Söin kuormasta

Eilen olin ystäväni luona hinnoittelemassa hänen sekä hänen äitinsä kirpparille meneviä tavaroita. Olin itse tarjoutunut auttamaan siinä puuhassa. Voi jestas sitä tavaramäärää!!!

Päätimme hinnat yhdessä ja lähes jokaisen tavaran kohdalla kävimme tämäntapaisen "huutokaupan":

Ystäväni: "Viiskyt senttiä?"
Minä: "Kolme euroo."
Ystäväni: "Euro!"
Minä: "Kaks ja puol!"
Ystäväni: "Korkeintaan euro viiskyt!!!"
Minä: "Vähintään kaks euroo!!!"

"Huutaessamme" katsoimme aina tiukasti toisiamme pöydän yli. Lopulta jompi kumpi otti hintalapun ja kirjoitti kompromissihinnan.

Me teimme hommaa niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Kerran pidimme nopean kahvi/teetauon ja samalla peuhasin koirien kanssa. Tavaramäärästä kertonee jotain se, kun sanon meillä menneen hinnoitteluun aikaa peräti viisi tuntia. Kyllä - viisi tuntia! Aika meni kuin siivillä ja ehdimme juttelemaan kaikenlaista kivaa siinä hinnoittelun lomassa. Mukava ilta meillä oli.

Olisihan se pitänyt arvata, että löydän niistä tavaroista kotiin tuotavaakin. =D
Tuolla ylhäällä olikin jo yksi löytöni eli pieni tuikkulyhty. Minun olisi kannattanut kuvata tonttu ihan suoraan edestä, koska silloin sen hellyttävästi karsastavat silmät olisivat näkyneet paremmin. ;)

Tämä valosarja lähti myös mukaani. Jokunen lamppu on palanut, mutta se ei haittaa sillä aion tunkea koko tuon hässäkän pyöreään lasivaasiin joulun aikaan.


Seuraava pieni lasi on tosi mielenkiintoinen. Ystäväni ei meinanut uskoa todeksi sitä, että halusin sen itselleni. Lasin pinnassa on koholla tuollainen omituinen kuviointi. Mielikuvitusta käyttäen siinä voi nähdä koiran, junan, banaanin yms. Todennäköisesti kuvio ei kuitenkaan esitä yhtään mitään. Lasi on kuulemma vanha. Ystäväni on samaa ikäluokkaa kuin minä ja hän on juonut tuollaisista maitoa pienenä tyttönä. Lasi on siis 70-luvulta - ellei peräti 60-luvulta.



Seuraava Arabian Talvikki leipälautanen on minusta kaunis. Aion käyttää sitä todennäköisesti kynttilänalusena. Talvikki-sarjaa valmistettiin tietääkseni 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Korjatkaa mikäli olen väärässä.


Että sellaisia sieltä kirppisiltamista tarttui mukaani. Ai niin, otinhan myös yhdet aivan tuliterät leveät miesten henkselit. Laitoin ne tänään pakettiin ja lähetin ex-miehelleni. Ai miksikö?

Kerronpa tuonkin hassun jutun vielä. Kävin hänen luonaan kerran viime kesänä. Hän asuu isossa omakotitalossa maaseudun rauhassa. Hänellä on koiria ja kesällä hän hankki myös kaksi lammasta. Minä ajelin melkoisen matkan ihan vaan hänen elämäntapaansa ihmettelemään. Kun pöräytin Vespallani pihaan niin näin hänet tallustelemassa pihamaalla saappaat jalassa, ruutupaita päällä ja housunpersaukset roikkuen. Minua alkoi naurattamaan. Hän oli niin erinäköinen kuin "ihmisten ilmoilla". Hän sanoi, että tykkää olla sellaisissa "römppäskä"-vaatteissa ja haaveilee saavansa vielä henkselit. Silloin hän olisi kuin Charles Ingalls. Siinä sitten kehuimme Pieni talo preerialla -ohjelmaa ja minä pistin sen henkseli-haaveen korvani taakse.

Ylihuomenna hän sitten saa ne henkselit. Saas nähdä mitä ukko tykkää. =D

Lauantai-illan huumaa

Eilen vietin iltaa yksikseni - niin kuin yleensäkin. Mietin siinä Avaraa Luontoa katsellessani, että pitäisiköhän minun lähteä pitkästä aikaa haistelemaan kaupungin ravintolaelämää. Kaivoin jääkaapista siiderin, joka minulta jäi nauttimatta keskiviikkona eli saunailtana.

Avara Luonto ja siideri - melkoista irrottelua! ;)

Kun Avara Luonto loppui niin vaihdoin kanavaa ja kukas siellä lauloikaan..

- iki-ihana Juha Tapio!

Harmitti, kun en ollut huomannut konserttia ohjelmatiedoissa. No, onneksi edes puolessa välissä hoksasin kääntää sille kanavalle. Neuloin kaulahuivia ja kuuntelin ihania sanoituksia. Tunnelma kodissani muuttui lähestulkoon hartaaksi.
Kun konsertti loppui niin mieleni teki taputtaa. Niin hieno se konsertti oli.

Minun oli aika päättää lähdenkö baariin vaiko en...? Nousin sohvalta ja vilkaisin olohuoneessani olevaan suureen pyöreään peiliin. Sieltähän se vastaus löytyi: EI baariin! Silmieni ympärillä olevat ihottumat loistivat punaisina. Iho oli aivan kuiva ja ärtynyt. Ei sillä naamalla viitsinyt lähteä minnekään illanviettoon. Kirosin hetken naamatauluani ja poistuin peilin luota.

Tulin tänne makuuhuoneeseeni, laitoin tuoksukynttilän palamaan ja musiikin soimaan. Sitten otin esille Aku Ankka-kansiot ja aloin leikkelemään niistä osoitelappuja pois. Yksi, kaksi, kolme, neljä,..


Kansioita oli 12 ja kussakin 26 lehteä. Sain napsia siis aika monta osoitelappua irti!
No, mitäpäs sitä muutakaan sinkkuihminen lauantai-iltana tekisi. Heh heh heee... =D

Akut ovat menossa kirppikselle ja siksi tein sellaista puuhaa. Katselin samalla lehtien kansikuvia ja niissä oli jokunen tosi hauskakin. Paras oli kuitenkin tämä keltaisten kansioiden kansikuva:

Akun ja minun ompelutaidot ovat samaa luokkaa! =D

Kun olin hoidellut Akut niin tulin tähän koneen äärelle. Tein pitkästä aikaa tutustumiskierroksen minulle aivan uusiin blogeihin. Niitä selatessa taisi vierähtää muutama tunti. Sitten tulikin Nukkumatti...