Viimeinen rutistus

On sunnuntaiaamu. Heräsin ensimmäisen kerran neljän aikaan. Ensimmäinen ajatukseni herättyäni oli: mallikappaleet jäi kirjaamatta! Ajatukseni lähtivät pyörimään inventaarion ympärillä ja aloin epäilemään parin muunkin tuotteen unohtumista listalta. Kävin ihan ylikierroksilla pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen eikä uni meinannut tulla. Pelkäsin etten muista enää työpaikalla niitä kirjaamattomia mallikappaleita joten nousin ylös ja kirjoitin muistilapun. Se rauhoitti mieltäni ja lopulta nukahdin uudestaan..

Heräsin uudestaan puoli seitsemältä. Tänään teen inventaarion loppuun ja siivoan sen jälkeen myymälän. Sitten pääsen aloittamaan viikon kesälomani.

Lomaviikolla tapaan kuitenkin pomoni - en työn vaan kalj.. siis kahvin merkeissä merkeissä. ;)
Hän asuu eri puolella maata eikä ole käynyt katsomassa ylläpitämääni myyymälää lainkaan tänä vuonna. Hieman jännittää mitä mieltä hän on sen ilmeestä. Ehkä on parempi, että olen lomalla ja hän tapaa myymälässä vapaapäiväntuuraajani.

Kerroin edellisessä postauksessa kironneeni pomolleni. Kyllä, sen todellakin tein. Kun minua kyrsii joku todella pahasti niin se muuten näkyy ja kuuluu! Joudun silloin tällöin häpeämään ja pyytelemään anteeksi sanojani.
Haluaisiko joku hieman ylimääräistä äkkipikaisuutta ja temperamenttia..? Ihan ilmaiseksi saisi. Kauniiseen pakettiin käärisin ja postiin laittaisin vaikka heti huomenna..

Tähän seuraavaan kuvaa liittyy hauska juttu, jonka kerroin jokunen aika sitten jo Tialle.
Jyväskylä on pieni kaupunki ja täällä pääsee hetkessä kävelykadun vilinästä järven rannalle ja siitä vaikkapa umpimetsään. Muutama viikko sitten pyöräilin taas kerran ympäri kaupunkia ja uimahallin lähellä näin unikkoja - paljon kauniita oransseja villejä unikkoja! Pistin fillarin parkkiin ja ajattelin mennä ihastelemaan lähempää niitä kaunokaisia.



Joopa joo. Lähinäköni on heikentynyt iän myötä. Tuona hetkenä aloin epäilemään kaukonäköänikin.... =D

LEPPOISAA SUNNUNTAITA!

Meikä lähtee töihin....