Mitä minulle kuuluu?

Tässä sitä ollaan taas koneella. Katsoin tässä illalla Rimakauhua ja rakkautta. Siinä on sellainen sarja johon en kyllästy näköjään lainkaan. Vaikka se tulisi kuinka monta kertaa uusintana niin meikäläinen viihtyy ruudun äärellä sitä tillittämässä. Ei se kuitenkaan ole sellainen must -juttu, että minun olisi pakko nähdä jokainen jakso. Katson, kun sopivasti osun television äärelle siihen aikaan.

Puoli yhdentoista jälkeen kuulin ulkoa vaimeata pauketta. Tunnistin äänen ilotulitukseksi ja riensin ikkunaan. Katselin sitä hetken ikkunasta, mutta lopulta menin parvekkeelle. Laajavuoressa oli tänään joku rinnerieha ja ilotulitus liittyi siihen. Siellä se kaukana häämöttää...



Elämäni on ollut turhan kiireistä viime aikona. Tämän viikkoinen vapaapäivänikin oli yhtä juoksemista paikasta toiseen. Aamulla minulla oli kello soimassa, että ehdin katsomaan erästä asuntoa sovittuna aikana eli yhdeksältä. Asunto oli aivan ihanalla alueella ja asunto oli hyväkuntoinen. Asunnossa oli myös sauna. Taloyhtiön asukkailla on yhteiskäytössä soutuvene, joka on vain kivenheiton päässä. Talo sijaitsee siis melkein järven rannalla. Aika luksusta, kun ajattelee ettei matkaa kaupungin keskustaan ole kuin muutama kilometri!
Kaikki oli siis täydellistä, mutta..... Asunto oli turhan pieni. :(

Olen käynyt katsomassa muitakin asuntoja, mutta mikään niistä ei ole ollut juuri sellainen jota haen. Ei auta muu kuin jatkaa etsimistä.

Niin.. Vapaapäiväni jatkui siten, että kävelin keskustaan hoitelemaan monia asioita. Tärkein asia oli hakea pankista rahaa. Putsasin koko tilini, koska en voi tietää milloin saan taas käyttööni pankkikortin. Edellisenhän kuoletin viime viikolla.
Pankista menin Eurokankaaseen, jossa minua odotti varaamani verho. Se oli seissyt siellä monta päivää ihan sen vuoksi ettei minulla ollut rahaa käytettävissä. Eurokankaasta menin apteekkiin, postiin, kirjastoon ja lopulta kotiin. Pari tuntia kotona oltuani lähdin taas kaupungille. Sillä kertaa menin työpaikalleni, jossa työkaverini piti minulle parin tunnin opetustilaisuuden. Sitä varten olin kutsunut paikalle erään ystävänikin. Ystäväni oli vähän niin kuin työkalu. ;D Tuon opetustilaisuuden jälkeen vein ystäväni Haraldiin syömään kiitokseksi siitä, että hän auttoi minua. Kotiin tulin puoli kymmenen aikoihin, pesin kasvot ja kellahdin sänkyyn.
Että sellainen vapaapäivä.

Työpäiväni ovat olleet työntäyteisiä. Tänään oli erityisen vilkas päivä ja neljä tuntia meni kuin siivillä. Myymälän suljettuani tein vielä pari tilausta, siivosin ja kaivoin varaston perältä sesonkituotteita myyntiin. Neljältä lähdin kotiin hyvillä mielin. Olin saanut hommat siihen kuntoon, että maanantaina on taas kiva mennä työpaikalle.
Saan työstäni paitsi palkkaa niin myös mielenvirkeyttä. Tapaan työpaikallani paljon ihmisiä ja monien kanssa tulee juteltua monenlaisista mielenkiintoisista asioista. Usein huomaan miten minulta katoaa ajantaju enkä huomaa sulkea myymälää ajallaan. Työni on siis mielenkiintoista, innostavaa, piristävää, antoisaa ja ja ja... vaikka mitä. Se on myös haastavaa. Olen minä vaan onnekas, kun saan tehdä sellaista työtä! :)

Työni vastapainona kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta. Sen vuoksi vietän aikaa paljon omissa oloissani. Mietiskelen elämääni ja maailman menoa. Luen myös blogeja. Blogeista saan paljon ajattelemisen aihetta ja samalla myös opin monenlaisia asioita. Tähän asiaan palaan ehkä seuraavassa jutussani.

Tällaista minulle kuuluu. Kaikki on siis oikein hyvin vaikken ole täällä kovin usein höpötellytkään tämän vuoden puolella.

Nyt luomet alkavat lupsumaan kiinni joten on aika kömpiä peiton alle. Ensin kaivan unimyssyni kaapista. ;)

Hyvää yötä.....