Taidenäyttelyssä osa 1: Hihitystä

Onpas ollut vaikeata tämän blogin päivittäminen. Syynä on se, että kuvat eivät meinaa latautua tänne. On melkoisen turhauttavaa yrittää kymmenen kertaa ennen kuin onnistuu. Sen jälkeen pitää vielä odottaa puoli tuntia sitä, että saa valmiin jutun läpi. Sellaista tämä on ollut viime päivinä enkä tiedä syytä moiseen. No, nyt näyttäisi homma toimivan moitteettomasti - ainakin toistaiseksi.

Mainitsin aiemmin, että kävin sunnuntaina taidenäyttelyssä. En ole mikään taiteentuntija, mutt silloin tällöin käyn kuitenkin näyttelyissä. Tällä kertaa menin katsomaan Bruno Maximuksen maalauksia Galleria Utuun. Hoksasin meneillään olevan näyttelyn perjantai-iltana reissusta palatessani. Onneksi satuin kulkemaan sen ohi.

Galleria Utussa oli ollut Bruno Maximuksen laajempi toukokuussa mutten ollut huomannut sitä. Pitäisi seurata tarkemmin näyttelytarjontaa. Nyt nimittäin harmittaa, kun en nähnyt kuin murto-osan Brunon töistä. Hänen työnsä ovat kyllä aika erikoisia. Ne ovat humoristisia ja mielestäni melko naivistisia. HUOM! En ole mikään taiteentuntija joten jätän tarkemmat määrittelyt ja arvostelut muille.

Minulle oli tärkeintä se, että näyttelyssä tuli hyvä olo. Ostin sieltä muistoksi Kummalliset Kansanhuvit -kirjan:



Kirjassa kerrotaan Suomessa harrastetuista kilpailulajeista, joista muualla maailmassa ei ole kuultukaan. Niitä ovat mm. hyttysentappo, ilmakitaransoitto, lypsyjakkaranheitto, suopotkupallo, umpihankohiihto ja muuurahaispesässä istuminen.
Joistakin lajeista on Brunon maalaama kuva kuten esim. eukonkannosta:



Tosi hauska kirja! Kirjan muut tekijät ovat Risto Etelämäki (tekstit) ja Arto Komulainen (ulkoasu).

Menin Utuun katsomaan vain Brunon töitä, mutta siellä oli samaan aikaa myös kaksi muuta näyttelyä. Tarina jatkuu joskus...


----------------------------

Pieni lisäys myöhemmin:

Koska en tosiankaan ole mikään taiteentuntija (mainitsin jo kolmannen kerran) niin kävin etsimässä taiteilijan oman määritelmänsä taiteestaan:

Taiteilija maalaa öljyväreillä ja kutsuu tyylisuuntansa hypnorealismiksi, sen unisesti posiitiivissävytteisestä tyylistä johtuen.

Jäi muuten mainitsematta, että Bruno on syntynyt Jyväskylässä.