Tämmösiä vaan..

Tänä vuonna en ostanut uusia tarvikkeita pääsiäiskortteja varten. Kaapista löytyi valmiita metallikuvioita ja niitä sitten vaan lätkin kartonkeihin. Helppoa ja kivaa!

Mitä lie kortteja

Eilen vapaapäivänäni jatkoin joukorttien tekemistä. Uppouduin siihen mukavaan puuhaan niin täysin etten muistanut edes syödä. Monen tunnin jälkeen nousin askartelupöydän ääreltä ja tajusin olevani hirvittävän nälkäinen. Muistan, että viime vuonna kävi samalla tavalla.

Olisin halunnut tehdä enemmänkin kortteja, mutta mitäpä niitä tekemään enempää kuin aikoo lähettääkään. Ensi vuodeksi en viitsi tekemiäni säilyttää.

Levitin kaikki kortit olohuoneen lasipöydälle ja ihastelin niitä vähän väliä. Omasta mielestäni ne ovat todella onnistuneita. Ajattelin, että minä ainakin ilahtuisin mistä tahansa kortista.

Suurimman osan korteista tein todella yksinkertaisella tavalla. Näihin seuraaviin ostin jopa valmiit huopasydämet nauhoineen:



Illalla juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa. Hän on myös innokas askartelija. Hän on myös ostanut tuota tekstipaperia ja totesi kerran ettei osaa käyttää sitä korteissa. Siitä tuli hänen mielestään liian sotkuisia kortteja. No, minä selitin ihan innoissani millaisia kortteja tein. Kuvailin tarkasti miten tein pohjan punaisesta kartongista, liimasin päälle kuviopaperin ja sitten vain iskin punaisen sydämen keskelle. Kehotin ystävääni kokeilemaan niin yksinkertaista systeemiä. Hän oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten: "Onko ne muka joulukortteja!?!".

Menin hiljaiseksi. Loppuillan katselin korttejani ihan eri fiiliksellä kuin aiemmin....

Tykkään pääsiäisestä

Olen pikkulikasta asti tykännyt pääsiäisestä. Se on ylittänyt tykkäysasteikollani jopa joulun. Jouluhöperön kohdalla se tarkoittaa sitä, että pääsiäisenä viisarit lentelevät irti tykkäysmittarista! Ei riitä mittari, ei.

Vaikka olen jo hyvinkin aikuisen iässä eikä minulla ole lapsia niin sehän ei minua estä laittamasta pääsiäiskivaa kotiini. Ruohot istutin jo hyvissä ajoin ja nyt ne vihertävät pörheinä pöydilläni. Istutan ne joka vuosi erilaisiin astioihin. Viime vuonna ruohoa kasvoi vanhassa kattilassa. Tänä vuonna taas erikoisessa kynttilänalusessa. Ruohon kasvua on kiva seurata. Ja voi sitä onnen päivää, kun pääsen ensimmäisen kerran leikkaamaan ruohoa. Tungen aina nenäni ruohon sekaan ja nuuhkin sitä. Voi miten ihana se tuoksu onkaan!

Pääsiäinen on minulle kevään juhla ilman mitään hengellisyyttä - olenhan ateisti. Juhlistan kevään tuloa ruoholla, koristeilla, pääsiäismunilla ja pajunkissoilla. Siinä sivussa tulee aina vietettyä synttäritkin. Niitä ei ole tosin tullut juhlittua vuosikausiin.

Jatkan myös äitini vaalimaa perinnettä eli pääsiäiskorttien lähettämistä. Tänä vuonna tein itse kortit. Niiden myötä toivottelen kaikille tänne eksyneille


OIKEIN PIRTSAKKAA PÄÄSIÄISTÄ!





ps.nuo neuroottisiksi tipuiksi nimeämäni mulkosilmät ovat kyllä aika järkyttäviä! Ne on leikattua viime syksynä ostamastani kangaspalasta. Jouduin miettimään pitkän aikaa voinko lähettää kenellekään kortteja. Herkemmät ihmiset voisivat saada traumoja tuollaisesta tuijotuksesta. =D

Iso joulukortti

Olen esitellyt täällä tekemiäni joulukortteja, mutta yksi kuva oli vielä jemmassa..

Tuo kortti on kutakuinkin A4-kokoinen. Kuva on parin vuoden takaisesta Viiiru ja Pesonen -seinäkalenteristani. Pohjana on kullanvärinen kartonki ja kuusenkynttilöiden ympärille sipaisin kultahilettä. Tuo kuva ei minusta kaivannut sen kummempia koristeluja.

Kortti lähti yhdelle hyvälle ystävälleni. Se oli mennyt eilen perille ja ystäväni soitti minulle oitis. Kortti taisi olla kovasti hänen mieleensä, koska hän etsiskeli sille paikkaa seinältä. =)

Minulla oli tarkoitus lisätä tekemiini joulukortteihin joululaulujen sanoja ja joulurunoja, mutta se jäi haaveeksi. Aioin nimittäin tulostaa niitä paperille ja kiinnittää paperit sitten kortteihin. Ostin sitä varten uudet musteet tulostimeenkin, mutta kuinkas kävikään - tulostin suutahti värikasettien vaihdosta eikä ole suostunut toimimaan sen jälkeen. Sain neuvon jutella tulostimelle mukavia, mutta enpä ole ryhtynyt moiseen. Olen antanut sen mököttää rauhassa enkä ole pyyhkinyt edes pölyjä sen päältä. Mokomakin ilkimys! Meni ja pilasi minun hienon suunnitelmani.. *nurinaa, murinaa..*

Ihanaa askartelua!

Olen moittinut aiemmin lähes kaikkia tekemiäni kortteja. En tosiaankaan ole tykännyt niistä. 3D- ja hologrammikuvat ovat olleet minulle liian vaikeita. Ihailen aina niistä tehtyjä kortteja, mutta minun käsissäni niistä ei syntynyt mitään kivaa. Uskon kuitenkin, että saajat osaavat arvostaa niitäkin.

Tänään tein vihdoinkin joulukortteja minun omalla tyylilläni. Voi miten nautinkaan askartelusta!!!


Kartonkia, ääriviivatarroja ja kankaasta leikattuja tonttuja - siinä tarvikkeet.
Helppoa ja hauskaa!


Näistä tykkään tosi tosi paljon!!!


Ei mutta.... Voi Hitsin Pimpula!!! Unohdin piirtää tyttötontuille hiukset!!! Heti etsimään tussia.....

En vaan osaa...

Olen valitellut täällä sitä etten osaa ottaa hyviä valokuvia. Olen saanut useita neuvojakin, mutta ei vaan onnistu. Näistä seuraavista korteista sain aikaiseksi aivan liian tummia ja sen lisäksi vielä epätarkkoja kuvia. Yritin kyllä muokata niitä IrfanViewillä. Kirkastin ja tarkensin. Ei noista kuvista saa mitenkään hyviä mutten viitsi ottaa uusiakaan. Olkoot tuollaisia suttuja!


Tämä seuraavan kortin tein kahdesta eri kortista. Ihastuin ihan silmittömästi noihin vauhtihiiriin. Hihittelin kaupassa, kun katsoin korttia. Tiedättehän sen hassun mutkittelevalla radalla tapahtuvan kelkkailun, jossa yksi onneton antaa ensin vauhtia kelkalle juosten henkihieverissä sen perässä ja hyppää lopulta kyytiin? Sitten ne hurjapäät sujahtelevat ihan hirveällä vauhdilla pitkin rataa. `Viuh Viuh Viuuuuhhh...´
En voi olla ihmettelemättä sitä miksei kelkka lennä mutkissa taivaan tuuliin sieltä "rännistä". Ihan hurjaa touhua. Kaikkea sitä keksitäänkin!

Niin.. Kortin hiiret ovat keksineet itselleen vallan mainion kelkan. =D

Elämäni hamsterina

Olen yrittänyt vähentää askartelukaapissani olevia tarvikevuoria viime päivinä. Tänäänkin tein muutaman kortin. Tässä yksi:


Miksi ihmeessä minun pitää hamstrata sellaiset määrät kaikkea..? En ymmärrä. Eniten minua ihmetyttää se, että ostan tuon tuostakin uusia ääriviivatarroja. Enkö minä jo usko etten tarvitse niitä! En näköjään....

Eikö ole hirvittävä määrä tallaisella tavalliselle tallukalle, joka tekee kortin tai pari silloin tällöin! Ja hei.. tuossa ei ole vielä kaikki! Jätin vajaat arkit pois kuvasta. Niitä on toinen mokoma. Nolottaa ihan.

Oikeassa reunassa olevan tähtiarkin ostin jokunen aika sitten Sinooperista ihan siksi, kun näin miten hienoja kortteja niistä voi tehdä. Tähdissä olevat pisteet oli puhkaistu ja niihin oli pujoteltu kauniisti lankoja. Milloinkahan minä teen niitä - ehkä ensi jouluna. En nimittäin viitsisi ostaa lankaa sitä varten. Minulle ei kuitenkaan riittäisi yksi väri vaan pitäisi saada pari, kolme, viisi, yhdeksän.... Hamstraisin niitäkin. Sitten taas kävisi niin, että minulta loppuisi tähdet ja lankaa olisi hirvittävästi. Eihän siinä auttaisi muu kuin ostaa lisää arkkeja...

Tuossa etualalla taas on tuollaista ihanaa nauhaa jonka ostin Seinäjoen käsityömessuilta syyskuussa. Hienoa on kuin mikä mutten vaan osaa käyttää sitä mitenkään. Voi rähmä!

Tällaista tämä on - hamsterin elämä.

Tulipahan tehtyä

Tekeleitäni

Kerroin täällä jossakin vaiheessa, että tein viikonloppuna kortteja. Eikös vaan "kansa ole vaatinut" minua esittelemään niitä täällä. Voi voi sentään.... Ne ovat kovin vaatimattomia, mutta laitetaan nyt sitten tänne kuvat.

Ensimmäisen kuvan keijukortteihin käytin niitä aiemmin mainitsemiani kuvia. Yksi kaunein kuva on vielä käyttämättä, koska minulta ei löytynyt sinistä korttipohjaa. Korteista ei tullut niin hienoja kuin olin kuvitellut. Kaksi vasemmanpuoleista korttipohjaa ovat oikeasti kauniin helmiäishohtoisia.


Tiimarin 3D-nalle on valtavan paksulle paperille painettu ja sen lisäksi tosi mattapintainen. Arkilla oli pari muutakin kuvaa, mutta annoin ne ystävälleni.
Tuo valmiiksi stanssattu 3D-lintu taas on aivan ihana, mutta en osannut käyttää sitä kortissa. Pohja on oikeasti melko vaaleanpunainen ja helmiäishohtoinen. Nallekortin pohja taas on kullanvärinen.


Nämä seuraavat kuvat on tehty valmiiksi stanssatuista 3D-kuvista.


Seuraaviin kortteihin käytin vain yhden valmiiksi stanssatun 3D-kuvan. Pohja on aivan tummanvihreä.


Seuraaviin kortteihin käytin vain 3D-kuvien alimmaiset osat. Lopuista osista teen kortit sitten, kun viitsin leikata ne. Nuokin pohjat ovat helmiäishohtoisia.

Ihmettelen tässä sitä miksi en käyttänyt salamaa kuvatessani...? Silloin olisivat väritkin tulleet oikein esille.


Noita kortteja tehdessä minulle ei syntynyt lainkaan sellaista tekemisen iloa kuin yleensä askarrellessani. En osannut käyttää erivärisiä kartonkeja tehosteena enkä muitakaan jippoja. Hologrammikuvat olivat minulle jotenkin vaikeita. Niihin oli hankalaa lisätä mitään, kun ne olivat jo yksistään niin näyttäviä. Siitä johtuu siis tuo korttien yksinkertaisuus.

Nyt tämä täti lähtee nukkumaan. Huomenna minulla on työpäivä. Minulla on tosin vain yksi tunti töitä. Kyllä - yksi tunti!!! Kuuluukohan siihen kahvitauko. Hih!


---------------------------
Lisäys 5.11. aamulla:

Vaalensin hieman noita kuvia. Ne on kuvattu valkoisella pöydällä joten siitä voi kuvitella etteivät värit ole oikeat. Salamavalolla kuvatessani kortteihin tuli niin paljon heijastuksia ettei niistä saanut enää mitään selvää. Seli seli seli - taitamaton tässä selittää. ;)
Otin samalla pois tyhmiä kirjoituksiani kuvien yhteydestä.

"Ompeluseura" kokoontui

Eilen illalla pakkasin kassiini ison määrän erilaisia käsityötarvikkeita ja matkasin niiden kanssa ystäväni luokse. Meillä on tapana tavata silloin tällöin jonkinlaisen askartelun merkeissä.

Eilen teimme muutamat korvakorut ystävälleni. Sain hänet innostumaan asiasta Seinäjoen Käsityömessuilla käydessämme. Hän käyttää hyvin mielellään Aarikan koruja ja minä sanoin, että samantyylisiä pystyy tekemään todella helposti itsekin. Messuilla oli upeat valikoimat puuhelmiä ja niin hän osti sieltä muutaman pussillisen mieleisiään. Minulla oli jemmassa metallitappeja, korviskoukkuja ja metallihelmiä. Niistä me sitten teimme hänelle muutamat tosi nätit korvikset. Samalla vaihdoin vaijerin hänen Aarikka-kaulakoruunsa.

Meillä oli tosi hauskaa ja monta tuntia hujahti ihan huomaamatta. Siinä sivussa joimme kahvit ja popsimme pannaria omenasoseen kanssa. ´Njam!´

Edellisellä kerralla me opettelimme embossausta. Se oli meille molemmille ihan uusi juttu. Meillä oli käytössä kaksi isoa leimasinta - minun kuuseni ja hänen pallonsa. Sen lisäksihän me tarvitsimme väritöntä mustetta ja kohojauhetta. Ne minä hankin ihan sitä iltaa varten. Meillä ei ollut kuumailmapuhallinta tms vaan kuumensimme kortteja ihan sähkölevyllä. Liekö siinä syy siihen etteivät kuviot kohonneet aivan tasaisesti. Ehkä. Jännää puuhaa se oli ja harjoittelukappaleista tuli tällaisia:


Valokuvat ovat valitettavasti törkeän huonoja! Otan joskus paremmat...

Muistan, kun viime vuonna teimme yhdessä joulukortteja niin ystäväni mies oli kotona. Me hihkuimme kuin pikkutytöt tutkiessamme toistemme materiaaleja. Aina välillä sohvalta kuului naurunhörähdys. Miehellä oli hauskaa meitä kuunnellessa. Hän on onneksi sitä mieltä, että meidän ompeluseuramme voisi kokoontua useamminkin. Leppoisa ukkeli! =)