani joita suustani meinasi tulla väkisinkin ja tyydyin siihen, että nettiyhteys oli poikki enkä voinut muuta kuin odottaa vian korjaantumista.
Tuon selvittelyn jälkeen keitin kahvit. Istuin hetken ja hengitin syvään. Väänsin ajatukseni väkisin positiivisiin asioihin ja hoin itselleni etten voinut ilmenneille ongelmille mitään. Minulla on nimittäin se vika, että jään helposti märehtimään ongelmia enkä saa sitten tehtyä mitään muuta.
Kahvihetken jälkeen aloin tekemään mukavia töitä joissa unohtui ongelmat. Päivä meni kuin siivillä. Nettiyhteys oli poikki koko päivän ja se oli huono juttu. Sen vuoksi jouduin jatkamaan työntekoa vielä kotonakin. Tein pari tärkeätä tilausta omalta koneeltani.
Enpä voi muuta kuin toivoa, että yhteydet toimivat tänään.
8 kommenttia:
Noiden korttipäätteiden kanssa saa aina välillä kyllä taistella enemmän ja vähemmän. Olen ollut joskus ja niitä käyttämässä ja manannut ne jonnekin rapakon taa.
*voimahali päivääsi*
Pieni kahvipaussi tekee hyvää itse kullekin aina välillä. Hyvä, että pidit pääsi kylmempänä kuin minä olisin tuossa tilanteessa pitänyt. Hyvin hoidettu!
Mutta niinpä vaan selvisit siitäkin päivästä! Jäämme odottamaan mitä tänään on tapahtunut;)
Taas on yksi päivä voitettu, hienoa Anu. Olet vasta alkutaipaleella tuossa hommassa ja nyt jo noin hyvin olet hoidellut monta mutkikasta juttua.
10+ ja papukaijamerkki ;-)
Nia - Korttipäätteet ovat kyllä varsin vekkuleita vempeleitä. ;)
Hilkka - Jaksan kuule ihmetellä joka ikinen päivä tätä rauhallisuuttani vaikeissakin tilanteissa. On vaikea uskoa tätä edes todeksi! Pari vuotta sitten kärsin todella pahoista paniikkikohtauksista ja ahdistuksista työpaikallani. no, töitä tämän paranemisen eteen on tullut tehtyäkin. Hyvä minä! =)
Minde - Niin tosiaan selvisin. Tänään koneet toimivat normaalista. Kyllä oli helpotus.
Tia - Kiitos Tia. =)
Täytyy myöntää, että olen ihan tyytyväinen itseeni. Kun saan olla yksin omassa rauhassa tekemässä töitä niin tunnen olevani parhaimmillani ja nautin työnteosta valtavasti. Se näkyy varmasti ulospäin asiakkaillekin. Toivon niin.
Hienosti selvisit tilanteesta! Tiedän tuon kokeneena, ettei ole ihan kaikkein mukavampia juttuja asiakkaiden odotellessa.
Niinpä, ihminen on niin riippuvainen noista neteistä - itse kukin! - onneksi pääsit työpäivän päätökseen asti ilman suurempia hurlunkeja!
mä olisin varmaan raivonnut - no ei vain - tänään tilttasi kopiokone, juuri pahimmoilleen, mutta eihän se auttanut - mielessä kirosin, mutta ääneen en....
Marjukka - Koomisinta koko soittelurumbassa oli se, että olin jonottanut puhelimessa iät ajat suotta väärään paikkaan! Nettiliittymämme oli aivan eri firmasta!!! Syy ei ollut minussa vaan minulle annetussa infossa.
Ritva - Kun koneet tilttasivat niin minä haaveilin ääneen siitä, että minulla olisi vanhanajan koneet käytössä...
Lähetä kommentti