Vanhempani käyttivät usein hassuja sanontoja. Tuo otsikko on yksi niistä. En tiedä, kuka kyseinen Yrjö on enkä myöskään sitä miksi hänen nuoruutensa oli niin synkkää. Joka tapauksessa sanonta tuli mieleeni, kun katselin tämän päivän säätä.
Katsoin eilen illalla Hyvän Tahdon Gaalakonsertin, joka järjestettiin syövän geenitutkimuksen hyväksi. Konsertin esiintyjistä (Alexander Rybak, Ville Pusa, Maria Lund, Johanna Rusanen-Kartano, Katri Helena,..) yksikään ei ollut erityisesti mieleeni. Muutaman esiintyjän valinta oli minusta aika yllättävääkin. En nimittäin ihan heti voisi kuvitella M.A.Nummista tai vaikkapa Anna Puuta esiintymään Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Melko erikoisia sekoituksia niistä kyllä syntyikin. 
Ai miksikö katsoin konserttia, jonka esiintyjistä en edes tykännyt..? Ihan vain siksi, että konsertin teema kiinnosti minua. Esitysten välissä tuli lyhyitä tietopaketteja syövästä, syöpätutkimuksesta ja syövän hoidosta. Ohjelmassa oli myös syöpään sairastuneiden ja siitä parantuneiden lyhyitä lausahduksia. Ne pysäyttivät. Palasin mielessäni aikaan jolloin siskoni taisteli syöpää vastaan. Siskoni sairaus ei koskettanut vain häntä vaan kaikkia hänet tuntevia ihmisiä.
Arviolta joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Ajatelkaa - joka kolmas! Sehän tarkoittaa sitä, että mitä todennäköisimmin syöpä koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla jossakin elämämme vaiheessa.
Syöpätutkimus tarvitsee lisää rahaa ja sitä se onneksi sai eilisen konsertin ansiosta.
En ollut eilen synkällä mielellä vaikka tuollaisia pohdiskelinkin. Ehei. Miten olisin voinut olla synkkä - olihan minulla hoidossa veljeni koira. Kävimme lenkillä, köllöttelimme sohvalla ja vähän herkuttelimmekin. Niin hyvin koulutettua koiraa on ilo hoitaa. =)
Myöhään illalla päätin kaivaa kaapista kaikki joulukorttien askarteluun sopivat tarvikkeet. Yritän käyttää mahdollisimman paljon vanhoja tarvikkeita. Niitä on päässyt kertymään melkoisesti aiemmilta vuosilta
Nukkumaan käydessäni askartelupöytäni näytti tältä:
Nyt on jo muutama korttikin valmiina.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Synkkä ku Yrjön nuoruus!
Lähettänyt Anu klo 14.32
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijöitä 4.3.2010 alkaen
12 kommenttia:
Syöpä kyllä koskettaa varmaan monia, kahdelta hyvältä ystävältäni on vienyt aviomiehet, pojan kummisetä parani. En nähnyt konserttia, meni hiukan ohi.
Sinulla ollut kivaa seuraa, koiruli. Voi kun minun pöytäni olisi noin siisti ;-) kohta on raivattava tilaa kun askarteluala käy aina vaan pienemmäksi.
Tia - Syöpä on hirvittävä sairaus. Kunpa syövän puhkeaminen voitaisiin estää jotakin. Ehkä sen leviäminen voidaan estää joku päivä. Toivotaan niin.
Pöydällä on nyt enää puolet tarvikkeista joita siihen eilen levitin. Teen hyvin yksinkertaisia kortteja. Ei kimalletta, ei ääriviivatarroja eikä myöskään mitään hassuttelua niin kuin aiempina vuosina. Kivaa vaihtelua minulle.
Voi, näytä nyt meille sitten vähän niitä valmiitakin kortteja :)
Minä en harmikseni ehtinyt katsomaan tuota konserttia, Alexander Rybakia olisin halunnut kuunnella ja katsoa.
Toivottavasti laitat ainakin muutaman kortin meillekin näytille.
Millan ja Marjukka - Enköhän niitä jossakin vaiheessa esittele.
Rintasyopa, johon itse sairastuin, on miesten eturauhassyovan kanssa kohta kansantaudin tasolla.
Noin 4.000 naista sairastuu vuosittain!
Siksipa suosittelen mammografiaa vaikkei viela kuuluisi ikaluokkaan joka kutsutaan ilmaiseen kuvaukseen.
Rintasyopa on valitettavasti lisaantynyt yha nuoremmilla naisilla...
Mita aikaisemmin kasvain todetaan sita paremmat ovat paranemismahdollisuudet!
BLOGitse - Totta, lähentelee kansantautia. Hienoa, että selvisit voittajana!!!
hm...voittajana kunnes on 'vuositarkastus' ja siita aina eteen pain pelko uusiutumisesta on olemassa. MUTTA en murehdi sita mita en tieda.
Nyt elama on hyvin! :)
Mukavaa illan jatkoa!
BLOGitse - Sanotaan sitten, että olet ottanut komean erävoiton! Parempi ilmaisu?
Tiedän, että syöpää kerran sairastanut elää jatkuvassa pelossa. Mieltä kalvaa pelko siitä, että syöpä uusiutuu. Vaara on suuri.
Tiedän myös sen, että tuon "ensimmäisen erävoiton" jälkeen koko ajatusmaailma muuttuu. Elämää alkaa katsomaan aivan erilailla. Monet ennen niin suuret murheet kutistuvat ja pienistäkin iloista osaa ottaa ilon irti.
Siskoni muuttui aikoinaan hyvin paljon. Ilman vaarallista aivoleikkausta hänen elämänsä olisi laskettu viikoissa. Leikkauksessa saatiin poistettua suurin osa kasvaimesta. Osa jäi joten tiedossa oli, että se tulee etenemään joskus.
Leikkauksen jälkeen siskoni oli täynnä elämäniloa ja -halua. Hän oli ollut koko elämänsä masennukseen taipuvainen joten muutos oli aivan käsittämätön. Pelko oli läsnä joka ikisessä päivässä, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin halu elää jokainen päivä niin onnellisena kuin mahdollista.
"Toisesta erästä" syövän kanssa hän ei selvinnyt.
Kauhea tauti. Konserttia en nähnyt. M.A:n vuoksi olisin ehkä voinut vilkaistakin.
Abana - Minun kauniilla sanankäytölläni ilmaisten: Vit**mainen tauti!!!
Tyypilliseen hömppätyyliini yritän pitää ajatukset kaikista sairauksista mahdollisimman takana aivokopassani, mutta sieltä ne aina välillä putkahtavat esille. Syöpä,. diabetes, verisuonten kalkkeutuminen, aivohalvaus... Stressi!
Lähetä kommentti