Vaivaako se?

Hampaastani lohkesi mojova pala. Soitin tietenkin hammahoitolaan varatakseni ajan. Minulta kysyttiin vaivaako hammas. Selitin, että hampaan reuna on terävä ja ruuat jäävät koloon.

Hammasta tutkitaan torstaina 21.1.

Meikäläinen meni sanattomaksi.

Hämmästyttää, kummastuttaa..

Piti vilkaista pariin kertaan ennen kuin uskoin silmiäni. Harjun rinteessä Oikokadun puolella oli heinäseipäitä. Aika erikoinen näky keskellä kaupunkia!



Pikku-Maijan kupeeseen on ilmestynyt kiva ukkelikin:



Katumaalauksiakin on uusittu lähiaikoina. En ainakaan ollut ennen bongannut tätä ihanaista:



Mikäli minulla olisi lapsia niin viettäisin varmasti paljon aikaa Mäki-Matin Perhepuistossa. Se on tosi viihtyisä paikka!

Kiistelty Kirkkopuisto

Viime lauantaina vietin vapaapäivää ja kävin kaupungilla rankkasateesta huolimatta. Kävelin keskustan katuja ristiin rastiin ja mietiskelin miten onnellinen olin, kun minun ei tarvinnutkaan muuttaa työn vuoksi pois kotikaupungistani. Luulen, että näytin joltakin kylähullulta laahustaessani hitaasti lahkeet polveen asti märkinä, mutta siitäkin huolimatta suu hymyssä.

Ihan Jyväskylän keskustassa on Kirkkopuisto, joka on mielestäni aivan ihana. Ei siinä ole mitään ihmeellistä vaan sen pelkkä olemassaolo on ihana juttu. Pörräsin siellä vähän pidempään ja ihmettelin jotakin kummallista nykytaidetta. Puissa roikkui mitä missäkin. Vaikka olenkin nykytaiteen ystävä niin aika usein se menee minulla yli hilseen. Tälläkin kertaa kävi niin enkä vaivautunut ottamaan valokuvia yhdestäkään teoksesta. Tuhahtelin vaan niitä katsellessani.

Sateen kastelemana kirkkopuisto on mielestäni kauneimmillaan.

Polkujen punainen hiekka pääsee oikeuksiinsa ja korostaa upeasti hyvinhoidettua vihreätä nurmea sekä tietenkin punatiilistä kirkkoa.



Kioskin läheisyydessä on kaksi isoa kukkaistusta, joissa on yksiä minun lempikukkiani kannoja:



Eipä siellä minun lisäkseni juurikaan muita näkynyt:



Kirkkopuiston asemakaavan muutoksesta on väännetty kättä jo muutaman vuoden ajan. Toukokuussa hyväksyttiin kaavamuutos, joka mahdollistaa Kirkkopuiston alle rakennettavan pysäköintitalon. Paras etten ota kantaa sen tarpeellisuuteen, mutta se on kuitenkin mielestäni ehdottoman oikein ettei siihen törsätä lainkaan kaupungin rahoja! Olen myös tyytyväinen, että Kirkkopuiston legendaarinen kioski suojellaan. Se ei ole ehkä niitä kauneimpia rakennuksia, mutta omalla tavallaan söpö.

Kirkkopuistoon liittyy minulla muistoja kaukaa 80-luvulta. Olin silloin teini-ikäinen ja vietin perjantai- ja lauantai-iltaisin aikaa ystävieni kanssa kaupungilla. Me emme tavanneet missään sisätiloissa vaan Kirkkopuistossa. Siellä me pörräsimme ympäri vuoden. Juttelimme ja kävelimme kirkon ympäri. Kyllä - kävelimme kirkon ympäri!!! Siihen aikaan nuorison keskuudessa oli vallalla kaksi tyylisuuntausta - diinarit ja punkkarit. Kirkkopuisto oli diinareiden aluetta - olin siis diinari. Punkkareiden alue oli korttelin päässä Asemakadulla. Silloin tällöin jotkut lähtivät koettelemaan voimiaan "väärälle maalle". Oi niitä aikoja...

Lihavampi kuin..

Kävelin kadulla. Hyvä ystäväni tuli minua vastaan ja moikkasi iloisesti. Sitten hän sanoi: "Sää oot lihonu kamalasti! Mallimamma Sööruusiakaan ei näkyny ollenkaan sun takaa!".

Aamulla tarkistin netistä muistinko unessa "mallimamman" nimen oikein. Kyllä vaan muistin. Jos minulta olisi kysytty sitä päivällä niin en olisi saanut sitä päähäni vaikka olisin kuinka pinnistellyt.

Mistä ihmeestä unet oikein kumpuavatkaan..?! Nytkään en ollut nähnyt aikoihin Sjöroosia missään lehdissä tai televisiossa. En ollut myöskään murehtinut lihomistani.

No, hyvät naurut tuosta unesta kyllä sain aamulla.


Mukavaa tiistaita toivottelen tänne blogiini eksyneille!

Olen nähnyt..

Media kertoi blogissaan asioita, joita hän on nähnyt. Luin runotyylisen listan toissapäivänä ja vaivuin sen myötä pikku hiljaa omiin ajatuksiini yhä syvemmälle ja syvemmälle.. Lopulta itkin. Eilen päätin tehdä oman listani ja menin ensin poimimaan linkin Median sivuilta. Luin taas Median listan. Upposin kohta kohdalta syvemmälle ajatuksiini... kunnes taas itkin. Oma listani jäi tekemättä.

Osa itkustani johtui tuskasta. Mieleeni palautui asioita, joita en jaksaisi enää muistaa. Olen nähnyt paljon pahaa, ihan liikaa pahaa,..
Osa itkustani johtui helpotuksesta. Muistin jälleen kerran miten paljon olen kokenut ja nähnyt elämäni aikana. Olin helpottunut ettei minun tarvitse enää palata entisiin aikoihin. Se kaikki on takana päin. Se on siellä eikä voi palata enää elämääni!

Eivät kaikki muistamani asiat ole pahoja - eivät todellakaan!
Elämässäni on ollut suunnattomasti iloisia hetkiä, onnellisia aikoja. Niistä olen osannut onneksi ottaa ilon irti ja saanut niistä voimaa tulevien koitosten varalle. Niitä hyviä jaksoja mietiskelisin mielelläni useinkin mutten tee sitä aivan tietoisesti. Hyvissä jaksoissakin oli nimittäin pahan lonkerot sisällä. Ne lonkerot nykivät minua koko ajan pois - jonnekin pois..

Jouduin käymään koko elämäni läpi kaksivuotisen psykoterapian aikana. Jälkeenpäin en sano enää, että jouduin käymään vaan sain käydä sen läpi. Terapian jälkeen askeleeni ovat olleet suunnattoman paljon kevyemmät. En ole enää kantanut menneisyyden taakkoja mukanani. Välillä ne ovat yrittäneet takertua minuun uudestaan, mutta olen ravistanut ne pois kimpustani.

Olen nähnyt paljon.
Tulen näkemään paljon.

Otan jokaisen hetken, jokaisen päivän vastaan rohkeasti - ilman pelkoa.

Elämä, ota kiinni minusta.
Pyöritä ja kieritä.
Heittele ja ravista.
Minä kyllä kestän.
Minä kyllä kestän..

Alku (aina) hankalaa

Tämän tein eilen:



Tuossa oli mielestäni jotenkin liian retromeininki ja siitä tuli mieleeni villahousut, joita pidettiin joskus ennen vanhaan. Purin tekeleen.

Tämän tein tänään:



Tuosta tykkäsin tosi paljon, mutta eikös vaan tullut liian pieni. Purin siis pois.



Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu. Vielä minä kuulkaas keikistelen itsetehdyssä paidassa. Näin on näppylät!

Aakkosia

Otin nämä kuvat tänään kävellessäni kaupungille.





Arvaatko mistä kuvat on otettu?

--------------------------------

Lisäys 27.7.2009

Olin ottanut nuo kuvat Cygnaeuksen koulun lisärakennuksen seinästä. Yksi seinä on kokonaan tuollainen pienten aakkosten peittämä. Aika makee! Osa seinistä on taas valkoisia. Nekin oli ihan makeita. Rakennuksen pidemmälle sivulle taas muodostuu isot kirjaimet tuosta samaisesta aakkoskuviosta.



Tosi mielenkiintoinen rakennus!

Vettä sataa..

..vaan ei haittaaa.....


glitter-graphics.com

Noloa

Koko kesän olen yrittänyt puhua järkeä ainoalle parvekekukalleni. Olen sanonut sille, että kannattaa hillitä kukintaa ja kasvattaa edes vähän lehtiäkin. Selitin sille, että kukkien kuihduttua voi tulla kurjat oltavat uusia odotellessa. Eihän se uskonut minua vaan puski kukkaa ihan urakalla.

Tältä se näytti koko kesäkuun ja vielä viikko sittenkin:



Tältä se näyttää tänään:



Mahtaa olla nolo olo noin alastomana.

Carpe diem!

Maksoin aamulla ostoksiani lähikaupan kassalla. Kuulin ihan vierestäni tokaisun: "Ota musta ukko itelles!" . Katsoin minua ennen ostokset tehnyttä miestä. Kyllä, kyllä hän minulle puhui, koska napitti yhä tiukasti minua.
Sanoin: "Tulipas yllättävä tarjous näin aamutuimaan." ja vilkaisin samalla miehen ulkonäköä ja ostoksia (kaksi pulloa olutta). Sanoin sitten hymyillen: "Paljonko on harkinta-aikaa ennen ku pitää vastata?". Mies lähti mutisten kaupasta.

Tiedä minne matkani olisikaan vienyt mikäli olisin vastannut myöntävästi sen enempää pohtimatta...

Tätähän tämä elämä on - jatkuvia risteyksiä joissa on tehtävä valintoja. Toisinaan eri vaihtoehtoja tulee pohdittua kauan - joskus jopa niin kauan, että tilaisuudet menevät sivu suun. Olen joskus sortunut miettimään elämäni aikana tekemiäni valintoja ja pohtinut millaista elämäni olisi ollut mikäli en olisi tehnyt sitä tai tätä. Eihän sellaisesta pohdiskelusta ole mitään hyötyä. Tehty mikä tehty ja tähän on tultu. Jälleen kerran olen yhdessä risteyksessä. Aika näyttää minne tieni minut vie...

Ja hei, en todellakaan kadu etten lähtenyt akaksi sille ukolle!!!