Hyvää Uutta Vuotta!

HS E-kortit

Wulf.. Wulfmorther.. ÄH!

Olettekos huomanneet miten mahtava sarjis Hesarin sivuille on ilmestynyt..!?!?!?







Ei tässä muuta tällä kertaa...

Lankakerä

Parisuhdeneuvoja jakava Matti Nykänen on sanonut: "Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja loppuu."

Viisas mies. Hän voisi myös kertoa sen, että lankakerät ovat nykyään paljon paljon pienempiä kuin ennen.

Hyvää Joulua

Olen paininut monen ongelman kanssa viime aikoina. Niiden selättäminen on vienyt voimia ja rahaa. Taistelu on kannattanut. Olen tyytyväinen itseeni, koska en jää nykyään enää niin sanotusti tuleen makaamaan ja odottamaan, että asiat korjaantuvat itsekseen. Asiat korjaantuvat harvoin itsekseen.

Minulla on kaikki taas hyvin. Teen yhden päivän töitä ja sitten rauhoitun viettämään joulua. Olen tankannut jääkaapin täyteen ruokaa ja ostanut minulle perinteisen joulupalapelin. Kyntteliköt palavat molemmissa huoneissa, joululaulut soivat ja tontut kurkkivat puuhiani. Vaikka vietänkin joulun yksin niin en tunne oloani yksinäiseksi. Minulla on ihania ystäviä joiden luona voin käydä kylässä mikäli aikani käy pitkäksi. Minulla on kaikki hyvin.

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille blogiystävilleni
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!

Pieniä harmeja vaan

Juttuni ovat olleet todella negatiivisia viime aikoina. Niitä lukeneet saattavat luulla, että meikäläinen on vaipumassa murheen suohon tai peräti masentumassa.

Ehei, en todellakaan ole!

Minulla on ollut vaan harvinaisen paljon vastoinkäymisiä ja joistakin olen kertonut täälläkin. Olen paininut monenlaisten harmien kanssa. Yhden tieltä raivattuani on jostakin hypännyt uusi eteeni. Meikäläisen voimia ja hermoja koetellaan nyt, mutta ei se mitään. Selviän näistä kyllä.

Eilen mietin sitä kuinka masentuneena ollessani pienetkin vastoinkäymiset saivat ahdistumaan. Mikäli silloin pankkiautomaatti olisi nielaissut korttini niin olisin ollut aivan raivoissani. Olisin itkenyt ja mennyt sitten räyhäämään pankkiin. Kaikki pienetkin harmit tuntuivat silloin suurilta. Äksyilin kaikille kaikkialla. Koko maailma tuntui olevan mätä.

Niin.. Piti vaan tulla kertoilemaan, että kaikki on ihan hyvin.
Vietin juuri kaksi vapaapäivää putkeen. Ensimmäisen päivän otin rennosti ja eilen taas juoksin paikasta toiseen kaupungilla. Yksi kallis, mutta kannattava juttu oli käyntini yksityisellä ihotautilääkärillä. Olen kärsinyt vuosikausia iho-ongelmista kasvojen alueella. Yleislääkärit ja kunnalliset ihotautilääkäritkin ovat olleet voimattomia, koska allergiatesteissä ei ole näkynyt mitään. Nyt menin lääkärille, joka on alan rautainen ammattilainen. Tiesin ettei hän arvelisi, veikkaisi, luulisi mitään vaan hän osaisi tehdä diagnoosin. Tiesin myös ettei hän vähättelisi vaivaani. Lääkäri vilkaisi kasvojani ja alkoi sitten latelemaan kysymyksiä nopeaan tahtiin. Minä vastailin yhtä nopeaan tahtiin. Kymmenessä minuutissa selvisi, että kärsin homealtistuksesta. Minulla on myös atooppinen iho ja hiivatulehdus.

Voi ihanuutta!!! Vaivoilleni on annettu nimi! Lähes kymmenen vuoden oireilun jälkeen joku sanoo mikä minua vaivaa! JIIHAA!!!!! En toki nauti siitä, että olen sairas. Riemuitsen sitä, että ongelma on löytynyt ja sitä päästään hoitamaan. Ongelmaksi tosin tulee se, että miten pääsen eroon ongelman syystä eli homealtistuksesta. Se on vaikea juttu ja saattaa aiheuttaa isojakin muutoksia elämääni. Pahimmassa tapauksessa saatan joutua tekemään vaikeita valintoja.

Elämä on.....

Automaatit hyytyy

En suosittele ulkona olevien Otto -automaattien käyttöä kovilla pakkasilla.

Meikäläinen meni nimittäin nostamaan rahaa sellaiselta maanantaiaamuna ja mitenkäs kävikään...?
Pääsin aika pitkälle eli kone ilmoitti: "rahat tulossa". Meikä odotti käsi ojossa rahoja, mutta sitten ruudulle ilmestyikin teksti: "toimintahäiriö". Saman tien kone imaisi kortin. Kone sylkäisi tuon kuvassa olevan vajavaisen kuitin, mutta rahoja en saanut vaikka hetken aikaa niitä odottelin.

Kivat sulle!

En ollut ainoa jolle kävi niin.

Tutkiskelin siinä lompakkoani ja löysin sieltä sen verran rahaa, että sain kahvimaidon. Kahvin ja työpaikalle unohtuneen suklaapatukan voimalla vedin sitten työpäivän. Ei paljon naurattanut. Illalla sain onneksi lainattua rahaa sen verran, että pärjäsin tähän päivään asti.



Tänään pankkilakon päätyttyä menin pankkiin jonottamaan ja toivoin saavani kortin takaisin. Tunnin jonottamisen jälkeen pääsin pankkivirkailijan juttusille. Sainko kortin..? No en. Saan sen parin viikon kuluttua. Pankkivirkailija sanoi, että saattaa olla ettei kortti toimi enää sitten ja saatan joutua hankkimaan uuden. Siis mitä..? Kysyin miksi niin kävisi. Hän sanoi, että joskus vaan käy niin. Aika merkillistä!

En ensinnäkään ymmärrä miten yhden kortin kuljettaminen automaatilta pankin konttoriin voi kestää pari viikkoa. Matka on sentään vain kilometrin verran. Toisekseen en ymmärrä sitä miksi kortti lakkaisi toimimasta sillä matkalla.



Että sellainen tapaus tällä kertaa.....

Häiriköintiä

Voi hele**tin hele**tti!!!

Miten jonkun miehen voi olla niin vaikeata tajuta yksinkertaisia lauseita kuten esim. "En halua tavata sua enää.", "Älä soita mulle enää." tai "Jätä mut rauhaan!!!"?.

Vaikka miten ponnekkaalla äänellä toistaisin noita sanoja ja lisäisin joukkoon reilun määrän kirosanoja niin ei vaan viesti mene perille. Puheluita ja tekstareita valuu tasaisin välein.

Vaihdoin tänä aamuna puhelinnumeroni, mutta asuinpaikkaani tai työpaikkaani en sentään ala vaihtamaan. Mikäli en saa nyt rauhaa niin onneksi on olemassa monta rotevaa miespuolista ystävää ja poliisi. Kunpa en tarvitsisi heidän apuaan.

------------

Koen joutuneeni myön toisenlaisen häiriköinnin kohteeksi. Tarkoitan tätä:



Ovessani lukee selvästi etten halua mainoksia. Kyltissä en mainitse etten halua hengellistä postia. Aion lisätä sen siihen. Ehkä lisään myös kyltin, joka kieltää kaikenlaisen kaupustelun.

Kyllä, olen kiukkuinen. Olen nyt hel-ve-tin kiukkuinen!

Ei tuon kirjeen hävittäminen ollut minulle mitenkään vaikeata. Miksikö sitten vaahtoan..? Minua ärsyttää se tapa jolla sanaa levitetäään. Ovelta ovelle kiertelevät sanansaattajat ovat sinnikkäitä ja jopa röyhkeitä. Pahinta on se, kun he tulevat ihmisten työpaikoille. Siviilielämässä voin sanoa hyvinkin suoraan mielipiteeni siitä ettei minua kiinnosta kuunnella hengellistä sanomaa, mutta työpaikallani joudun varomaan sanojani. Edustan siellä paitsi itseäni niin myös työnantajaani. Minun on oltava kohtelias ja ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Ollesani kohtelias olen hyvä uhri. Kyllä, tunnen todellakin olevani uhri!

Ggggggghhhhhh....!

Savua tulee korvista. Paras mennä parvekkeelle jäähdyttelemään.....

VOI ITKU!

"Byääääähhhhhh....!"

Heräsin tänä aamuna siihen, että itkin. Nyyhkytin tosi voimakkaasti vielä hetken sen jälkeen, kun olin avannut silmäni.

Unessa joku minulle tuntematon poika söi eväsleipiäni aivan nenäni edessä enkä onnistunut estämäään sitä.

"Byäääähhh....!"

Kerrankin uneni on helposti tulkittava. Joudun nimittäin syömään työpaikallani varsin alkeellisissa olosuhteissa vielä viikon ajan. Mikäli joku asiakas haluaisi syödä evääni niin se onnistuisi varsin helposti. Heh heh. Ei, en toki ole sitä pelännyt. Olen vaan hävennyt "hieman" erikoisia keittiöjärjestelyjä.

No, jospa kaiken varalta pitäisin salaattiani silmällä tänään. Tiedä vaikka joku nälkäinen osuisi paikalle...

Aina viisastuu...

Kyllä sitä (joskus) tuntee itsensä tyhmäksi!!! Äsken oli taas sellainen hetki. Nauratti ja nolotti yhtä aikaa. Sattuipa nimittäin tällainen juttu.....

Olen menossa tänään kaupungille ja vakaa tarkoitukseni on löytää hyvät mustat farkut. Eilen illalla kiersin jo muutaman liikkeen muttei istuvia löytynyt. Illalla tutkin parhaista farkuistani merkin ja totesin niiden olevan Very Nicet. En muistanut mistä ostin ne.

No, eipä hätää - onhan kaikkitietävä netti olemassa! Äsken etsin Very Nicen jälleenmyyjät Jyväskylästä. Niitä on kaksi eli Kekäle ja Pukumies.

TÄH??? PUKUMIES!?!?! Sehän on miesten vaatekauppa!!!

Soitin ystävälleni varmistaakseni kaupan valikoiman ennen kuin menen sinne tonttuilemaan. Ystäväni sanoi, että kyllä siellä on naisten ja nuorten vaatteitakin.

HÖH! Kyllä on hämäävä nimi kaupalla. Eihän tällainen tollikka ole tajunnut mennä sinne ollenkaan.

Arvatkaapa naurattiko ystävääni..? =D

Mieli muuttui

Vesa-Matti Loirin tulkintoja on ylistetty kaikkialla. Minä en kuitenkaan ole onnistunut löytämään kappaleista samaa syvyyttä kuin muut. Loirin coverit ovat olleet mielestäni suorastaan hirvittäviä.

Syyskuussa kuulin sitten radiosta Loirin kappaleen Hyvää puuta. Se osui ja upposi heti ensimmäisellä kerralla.



Kappaleella on ihmeellinen vaikutus minuun. Sitä kuunnellessa kaikki tuntuu häviävän ympäriltä. On vain se hetki - minä ja musiikki.

Nyt harkitsen jopa Loirin levyn ostamista....

Aina ei naurata

Tässä blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Syynä on se, että olen tehnyt töitä kuin pieni elukka viikon ajan. Toista blogiani olen kuitenkin pitänyt sitkeästi elossa kiireenkin keskellä. Olen halunnut jättää edes jotakin elonmerkkejä blogikamuille.

Nyt iso urakka työpaikallani on ohi ja alan pääsemään normaaliin päivärytmiin. Huh helpotus! Viikon stressaavan ja likaisen urakan aikana sain kasvoni taas hirvittävään kuntoon. Herkät silmänympärykseni ovat olleet järkyttävässä kunnossa!!! Aamuisin olen tirauttanut itkut katsellessani peiliin. Kirkkaanpunaiset renkaat ja hilseilevä iho eivät ole mieltä ylentäneet. Lääkärin suosittelema voide on ollut kovassa käytössä, mutta siitä ei ole ollut paljonkaan apua. Kutina ja kirvely ovat olleet aivan helvetillisiä!!!

Meikkejä sillä naamataululla myydessä on tullut useammankin kerran mieleen se, että paras mahdollinen työpaita olisi ollut tämä:



Tänään yritän viritellä itseäni pikkuhiljaa joulutunnelmaan. Joulutunnelmani on nimittäin täysin kateissa. Paitsi että se tunnelma on kateissa niin sen lisäksi olen tuntenut myös suurta surua ajatellessani joulun lähestymistä. Pahin masennus iski viime viikolla, kun yritin kirjoittaa joulukortteja. Katselin kortteja pitkään kynä kädessä ja aloin lopulta itkemään. Se fiilis tuli ihan puskista.
Sinä iltana televisiosta tulvivat joulumainokset olivat minulle myös liikaa. Ne veivät mielialaani yhä alemmas ja alemmas. Sen päivän jälkeen en käynyt viikkoon kaupungilla, koska tiesin ettei oloni ainakaan paranisi siellä joulumusiikin keskellä.

Eilen uskaltauduin vihdoinkin keskustaan pienelle shoppailukierrokselle. Ensin ostin työpaikalleni menevät tavarat ja sitten päätin hieman hemmotella itseäni. Ostin mm. hajuveden.



Tuoksu on aivan erilainen kuin minulla yleensä on. Tykkään siitä, mutta en ole aivan vakuuttunut onko se kuitenkaan nappivalinta. No, totuttelen pari päivää tuoksuun ja sitten tiedän olemmeko sinut. Tuohon pulloon ja litkun väriin en tule ihastumaan varmasti koskaan, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tuoksu on minulle tärkein.

Mitähän tässä vielä valittaisi, kun nyt näin hyvään vauhtiin pääsin. =D
No, eiköhän tässä ollut jo ihan riittävästi nurinaa yhdelle kertaa. Tai no jos vielä sen kertoisin, että stereot on rikki, rakkain tonttuni hukassa, puhelinlasku iso, työpaikalla kylmä, hiukset omituisesti leikattu, viherkasvit kuolemaisillaan ja yksi seurusteluyritys meni ihan perseelleen.

Huh, kylläpäs helpotti! =D