Loistavaa palvelua

Viime viikolla menin ostamaan täkäläisestä kyläkaupasta loisteputkea työpaikalleni. Siellä ei ollut oikean pituista ja aioinkin lähteä etsimään sitä muualta. Aina ystävällinen kauppias sanoi kuitenkin hankkivansa minulle sellaisen seuraavaksi päiväksi mikäli vain ehtisin odottamaan sen verran. Kiitin valtavan hyvästä palvelusta ja lupasin hakea putken lähipäivinä.

Menin parin päivän kuluttua hakemaan loisteputkea. Kauppias ei ollut itse paikalla, mutta putki oli kuin olikin kassalla jemmassa.

Kauppias ei tiennyt nimeäni joten hän oli kirjoittanut pakettiin näin:



Teksti sai minut nauramaan, mutta samalla taisin hieman punastuakin. ;)

Hei hei helteet!

glitter-graphics.com

Huomenna en taida tarvita tuuletinta työpaikallani.

Olen yhtä hymyä! =)

Homing

Ylen sivuilla kerrotaan:

Nuoret marjastavat nyt vapaaehtoisesti

Perinteiset kotiin liittyvät taidot ovat nousseet nuorten aikuisten suosioon. Marjastamisesta, sienestämisestä ja säilönnästä on tullut muoti-ilmiö nimeltä homing, joka on saapunut Suomeen Yhdysvalloista ja Keski-Euroopasta.

Täytyy sanoa, että on sitä pöllömpiäkin muoti-ilmiöitä olemassa! =)

Minä en ole marjastanut enkä sienestänyt vuosikausiin. 80- ja 90-luvuilla tein molempia. Siihen aikaan leivoin ja laitoin ruokia paljon joten oli ihanaa, kun pakastin sisälsi marjoja.

Vaikka keräsinkin sieniä niin en kuitenkaan säilönyt tai syönyt niitä. Tästäpä tulikin mieleeni yksi tapaus..

Muistan elävästi, kun parisenkymmentä vuotta sitten lähdin koirani kanssa lenkille metsään. Silloin oli sieniaika ja ajattelin tunkea taskuihini kaikenvaralta pari isoa muovikassia. Tiesin, että mikäli näkisin sieniä niin sekoaisin. Sekoamiseni johtuu siitä, että sienet ovat minusta valtavan kauniita. Haluan päästä tutkimaan kaikkia näkemiäni sieniä ihan läheltä ja syötävät sienet tekee mieli ottaa käteen ihasteltavaksi. Sairas mieliteko..? No, onneksi varauduin parilla muovikassilla sillä sieniä oli joka puolella. Hurmiossa keräsin niitä kaksi isoa kassillista ja kannoin niitä kotiin katua pitkin mietiskellen mitä ihmettä teen niille!? Vastaani tuli minulle tuntematon mummo. Mummo kävi ihastelemaan valtavaa sienisaalistani, joka tursusi muovikasseista. Minä tyrkkäsin kassit mummon käteen. Mummo oli ihmeissään ja samalla onnellinen. Minä huokasin helpotuksesta päästessäni eroon sienistä. =)
Melko todennäköistä, että mummo on kertoillut tuttavilleen oudosta kulkijasta eli minusta...

Missä maku?

Tällä seudulla mansikkakausi alkaa olla lopuillaan ja siksipä hinnat ovat nousseet nopeasti. Kovasta hinnasta huolimatta ostin eilen litran, että saisin herkutella illalla. Ei olisi pitänyt ostaa sillä mansikat olivat aivan ala-arvoisia. Jouduin heittämään niistä puolet roskikseen ja toinenkin puoli oli todella puisevaa purtavaa.



Olihan niissä mansikoissa kokoa ja näköä, mutta tärkein puuttui - maku!

Pikaposti pähkinöistä

Nettiyhteyteni on jumittanut pahemman kerran. Omituisinta on ollut se, että ruudulle on pläjähtänyt toinen toistaan hurjempia varoituksia. Eilen illalla yritin tulla omaan blogiini ja tämän osoitteen ilmoitettiin muistuttavan haittaohjelmaa ja tieni katkaistiin. Höh, sanon minä!
Sitten yritin kirjoittaa kommentin yhteen blogiin ja mitenkäs siellä kävikään..? Kommenttini ilmoitettiin vaikuttavan roskapostilta!!! No niin, johan minä tätä blogia nimetessäni myönsin loisivani muiden blogien kommenttikentissä. Nyt minut on sitten laitettu virallisesti jollekin roskapostilistalle. Heh!

Nyt yritän kirjoittaa nopeasti tämän jutun ennen kuin minut taas suljetaan netin ulkopuolelle. Asiaan...

Edellisessä jutussani olleet pesupähkinät kiinnostivat ainakin muutamaa lukijaa ja kommenttilaatikossa tuli juttua niiden riittoisuudesta. Sen vuoksi päätin eilen tehdä tutkimuksen siitä mitä niiden käyttö tulee maksamaan.

Tuon asian selvittääkseni päätin laskea montako puolikasta yhdessä 8 euroa maksavassa laatikossa on.



Puoleenväliin (kirjoitetaanko tuo yhteen?) päästyäni puolikkaita oli 100 kappaletta joten eiköhän koko laatikossa ollut kutakuinkin 200 kappaletta. En malttanut laskea loppuun asti, koska innostuin niin kovasti yhden pähkinän sisältä löytyneestä siemenestä. Tuo kuvan etualalla oleva musta pilkku ei siis ole jäniksen papana tai pippuri vaan siemen. ;)

Tässä laatikossa oleva käyttöohje:



Minä heitän koneeseen aina viisi puolikasta. Pähkinät käytän aina kahteen kertaan joten yhdellä laatikollisella pesen noin 80 koneellista pyykkiä. Osasinko laskea oikein..? Huuhteluainetta en ole käyttänyt lainkaan pähkinöiden kanssa. Ei kai pyykinpesuni kovin kalliiksi tule..? En osaa verrata hintaa normaaleihin pesuaineisiin, koska en ole tutkinut niiden hintoja aikoihin.

Täytyy vielä muistuttaa siitä ettei pähkinöiden pesuteho riitä vaikeisiin tahroihin eivätkä ne valkaise pyykkiä. Ne puhdistavat siis ns. normaalilikaisen pyykin.

Kyllä noita tosiaan kannattaa ainakin kokeilla. Eivät ne välttämättä ole kaikkien mieleen sillä jotkut kaipaavat valkaisutehoa ja jotkut ehkä jopa pesuaineen tuoksua. Toisilla taas pyykki on aina hyvinkin likaista - kuten minulla aikoinaan koirahuushollissa.

Voin kuitenkin vannoa etten kuljeskele haisevana ja suttuisena. =D

"Kahta en vaiha - toinen on tietenkin se Turun sinappi ja toinen taas perupähkinät!"

-----------------------------

Lisäys 9.8.

Ihan unohdin mainita tässä jutussani, että mikäli pyykkiä pestään pelkästään pesupähkinöillä niin silloin olisi hyvä puhdistaa kone silloin tällöin tavallisella pesuaineella.

Lueskelin äsken muiden kokemuksia pesupähkinöistä. Kävin monella keskustelupalstalla ja huomasin, että tyytymättömiä taitaa olla yhtä paljon kuin tyytyväisiäkin. Pesupähkinöiden huonoiksi puoliksi sanotaan pyykin haiseminen, koneen haiseminen sekä se ettei pyykki puhdistu. Kieltämättä huonoja puolia - puhutaanhan nyt juuri pyykinpesusta.

Pesin tunti sitten koneellisen pyykkiä ja nyt kävin nuuhkimassa sekä pestyä pyykkiä että konetta. Ei pahaa hajua. Nyt on jonkun nenässä vika - vaan kenen..?!?

Keskiviikon kelailua

Eilinen vapaapäiväni oli todella onnistunut. Hienointa päivässä oli se, että sain lohjenneen hampaani kuntoon. JES! Olin jo ehtinyt varata ajan yksityiselle, mutta päätin eilen soittaa vielä kerran päivystykseen. Ei minun onneksi tarvinnut lähteä valehtelemaan mitään kipuja vaan riitti, että kerroin kahden hampaan välissä olevasta terävästä irtopiikistä. Sanoin etten halua elellä puolta vuotta liemiruualla ihan vain siksi ettei pureminen onnistu. Minulle näytettiin vihdoinkin vihreätä valoa.

Puoli yhdentoista aikaan rötkähdin pelokkaana hammaslääkärin tuoliin. Sanoin, että ilman puudutusta on turha yrittääkään porata tai muutenkaan ronkkia kovakouraisesti. Kerroin saaneeni melkoisen kammon viime vuonna tehdyistä juurihoidoista. Lääkäri oli ymmärtäväinen ja taisikin iskeä minuun jonkun hevosannoksen puudutusainetta sillä puudutus lakkasi vasta kolmen tunnin kuluttua. Veikkaanpa, että se hevosannos nousi minulla päähänkin. Aloin nimittäin nauramaan ihan hillittömästi kesken hampaan paikkauksen! Juu juu, ihan tosi. Hekotin suu auki kaikenmaailman vehkeet suussani. Oli se varmasti outo tilanne hammaslääkärillekin. =D

Hammaslääkärin jälkeen oloni oli todella helpottunut ja menin siksi vähän shoppailemaan. Oli kiva katsella ihan rauhassa tulevan syksyn vaatemuotia. Tarttuipa sieltä mukaani pari Espritin paitaakin. Minulla on omat omituiset kriteerini vaatteiden suhteen enkä löydä kovinkaan helpolla ostettavaa. Olin tosi yllättynyt, että sain nyt peräti kaksi uutta paitaa.

Kävin myös kirpparilla ja sieltä löysin pari halpaa juttua. Eikä siinä vielä kaikki. Ekolosta ostin pesupähkinöitä. Taitaapa olla niin, että joudun ostamaan niitä vielä aika monta pakettia ennen kuin oma pensaani alkaa tuottamaan satoa. Kasvuvauhti ei nimittäin päätä huimaa.



Tuon pensaanhan istutin pesupähkinän sisältä löytämästäni siemenestä.
Aloitin pesupähkinöiden käytön reilu vuosi sitten. Silloin ostin niitä ihan vain uteliaisuuttani enkä todellakaan uskonut niiden pesutehoon. Päätinkin silloin todistaa pähkinöiden olevan täyttä hölynpölyä ja tein testin, jonka tulokset ovat näkyvissä ensimmäisessä blogissani. Olen käyttänyt pähkinöitä siitä asti joten ei liene vaikeata arvata millainen testin tulos oli.

Noiden shoppailuiden lisäksi tein myös jättiannoksen lasagnea (jauhelihaa 800g ja sitä rataa silleen), ahmin mansikoita ja kävin saunassa. Tosi rentouttava päivä oli.

Tänne oli luvattu aurinkoista ja jopa helteistä säätä eiliseksi, mutta taivas näytti viiteen asti tältä:



Tänään on aurinkoista ja lähes helteistä. Ei tässä auta muu kuin läähättää ja läkähtyä.

--------------------------

Lisäys myöhemmin:

En todellakaan kuvittele, että tulisin saamaan "pähkinöitä" omasta pensaasta! Ihan vaan huvikseni pistin siemenen itämään ja nyt katson millainen kasvi siitä tulee. Se on kovin heiveröinen ja lehdet ovat hieman kellastuneet. Luulen ettei se ole kovin pitkäikäinen. No, katsotaan, katsotaan,..

Ei mikään pakko

Vietin eilen illalla minulle hyvin tyypillisen arki-illan. Tulin kotiin kaupan kautta. Vaihdoin kotiasun päälle, keitin kupillisen kahvia, söin pari leipäpalaa ja mietiskelin siinä samalla mitä kaikkea pitäisikään tehdä..

Mietin, että ikkunat olisi järkevää pestä nyt hyvän sään aikaan. Moni ystäväni oli pessyt ikkunansa parikin kertaa tässä kesän aikana. Minä olin pyyhkäissyt osan lasipinnoista alkukesästä ja ne olivat taas ihan kammottavan näköiset. Piankos minä ne pesisin, kun vaan tarttuisin toimeen.

Mietin, että kannattaisi kerätä marjoja tulevan talven varalle niin kuin muutkin tekevät. Yksikin tuttavapariskuntani, kertoo joka ikinen päivä olleensa milloin mustikassa ja milloin vatussa. He ovat keränneet mielettömät määrät marjoja. Aina saan kuulla ihmettelyä siitä miksen minä kerää marjoja vaikka minulla olisi aikaa. Saisin ilmaista ruokaa, mieleni virkistyisi metsässä, aikani kuluisi mukavasti,..

Mietin miten minun olisi järkevää tehdä isompi satsi ruokaa ja pakastaa sitä. Sieltä poimisin sitten eväätkin töihini eikä minun tarvitsisi ostella valmisruokia kaupasta. Tuosta asiasta sain kuulla päivittäisiä saarnoja entisessä työpaikassani. Joskus työkaverini otti jopa laskimen esille ja selvitti kuinka paljon minulta menee rahaa hukkaan vuoden aikana, kun en valmista ruokia itse. Hyvää ruokahalua vaan Anu!

Leipominen vasta järkevää olisikin! Ostan muutaman kerran viikossa viinerin tai pullan. Voi miten monta kertaa olenkaan saanut kuulla moitteita tuon tapani vuoksi. Ei minua moitita siitä, että ahmin epäterveellistä mössöä vaan siitä, että ostan kalliita herkkuja. Heti perään minua muistutetaan siitä etteivät ne edes ole herkkuja kotitekoisiin leivonnaisiin verrattuna.

Kävin nuo mietteet läpi päässäni taas kerran eilen. Taas kerran tuli paha mieli. Tunsin itseni laiskaksi ja huonoksi ihmiseksi. Musta pilvi leijui hetken aikaa pääni yläpuolella, mutta sitten..

Muistin jälleen kerran terpan (entisen terapeuttini) sanat ja ilmeet. Hän sanoi minulle kerran suorastaan kiukkuisena:

"Kuuntele Anu puhettasi! Se vilisee sanoja pitää, täytyy, on pakko, en voi, en saa,..". Sitten hän luki papareistaan puhumiani asioita. Totta, niin minä puhuin. Terppa kysyi kuka minut pakottaa tekemään asioita. Hän kysyi myös teenkö koskaan mitään asioita ihan vaan siksi, että minusta on kiva tehdä niitä. Siltä ei hänen mukaansa ainakaan vaikuttanut. Olin sanaton.
Terppa sanoi, että teen itse itselleni erilaisia pakkoja ja samalla kiellän itseltäni asioita, joita haluaisin tehdä. Sitten hän kaivoi kaapistaan A4-kokoisen paperin, jonka vasempaan laitaan hän oli kirjoittanut tuollaisia pakkoa ilmaisevia eli huonoja sanontoja. Paperin oikeassa laidassa taas oli hyviä sanontoja, joita hän neuvoi minua käyttämään. Niitä sanontoja olivat esim. saan, voin ja haluan. Terppa sanoi, että mikäli muutan puhetapani myönteisemmäksi koko olotilani muuttuu eikä elämä tunnu niin raskaalta suorittamiselta. Ajattelin silloin ettei se olisi totta.

Tuo käyntikerta muutti kuitenkin elämäni suuntaa enemmän kuin kukaan voisi kuvitellakaan. Tajusin miten minulla oli tapana sanoa esim: "Nyt mun on kyllä pakko lähtee töihin". Töihinlähtö ei välttämättä ollut edes vastenmielistä, mutta sanoin kuitenkin pakko lähteä. Miksi sitten sanoin niin..? Siitä lähtien olen ihan vaan lähtenyt töihin. Yhden sanan poisjättäminen kevensi oloa. Pikkuhiljaa pystyin sanomaan jopa, että "Saan lähteä töihin." =)

Eilen oli siis taas vaihteeksi päivä jolloin ajattelin asioita, joita minun pitäisi ja olisi pakko tehdä. Mietin siinä kahvin ja leivän äärellä sitä oliko minun todellakin pakko tehdä niitä. Mietin halusinko tehdä niitä. Vastaus molempiin oli EI. Ihmettelin mitä hemmettiä minä sitten oikein tuskailen..!?? Olin taas kerran lähtenyt ystävieni ja omien ajatusteni pyöritykseen. Ystäväni syyllistivät minua tietämättään(?) ja minä taas syyllistin itseäni tietoisesti.

Miksi minä alkaisin toimimaan ja elämään samalla tavalla kuin muut ellen kerran itse halua!? Minua ei kiinnosta pätkääkään marjojen poimiminen, "hieman" likaiset ikkunat eivät haittaa minua ja kaupasta ostettuja herkkuviinereitä ei voita yksikään itsetekemäni pulla!

Iskin kulhoon litran mansikoita ja päälle vaniljajäätelöä. Vein kulhon sohvalle odottamaan. Sitten hain kaapista postikortteja, jotka ajattelin lähettää ystävilleni. Käsityönkin otin viereeni. Televisio ja tietokone auki ja peppu sohvalle.

Oi mikä ihana ilta!!!



Hups! Tulipas melkoinen vuodatus aamu-unisena. Paras lukea teksti ajatuksen kanssa päivällä. Tiedä vaikken sitten itsekään ymmärrä mitä olen yrittänyt kertoa...

*huokaus*

Että onkin ollut tylsä sunnuntai! Sää on ollut kiva ja olen ollut vapaa lähtemään minne vaan. Olisin voinut pyöräillä, käydä kylissä tai pörrätä vaikkapa kirppareilla, mutta en vaan ole saanut itseäni liikkeelle. Hiki on virrannut vaikkei ole ollut hellekään ja pää on tuntunut jotenkin omituiselta. Olen vaan huokaillut ja olla möllötellyt tekemättä yhtään mitään.

No, tein minä sentään ruokaa. Tässä makoisa salaatti, joka oli ihan vaan sellainen välipala:



Äsken laitoin ensi viikon lääkkeet dosettiin:



Näyttääkö hurjalta määrältä? Minä olen todella onnellinen siitä, että popsin nykyään vain noita epilepsialääkkeitä. Muutama vuosi sitten minulla oli käytössä pari muutakin lääkettä. Oli masennus- ja paniikkihäiriölääkkeitä ja usein myös erilaisia tulehduslääkkeitä. Lääkekaappi oli ihan täynnä. Nyt siellä ei ole juuri mitään. Hieno homma!

Taidanpa tehdä nyt muutaman kerroksen käsityötä ja sitten pötkin peiton alle. Jospa olisin huomenna tarmokkaampi...

Yhteen vai erikseen?

Aloitin ensimmäisen blogini pitämisen lokakuussa 2006. Kirjoittelin silloin hyvin erilaisia juttuja kuin nyt. Nykyään kirjoitan paljon rennommin enkä mieti niin paljon sitä mitä muut ajattelevat jutuistani, elämästäni ja mielipiteistäni.

Yksi ongelma minulla on ollut alusta asti ja se on oikeinkirjoitus. Lähes jokaista juttua kirjoittaessani jumitun jonkun sanan tai sanojen kohdalle, koska en tiedä miten ne kuuluu kirjoittaa. Silloin googletan ja etsin apua oikeinkirjoitukseen. Useimmiten apu löytyy heti, mutta toisinaan joudun kahlaamaan monta sivustoa. Silloin tällöin käy myös niin etten löydä ratkaisua ongelmaani. Silloin jurppii ja pahasti!

Eniten tuskailen yhdyssanojen kanssa. Päänvaivaa minulle aiheuttavat myös isot/pienet alkukirjaimet ja välimerkit. Jokaisessa jutussani on varmasti jonkinlainen oikeinkirjoitusvirhe. Tiedän etteivät useimmat blogini lukijat juurikaan huomaa virheitä tai mikäli huomaavat niin eivät ainakaan suuremmin välitä niistä. Edellisen blogini aikaan sattui kuitenkin tapaus jolloin sain yhteen juttuun hillittömän kommenttitulvan. Sen aiheutti yhdyssanavirhe. Homma meni niin överiksi, että poistin koko jutun.

Kouluaikana tykkäsin tosi paljon äidinkielestä. Paitsi että tykkäsin kirjoittaa aineita niin kielioppikin kiehtoi minua. Suurin osa oppimistani asioista on unohtunut vuosien varrella, mutta sama kiinnostus elää kuitenkin.

Tähän väliin täytyy sanoa, että hyvin useissa blogeissa kirjoitustyyli on rentoa enkä todellakaan mieti niiden mahdollisia oikeinkirjoitusvirheitä!!! Mikäli käytetään murretta ja puheenomaista tyyliä niin eihän silloin pidäkään miettiä jotakin hemmetin pilkkuja tai yhdyssanoja. Silloin annetaan juttujen soljua vapaasti ilman jäykistelyä! Sellaista tekstiä on ihana lukea!
Minä nyt vaan olen tällainen täydellisyydentavoittelija joissakin asioissa. Olen lähtenyt kirjoittamaan kirjakielellä ja tykkään pitääkin tämän tyylin. Siksi yritän myös pitää kielioppivirheet minimissä teksteissäni.

Jahas, jokohan pääsisin tuohon otsikon aiheeseen. Aika pitkä alustus oli taas kerran. Heh.

Eniten päänvaivaa minulle tuottavat tällaiset sanat:
jompikumpi, monin verroin, perin pohjin, muun muassa, nimenomaan, suurin piirtein, viimeaikainen, sielläpäin, poispäin, nurin päin,..

Taitojani noissa sanoissa käyn testaamassa silloin tällöin Cityn yhdysanatestissä. Saan sanoista oikein keskimäärin 90 prosenttia. Joidenkin sanojen kirjoitustavat ovat mielestäni ihan järjettömiä. Se johtunee siitä, että on olemassa yhdyssanasääntöjä, mutta myös poikkeuksia. Niitä poikkeuksia tuntuu olevan aika paljon.

Jotkut sanat voidaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen. Se tekeekin asiasta tosi mielenkiintoisen. Kirjoitustapa saa asiaan vivahde-eroja tai joissakin tapauksessa jopa muuttaa koko asian. On tämä suomen kieli pirun vaikeata!
No niin, siinä livahti taas yksi vaikea juttu eli tuo suomen kieli. Lukemattomat kerrat olen tarkistanut kirjoitetaanko se Suomen kieli, suomen kieli vaiko suomenkieli. Kaikkia käytetään aika tasavahvasti, mutta suomen kieli on oikea tapa - kai.

Muutkin erisnimialkuiset sanat ovat vaikeita niin minulle kuin asiaan enemmän perehtyneillekin. Testatkaapa omat taitonne tällä:

JYP toi keväällä Jyväskylään kultaa. Voittivatko he Suomen mestaruuden, suomenmestaruuden, suomen mestaruuden vaiko Suomenmestaruuden? Noita kaikkia muotoja käytettiin lehdissä viime keväänä. Minä tein silloin jutun asiasta tänne blogiini ja päätin käyttää pelkkää mestarit-sanaan, koska en tiennyt oikeaa kirjoitustapaa. ;)

Tuohon ja moniin muihin yhdyssanoihin liittyviin kiemuroihin löytyy vastaus Nykyajan kielenoppaasta.

Hu huu... Vieläkö sinä rakas blogini lukija olet hereillä..? =D

Herkkupötkäle

Täksi päiväksi lupailtiin tälle seudulle epävakaista säätä, mutta mitäs me saimmekaan..? Aurinkoa, aurinkoa ja vielä lisää aurinkoa! En valita. Oli lämmintä muttei kuitenkaan helteistä. Täydellinen kesäpäivä!

Päiväni on ollut oikein mukava. Lyhyen työpäiväni jälkeen kävin vilkaisemassa kävelykadun rallimeininkiä. Kaiuttimista kuului selostusta, terassit olivat täynnä ja kojuissa myytiin Suomi-kamaa, lakua yms. Eipä siellä muuta sitten ollutkaan. Minun rallikiintiöni täyttyi viidessä minuutissa.

Hyppäsin fillarin päälle ja lähdin polkemaan kohti kotia. Matkalla ostin mansikoita ja ihanan viinerin kahvin kanssa nautittavaksi. Niin kotihiiri palasi neljän seinän sisälle omiin oloihinsa ja oli onnellinen.

Ostamastani viineristä minulle tulee aina mieleen tapaus jolloin minulla oli kylässä harvinainen vieras. Istahdimme silloin kahvipöytään ja vierasta alkoi ilmiselvästi naurattamaan, mutta kohteliaasti hän vain hihitteli hiljaa. En ensin ymmärtänyt mikä häntä huvitti, mutta sitten hoksasin hänen naureskelevan tarjoamilleni viinereille. Sanoin hänelle etteivät ne kieltämättä ole mitään kaunokaisia, mutta ovat silti tosi herkullisia. Otin malliksi yhden ja haukkasin siitä rohkeasti. Sitten vieraanikin otti omansa. Aina, kun hän haukkasi siitä niin häntä alkoi hihityttämään.

Tällaisen suklaatwistin söin taas kerran tänään ja samanlaisia tarjosin myös silloin:



Siinäpä teille vinkki jäykkien vierailujen varalle. Ei muuta kuin pötkäleitä pöytään ja ilo on katossa!