Kaksi kirppistä, kaksi kirjaa

Kävin tänään kahdella kirppiksellä.

Ensimmäiseltä löytyi uudenveroinen maalauskirja jolla oli hintaa vain 2,50 euroa.



Ostin jokunen aika sitten todella laadukkaat akvarelliliidut joilla minun oli tarkoitus väritellä leimasinkuvia. Värittäminen ei lähtenyt putkeen, mutta sen sijaan innostuin tuhertamaan isompia kuvia. Siinä tuherrellessani minulle syntyi haave tehdä itse jotakin "taidetta" seinilleni. Nyt löysin sitten mahtavan perusoppaan, jonka avulla voin opetella tekniikkaa ja asettelua. Ehkä joku päivä voin sanoa tuherruksiani piirustuksiksi tai maalauksiksi. Aika näyttää.

Toiselta kirpparilta löysin tosi mielenkiintoisen kirjan.



Noihin stereokuviin tutustuin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Silloin löysin kirpparilta halvan kirjan, josssa oli hienoja abstrakteja kuvia. En ymmärtänyt mitä ne olivat ja leikkasin kirjasta kuvat irti ja ajattelin käyttää niitä askartelussa. Kerroin puuhistani blogissani ja silloin yksi blogituttavani sanoi minun hölmöilleen. Kuvat olivat stereokuvia. "Mitä? Häh? Täh?", ihmettelin. Blogituttavani neuvojen avulla opin katsomaan kuvia oikein ja olin aivan innoissani. Nyt minulla on sitten uusi upea stereokuvakirja, jota en todellakaan leikkele! Kirjassa on 200 kuvaa joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa.

Minulla oli siis oikein hyvä kirppispäivä. Ensimmäinen lomapäiväni oli muutenkin todella onnistunut. Pyöräilin ja kävin ystäväni luona kylässä. Siellä sain ihanaa raparperipiirakkaa ja peuhasin kahden koiran kanssa.

Saas nähdä mitä toinen lomapäivä tuo tullessaan...

--------------------------------

Lisäys 30.6.

Mikäli haluat tutustua 3D stereokuviin niin niitä löytyy mm. täältä:
3D STEREOGRAMS

L O M A

Raskaan työviikon jälkeen tuntuu äärettömän hyvältä aloittaa loma. En tee mitään suunnitelmia lomani varalle, koska se on vain viikon mittainen. Annan loman mennä omalla painollaan. Katsotaan sitten sunnuntaina mitä viikko on tuonut tullessaan.

Siitä olen kuitenkin varma, että tulen pyöräilemään paljon lähitienoilla. Ajattelin pörrätä kirpputoreilla, koska niiden kiertely on jäänyt minulta todella vähiin tänä vuonna. Työ haittaa kovasti sitä harrastusta. Vai voiko kirppareilla kiertelyä sanoa harrastukseksi..?

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa pyörähtämässä kirpparilla. Paikka oli menossa kiinni ja minulla oli aikaa vain 10 minuuttia. Saaliini oli siihen nähden loistava.

Löysin ihanan värisen ruukunsuojan, jossa on minua miellyttävä kohokuvio. Se on ihan kuin uusi. Todennäköisesti en tule käyttämään sitä ruukunsuojana vaan laitan siihen töröttämään jotakin keittiövälineitä - teräksisiä kauhoja sun muita sellaisia.
Oranssi aluslautanen löytyi eri pöydästä ja oli myös mieleiseni. Sille on todella helppoa keksiä käyttöä.



Tämä seuraava seinälle ripustettava kehysjuttu on mielestäni tosi ihana! Kehyksiin käy 10x15cm kokoiset kuvat. Kehysten välissä olevat ketjut ovat eri mittaiset, mutta se asia korjaantuu hetkessä yhden lenkin poistamisella.



Samaisella reissulla löysin myös ne räpylät. Ne olivat kuin tilauksesta odottamassa minua yhdessä pöydässä ja maksoivat vain euron. Jotkut blogini lukijat ovat ehkä ihmetelleet mitä uimataidoton tekeee räpylöillä, jotka eivät mahdu edes jalkaan. Minäpä kerron..

Viime viikolla työpaikallani suoritettiin viemäriverkoston painepuhdistus. Puhdistuksen tehnyt firma kehotti valmistautumaan työhön huolellisesti. Ohjeissa luki, että lavuaareihin piti laittaa tulpat, märät rievut estämään roiskeita ja sen lisäksi vettä painoksi estämään tulpan irtoaminen. Lattiakaivojen päälle piti laittaa myös märkä riepu ja vedellä täytetty astia painoksi. WC:n kannet tuli laittaa kiinni ja kannen päälle vielä paino.
Luin ohjeita silmät pyöreinä. Ajattelin, että paine mahtaa olla melkoinen mikäli pytyn kansikin voi lentää auki ilman päällä olevaa painoa. No, minä tein työtä käskettyä ja pistin tulpat, rätit ja painot paikoilleen illalla, kun lähdin töistä.
Painehuuhtelupäivänä vietin vapaapäivää ja työkaverini kertoi nauraneensa katketakseen tekemilleni varotoimenpiteille. Näytti kuulemma siltä, että olin varautunut tsunamiin. Työpäivän jälkeen hän laittoi hauskan viestin, jossa kehotti minua ottamaan pelastusliivit mukaan seuraavana päivänä. Olin nimittäin pelännyt, että vettä nousisi kellariin. Vastasin viestiin. Kiitin siinä häntä varoituksesta ja kerroin ostavani samalla snorkkelin. Työkaverini on todella huumorintajuinen tyyppi - kuten huomaatte. Menin juuri sinä iltana kirpparille ja juuri silloin näin ne räpylät. Tietysti ostin ne!

Sain lauantaina puhdistuksen tehneeltä firmalta uuden "tsunamivaroituksen". Puhdistus tehdään uudestaan tällä viikolla. Laitoin sen varoituksen työpaikkani takaovelle ja oven taakse räpylät. Tänään työkaverini on löytänyt ne. Onkohan yhtään naurattanut...?!

Viimeinen rutistus

On sunnuntaiaamu. Heräsin ensimmäisen kerran neljän aikaan. Ensimmäinen ajatukseni herättyäni oli: mallikappaleet jäi kirjaamatta! Ajatukseni lähtivät pyörimään inventaarion ympärillä ja aloin epäilemään parin muunkin tuotteen unohtumista listalta. Kävin ihan ylikierroksilla pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen eikä uni meinannut tulla. Pelkäsin etten muista enää työpaikalla niitä kirjaamattomia mallikappaleita joten nousin ylös ja kirjoitin muistilapun. Se rauhoitti mieltäni ja lopulta nukahdin uudestaan..

Heräsin uudestaan puoli seitsemältä. Tänään teen inventaarion loppuun ja siivoan sen jälkeen myymälän. Sitten pääsen aloittamaan viikon kesälomani.

Lomaviikolla tapaan kuitenkin pomoni - en työn vaan kalj.. siis kahvin merkeissä merkeissä. ;)
Hän asuu eri puolella maata eikä ole käynyt katsomassa ylläpitämääni myyymälää lainkaan tänä vuonna. Hieman jännittää mitä mieltä hän on sen ilmeestä. Ehkä on parempi, että olen lomalla ja hän tapaa myymälässä vapaapäiväntuuraajani.

Kerroin edellisessä postauksessa kironneeni pomolleni. Kyllä, sen todellakin tein. Kun minua kyrsii joku todella pahasti niin se muuten näkyy ja kuuluu! Joudun silloin tällöin häpeämään ja pyytelemään anteeksi sanojani.
Haluaisiko joku hieman ylimääräistä äkkipikaisuutta ja temperamenttia..? Ihan ilmaiseksi saisi. Kauniiseen pakettiin käärisin ja postiin laittaisin vaikka heti huomenna..

Tähän seuraavaan kuvaa liittyy hauska juttu, jonka kerroin jokunen aika sitten jo Tialle.
Jyväskylä on pieni kaupunki ja täällä pääsee hetkessä kävelykadun vilinästä järven rannalle ja siitä vaikkapa umpimetsään. Muutama viikko sitten pyöräilin taas kerran ympäri kaupunkia ja uimahallin lähellä näin unikkoja - paljon kauniita oransseja villejä unikkoja! Pistin fillarin parkkiin ja ajattelin mennä ihastelemaan lähempää niitä kaunokaisia.



Joopa joo. Lähinäköni on heikentynyt iän myötä. Tuona hetkenä aloin epäilemään kaukonäköänikin.... =D

LEPPOISAA SUNNUNTAITA!

Meikä lähtee töihin....

Tulipahan sanottua!

Pieni galluppi tähän alkuun....

Vaikutanko blogini perusteella:

a. kärttyisältä ämmältä
b. tasaiselta tylsimykseltä
c. iloiselta tyypiltä
d. ällöpositiiviselta yksilöltä
e. joltain muulta

Ihan rehellisiä mielipiteitä haen!!!




Soitinpa tuossa eilen illalla pomolleni ja latasin tulemaan kaikki tuntemani kirosanat. Luulen, että keksin pari ihan uuttakin. Yhteen väliin itkeä tirautinkin.

Ai minäkö väsynyt..?

PASKAN MARJAT!

Työt kutsuu....

Michael Jackson 1958-2009

Aika kivat

Harmi vaan, kun ovat pari numeroa liian pienet...

Ei ihan putkeen

Säätiedotuksen mukaan tänään oli poutapäivä. Juuri eilen Mette Mannonen selitti televisiossa, että pouta tarkoittaa sitä ettei sada.

Aamulla oli melko pilvistä, mutta ajatteli ettei alkaisi satamaan - olihan luvattu poutaa. Lähdin pyörällä parturiin ihan vaan kepoisessa kesäasussa enkä tietenkään ottanut mukaan mitään sadevarusteita - olihan päivästä tulossa poutainen. Parturista tarkoitukseni oli ajella kaupungin toiselle laidalle ystäväni luokse.

Menin leikkauttamaan hiukseni minulle uuteen paikkaan ja jännityksellä odotin miten leikkaus onnistuisi. Kampaaja tutkiskeli pitkään jäykkää hiuslaatuani ja lukuisia pyörtyviä ennen kuin otti sakset käteen. Hän leikkasi tosi pitkään ja täytyy sanoa, että tulos on hyvä - suorastaan erittäin hyvä. Hyvä minun kohdallani tarkoittaa sitä ettei päässäni ole hiuksia enää kuin nimeksi. Tykkäsin kampaaajan rohkeasta tyylistä. Kun sanoin, että haluan reippaasti lyhyemmän niin hän teki työtä käskettyä. Hän myös ehdotti minulle hieman toispuoleista kampausta. JES! Sellaista olin suorastaan anellut entiseltä kampaajaltani lukemattomat kerrat. Toteutus oli ollut aina huomaamaton.
Olen käynyt entisellä kampaajallani noin 7 vuotta ja tuntuu siltä kuin olisin pettänyt häntä mennessäni jonkun muun käsittelyyn. Ihan kuin minun pitäisi selitellä tekoani ja pyytää jopa anteeksi. Tunsin jo tänään syyllisyyttä. Aion nyt jättää hänet. Petturi!

Kun astuin parturin ovesta ulos niin totesin taivaan olevan yhä pilvien peitossa. Mietin mielessäni, että sää oli mitä mainioin. Oli lämmintä muttei kuitenkaan liian kuuma. Iskin kypärän päähäni ja lähdin suunnistamaan ystäväni luo.

RÄTS!

Salama iski ihan yläpuolellani. Heti perään jyrähti. Hyvä ettei kurat tulleet housuun, kun säikähdin niin pahasti.

Pysähdyin.
Sydän hakkasi.

Mietin hetken mitä teen. Käänsin fillarin kohti kotia ja päästin menemään niin lujaa kuin jaloista lähti. Salamat välähtelivät ja minä melkein itkin peloissani. Hoin mielessäni "ELÄ ISKE, ELÄ ISKE, ELÄ ISKE,..". Olin aivan varma, että salama iskee juuri minuun. Onneksi matka oli lyhyt ja sadekin alkoi vasta ihan kotinurkillani. Kotona kävelin levottomana ympäri huoneita ja toivoin ukkosen loppuvan pian. En osannut tehdä yhtään mitään. Niin minulle käy aina ukkosenilmalla. Vettä tuli todella rankasti - vaikka olikin poutapäivä. No, kuten huomaatte niin salama ei löytänyt minua. HUH HUH!

Taivas näytti neljään asti tältä:



Sitten pilvet hävisivät hetkessä ja lähdin pyöräilemään. Kauas en kuitenkaan kotoa mennyt vaan pörräsin lähinurkilla. Kävin ostamassa pari sämpylää ja menin syöttämään niitä lammella oleville sorsanpoikasille.

Lammella ei ollut yhtään ainoata poikasta.
Minne ne ovat voineet hävitä..?!

Lammella oli kyllä lokkeja ja puluja, mutta niille en anna koskaan mitään ruokaa. Rasisti! Tunnustan. Istuin apeana penkille ja söin sämpylät itse ihan vaan kiusatakseni minua tuijottavia väärää lajia olevia lintuja. Sämpylät olivat tosi kuivaa syötävää ilman mitään levitteitä ja kakistelin niitä niellessäni.

Palasin kotiin ja päätin tiskata.

Astianpesuainepullo tippui kädestäni:



Siinä meni yksi "villeroi".

Tuon jälkeen en ole yrittänyt tehdä enää yhtään mitään.

Että sellainen vapaapäivä.

Öitä!

POKS!

POKS! POKS! POKS!
Aika monta kertaa poksahti ennen kuin syntyi tämä:



Olisihan sitä tietenkin voinut tehdä jotakin järkevämpääkin eilen illalla, mutta minkäs teet kun alkaa leikittämään. =D

Taidenäyttely osa 2: herkistelyä

Kerroin täällä aiemmin, että kävin Galleria Utussa katsomassa Bruno Maximuksen maalauksia. Galleriassa oli samaan aikaan myös kaksi muuta näyttelyä. Toinen niistä esitteli Anu Kirkisen grafiikkaa ja uniikkeja hopeakoruja.

En ollut mennyt katsomaan kaimani töitä, mutta ajattelin kuitenkin vilkaista ne läpi. Useisiin grafiikkatöihin oli yhdistetty myös runo ja ne oli kehystetty kauniisti. Kun aloin katselemaan teoksia niin en pystynyt keskittymään runoihin, koska hallissa kaikuva lapsen itku täytti pääni. Katsoin kuvia läpi nopeasti ja tuumin, että ihan kivoja ovat.. Kun olin päässyt melkein loppuun niin lapsen itku taukosi ja ajattelin lukea yhden runon ajatuksella. Katsoin ensin kuvaa ja luin sitten runon. Katsoin uudestaan kuvaa ja luin vielä kerran runon. Niiden kahden yhdistelmä pysäytti minut.



Minulle tuli outo olo ja kyyneleet tulivat silmiini.

Olin jo kuukausia pohtinut isoja asioita enkä ollut päässyt oikein mihinkään tulokseen. Tuona hetkenä - tuon runon ja kuvan äärellä ajatukseni selkiytyivät. Tunsin olevani oikealla tiellä.

Se oli omituinen hetki. Päätin sitten kiertää näyttelyn uudestaan. Hiljaisuudessa muutkin työt aukenivat minulle ihan erilailla.





Nuo kuvat olen ottanut näyttelystä ostamastani vihkosesta. Kuvat ovat huonoja, mutta kai niistä jonkinlaisen kuvan näyttelystä saa.

Ohi on

Niin se juhannus sitten meni. Pessimistit ovat jo ehtineet sanoa miten päivät alkavat lyhenemään ja kesä lähestymään loppuaan. Sanotaan, että sellaisten ihmisten lasi on aina puoliksi tyhjä. Onneksi en kuulu heihin.

Minun juhannukseni oli todella mukava. En viettänyt sitä mökillä, lavatansseissa tai kokon äärellä. Rakas ystäväperheeni kutsui minut viettämään juhannusta heidän kanssaan. Söimme hyviä ruokia, saunoimme, katsoimme sketsiohjelmia, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ehkä hieman lauloimmekin. Tulin jo eilen illalla kotiin vaikka minut olisi pidetty siellä mielellään vielä toinenkin yö.

Viime yönä ja tänä aamuna olin vähän heikossa hapessa (ei krapula!!!), mutta iltapäivällä olo alkoi paranemaan. Edellä mainitun perheen äiti ja poika kävivät sitten nappaamassa minut mukaansa, kun he olivat menossa Kodin Ykköseen.

Sieltä mukaani tarttui Minna Immosen kuvittama Teeman kesämuki:




Minusta tuo Minna Immosen maalaus sopii loistavasti mukiin. Toinen hänen kuvittamansa kesämuki on appelsiiniaiheinen. Siitä en tykännyt yhtä paljon, mutta tiedä vaikka senkin ostaisin...

Ihan puskista

Työpäiväni ovat venyneet tällä viikolla pitkiksi, koska olen inventoinut myymälän sulkemisen jälkeen varastoa. Iltaisin en ole jaksanut tehdä juuri mitään. Siitä syystä taidenäyttelyjuttuni toinen osakaan ei valmistu, mutta kyllä minä sen joku päivä väännän. En aio siis ottaa mitään paineita blogini päivittämisestä sillä tämä on minun rentoutumispaikkani eikä mikään pakollinen työni. Edellinen bloginihan alkoi muodostumaan minulle rasitteeksi ja päätin lopulta pistää pillit pussiin. Tälle en halua käyvän niin..

On se muuten hassu juttu miten joku biisi saattaa tulla ihan puskista ja hurmata täysin. Tarkoitan sitä, että joku itselle ei niin mieleinen musiikkityyli tai laulaja iskeekin tajuntaan niin rajusti ettei mitään rajaa. Sitä yhtä äkkiä huomaa vaan haluavansa kuulla jonkun kappaleen uudestaan ja uudestaan. Tuttua?

Minulle kävi muutama kuukausi sitten niin Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen -kappaleen kanssa. Kuuntelin sitä You Tubesta jopa kymmenen kertaa peräkkäin. En osaa selittää mikä siinä teki niin suuren vaikuksen minuun. Nyt tilanne on rauhoittunut eli pahin pakkomielle on hävinnyt. Tuon pakkomielteen aikana tuli tutustuttua enemmänkin Happoradion musiikkiin. Totesin ettei heillä ole yhtään pöllömpää musiikkia muutenkaan.

Viime viikolla iski sitten tuota edellistäkin pahempi tauti. Tykästyin nimittäin Antti Tuiskun kapppaleeseen! Kyllä, ANTTI TUISKUN! En ole koskaan - en koskaan voinut sietää Antin ääntä enkä musiikkia. Tykkään, että miehellä on matala, karhea ja vahva ääni. Antin ääni on hyvin hyvin kaukana siitä. No, jotenkin siinä vaan kävi niin, että tämä täti fanittaa ihan kybällä Antin Juuret -kappaletta.



Juu juu, naurakaa vaan. Kestän sen kuin nainen. =D
Kun kuulen työpaikallani pari ensimmäistä säveltä kappaleesta niin pinkaisen äkkiä laittamaan lisää volumea radioon. Siinä minä sitten hyräilen ja läpsytän tennaria lattiaan samalla, kun naputtelen kassaa. Minusta tuo on rytmiltään yksi parhaista suomalaisista tanssibiiseistä. Ei muuta kuin pöydät ja matot nurkkaan ja tanssimaan! Ai sanat..? No joo, onhan ne sellaista liirumlaarumia, mutta "So Not!" sanois Nykäsen Mattikin. Antaa Antin istuttaa puu, lintujen istahtaa sitten oksille ja sillai. Söpöähän se vaan on. =)

Nyt alan valmistautumaan tulevaan työpäivään. Kaikille tänne eksyneille toivottelen

MUKAVAA JUHANNUSTA!!!

Taidenäyttelyssä osa 1: Hihitystä

Onpas ollut vaikeata tämän blogin päivittäminen. Syynä on se, että kuvat eivät meinaa latautua tänne. On melkoisen turhauttavaa yrittää kymmenen kertaa ennen kuin onnistuu. Sen jälkeen pitää vielä odottaa puoli tuntia sitä, että saa valmiin jutun läpi. Sellaista tämä on ollut viime päivinä enkä tiedä syytä moiseen. No, nyt näyttäisi homma toimivan moitteettomasti - ainakin toistaiseksi.

Mainitsin aiemmin, että kävin sunnuntaina taidenäyttelyssä. En ole mikään taiteentuntija, mutt silloin tällöin käyn kuitenkin näyttelyissä. Tällä kertaa menin katsomaan Bruno Maximuksen maalauksia Galleria Utuun. Hoksasin meneillään olevan näyttelyn perjantai-iltana reissusta palatessani. Onneksi satuin kulkemaan sen ohi.

Galleria Utussa oli ollut Bruno Maximuksen laajempi toukokuussa mutten ollut huomannut sitä. Pitäisi seurata tarkemmin näyttelytarjontaa. Nyt nimittäin harmittaa, kun en nähnyt kuin murto-osan Brunon töistä. Hänen työnsä ovat kyllä aika erikoisia. Ne ovat humoristisia ja mielestäni melko naivistisia. HUOM! En ole mikään taiteentuntija joten jätän tarkemmat määrittelyt ja arvostelut muille.

Minulle oli tärkeintä se, että näyttelyssä tuli hyvä olo. Ostin sieltä muistoksi Kummalliset Kansanhuvit -kirjan:



Kirjassa kerrotaan Suomessa harrastetuista kilpailulajeista, joista muualla maailmassa ei ole kuultukaan. Niitä ovat mm. hyttysentappo, ilmakitaransoitto, lypsyjakkaranheitto, suopotkupallo, umpihankohiihto ja muuurahaispesässä istuminen.
Joistakin lajeista on Brunon maalaama kuva kuten esim. eukonkannosta:



Tosi hauska kirja! Kirjan muut tekijät ovat Risto Etelämäki (tekstit) ja Arto Komulainen (ulkoasu).

Menin Utuun katsomaan vain Brunon töitä, mutta siellä oli samaan aikaa myös kaksi muuta näyttelyä. Tarina jatkuu joskus...


----------------------------

Pieni lisäys myöhemmin:

Koska en tosiankaan ole mikään taiteentuntija (mainitsin jo kolmannen kerran) niin kävin etsimässä taiteilijan oman määritelmänsä taiteestaan:

Taiteilija maalaa öljyväreillä ja kutsuu tyylisuuntansa hypnorealismiksi, sen unisesti posiitiivissävytteisestä tyylistä johtuen.

Jäi muuten mainitsematta, että Bruno on syntynyt Jyväskylässä.

Sain halvalla

Ostin eilen tällaisia aidonkokoisia kankaisia peikonlehtiä:



Nyt kun vaan keksisin minne ja miten ne laitan....

Loistava ajoitus

Tänään on ollut poutainen, pilvinen ja kovatuulinen päivä. Lämpötila on ollut kai hieman vajaat 20 astetta. Nyt illansuuussa on alkanut paistamaan aurinkokin. Sää on ollut juuri minun mieleeni.

Kävin päivällä mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä, josta kerron joskus myöhemmin. Nyt en malta sillä minulla on sitäkin jännempää juttua..

Taidenäyttelyn jälkeen kävin Hesessä syömässä. Eikös olekin jännää!!! Hih hih.. No ei se ollut vielä se jännä juttu. =D

Hesestä pyöräilin Köyhälämmelle, josta olen kertonut aiemminkin. Olen surrut sitä, kun sorsapoikueita ei ole saapunut sinne. Olen pelännyt, että poikueet ovat kylmettyneet kuoliaaksi. Tänään menin taas kerran tarkistamaan poikastilannetta. Pyöräilin lammen ympäri hitaasti ja katselin tarkasti rantoja. Ei näkynyt poikasia. Olin surullinen ja aioin lähteä pois, mutta juuri silloin näin sorsaemon tepastelevan polun poikki ja perässä taapersi rivi poikasia.

IHANAA!!!

Hyppäsin oitis pois pyörän päältä ja kaivoin kameran kassista. Juuri, kun kaikki poikaset ehtivät veteen niin sain niistä valokuvan.



Ajatella, tuossa ne pienet söpöläiset ovat ihan ensimmäistä kertaa uimassa. Melkoisia luonnonlahjakkuuksia! Emo ohjasi poikaset hurjalla vauhdilla kauemmas minusta. Ranta on pääosin matalaa ruohoa, mutta yhdessä kohdassa on tiheä pensaikko. Emo nousi rantaan siinä kohdassa. Katselin miten poikaset hyppivät kauan päästäkseen rannalle. Lopulta kaikki olivat emon luona turvassa ja silloin menin varovasti lähemmäs. Ihan lähelle en mennyt, koska en halunnut häiritä liikaa.



Kuvaan ei näköjään tallentunut yhtään poikasta vaikka ne olivatkin ihan emon rinnnalla. Emo värisytteli sulkiaan koko ajan voimakkaasti. Mahtoikohan se olla varoitusmerkki uhkaavasta vaarasta poikasille..? Vai oliko se kenties varoitusmerkki minulle..? No, oli miten oli niin peruutin hitaasti pois paikalta ja sanoin emolle "Olkaa ihan rauhassa.".

Hymyssä suin ajelin lammelta kotiin...

Vaara vaanii..

Pakko kertoa vielä yksi juttu ennen kuin pötkin peiton alle..

Tänään oli tosi kiva sää ja pyöräilin tietenkin järven rannalla katselemassa maisemia. Siinä kaikessa rauhassa pyöräillessäni säikähdin pahanpäiväisesti, kun näin edessäni tämän kyltin:



APUA! Soutajia - jalankulkuväylällä..!?! Se tuntui perin omituiselta mutten jäänyt ihmettelemään asiaa vaan lisäsin vauhtia vilkuillen samalla läheisiin pensaisiin. Jossain siellä ne soutajat varmasti lymyilivät ja hyökkäilivät viattomien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden päälle. Voi luoja, että pelotti. Sydämeni jyskytti, mutta jatkoin silti urheasti matkaani...

Huh! Selvisin kuin selvisinkin ilman airojen aiheuttamia mustelmia ja kuhmuja. Hieman myöhemmin näin niitä huligaaneja järvellä:



Saas nähdä onko huomisessa lehdessä juttua järven läheisyydessä tapahtuneista pahoinpitelyistä.

Päijänteen ympäriajo

Kylläpäs oli taas mukava vapaapäivä. Laiskottelua, pyöräilyä ja aurinkoa - siinä kaikki. Tai no, kävinhän minä pyörähtämässä työpaikallani, mutta eipä tuo haitannut. Tein tärkeitä valmisteluja huomista työmatkaani varten. Olisin joutunut muuten tekemään ne hommat huomenna aamuyöstä junalle kiirehtiessäni.

Mikäli minulla olis oma auto niin matkaa yhteen suuntaan kertyisi vain 200 km. Junalla matka onkin paljon pidempi. Kun kävin tänään ostamassa sekä meno- että paluulipun niin virkailija tokaisi "Se on sitten Päijänteen ympäriajo tiedossa". Minä hitaana jäin mietiskelemään mitä virkailija tarkoitti. Onneksi hän huomasi ettei minulla niin sanotusti räpännyt ja hän selitti hieman asiaa. Hän kertoi, että konduktöörit, jotka matkustavat työpäivänsä aikana Jyväskylä-Tampere-Helsinki-Kouvola-Pieksämäki-Jyväskylä -reitin sanovat lähtevänsä Päijänteen ympäriajolle. =D

Huomenna olen reissussa peräti 18 tuntia joten en ole täällä höpöttelemässä.

Pitäkää te muut blogistania elossa!

Ai mikä sade..?

Tässä sitä aloitellaan vapaapäivää ja vettä sataa ihan kaatamalla. Näin sen täytyy olla vaikken sitä näekään vaikka kuinka ikkunoista kurkistelen. Tuo auringonpaiste on varmasti ihan vaan unenpöpperöisten silmieni aiheuttama näköharha. Eilenkin raahasin sadeasun työpaikalleni, koska tiesin illalla satavan vettä. Vaan miten se sade tuntui jotenkin niin kuivalta..? Pyöräilin ihan vaan T-paidassa kotiin enkä tuntenut olevani mukana Miss märkä T-paita -kisassa. ;)

Joopasen joo. Meni sääennusteet "vähän" pieleen. Vaan enpä valita.

Sisäinen kelloni on tainnut naksauttaa herätyksen päälle 6.15. joka ikiseksi päiväksi. Vapaapäivinäkin silmäni rävähtävät auki viiden minuutin tarkkuudella. Vaikka kuinka yritän saada unen uudestaan niin eipä se vaan onnistu. Tänään olisin halunnut nukkua pidempään, koska huomenna joudun nousemaan ylös jo ennen neljää. Olisi ollut hyvä nukkua hieman varastoon, mutta minkäs teet kun ei nukuta niin ei nukuta.

No, nytpä en löpise enempiä vaan pistän tänne pari vaatimatonta kuvaa vaatimattomasta parvekkeestani. Ajatus kuvien laittamiseen lähti muuten siitä, kun katselin Papun kukkaprojektia. Meillä näyttää olevan sama maku kukkien sävyn suhteen. Erona on kuitenkin se, että minulla on vain yksi ainoa kukka, mutta Papulla on monta kukkaa ja niiden joukkoon mahtuu myös yksi hieman erikoisempikin eli keijunmekko. Minä en ainakaan törmää siihen kovin usein. Täytyy myöntää, että aloin miettimään josko sellaisen hankkisin..

No, tässä tämä yksi ainoa parvekekukkani:



Vaikka se onkin pieni niin siinä on peräti 9 kukkavartta. Reipas ja sievä yksilö siis kyseessä. =)

Pakko laittaa vielä toinenkin kuva, jossa koreilee hassu kastelukannuni. En voi sille mitään, että siitä tulee joka ikinen kerta mieleeni amppari mehujää.





Minulla on omituinen inho/tykkäys-suhde tuohon kannuun. Se on ensinnäkin ällöttävän imelän värinen. Sen lisäksi siitä on mahdotonta kaataa vettä kukalle ilman, että vettä roiskuisi pöydälle. Se oli jo kerran matkalla kirpputorille, mutta palasikin kotiin. Joku siinä vaan kiehtoo - ehkä se on juuri se "ampparimaisuus". =D

Nyt on aika ryhtyä tekemään kotihommia ja sitten pääsenkin pyöräilemään. Saas nähdä minne tänään eksyn.

Oikein mukavaa kesäpäivää kaikille!

Suoristettuja kuvia

Kyllä se vaan on niin, että puistokuvia ottaessani olen jostakin syystä seisonut vinossa kuin Pisan torni.

Suoristin kuvat Picasalla. Nyt näyttää jo paljon paremmalta.




Tarkoitukseni on opetella kuvankäsittelyä joku päivä vähän enemmän. Nyt pystyn vain tällaisiin ihan perusjuttuihin kuten suoristuksiin, tarkennuksiin yms.

Vaan nytpä tämä täti suoristaa itsensä sänkyyn. Hyvää yötä...

Joku on vinossa

Kotini lähellä oleva Yliopiston puutarha on ihana paikka. Viikko sitten puut ja pensaat kukkivat aivan upeasti ja otinkin tämän kuvan:



Tänään kävin ajelemassa samaisessa paikassa ja tarkistin onko tuo valaisinpylväs todellakin noin vinossa. Ei, ei se ollut vinossa. Minä olen ollut vinossa, kun olen kuvan ottanut. =)

Puistosta ajelin läheiselle lammelle katsomaan sorsanpoikasia. Joka vuosi olen käynyt ihastelemassa niitä söpöläisiä. Oli suuri pettymys, kun niitä ei näkynytkään. Pysähdyin ja katselin tarkasti lammen ympäristöä, mutta ei vaan näkynyt yhtään ainoata. Silloin penkillä istuskellut vanha pappa tokaisi ettei poikasia näy. Sitä sitten ihmeteltiin ja pappa arveli, että poikaset ovat paleltuneet pesiin. Ei kai sentään. Voi ei! Se olisi todella kammottavaa! No, luonnonvoimille ei mahda mitään...

Pipertelyä

Onpahan tullut taas piperrettyä kaikenlaista viikonlopun aikana...



Olen päällystänyt käytettyjä postitusputkia, joita raahasin kotiin muutama vuosi sitten työpaikaltani. Olen päällystänyt niitä ennenkin kirpparilta löytämilläni tapetinpaloilla. Mitä lie noihinkin laitan. No, tulipahan tehtyä. =)

Olen myös testannut uusia liitujani. Olen ihan vaan piirrellyt kaikkea mitä päähän on pälkähtänyt. Se on ollut tosi kivaa. Eilen illalla sitten päätin kokeilla leimasinkuvien värittämistä. Siitä ei tullut yhtään mitään! Pahimmaksi kompastuskiveksi näytti muodostuvan kasvot. Varjostuksistakaan en ymmärrä hölökäsen pölähystä!



Minulla on tapana lannistua mikäli en osaa minulle uusia asioita heti. Vertaan itseäni asiat hyvin osaaviin ja nakkaan hanskat tiskiin. Nytkin olen käynyt kurkkimassa kortintekijöiden blogeja ja ihastellut miten taitavasti he värittävätkään kuva. En usko, että tulen koskaan yltämään samalle tasolle...

No, en nyt kuitenkaan anna periksi vaan opettelen väritystä. Minun on paras asettaa rima alemmaksi. Unohdan varjostukset ja keskityn tekniikkaan. Kaikki ajallaan....

Ne kasvaa sittenkin!

Siitä on nyt neljä vuotta, kun siskoni viherkasvit muuttivat luokseni. Osasta olen luopunut sen jälkeen, koska ne ovat olleet liian suuria pieneen asuntooni. Hänen kasveistaan minulla on vielä lohikäärmepuu, kirjovehka ja nämä "bambut":



Nuo ns. onnenbambut ovat oikeasti runkotraakkipuita, mutta kutsun niitä kuitenkin bambuiksi. Kait se passaa..? ;)
Bambut ovat yleensä todella nopeakasvuisia ja ne pukkaavat uutta lehteä melkein silmissä. Siskoni bambut kasvoivat ihan kivasti silloin aikoinaan hänen kotonaan, mutta minun luokseni tullessaan ne lopettivat kasvun. Neljä vuotta ne ovat töröttäneet kasvamatta, mutta myös kuolematta vaasissa. Olen monet kerrat miettinyt pitäisikö ne istuttaa multaan, mutta en kuitenkaan ole sitä tehnyt. Syynä on ollut se, että ohuet tikut olisivat aika hoopon näköisiä ruukussa.

No, viime viikolla bambuille vettä antaessani huomasin jotain yllättävää:



Ei voi olla totta! Molempiin varsiin on tullut uusia versoja. Olisikohan onnenbambuilla ollut neljän vuoden suruaika, joka päättyi vihdoinkin. =D

Ai kylmäkö...?

Ei tässä ihan lumiukkoja pääse tekemään, mutta kylmä on. On on..

Täällä on lisää Lassin ja Leevin lumiukkosarjiksia:

LUMIUKOT

Kukkia kotiin

Jokunen aika sitten tein pari kukkataulua eteiseni seinälle ja esittelin ne täälläkin. Eilen kävin ostamassa palasen samankuvioista kerniä.

Tiedän, että tässä vaiheessa erästä blogiystävääni hymyilyttää. Juu juu - enhän minä tykkää kukista - en etenkään keltaisista. ;)

Niin, ostin tosiaan kerniä mutten suinkaan laittanut sitä pöytäliinaksi niin kuin voisi kuvitella. Ehei. Taas kerran väärinkäytän tuotetta. Minulla on ollut pöytätabletteja seinillä, matto päiväpeitteenä yms. Tällä kertaa ideani oli varsin kesy sillä kernin laitoin piristämään tylsää naulakkosyvennöstä.

Mitäs sanotte tästä?

Anteeksi naapurit!!!

Olen kuunnellut tänä aamuna You Tubesta vanhoja 60-luvun kotimaisia kappaleita ja tapani mukaan hoilotellut mukana. Nyt kävi vaan niin hassusti, että levy jäi vähän niin kuin päälle ja vetäisin kunnon soolot suihkun puolella vaikka kylppärissäni onkin valitettavan huono akustiikka. Uskoisin, että siitäkin huolimatta naapurini saivat nauttia luotani kantautuvista sulosoinnuista vetäessäni antaumuksella Kristiina Halkolan upean kappaleen:



Rakkaat naapurit, olen pahoillani etteivät sanat tainneet mennä ihan oikein.



En muuten voi käsittää miksi yläasteen opettajani nauroi aina, kun suoritin takahuoneessa yksinlaulukoetta. Omituista käytöstä, kertakaikkiaan.... ;)

Paljastuksia kodistani

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen palaan linjoille - vieläpä aika yllättävällä tavalla. Teen nimittäin yhden meemin. En nykyään ota niitä vastaan kovinkaan mielelläni. Syynä on se, että useimmissa on sellaisia kysymyksiä joihin en halua vastata. Olen päättänyt poimia blogeista itse mieleisiäni meemejä silloin tällöin ja nyt sellainen löytyi minulle melko uudesta Pamin puminat -blogista. Elikkäs antaa palaa...

Paljastuksia kodistani...

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Valkoisen seinän, jossa on rumennuksena sulakekaappi. Olen yrittänyt peittää ja koristella kaappia monilla eri tavoilla muttten ole keksinyt fiksua tapaa. Siellä se vaan möllöttää typerän näköisenä. =(


2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?
Harmaa. Matto on pyöreä, helppohoitoinen, kestävä ja kaikinpuolin ihana VM-Carpetin Tessa-matto. Pyöreät Tessa-matot minulla on myös keittiön pyöreän pöydän alla ja kylppärissä. Ne ovat olleet minulla jo vuosikausia, mutta näyttävät yhä lähestulkoon uusilta.



3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Lähinnä puiden latvoja. Hieman kauempana näkyy myös muutama kerrostalo, kauppa ja omakotitaloja.



4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?
Nestesaippuapullo ja tämä Pikku-Myy kynsiharjan kanssa:


Tuon Pikku-Myyn ostin joskus aikoinaan kirpparilta. Eräs pikkupoika osasi kertoa, että tuossa kuppiosassa on ollut alunperin jonkinlainen muki.


5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?
Tämä olohuoneen ja keittiön yhdistelmä

6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Ihastuttavin..? Tuo on kovin outo sana, kun puhutaan minun kodistani.. Hei, nyt keksin! Sehän on tuo eilen ostamani gerbera! Se jos mikä on ihastuttava.

7. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne.)
Kerrostalo. Rivitalo voisi olla myös mieleinen.
Omakotitalo? Ei kiitos! Kokeiltu on.

8. Missä säilytät imuriasi?
Outo kysymys. Eikös se kaikilla nökötä siivouskomerossa..?

9. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
En koskaan täysin. Aina tekisi mieli jotakin uutta.


10. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?
Ai yksityiskohta? Helpompi kai sanoa, että koko asunto!!! Kaikista tärkeintä olisi saada kylppäriin edes jonkinlainen lämmitys!


11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?
Hhhhmmm... Jos taidejulisteet on kehystetty niin kumpiako ne ovat..? No, oli mitä oli niin sellaisia kodistani löytyy. Ei muuta.


12. Petaatko sänkysi joka aamu?
Kyllä vaan.

13.Mitä löydät kylpyhuoneesi kaapista?
Peilikaapissa on paljon apteekin voiteita ja kasvojen puhdistustuotteita, hiusten muotoilutuotteita (kiinne, vaahto, vaha), tuoksuja yms. ihan tavallista

14. Mitä löytyy kylpyhuoneesi alakaapista, mikäli sellainen on?
Sellaista ei ole. Tyhmää!

15. Jos katsot keittiösi ruokakomeroon, mitä sieltä löytyy?
Kaappi on tosi tosi pieni. Kipaisin ihan mittaamassa oven ja se on 30x95cm.
Siellä on kahvia, teetä, hunajaa, hienoa sokeria, palasokeria, kaurahiutaleita, korppujauhoja, riisiä, mausteita,.. Äh! Mitä ihmettä tuollaisia luettelemaan. Ihan tavallista peruskamaa.

-------------------------------------------

HUH HUH! Ihan hirveesti näitä kysymyksiä! Periksi en anna vaan jatkan vaikka menisi koko yö!

-------------------------------------------


16. Mitä jääkaapistasi löytyy aina?
Becel, ruokaöljy, Oivariini ja ihovoiteita. Oho, aika rasvapitoinen sisältö. =D On siellä myös maitoa kahvia varten, Felix-ketsuppi, mieto Turun sinappi ja limsaa lapsivieraita varten. Nuo sieltä löytyy aina. Muuten sisältö vaihtelee.

17. Millainen sänky?
120cm leveä tylsä koivusänky. Se on siis oikea sänky joustinpatjalla eikä mikään runkosänky. Haaveilen uudesta sängystä. Umpipuinen koivusänky vaan on sellainen kapistus ettei se mene rikki millään! Se kestää lukemattomat muutot - purkamiset ja kasaamiset. Eihän ehjää sänkyä tohdi hävittää.

Tiedättekös muuten miksi 120 cm leveää sänkyä sanotaan? Sinkkusängyksi. Tuota ilmaisua on käytetty mainoksissakin.
Entä tiedättekös miksi huonekalumyyjät sanovat runkosänkyä puhuessaan toisilleen? Runkuksi. Siellä sitä huudellaan: "Onks runkkuja tullu?, "Missä runkkujen jalat on?",.. Se on sitä ammattislangia se. =)

18.Millaiset verhot kotonasi on?
Kaikissa ikkunoissa on ns. pinnassa olevat harmaat sälekaihtimet. Hirveet pölypesät joista haluaisin eroon!
Niiden lisäksi makkarissa on koko huoneen levyinen lehtikuvioinen kappa. Olkkarin ja keittiön yhdistelmässä on pari kokopitkää verhoa. Ne on vilahtaneet kuvissa aiemmin.

19. Mitä jääkaappisi ovessa on?
A4-kokoinen Kiroileva siili -kuva. Siinä lukee "elämä on ihanaa!!". Sen lisäksi ovessa on muutama magneetti. Niissä on silloin tällöin saamiani postikortteja.


20. Millaisia koriste-esineitä kotonasi on?
Koriste-esineeni ovat monen mielestä omituisia. Kun katselen ympärilleni niin näen Timo Sarpanevan ihastuttavan vanhan punaisen valurautapadan, vanhoja Viri-kaakaopurkkeja ja niissä vanhoja Sorsakosken aterimia. Muutama erikoisempi kotimainen vaasi näyttää olevan selkäni takana ikkunoiden välissä. Jättiläismäinen maakellarin avainkin koreilee seinällä. Sellaisia ovat minun koriste-esineeni.

21. Onko kotonasi valokuvia esillä? Mitä?
Minulla ei ole ollut koskaan valokuvia esillä. Outo tapaus olen. Tiedetään, tiedetään,.. ;)

22. Mikä asunnossasi luultavasti kiinnittää ensimmäiseksi vieraiden huomion?
Jokunen vuosi sitten se oli eteisessäni ollut jättimäinen peili, jonka kehykset olin päällystänyt harmaalla karvalla. Minusta se oli todella hurmaava ja hauska yhtä aikaa. Vieraat olivat eri mieltä ja meinasivat pyörtyä sen nähdessään. =D
Nykyisin saan kuulla ihmettelyjä vain melkoisen isosta sohvasta. Olen oikeastaan kasannut kulmasohvan kahdesta 90x210cm kokoisesta runkosängystä joissa on selkänojat. Siskoni kutsui tätä aina kilometrisohvaksi. =D


(Kuvan värit ovat kyllä aivan pielessä - musta ei ole mustaa eikä punainen punaista.)

23. Mitä haluaisit joskus hankkia asuntoosi?
Lepotuolin. Suurin haaveeni olisi saada Eero Aarnion pallotuoli tai sitten Arne Jacobsenin Egg-tuoli. Olen aivan himona molempien huonekalusuunnittelijoiden töihin. Ne on ihania, ihania, ihania!!!

24. Onko sinulla huonekasveja?
On ja hienoja onkin! Minulta löytyy kultaköynnös, palmuvehka, lohikäärmepuu, viirivehka, liuska-aralia, kirjovehka, anopinkieli ja bambuja. Olen aina tykännyt viherkasveista. Tässä asunnossa ne viihtyvät paremmin kuin missään aiemmissa asunnoissani.

25. Mikä on asuntosi häpeäpilkku?
Ehkä se on likainen uuni. Vaan enpä sitä vierailleni esittelekään. ;)


JEE JEE! Sainpas tämän urakan valmiiksi. Kuvia olisin voinut laittaa enemmänkin, mutta nuo riittäkööt.

Ottakaahan meemi mukaanne mikäli haluatte!