CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ajattelen liikaa

Olen viettänyt tänään vapaapäivää ja puuhastellut kaikenlaista pientä. Nyt kun ajattelen päivääni niin olen sitä mieltä ettei minun olisi kannattanut nousta sängystä ollenkaan. Kaikki mitä olen yrittänyt tehdä on mennyt suteen!

Laitoin ruokaa, joka meni niin pahasti pilalle etten saanut syötyä sitä.



Tuo lautaselle nostelemani litku on spaghettikastiketta. Eikös olekin herkullisen näköistä!?! :D
Ensimmäisen ja viimeisen kerran yritin käyttää Maizenaa.

Leikkasin yhdestä suorakaiteen mallisesta matosta pyöreän eikä se näyttänytkään hyvältä lattialla. Tekele meni varastoon.



Noiden puuhien jälkeen olin todella väsynyt ja päätin ottaa pienet päiväunet mutten saanutkaan unta. Olin entistäkin väsyneempi, kun kömmin pois peiton alta.

Yritin myös kirjoittaa viime aikojen kuulumisiani tänne muttei siitäkään tullut mitään. Yritin parikin kertaa, mutta molemmilla kerroilla jäin miettimään jotakin sanaa enkä päässyt eteenpäin.

Ensimmäisellä kerralla kirjoitin, että eilinen työpäiväni oli todella haastava. Aloin sitten miettimään, että pitäisikö minun kirjoittaa päivän olleen haasteellinen. Kumpiko olisi oikea sana; haasteellinen vaiko haastava. Vai tarkoittivatko ne molemmat samaa asiaa..? Päätin etsiä googlesta apua asiaan ja siitä tulikin pitkä kierros eri sivustoilla. Luin lukemattomia juttuja, joissa keskusteltiin noiden sanojen käytöstä. Yllättävän monet olivat ärsyyntyneitä niiden liiallisesta viljelystä uutisissa. Eksyin myös terveydenhuollon sivuille ja niillä puhuttiin paljon haastavasta käytöksestä. Sen nettikierroksen jälkeen en jaksanut enää kertoa työpäivästäni mitään.
No, joka tapauksessa eilinen työpäiväni oli todella haast.. täynnä hankalia tilanteita. ;)

Toisella kerralla päätin kirjoittaa muutaman sanan omasta maailmankatsomuksestani. No, mitenkäs siinä kävikään..? Juutuin taas yhteen sanaan. Aloin pohtimaan sitä kuuluuko sanoa humanitäärinen vaiko humanitaarinen. Eihän siinä auttanut muu kuin mennä googlettamaan.... Ja taas kahlasin lukemattomat sivustot unohtuen samalla lukemaan monenlaisia juttuja. Tulin siihen tulokseen, että molempia sanoja käytetään paljon joten molemmat lienevät oikeita. Tuolla surffailukierroksellani perehdyin käsitteisiin; humanismi, moraali, etiikka, agnostisismi jne. 'Lääh lääh' Tuon kierroksen jälkeen pääni oli niin täynnä uusia asioita etten osannut kirjoittaa enää yhtään mitään siitä mistä olin aloittanut.

Tällainen minä olen eli ajattelen ihan liikaa joitakin pieniä juttuja. Työssäni olen samanlainen eli saatan jumittua johonkin yksityiskohtaan, jota en tiedä/osaa. En saa mielenrauhaa ennen kuin saan selvitettyä asian. Nykyinen pomoni, nykyiset työkaverini, entinen pomoni ja entiset työkaverini ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että ajattelen ihan liikaa asioita. Pakko se on uskoa. Vaan minkäs sitä luonteellesi teet....

Nyt tyhjennän pääni tämän päivän tapahtumista ja alan katselemaan unia. Öitä!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Matkalla Moskovaan

Yritin viime yönä päästä Moskovaan. Odottelin linja-autoa, jota ei kuulunut. Odotin ja odotin. Minulla oli enää puolitoista tuntia aikaa päästä sinne, sillä siellä minun oli tarkoitus astua lentokoneeseen.

Linja-autoa ei tullut joten soitin taksin. Kysyin kuskilta suostuuko hän ajamaan Moskovaan ja paljonko matka maksaisi. Kuski teki pitkiä laskelmia koneella. Välillä hän heitti summia, jotka pyörivät tonneissa. Siinä vaiheessa ajattelin etten voisi mitenkään käyttää taksia matkaan, mutta lopulta kuski sanoi matkan maksavan 250 euroa. Ei paha, ajattelin.

Juuri kun olin astumassa kyytiin niin luokseni tuli joku mies ja sanoi etten ehtisi ajoissa Moskovaan. Hän lähetti taksin pois ja minä jäin kadulle seisomaan kasseineni pettyneenä.

Heräsin.

Onneksi en mennyt Moskovaan - ainakaan metroon.

Moskovan metroräjähdyksissä kymmeniä kuolleita.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kyse kakasta

Nautiskelinpa tuossa äsken herkullista italianpataa ja katselin samalla televisiota. Se oli varsin mukava hetki kunnes tuli mainoskatko..

Nainen istui nojatuolissa ja sanoi: "Tässä on kyse kakasta." ja kumartui lähemmäksi ruutua.
Voi miten kiva kuunnella kakkajuttuja kesken ruokailun! Ihan asiallinen mainoshan se oli, mutta se jurppi minua kuitenkin suunnattomasti ja huomasin kiroavani ääneen. Mikäli perään olisi tullut se mainos, jossa kerrotaan peräaukon kutinan olevan yleisempää kuin luullaan niin olisin varmasti tullut saman tien nettiin ja irtisanonut tv-lupani. Samalla olisin laittanut televisioni huuto.netiin myyntiin. No, sitä mainosta ei tullut joten jatkan television katselua ainakin toistaiseksi.

En ole mitenkään erityisen herkkä ja ujo ihminen. Kehtaan kyllä puhua alapään kutinoista, sukupuolitaudeista sun muista. En vaan voi sietää noita mainoksia. Täytyy sanoa etten ylipäätään voi sietää mitään itsehoitolääkkeiden mainoksia.

Mielestäni on aika arveluttavaa mainostaa monia tuotteita. Mainokset yllyttävät ihmisiä turvautumaan yhä enemmän vitamiineihin, hivenaineisiin, voiteisiin, silmätippoihin yms. Uskon, että todella monet innostuvat mainoksista ja ostavat sitten kaikenmaailman pillereitä ja tököttejä joilla uskovat poistavansa ongelmiaan. Vaan ovatko heidän ostamansa tuotteet heille tarpeellisia..? Ovatko ne edes hyväksi heille..? Jaa-a. Eikö olisi fiksumpaa käydä kertomassa lääkärille vaivoista. Kyllä minun mielestäni.

Tämä kielteinen suhtautumiseni kyseisiin mainoksiin johtuu pitkälti siitä, että minäkin olen ostanut aikoinaan kaikenlaisia pillereitä ja litkuja. Yritin hoitaa niillä kovaa vatsaa, löysää vatsaa, kuivuutta kasvoissa, kutinaa käsissä, pahanhajuista hengitystä, väsymystä, hikoilua, jne. Yritin poistaa ongelmiani kaikilla niillä aineilla enkä miettinyt mistä ongelmani johtuivat. En edes yrittänyt korjata elämäntapojani.

Kaikkien itsehoitolääkkeiden lisäksi söin lääkärin määräämiä lääkkeitä. Melkoinen soppahan se oli ja olen aivan varma, että ostamistani lääkkeistä oli minulle enemmän harmia kuin hyötyä. Rahaa niihin ainakin paloi melkoisesti!

Nuo "pillerivuoteni" ovat takana. Syön enää epilepsialääkkeitä ja B-vitamiinia. B-vitamiinia on suositeltu minulle lääkärin toimesta. Kalaöljyä nautin satunnaisesti. Siinä kaikki.

Huh, olipas purkaus. Kaikki yhden hiivatin mainoksen takia.

UGH! Olen puhunut. ;D

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Mitä minulle kuuluu?

Tässä sitä ollaan taas koneella. Katsoin tässä illalla Rimakauhua ja rakkautta. Siinä on sellainen sarja johon en kyllästy näköjään lainkaan. Vaikka se tulisi kuinka monta kertaa uusintana niin meikäläinen viihtyy ruudun äärellä sitä tillittämässä. Ei se kuitenkaan ole sellainen must -juttu, että minun olisi pakko nähdä jokainen jakso. Katson, kun sopivasti osun television äärelle siihen aikaan.

Puoli yhdentoista jälkeen kuulin ulkoa vaimeata pauketta. Tunnistin äänen ilotulitukseksi ja riensin ikkunaan. Katselin sitä hetken ikkunasta, mutta lopulta menin parvekkeelle. Laajavuoressa oli tänään joku rinnerieha ja ilotulitus liittyi siihen. Siellä se kaukana häämöttää...



Elämäni on ollut turhan kiireistä viime aikona. Tämän viikkoinen vapaapäivänikin oli yhtä juoksemista paikasta toiseen. Aamulla minulla oli kello soimassa, että ehdin katsomaan erästä asuntoa sovittuna aikana eli yhdeksältä. Asunto oli aivan ihanalla alueella ja asunto oli hyväkuntoinen. Asunnossa oli myös sauna. Taloyhtiön asukkailla on yhteiskäytössä soutuvene, joka on vain kivenheiton päässä. Talo sijaitsee siis melkein järven rannalla. Aika luksusta, kun ajattelee ettei matkaa kaupungin keskustaan ole kuin muutama kilometri!
Kaikki oli siis täydellistä, mutta..... Asunto oli turhan pieni. :(

Olen käynyt katsomassa muitakin asuntoja, mutta mikään niistä ei ole ollut juuri sellainen jota haen. Ei auta muu kuin jatkaa etsimistä.

Niin.. Vapaapäiväni jatkui siten, että kävelin keskustaan hoitelemaan monia asioita. Tärkein asia oli hakea pankista rahaa. Putsasin koko tilini, koska en voi tietää milloin saan taas käyttööni pankkikortin. Edellisenhän kuoletin viime viikolla.
Pankista menin Eurokankaaseen, jossa minua odotti varaamani verho. Se oli seissyt siellä monta päivää ihan sen vuoksi ettei minulla ollut rahaa käytettävissä. Eurokankaasta menin apteekkiin, postiin, kirjastoon ja lopulta kotiin. Pari tuntia kotona oltuani lähdin taas kaupungille. Sillä kertaa menin työpaikalleni, jossa työkaverini piti minulle parin tunnin opetustilaisuuden. Sitä varten olin kutsunut paikalle erään ystävänikin. Ystäväni oli vähän niin kuin työkalu. ;D Tuon opetustilaisuuden jälkeen vein ystäväni Haraldiin syömään kiitokseksi siitä, että hän auttoi minua. Kotiin tulin puoli kymmenen aikoihin, pesin kasvot ja kellahdin sänkyyn.
Että sellainen vapaapäivä.

Työpäiväni ovat olleet työntäyteisiä. Tänään oli erityisen vilkas päivä ja neljä tuntia meni kuin siivillä. Myymälän suljettuani tein vielä pari tilausta, siivosin ja kaivoin varaston perältä sesonkituotteita myyntiin. Neljältä lähdin kotiin hyvillä mielin. Olin saanut hommat siihen kuntoon, että maanantaina on taas kiva mennä työpaikalle.
Saan työstäni paitsi palkkaa niin myös mielenvirkeyttä. Tapaan työpaikallani paljon ihmisiä ja monien kanssa tulee juteltua monenlaisista mielenkiintoisista asioista. Usein huomaan miten minulta katoaa ajantaju enkä huomaa sulkea myymälää ajallaan. Työni on siis mielenkiintoista, innostavaa, piristävää, antoisaa ja ja ja... vaikka mitä. Se on myös haastavaa. Olen minä vaan onnekas, kun saan tehdä sellaista työtä! :)

Työni vastapainona kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta. Sen vuoksi vietän aikaa paljon omissa oloissani. Mietiskelen elämääni ja maailman menoa. Luen myös blogeja. Blogeista saan paljon ajattelemisen aihetta ja samalla myös opin monenlaisia asioita. Tähän asiaan palaan ehkä seuraavassa jutussani.

Tällaista minulle kuuluu. Kaikki on siis oikein hyvin vaikken ole täällä kovin usein höpötellytkään tämän vuoden puolella.

Nyt luomet alkavat lupsumaan kiinni joten on aika kömpiä peiton alle. Ensin kaivan unimyssyni kaapista. ;)

Hyvää yötä.....

Ennen blogeja?

Mitä ihmettä minä tein iltaisin ja aamuisin ennen kuin oli olemassa blogit..?!?

Tuota olen miettinyt aina silloin tällöin. Olen myös miettinyt sitä mitä tekisin mikäli minulla ei yhtä olisi nettiyhteyttä kotonani.
Elämäni muuttuisi todella paljon!!!
Ehkä sitten saisin laitettua ruokaa useammin, tiskattua päivittäin, leivottua silloin tällöin, neulottua useammin, siivottua useammin, luettua kirjoja tai lehtiä ja kenties en olisi niin paljon kotonakaan.
Mitä ihmettä tekisin tässä aamukahvia juodessani..?!? Ai niin, katsoisin tietenkin televisiota niin kuin ennen. Olisiko se sitten parempi vaihtoehto kuin netti..? Ei minun mielestäni.

Olen pohtinut "suhdettani" nettiin ja blogeihin. Joku voisi ehkä kutsua tätä riippuvuudeksi, mutta minä en. Viihdyn netissä, mutta en kärsi mikäli joudun olemaan ilman sitä. Ikävä minulla kyllä tulisi monia sivustoja - erityisesti blogeja ja niiden pitäjiä.

Blogit ovat mielestäni aivan huippujuttu! Ystäväpiirissäni ei ole yhtäkään bloggaajaa. Kukaan heistä ei ymmärrä mitä järkeä touhussa on. Aikani yritin selittää miten rikas maailma tämä on ja olen lähettänyt heille linkkejä erilaisiin blogeihin. Turhaan, yksikään ei innostunut. En enää kerro heille mitään tästä harrastuksestani. Hhhmm... vai voiko tätä kutsua harrastukseksi..? Kyllä mielestäni.

Olen monen mielestä "outo lintu", kun viihdyn yksin kotona ja vieläpä nenä kiinni tässä ruudussa. En käy juurikaan kylissä enkä ravintoloissa. Käyn töissä ja sen jälkeen olen enimmäkseen yksin kotona. Muutamalle ystävälleni soittelen lähes päivittäin ja pidän heidän kanssaan yhteyttä myös sähköpostin välityksellä. Muihin ystäviini pidän yhteyttä satunnaisesti.

Olenko yksinäinen, kun olen niin paljon yksin? En.
Olenko onneton, kun olen niin paljon yksin? En.
Kärsinkö ylipäätään jotenkin, kun olen niin paljon yksin? En.

Olen onnellinen. Olen todella onnellinen vaikkei sitä monikaan usko. Ystäväni yrittivät vuosia repiä minua pois näistä pienistä ympyröistä. He olivat huolissaan minusta. Nyt he ovat vihdoinkin antaneet periksi ja antavat minun kulkea omaa polkuani. Tämä polku tuntuu oikealta........

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Vanha ihmettelee

Maaliskuu se vetelee viimeisiään. Ei voi olla totta!
Talvi tuntui livahtavan ohi ihan huomaamatta. Tai no tokihan minä ne kovat pakkaset ja lumisateet huomasin, mutta kyllä talvi on kuitenkin mennyt tosi nopeasti.

*** tauko ***

Pääni on täynnä juttuja joista haluaisin kirjoittaa, mutta joku omituinen jarru on päällä. Mikä avuksi...? Jospa otan avukseni yhden Tinkan jutun niin pääsen alkuun. Tinka nimittäin ihmetteli sitä miten eräässä vaateliikkeessä oli melkoinen sekamelska ja vaatteet omituisissa läjissä.

Minä olen käynyt samaisen ketjun liikkeessä muutaman kerran ja ihmetellyt samaa juttua. Mahtaakohan olla niin, että nuoriso tykkää etsiä vaatteita sellaisista läjistä. Ehkä se on jotenkin rentoa ja kotoisaa...? No, myyjien työtä se ainakin helpottaa, kun vaatteet saa kaataa suoraan laatikoista läjään. Ei tarvita henkareita tai muita ripustimia. ;D

Viimeisen puolen vuoden aikana olen ihmetellyt myös vaateliikkeisiin ilmestynyttä uutta farkkujen esillepanotyyliä. Ennen farkut olivat joko pinossa hyllyissä/pöydissä tai sitten vyöräröltä ripustimiin kiinnitettyinä.
Nyt niitä viritetään ripustimiin niin, että yksi "nipistin" on vyötäröllä ja toinen "nipistin" reidessä. Siinä ne sitten retkottavat omituisessa asennossa. No, tuon tyylin vielä sulatan vaikka tällainen vanhakantainen myyjä olenkin. Sen sijaan toista farkkujen ripustustapaa en sulata. Se on tällainen:



Nuo tuossa ovat minun kulahtaneet farkkuni, mutta aivan samalla tavalla näin farkkuja täkäläisessä vaateliikkeessä. Siis mitä ihmeen järkeä on vetää farkkujen lahkeet solmuun ja pistää ne sitten ripustimiin?! Täh? Omituista erikoisuudentavoittelua, josta ei ole mitään muuta kuin harmia. En minä ainakaan viitsi mennä aukomaan solmuja, että näkisin millaista mallia farkut ovat. Ajattelen vaan, että "Piä tunkkis!" .

Joo... Tällainen vanha täti minä olen enkä ymmärrä mitään näistä nykyajan kotkotuksista. Esillepanotyylit ovat muuttuneet sitten 80-luvun jolloin minä aloittelin myyntitöitä. Ajat muuttuvat ja niin sen pitää mennäkin. Voisin ihan suosiolla pitää nokkani poissa nuorten putiikeista niin ei tarvitsi marista moisista asioista. Vai mitä! ;D

No, en minä kovin usein pörrää nuorten putiikeissa. Silloin tällöin piipahdan vain ostamassa jotakin pieniä asusteita ja alusvaatteita. Samalla siinä vilkaisen vaatteitakin. Tuntuu kyllä siltä kuin palaisi omaan nuoruuteensa, kun astuu vaikkapa Seppälään. Siellä on melkoiset määrät samantyylisiä vaatteita mitä minä pidin parikymppisenä. Kapeat keinonahkakravatit, flanellipaidat ja ns. ukkohousut eivät ole tainneet kuitenkaan tehdä paluuta..?



Video on vuodelta 1984. Minä olin tuolloin 18-vuotias ja näytin juuri tuolta! Hiukseni ja vaatteeni olivat aivan samaa tyyliä kuin Anjalla. Oi niitä aikoja....

torstai 11. maaliskuuta 2010

Voimat, aika ja huvitus

On tämä nyt touhua..

Alkuvuodesta minua ei huvittanut kirjoittaa tänne mitään. Silloin olisi ollut kyllä hyvin aikaa ja voimiakin.

Sitten koitti aika jolloin teki mieli kirjoittaa ja juttakin oli pää täynnä. Voimia ei vaan löytynyt riittävästi.

Mitenkäs onkaan nyt..? Juttuja olisi ja voimiakin, mutta aika ei riitä.

Milloinkahan mahtaa koittaa se aika, kun minulla on riittävästi aikaa, voimia ja huvitusta..? Nähtäväksi jää.

Tällä hetkellä laukkaan paikasta toiseen. Viikonlopun olin yhdistetyllä työ- ja huvireissulla toisella puolella Suomea. Sen jälkeen on ollut työtä, kirpparia ja asunnonhakua. Sitä ei muuten uskoisi miten vaikeata on mennä katsomaan asuntoja, kun ei omista autoa! Ei, en ole muuttamassa minnekään korpikuusen alle vaan ihan kaupunkialueelle. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että asunnon avaimet pitää hakea huoltoyhtiöltä, joka saattaa olla eri puolella kaupunkia kuin itse asuu. Sitten, jos katsottava asunto on vielä eri puolella kaupunkia niin johan on vaikeata! Minun olisi piti käydä katsomassa yhtä asuntoa maanantaiaamuna ennen töihinmenoa. Laskin, että minun olisi pitänyt käyttää kuutta eri linja-autoa hoitaakseni homman. JESTAS! Aikani aneltuani sain puhuttua hommat niin, että huoltoyhtiön kaveri tuli näyttämään minulle asuntoa ja minä hurautin sinne reteesti taksilla. Huh. Aikaa ja rahaa säästyi vaikka taksia käytinkin.

Ei hitsi, tässähän tulee kiire töihin. Kunhan tässä ei vaan kävisi niin kuin eilen aamuna. Kerronpa vielä pienen tarinan siitä..

Eilen oli kiireinen aamu ja hoitelin yhtä aikaa pukemista, kirppistavaroiden hinnoittelua ja mitä lie muuta. Kerkesin kuitenkin kymmeneksi työpaikalle. Heti siinä kymmenen jälkeen aloin ihmettelemään miten mahani murisi niin pahasti - olinhan syönyt kunnon aamupalan niin kuin yleensäkin. Ei siinä auttanut muu kuin popsia osa eväistä heti aamulla.
Tulipa sitten ilta ja oli iltapalan aika... Päätin syödä pienen satsin keittoa ja olin laittamassa lautasta mikroon. Oho! Aamupalakeittoni nökötti siellä!!! Ihmekös tuo, että oli nälkä työpaikalla. Hih hih...

Stressitöntä viikon jatkoa!!!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ei leikkauksia

On tässä pitänyt kirjoittaa monenlaisista jutuista mitä päässäni pyörii, mutta aikaa ja voimia ei vaan näytä riittävän. Työpäivien jälkeen ehtisin kirjoittamaan, mutta olen niin väsynyt ettei silmät meinaa pysyä auki. Eilenkin aloin pilkkimään jo yhdeksän aikoihin. Liekö tämä nyt sitä kevätväsymystä..?

No, väsymys menee kyllä ohi kunhan aurinko alkaa paistamaan ja lumet sulamaan. Eilen tajusin, että pääsiäiseenkin on aikaa enää kuukausi joten kevät on todellakin tulossa ja vieläpä lähellä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa....



Parin kuukauden blogitaukoni päsähti päälle vähän huomaamatta. En ollut suunnitellut sitä niin kuin aiempia taukojani. Yritin kirjoittaa juttuja tammikuussa, mutta poistin kaikki aloitukset samantien. Kaikki olivat ensimmäisistä sanoista lähtien pelkkää ruikutusta. Olin väsynyt. Olin kyllästynyt. Tajusin ettei tämä bloggailu ollut oikea tapa saada mielialaa kuntoon vaan minun piti miettiä ihan itsekseni mikä oli pielessä..

Tein hyvin itsekkäitä ratkaisuja. Otin etäisyyttä kavereihin - niin täällä "oikeassa elämässä" kuin blogimaailmassakin. Sanoin etten jaksa tavata, en jaksa kuunnella, en jaksa auttaa,.. Tunsin syyllisyyttä siitä, että käänsin selkäni joillekin ihmisille, jotka tulivat kertomaan minulle ongelmistaan. Se ei ole minun tapaistani. Olen oppinut olemaan olkapäänä kaikille, jotka ovat puoleeni kääntyneet. Nyt sitten sanoin etten jaksa, koska tarvitsisin itsekin olkapäätä.

Onneksi kaikki on taas hyvin eikä leikkauksiin tarvitse ryhtyä. ;)



( HS: Wulffmorgenthaler )

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen