Aina ei naurata

Tässä blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Syynä on se, että olen tehnyt töitä kuin pieni elukka viikon ajan. Toista blogiani olen kuitenkin pitänyt sitkeästi elossa kiireenkin keskellä. Olen halunnut jättää edes jotakin elonmerkkejä blogikamuille.

Nyt iso urakka työpaikallani on ohi ja alan pääsemään normaaliin päivärytmiin. Huh helpotus! Viikon stressaavan ja likaisen urakan aikana sain kasvoni taas hirvittävään kuntoon. Herkät silmänympärykseni ovat olleet järkyttävässä kunnossa!!! Aamuisin olen tirauttanut itkut katsellessani peiliin. Kirkkaanpunaiset renkaat ja hilseilevä iho eivät ole mieltä ylentäneet. Lääkärin suosittelema voide on ollut kovassa käytössä, mutta siitä ei ole ollut paljonkaan apua. Kutina ja kirvely ovat olleet aivan helvetillisiä!!!

Meikkejä sillä naamataululla myydessä on tullut useammankin kerran mieleen se, että paras mahdollinen työpaita olisi ollut tämä:



Tänään yritän viritellä itseäni pikkuhiljaa joulutunnelmaan. Joulutunnelmani on nimittäin täysin kateissa. Paitsi että se tunnelma on kateissa niin sen lisäksi olen tuntenut myös suurta surua ajatellessani joulun lähestymistä. Pahin masennus iski viime viikolla, kun yritin kirjoittaa joulukortteja. Katselin kortteja pitkään kynä kädessä ja aloin lopulta itkemään. Se fiilis tuli ihan puskista.
Sinä iltana televisiosta tulvivat joulumainokset olivat minulle myös liikaa. Ne veivät mielialaani yhä alemmas ja alemmas. Sen päivän jälkeen en käynyt viikkoon kaupungilla, koska tiesin ettei oloni ainakaan paranisi siellä joulumusiikin keskellä.

Eilen uskaltauduin vihdoinkin keskustaan pienelle shoppailukierrokselle. Ensin ostin työpaikalleni menevät tavarat ja sitten päätin hieman hemmotella itseäni. Ostin mm. hajuveden.



Tuoksu on aivan erilainen kuin minulla yleensä on. Tykkään siitä, mutta en ole aivan vakuuttunut onko se kuitenkaan nappivalinta. No, totuttelen pari päivää tuoksuun ja sitten tiedän olemmeko sinut. Tuohon pulloon ja litkun väriin en tule ihastumaan varmasti koskaan, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tuoksu on minulle tärkein.

Mitähän tässä vielä valittaisi, kun nyt näin hyvään vauhtiin pääsin. =D
No, eiköhän tässä ollut jo ihan riittävästi nurinaa yhdelle kertaa. Tai no jos vielä sen kertoisin, että stereot on rikki, rakkain tonttuni hukassa, puhelinlasku iso, työpaikalla kylmä, hiukset omituisesti leikattu, viherkasvit kuolemaisillaan ja yksi seurusteluyritys meni ihan perseelleen.

Huh, kylläpäs helpotti! =D