Mitä ihmettä minä tein iltaisin ja aamuisin ennen kuin oli olemassa blogit..?!?
Tuota olen miettinyt aina silloin tällöin. Olen myös miettinyt sitä mitä tekisin mikäli minulla ei yhtä olisi nettiyhteyttä kotonani.
Elämäni muuttuisi todella paljon!!!
Ehkä sitten saisin laitettua ruokaa useammin, tiskattua päivittäin, leivottua silloin tällöin, neulottua useammin, siivottua useammin, luettua kirjoja tai lehtiä ja kenties en olisi niin paljon kotonakaan.
Mitä ihmettä tekisin tässä aamukahvia juodessani..?!? Ai niin, katsoisin tietenkin televisiota niin kuin ennen. Olisiko se sitten parempi vaihtoehto kuin netti..? Ei minun mielestäni.
Olen pohtinut "suhdettani" nettiin ja blogeihin. Joku voisi ehkä kutsua tätä riippuvuudeksi, mutta minä en. Viihdyn netissä, mutta en kärsi mikäli joudun olemaan ilman sitä. Ikävä minulla kyllä tulisi monia sivustoja - erityisesti blogeja ja niiden pitäjiä.
Blogit ovat mielestäni aivan huippujuttu! Ystäväpiirissäni ei ole yhtäkään bloggaajaa. Kukaan heistä ei ymmärrä mitä järkeä touhussa on. Aikani yritin selittää miten rikas maailma tämä on ja olen lähettänyt heille linkkejä erilaisiin blogeihin. Turhaan, yksikään ei innostunut. En enää kerro heille mitään tästä harrastuksestani. Hhhmm... vai voiko tätä kutsua harrastukseksi..? Kyllä mielestäni.
Olen monen mielestä "outo lintu", kun viihdyn yksin kotona ja vieläpä nenä kiinni tässä ruudussa. En käy juurikaan kylissä enkä ravintoloissa. Käyn töissä ja sen jälkeen olen enimmäkseen yksin kotona. Muutamalle ystävälleni soittelen lähes päivittäin ja pidän heidän kanssaan yhteyttä myös sähköpostin välityksellä. Muihin ystäviini pidän yhteyttä satunnaisesti.
Olenko yksinäinen, kun olen niin paljon yksin? En.
Olenko onneton, kun olen niin paljon yksin? En.
Kärsinkö ylipäätään jotenkin, kun olen niin paljon yksin? En.
Olen onnellinen. Olen todella onnellinen vaikkei sitä monikaan usko. Ystäväni yrittivät vuosia repiä minua pois näistä pienistä ympyröistä. He olivat huolissaan minusta. Nyt he ovat vihdoinkin antaneet periksi ja antavat minun kulkea omaa polkuani. Tämä polku tuntuu oikealta........
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Ennen blogeja?
Lähettänyt Anu klo 7.20
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijöitä 4.3.2010 alkaen
10 kommenttia:
Kyl se, että nettiyhteydet on saatu kaikkien ulottuville, on muuttanut elämää. Parempaan suuntaan.
Mua aina ihmetyttää ihmiset, jotka tietää muka paremmin, mikä toiselle on hyväksi. Ollaan neuvomassa ja tuuppimassa samaan suuntaan, kuin missä itsekin tykkäävät olla.
Pidä vaan kiinni omasta olemisestasi. Kun itse tykkää, on oma elämä reilassa :)
On ihan tärkeetä, että viihtyy hyvin juuri itsensä kanssa - itsensä kanssa kun joutuu viettämään aika suuren osan tästä elämästä! ;)
Mä istusin varmaan jossain koululla tms netissä, niin tein ennen kun netti oli kotona. Saatoin istua koululla koulun jälkeen aina ilta 22 ja viikonloppuisinkin. Onneksi on netti kotona niin saa tehtyä muutakin!
Netistä erossa oleminen ei ole paha jos se tapahtuu vapaaehtoisesti esim. lomailee muualla. Jos yhteys katkeaa se on ihan kamalaa! :D
Minä myös viihdyn kotona netin ääressä, enkä edes pahemmin ole yhteyksissä kavereihin. Toisaalta netissä on paljon tilanteita jossa olen toisten ihmisten kanssa tekemisissä ja osa blogien kirjoittajia on kuin kavereita vaikka heitä ei varsinaisesti tunnekkaan. Netti on yllättävän sosiaalinen juttu kun sitä alkaa miettiä. Toisaalta myös tv voi korvata kaverit, etenkin jos seuraat sarjoja joissa käydään läpi ihmisten tunteita ja samat naamat on aina mukana. Niistä tulee vähän kun tuttuja joiden kuulumisia katselet.
Pohtija - Totta, nettiyhteys on muuttanut ihmisten elämää ratkaisevasti ja ennen kaikkea parempaan suuntaan. Jotkut ovat toki eri mieltä tästä. Tuntuu ihmeelliseltä miten lyhyessä ajassa tietokoneet ja nettiyhteydet levisivät kotitalouksiin.
Olin aikoinaan hyvin herkkä vaikutteille ja tein sitä mitä muut minun odottivat tekevän. Ongelmaksi koitui se, että eri ihmiset odottivat minulta eri asioita. Yritin miellyttää kaikkia ja menin lopulta ihan sekaisin - hukkasin itseni. En tiennyt enää mitä tehdä. Pysähdyin. Masennuin. Terapian ja pitkien sairaslomien jälkeen olen taas jaloillani.
Nykyään teen mitä haluan, mutta muiden arvostelut ja ohjailuyritykset vaikuttavat minuun kuitenkin. Ne vaikuttavat vain eri tavalla kuin ennen. En toimi enää niin kuin muut haluat. Elän itsenäisesti omaa elämääni, mutta samalla huomaan etääntyväni joistakin ihmisistä.
Messi - Totta joka sana!
Minä tykkään omasta seurastani valtavasti. Usein oikein ihmettelen miten mukavaa minulla voikaan olla itseni kanssa! ;D
Sea - Nettiyhteyden katkeaminen väärällä hetkellä on tosiaankin paha paikka! On paljon asioita joita ollaan totuttu hoitamaan netin kautta. Esimerkkinä vaikkapa laskujen maksaminen.
Työssäni en tulisi toimeen ilman nettiä. Se on minulle hyvin tärkeä työväline.
Netti on todellakin sosiaalinen paikka mikäli löytää oikeat väylät. Tässä mekin juttelemme niitä näitä vaikkemme tunne toisiamme. =)
Ole ylpeä, että nyt tiedät mikä on siun polkus ja sanot piut paut niille, jotka koitaa pistää siut elämään jotenkin toisten. Täällä o toinen samasta ongelmasta kärsiny ja ehkä pikku hiljaa siitä eroon päässy. No samalla on "päässy" eroon aika monista ihmisistäkin, mutta on sitä jäänytkin matkaan joitakin hurjia ;)
Mie oisin aika orpo ilman nettiä, pien todella moneen yhteyttä tätä kautta, kun ei lompakko kestäis puhelinlaskuja jos kaikki höpötykset hoitais puhelimessa. Pidän todella paljon noista, ku saman tien toinen vastailee netin kautta.
Netti on mielenkiintoinen se voi tuoda paljon asioita lähellesi ja voi kuinka hyvä on hiukan googlettaa kun joku kiinnostava juttu tulee eteen. Blogin myötä saa monia kivoja hetkiä elämäänsä. Minäkin tykkään olla paljon yksikseni.
Hyvä kirjoitus ja kommentit perässä. Eihän tässä ole oikein lisättävää, kun nyökyttelin vaan mukana.
Ole reilusti vaan "outo lintu", sanoo toinen outo tätsy. Jos oma tilanteeni ei olisi nykyisen kaltainen; mikä sinänsä on outoa ja yllättävää, että se on..., niin olisin niin samanlainen kuin sie nyt. Vielä kymmenen vuotta sitten elin samantapaista arkea. Olin paljon yksin, mutta en todellakaan yksinäinen. Sanoin piut paut kauhistelijoille ym. arvostelijoille ja naaman aukojille.
Aika mullistus tämä nettielämä on kyllä ollu. Ja niiiin vastaan kun olin aikojen alussa tietokoneita kohtaan, että minen niitä tartte. Kuinka väärässä olinkaan.
Enpä olis sinuunkaan tutustunu ilman näitä :)
Papu - Toki minullakin olisi orpo olo ilman nettiä mikäli sitä jatkuisi kauan.
Minulla on nyt sellainen puhelinliittymä, että voin tekstailla ja soitella melkoisen määrän edullisesti. Tänäänkin voin soitella eurolla sinne tänne mikäli huvittaa.
Nykyään kukaan ei yritä enää ohjailla minua. Pieniä vihjailuja elämäntyylistäni saan kyllä kuulla välillä. Niitähän kuulevat kaikki. Joskus mietin itse sitä, että olenko jotenkin outo viihtyessäni näin hyvin yksin. Taidanpa olla. ;D
Tinka - Niinpä! Ilman nettiä ja blogeja sinä ja minä ei oltaisi koskaan törmätty. En olisi törmännyt myöskään Tiaan, Papuun enkä moneen muuhunkaan. Te kaikki olette antaneet minulle ihan uusia näkövinkkeleitä elämään. Olette tsempanneet, lohdutelleet, ilahduttaneet,... Elämäni ilman teitä olisi ollut köyhempää!
Minunkin elämässäni on ollut erilaisia vaiheita. Joskus olen ollut hyvinkin seurallinen vapaa-aikanani. Yhdessä vaiheessa luonani kävi paljon vieraita ja olin sellainen pullantuoksuinen emäntä. Yhdessä vaiheessa taas riekuin yöelämässä viikonloput. Nyt on sitten tällaisen vaiheen vuoro. Tiedä tuota mitä on edessä....
Itse olen sitä mieltä, että on ihanaa olla yksin. Harmillista, jos se joitain häiritsee :-)
Netti on myös hieno juttu... Ja kuka sen määrittelee mikä on sosiaalista kanssakäymistä?
Abana - Sosiaalinen kanssakäyminen on laaja käsite. Jokaisen pitäisi saada vapaasti päättää millä tavalla on sosiaalinen ilman, että otsaan isketäään esim. erakko- tai outo -leima.
Tekisi mieli kirjoittaa tästä piiiiiiitkä juttu. Ehkä joskus....
Lähetä kommentti