Mikä löytö!

Vietin tänään vapaapäivää pyöräilyn, herkuttelun ja shoppailun merkeissä. Päivä oli ihanaakin ihanampi. Nyt nukuttaa, mutta pakko laittaa esille aamulla tekemäni kirppislöytö. Saanko esitellä aito ja alkuperäinen Santos vakuumikeitin:







Keittimen mukana sain varapannunkin. Sitä tuskin tarvitsen, sillä yläkupu on herkempi rikkoutumaan. Huomasin jo ostohetkellä, että kumitiiviste on aika hapristunut ja pelkäsin ettei keitin toimisi sen vuoksi.

Heti kotiin päästyäni pesin pannun ja ryhdyin testaamaan toimisiko se. Kyllä vaan toimi. Edellisen kerran keitin kahvit tuollaisella noin 30 vuotta sitten. Sitä sanottiin meillä puluputinpannuksi. Vakuumikeitin nimitykseen törmäsin vasta 90-luvun alussa, kun möin vastaavia Bodumin valmistamia keittimiä.

Yhdessä kuvassa keittimen takana on vanha peltipurkki. Se löytyi samaiselta ulkokirppikseltä tänään.

Taas se nähtiin, että toisen roska on toisen aarre!

Kaksi kirppistä, kaksi kirjaa

Kävin tänään kahdella kirppiksellä.

Ensimmäiseltä löytyi uudenveroinen maalauskirja jolla oli hintaa vain 2,50 euroa.



Ostin jokunen aika sitten todella laadukkaat akvarelliliidut joilla minun oli tarkoitus väritellä leimasinkuvia. Värittäminen ei lähtenyt putkeen, mutta sen sijaan innostuin tuhertamaan isompia kuvia. Siinä tuherrellessani minulle syntyi haave tehdä itse jotakin "taidetta" seinilleni. Nyt löysin sitten mahtavan perusoppaan, jonka avulla voin opetella tekniikkaa ja asettelua. Ehkä joku päivä voin sanoa tuherruksiani piirustuksiksi tai maalauksiksi. Aika näyttää.

Toiselta kirpparilta löysin tosi mielenkiintoisen kirjan.



Noihin stereokuviin tutustuin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Silloin löysin kirpparilta halvan kirjan, josssa oli hienoja abstrakteja kuvia. En ymmärtänyt mitä ne olivat ja leikkasin kirjasta kuvat irti ja ajattelin käyttää niitä askartelussa. Kerroin puuhistani blogissani ja silloin yksi blogituttavani sanoi minun hölmöilleen. Kuvat olivat stereokuvia. "Mitä? Häh? Täh?", ihmettelin. Blogituttavani neuvojen avulla opin katsomaan kuvia oikein ja olin aivan innoissani. Nyt minulla on sitten uusi upea stereokuvakirja, jota en todellakaan leikkele! Kirjassa on 200 kuvaa joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa.

Minulla oli siis oikein hyvä kirppispäivä. Ensimmäinen lomapäiväni oli muutenkin todella onnistunut. Pyöräilin ja kävin ystäväni luona kylässä. Siellä sain ihanaa raparperipiirakkaa ja peuhasin kahden koiran kanssa.

Saas nähdä mitä toinen lomapäivä tuo tullessaan...

--------------------------------

Lisäys 30.6.

Mikäli haluat tutustua 3D stereokuviin niin niitä löytyy mm. täältä:
3D STEREOGRAMS

L O M A

Raskaan työviikon jälkeen tuntuu äärettömän hyvältä aloittaa loma. En tee mitään suunnitelmia lomani varalle, koska se on vain viikon mittainen. Annan loman mennä omalla painollaan. Katsotaan sitten sunnuntaina mitä viikko on tuonut tullessaan.

Siitä olen kuitenkin varma, että tulen pyöräilemään paljon lähitienoilla. Ajattelin pörrätä kirpputoreilla, koska niiden kiertely on jäänyt minulta todella vähiin tänä vuonna. Työ haittaa kovasti sitä harrastusta. Vai voiko kirppareilla kiertelyä sanoa harrastukseksi..?

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa pyörähtämässä kirpparilla. Paikka oli menossa kiinni ja minulla oli aikaa vain 10 minuuttia. Saaliini oli siihen nähden loistava.

Löysin ihanan värisen ruukunsuojan, jossa on minua miellyttävä kohokuvio. Se on ihan kuin uusi. Todennäköisesti en tule käyttämään sitä ruukunsuojana vaan laitan siihen töröttämään jotakin keittiövälineitä - teräksisiä kauhoja sun muita sellaisia.
Oranssi aluslautanen löytyi eri pöydästä ja oli myös mieleiseni. Sille on todella helppoa keksiä käyttöä.



Tämä seuraava seinälle ripustettava kehysjuttu on mielestäni tosi ihana! Kehyksiin käy 10x15cm kokoiset kuvat. Kehysten välissä olevat ketjut ovat eri mittaiset, mutta se asia korjaantuu hetkessä yhden lenkin poistamisella.



Samaisella reissulla löysin myös ne räpylät. Ne olivat kuin tilauksesta odottamassa minua yhdessä pöydässä ja maksoivat vain euron. Jotkut blogini lukijat ovat ehkä ihmetelleet mitä uimataidoton tekeee räpylöillä, jotka eivät mahdu edes jalkaan. Minäpä kerron..

Viime viikolla työpaikallani suoritettiin viemäriverkoston painepuhdistus. Puhdistuksen tehnyt firma kehotti valmistautumaan työhön huolellisesti. Ohjeissa luki, että lavuaareihin piti laittaa tulpat, märät rievut estämään roiskeita ja sen lisäksi vettä painoksi estämään tulpan irtoaminen. Lattiakaivojen päälle piti laittaa myös märkä riepu ja vedellä täytetty astia painoksi. WC:n kannet tuli laittaa kiinni ja kannen päälle vielä paino.
Luin ohjeita silmät pyöreinä. Ajattelin, että paine mahtaa olla melkoinen mikäli pytyn kansikin voi lentää auki ilman päällä olevaa painoa. No, minä tein työtä käskettyä ja pistin tulpat, rätit ja painot paikoilleen illalla, kun lähdin töistä.
Painehuuhtelupäivänä vietin vapaapäivää ja työkaverini kertoi nauraneensa katketakseen tekemilleni varotoimenpiteille. Näytti kuulemma siltä, että olin varautunut tsunamiin. Työpäivän jälkeen hän laittoi hauskan viestin, jossa kehotti minua ottamaan pelastusliivit mukaan seuraavana päivänä. Olin nimittäin pelännyt, että vettä nousisi kellariin. Vastasin viestiin. Kiitin siinä häntä varoituksesta ja kerroin ostavani samalla snorkkelin. Työkaverini on todella huumorintajuinen tyyppi - kuten huomaatte. Menin juuri sinä iltana kirpparille ja juuri silloin näin ne räpylät. Tietysti ostin ne!

Sain lauantaina puhdistuksen tehneeltä firmalta uuden "tsunamivaroituksen". Puhdistus tehdään uudestaan tällä viikolla. Laitoin sen varoituksen työpaikkani takaovelle ja oven taakse räpylät. Tänään työkaverini on löytänyt ne. Onkohan yhtään naurattanut...?!

Aika kivat

Harmi vaan, kun ovat pari numeroa liian pienet...

Kirppislöytöjä

Minulla ja ystävälläni on ollut viikon ajan kirppispöytä varattuna. Pidämme pöytää vielä toisen viikon, koska tavaraa on vielä paljon myymättä. Olen käynyt pari kertaa siivoilemassa pöytää ja samalla lisännyt sinne omia tavaroitani. Tokihan minä olen joitakin löytöjäkin tehnyt siellä.

Tämä seuraava ASA Selectionin vaasi hurmasi minut heti. Se on todella linjakas. Maksoin siitä vain kaksi euroa.


Tykkään tosi paljon ASA-tuotteista. Voisin haalia niitä vaaseja, kulhoja, kuppeja, lautasia sun muita ihanuuksia kotini täyteen. Niiden muotoilu on kovasti mieleeni.


Nämä seuraavat peltipurkit nappasin myös kainalooni heti, kun näin ne. Ne ovat ihan käyttämättömiä ja sarjaan kuului myös yksi pienempi purkki. Sen meni ystävälleni. Minulla ei ole aavistustakaan mitä noihin laitan, mutta kauniitahan nuo ovat vaikka tyhjilläänkin. Hintaa kolmella purkilla oli yhteensä 3 euroa.



Tämän seuraavan Puttipajan jouluverhon ostin ihan vaan siksi, että sain sen halavalla niin kuin Vilenin Sulo. Hintaa oli vaivaiset 3 euroa.


Otin kuvan ihan hullusti joten kerron vähän verhosta. Verho on pitkä eli yltää katosta lattiaan. Tuo kaunis kuvio tulee verhon ylälaitaan vaakatasoon, mutta muuten verho on punainen.
Laitan sen parvekkeenoven eteen joulun ajaksi. Nuo ripustuslenkit ovat minulle aivan turhat. Pelkään, että verho on hieman liian lyhyt, kun en käytä lenkkejä ripustamiseen vaan viritän sen katon rajassa olevan tangon nipsuihin. Jos se on liian lyhyt niin sitten pilkon sen ja teen siitä pari tyynynpäällistä. Sellaisia suunnittelin.

Onko muuten jollekin jäänyt epäselväksi mikä on lempivärini..? =D

Söin kuormasta

Eilen olin ystäväni luona hinnoittelemassa hänen sekä hänen äitinsä kirpparille meneviä tavaroita. Olin itse tarjoutunut auttamaan siinä puuhassa. Voi jestas sitä tavaramäärää!!!

Päätimme hinnat yhdessä ja lähes jokaisen tavaran kohdalla kävimme tämäntapaisen "huutokaupan":

Ystäväni: "Viiskyt senttiä?"
Minä: "Kolme euroo."
Ystäväni: "Euro!"
Minä: "Kaks ja puol!"
Ystäväni: "Korkeintaan euro viiskyt!!!"
Minä: "Vähintään kaks euroo!!!"

"Huutaessamme" katsoimme aina tiukasti toisiamme pöydän yli. Lopulta jompi kumpi otti hintalapun ja kirjoitti kompromissihinnan.

Me teimme hommaa niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Kerran pidimme nopean kahvi/teetauon ja samalla peuhasin koirien kanssa. Tavaramäärästä kertonee jotain se, kun sanon meillä menneen hinnoitteluun aikaa peräti viisi tuntia. Kyllä - viisi tuntia! Aika meni kuin siivillä ja ehdimme juttelemaan kaikenlaista kivaa siinä hinnoittelun lomassa. Mukava ilta meillä oli.

Olisihan se pitänyt arvata, että löydän niistä tavaroista kotiin tuotavaakin. =D
Tuolla ylhäällä olikin jo yksi löytöni eli pieni tuikkulyhty. Minun olisi kannattanut kuvata tonttu ihan suoraan edestä, koska silloin sen hellyttävästi karsastavat silmät olisivat näkyneet paremmin. ;)

Tämä valosarja lähti myös mukaani. Jokunen lamppu on palanut, mutta se ei haittaa sillä aion tunkea koko tuon hässäkän pyöreään lasivaasiin joulun aikaan.


Seuraava pieni lasi on tosi mielenkiintoinen. Ystäväni ei meinanut uskoa todeksi sitä, että halusin sen itselleni. Lasin pinnassa on koholla tuollainen omituinen kuviointi. Mielikuvitusta käyttäen siinä voi nähdä koiran, junan, banaanin yms. Todennäköisesti kuvio ei kuitenkaan esitä yhtään mitään. Lasi on kuulemma vanha. Ystäväni on samaa ikäluokkaa kuin minä ja hän on juonut tuollaisista maitoa pienenä tyttönä. Lasi on siis 70-luvulta - ellei peräti 60-luvulta.



Seuraava Arabian Talvikki leipälautanen on minusta kaunis. Aion käyttää sitä todennäköisesti kynttilänalusena. Talvikki-sarjaa valmistettiin tietääkseni 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Korjatkaa mikäli olen väärässä.


Että sellaisia sieltä kirppisiltamista tarttui mukaani. Ai niin, otinhan myös yhdet aivan tuliterät leveät miesten henkselit. Laitoin ne tänään pakettiin ja lähetin ex-miehelleni. Ai miksikö?

Kerronpa tuonkin hassun jutun vielä. Kävin hänen luonaan kerran viime kesänä. Hän asuu isossa omakotitalossa maaseudun rauhassa. Hänellä on koiria ja kesällä hän hankki myös kaksi lammasta. Minä ajelin melkoisen matkan ihan vaan hänen elämäntapaansa ihmettelemään. Kun pöräytin Vespallani pihaan niin näin hänet tallustelemassa pihamaalla saappaat jalassa, ruutupaita päällä ja housunpersaukset roikkuen. Minua alkoi naurattamaan. Hän oli niin erinäköinen kuin "ihmisten ilmoilla". Hän sanoi, että tykkää olla sellaisissa "römppäskä"-vaatteissa ja haaveilee saavansa vielä henkselit. Silloin hän olisi kuin Charles Ingalls. Siinä sitten kehuimme Pieni talo preerialla -ohjelmaa ja minä pistin sen henkseli-haaveen korvani taakse.

Ylihuomenna hän sitten saa ne henkselit. Saas nähdä mitä ukko tykkää. =D

Kirppisretki

Toissapäivänä kävin kaupungin toisella laidalla olevalla Seppälän Kirpputorimarketilla. Viimeksi kävin siellä sinä päivänä, kun myin Vespani ja siitähän on aikaa jo muutama kuukausi. Nyt kuljin osan matkasta linja-autolla ja osan kävellen. Se kirpputori on niin valtavan iso paikka, että siellä saa helposti kulutettua aikaa useammankin tunnin.

Kiersin ensin osan pöydistä ja tutkin myynnissä olevat huonekalut. Löysin aivan ihanan nojatuolin. Istuskelin siinä pitkät tovit ja haaveilin miten hyvin se kävisikään minun olohuoneeseeni. Tuolissa ei ollut hintaa ja menin kysymään sitä henkilökunnalta. Se oli myyty. Niinpä tietenkin... =(

Ajattelin, että paras tapa toipua siitä harmituksesta on mennä ihanaan Elsa-Baariin kahville. Siellä on aina hyvä valikoima leipiä ja leivonnaisia. Nautiskelin kahvin pullan kera katsellen samalla Baarin vanhanaikaista sisustusta. Seinillä on vanhoja mainosjulisteita, kalusteet ovat vanhoja ja mikä hauskinta - siellä on myös jukebox. Se ei toimi, mutta kivahan siihen on käydä nojailemassa. Siitä minulle tulee mieleen sekä hyviä että huonoja muistoja..

Tauon jälkeen kiersin sitten kirpputorin isomman puolen. Siellä on ihan valtavasti pöytiä ja katselemista riittää. Ihanat vanhat astiat ja muut esineet ovat niin kovissa hinnoissa nykyään etten minä niitä pysty ostamaan. Onneksi niiden katseleminen on ilmaista! Kun tarkemmin ajattelen niin enhän minä niitä itselleni edes haluaisikaan. En tykkää pitää juurikaan esineitä esillä hyllyissä joten kaappien kätköihinhän ne tavarat minulla hautautuisivat.

Kulutin aikaa kirpputorilla peräti kolme tuntia! Jotain kivaa sentään löysinkin...

Löysin kaksi purkillista kivaa tummaa koristehiekkaa. Se oli tosi halpaa ja otin purkit kainaloon. Kuva hiekasta oli jo tuolla ylhäällä. Samasta pöydästä löysin myös aivan ihania joulukuusen palloja:



Pallot ovat isoja, kauniin mattapintaisia ja niissä on samettikuvioita. Maksoin 12 pallosta yhteensä 4 euroa. Ei ollut paha hinta! Viime joulun alla meinasin nimittäin ostaa kuusenpalloja, mutta mieleiseni olivat ihan törkeän kalliita! Eilen kävin katsomassa tuollaisten vastaavien hintoja kaupungilla ja olisin joutunut maksamaan niistä tavarataloissa moninkertaisen hinnan. Neljä palloa saattoi maksaa jopa 8euroa! Hyvä ostos oli siis.

Muutaman pöydän päässä olikin sitten sopivasti joulukuusenjalka. Se oli muovinen ja maksoi euron. Halpahan se oli ja tarvitsisin sellaisen, mutta.... Ei, muovinen on liian kevyt ja sen lisäksi ruma. Päätin, että hankin jostain joskus valurautaisen. Niitä en nähnyt missään kaupassa viime vuonna ja ajattelin sellaisen olevan kiven alla tänäkin vuonna, mutta kuinkas ollakaan....

Siinähän se olikin - nenäni edessä! Tarrasin jalkaan kiinni kuin peto saaliiseen. Raahasin sitä, hiekkoja ja palloja kainalossani etsien ostoskoria. Tälläsin tavarat koriin ja ihailin saalistani silmät loistaen. Sitten aloin murehtimaan sitä, että miten jaksan kantaa kaiken sen kauempana olevalle pysäkille. Meinasin jättää hiekat pois mutten raaskinut. Vaivaisiin sormiini sattui, kun raahasin koria mukanani kirpparilla. En uskaltanut jättää sitä minnekään jemmaan, koska pelkäsin aarteideni lähtevän jonkun muun matkaan. Hölmö minä!


Joulukuusi oli minulle aivan ehdoton juttu aina ennen. Lapsuudessani kuusi oli kai tärkein asia joulussa. Sen koristeleminen oli ihanaa ja se toi parhaiten joulutunnelman. Kun muutin pois kotoa niin mieheni ja minä hankimme joka ikinen joulu kuusen - nimenomaan aidon sellaisen. Kun erosimme niin sen jälkeen en enää kuusta hankkinut. Koti ei ollut enää samanlainen koti eikä joulu samanlainen joulu.

Viime joulun alla minulle tuli vihdoinkin sellainen tunne, että haluan hankkia kuusen - ihan itseäni varten. En saanut kuitenkaan toteuttua suunnitelmaani, koska aloin haalimaan tarvikkeita liian myöhään. En viitsinyt rampata kaikkia kauppoja läpi ruuhkissa etsien sitä valurautaista kuusenjalkaa, kynttilöitä yms. Nyt olen ajoissa liikkeellä ja uskoisin, että tänä jouluna minulla on ihan oikea joulu - kuusineen kaikkineen.

Väriä synkkyyteen!

Tänään on kyllä niiiiiin synkkä päivä ettei mitään rajaa! Ulkona on harmaata ja mielikin on harmaa. Edellinenkin kirjoituksenikin oli kamalaa jurnutusta.

Tätä synkkyyttä poistamaan otin kuvan eilen kirpparilta löytämästäni pussilakanasta.


Nuo kukat ovat muuten ISOJA. Yksi reuna oli vähän rispaantunut, mutta sen jopa minä osaan korjata helposti. Hintaa tuolla herkulla oli vaivaiset 30 centtiä!

Aarteitani

Moitin aiemmassa tekstissäni miten kirppishinnat ovat korkeita. Onneksi sentään joskus tulee tehtyä hienoja löytöjä. Esittelenpä nyt muutaman sellaisen..

Kesän lopulla menin käymään paikallisessa Fidassa. Heti astuttuani ovesta sisään näin pöydällä pieneksi taitellun kankaan. Se oli punamusta ja siksi se kiinnitti huomioni. Etsiskelin nimittäin kotiini jotain pientä kivaa, joka olisi mielellään punainen tai musta. Avasin kankaan ja huomasin, että se on kalenteripyyhe. En ole erityisen kiinnostunut niistä. Olin laittamassa pyyhettä pois, mutta silloin tajusin siinä olevan vuosiluvun.. Ei, eihän se voinut olla totta! Käsissänihän oli punaista, mustaa ja ja ja ja.... minun ikäiseni kalenteripyyhe! Vautsi mikä löytö! Maksoin siitä ihan mukisematta 4 euroa.


Se on loistavassa kunnossa yhtä pientä poltettua reikää lukuunottamatta. Kuvissa pyyhe on vielä odottamassa silittämistä ja kehystämistä. Nyt se koristaa makuuhuoneeni seinää. Tykkään siitä tosi tosi paljon.


Pari viikkoa sitten kävin EkoCenterissä. Siellä minulle kävi samoin kuin Fidassa pyyhkeen kanssa eli heti sisälle päästyäni näin SEN! Siellä se roikkui katossa - kauniina ja kurvikkaana... Oih! Kiersin ja kaarsin sen ympärillä. Että se olikin kaunis! =)

Olen onnellinen saadessani 8 eurolla näin ihanan valaisimen keittiööni:


Kuva on ei todellakaan tee oikeutta valaisimelle. Se on aivan erinäköinen silloin, kun siinä on valo. Valo hohtaa kauniisti tuon korkean lasiosan läpi ja sen valossa varjostimen viininpunainen väri tulee upeasti esille. Kun opin käyttämään kameraani paremmin niin lisään tänne uuden kuvan.
Olisin äärettömän iloinen mikäli joku osaisi kertoa minulle minkä ikäinen tuo valaisin on. Minulla ei ole nimittäin aavistustakaan siitä. Alkuperäisen valojohtosysteemin ja hyvin runsaan likakerroksen perusteella voin vain veikkailla, että se on jokusen vuosikymmenen takaa.

Voisinhan tässä muitakin kirppislöytöjä esitellä, mutta ei makkeeta mahan täyveltä! ;)

---------------------------------------

Lisäys 9.10.
Eipä onnistu lähikuvien ottaminen valaisimesta silloin, kun siinä on valo. En viitsi nyt perehtyä kameran käyttöoppaaseen. Tässä toinen yritelmä kuitenkin: