Olen kuunnellut tänä aamuna You Tubesta vanhoja 60-luvun kotimaisia kappaleita ja tapani mukaan hoilotellut mukana. Nyt kävi vaan niin hassusti, että levy jäi vähän niin kuin päälle ja vetäisin kunnon soolot suihkun puolella vaikka kylppärissäni onkin valitettavan huono akustiikka. Uskoisin, että siitäkin huolimatta naapurini saivat nauttia luotani kantautuvista sulosoinnuista vetäessäni antaumuksella Kristiina Halkolan upean kappaleen:
Rakkaat naapurit, olen pahoillani etteivät sanat tainneet mennä ihan oikein.
En muuten voi käsittää miksi yläasteen opettajani nauroi aina, kun suoritin takahuoneessa yksinlaulukoetta. Omituista käytöstä, kertakaikkiaan.... ;)
torstai 4. kesäkuuta 2009
Anteeksi naapurit!!!
Lähettänyt Anu klo 10.20
Tunnisteet: höpöttelyä, musiikkia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Pitäähän sitä hiukan saada irrotella eikä hissutella, varmaan anteeksi saat kunhan et yöllä hoilota ;-)
Kyllä minäkin joskus hoilottelen, se tässä on hyvä kun asuu ok-talossa ei ihan kaikki kuulu naapuriin. Ei pidä kumminkaan olla sellaisessa luulossa että kaikkea voi mielin määrin meluta täälläkään.
Tuosta koululaulusta tulee mieleen kun poika halusi laulaa kokeessa tiikerihaita ;-)ja lauloi sen myös, sitä sitten harjoitteli kotonakin.
Hehe, eihän sitä aina voi hissun kissun olla ;) Välillä on hyvä hieman repäistä!
lol *reps* :D
Tia - Vai että tiikerihain poika vetäisi laulukokeessa. Hihityttää. Ei mikään ihan tavallinen kappalevalinta - luulen.
Minä en uhohda koskaan sitä, kun valitsin kahdesta lauluvaihtoehdosta Edelweissin. Se meni kyllä ihan suteen. Opettajaa ja minua nauratti. =D
Nia - Joskus jää kappaleet päähän soimaan ja niitä tulee sitten hyräiltyä hiljakseen. Tänään lähti vähän mopo käsistä. =D
Papu - Kaikkee minäkin täällä kertoilen.. ;)
Opettajat eivät taida oikein ymmärtää hyvän lauluäänen päälle mitään!
Marjukka - Niin tuota.. Minulla ei ole lauluääntä edes sen vertaa kuin variksella. =D
Sen vuoksi minulle ei tulisi mieleenkään laulaa vaikkapa karaokessa.
Lähetä kommentti