Ei leikkauksia

On tässä pitänyt kirjoittaa monenlaisista jutuista mitä päässäni pyörii, mutta aikaa ja voimia ei vaan näytä riittävän. Työpäivien jälkeen ehtisin kirjoittamaan, mutta olen niin väsynyt ettei silmät meinaa pysyä auki. Eilenkin aloin pilkkimään jo yhdeksän aikoihin. Liekö tämä nyt sitä kevätväsymystä..?

No, väsymys menee kyllä ohi kunhan aurinko alkaa paistamaan ja lumet sulamaan. Eilen tajusin, että pääsiäiseenkin on aikaa enää kuukausi joten kevät on todellakin tulossa ja vieläpä lähellä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa....



Parin kuukauden blogitaukoni päsähti päälle vähän huomaamatta. En ollut suunnitellut sitä niin kuin aiempia taukojani. Yritin kirjoittaa juttuja tammikuussa, mutta poistin kaikki aloitukset samantien. Kaikki olivat ensimmäisistä sanoista lähtien pelkkää ruikutusta. Olin väsynyt. Olin kyllästynyt. Tajusin ettei tämä bloggailu ollut oikea tapa saada mielialaa kuntoon vaan minun piti miettiä ihan itsekseni mikä oli pielessä..

Tein hyvin itsekkäitä ratkaisuja. Otin etäisyyttä kavereihin - niin täällä "oikeassa elämässä" kuin blogimaailmassakin. Sanoin etten jaksa tavata, en jaksa kuunnella, en jaksa auttaa,.. Tunsin syyllisyyttä siitä, että käänsin selkäni joillekin ihmisille, jotka tulivat kertomaan minulle ongelmistaan. Se ei ole minun tapaistani. Olen oppinut olemaan olkapäänä kaikille, jotka ovat puoleeni kääntyneet. Nyt sitten sanoin etten jaksa, koska tarvitsisin itsekin olkapäätä.

Onneksi kaikki on taas hyvin eikä leikkauksiin tarvitse ryhtyä. ;)



( HS: Wulffmorgenthaler )