Kuka tässä on juntti?

Näin NE eilen maitohyllyn luona. Vieressäni seisoi nuori neitonen, jolla oli jalassa jotakin mitä aivoni yrittivät väittää näköharhaksi. Sillä hetkellä niinkin yksinkertainen asia kuin maidon valitseminen oli minulle täysin mahdotonta. Tuijotin NIITÄ syrjäsilmällä ja hypistelin samalla maitopurkkeja. Näin NE hetken päästä uudestaan kassajonossa. Hoin itselleni: "Ei saa tuijottaa, ei saa tuijottaa,.." . Ei se auttanut. Mittailin neitosta päästä varpaisiin ja mietin pitääkö hän itseään tyylikkäänä NIILLÄ tallustellessaan. Kyllä varmaankin.

Blogini lukijoille olen paljastanut junttiuteni muotiasioissa jo aiemmin Mikä on mikä? -jutussa joten kehtaan kertoa mitä päässäni tällä kertaa liikkuu..

En voi ymmärtää.. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää sitä, että ihmiset kulkevat julkisilla paikoilla näissä:



Ovatpa nuo kuinka laadukkaat ja miellyttävät jalkineet tahansa niin kyllähän nuo kuitenkin ovat aamutohvelit!!! Niillä hiippaillaan kotosalla tai pihapiirissä.

Ai minäkö kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen..? Niinpä taidan olla. Reino.fi -sivuilla nimittäin markkinoidaan noita ja muitakin tohveleita mm. näillä sanoilla:

Reinoista on tullut katujen voittamaton kuningas. Jokainen tyttö sekä poika voi nyt olla rennosti retro Reinoissaan, ja vielä haluamassaan värissään.


Voi elämä!

Ällöpositiivista!

Täräytin tuollaisen otsikon kaiken varalta. Tiedän nimittäin, että positiiviset postaukseni saattavat ärsyttää joitakin. Heidän kannattaa lopettaa siis lukeminen tähän. ;)

Vietin tänään leppoisaa vapaapäivää. Eilen satanut lumi piristi mieltäni vaikken juurikaan ulkona ollut. Oli kiva katsella ikkunasta lumisia puita. En ole mikään syksyihminen joten talven saapuminen oli minulle mieleinen juttu.

Minua vaivannut väsymys on poissa. Jaksoin puuhastella tänään kaikenlaista pientä. Tein kutakuinkin puolen vuoden tauon jälkeen perunamuussia. Voi miten ihanalta se maistuikaan!



Herkuttelin myös vuoden ensimmäisillä joulutortuilla. Eipä ollut valittamista niidenkään maussa. Njam!



Tällainen herkuttelija minä olen aina. Minkäs teet, kun tekee mieli hyvää joka ikinen päivä.

Päiväni kohokohta oli kuitenkin se, kun allekirjoitin työsopimuksen. Nyt vasta tunnen olevani ihan oikeasti vakituinen työntekijä. Suu vehnäsellä lueskelin sitä moneen kertaan. Jotenkin vaan meinaa olla epäuskoinen olo. Ai miksikö..? No, kun vuosi sitten otin vastaan vapaapäivien tuuraajan paikan. Tiesin, että mikäli selviäisin siitä pestistä kunnialla niin saisin äitiyslomantuuraajan paikan. Sain sen ja olin ikionnellinen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan työsuhteeni piti loppua tänään. Olin siis varautunut olemaan työtön huomisesta päivästä alkaen. Vaan mitenkäs kävikään....? Äitiyslomalla ollut työntekijä ei palaakaan töihin ja minä sain hänen paikkansa. Voi juukeli!
Kannattaa siis ottaa vastaan sijaisuuksiakin. Koskaan ei voi tietää mitä niistä poikii. =)

Jahas. Nyt on aika painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä.....

Pirujen bileet

Olin kyläilemässä lapsuudenkodissani jonne oli kokoontunut iso joukko sukulaisia. Jollakin oli syntymäpäivät, mutta en millään muista kenellä. Siinä me joka tapauksessa joimme kahvia ja söimme kakkua.

Sitten joku keksi, että voisimme ottaa yhteisvalokuvan koko porukasta. Minä en halua koskaan olla valokuvissa joten säntäsin ottamaan kuvaa. Kuvaamisessa tuli kuitenkin todella yllättäviä ongelmia...

Tähtäsin ja otin kuvan. Säpsähdin katsoessani kuvaa näytöltä. Siinä ei ollut kuin kaksi ihmistä! Otin uuden kuvan ja taas sama juttu. Olin todella ihmeissäni.
Miten ihmeessä tiiviissä rykelmässä olevista ihmisistä vain kahden kuva tallentui!?

Näytin kuvia toiselle valokuvaajalle ja hänkin ihmetteli asiaa. Otin vielä kerran kuvan ja silloin tapahtuikin jotakin toooooodella karmivaa...

Kuvaan tallentuneet kaksi ihmistä olivat muuttuneet piruiksi!!! Molemmilla oli sarvet otsassa!!! Tajusin etteivät ne paikalla olevat ihmiset olleetkaan ihmisiä vaan jotakin ihan muuta. APUA!

Silloin heräsin. Luojan kiitos, että heräsin. Juttu alkoi menemään liian mystiseksi.


glitter-graphics.com

Lepoa, lepoa, lepoa,..

Heräsin tänä aamuna jo kuudelta vaikka olisin saanut nukkua pitkään. Kyllä kuulkaas jurppi!!! Sama juttu oli keskiviikkona, kun minulla oli vapaapäivä. Sisäinen kelloni näyttää pärähtävän soimaan siihen aikaan. Toisaaltahan se on ihan hyvä juttu, sillä arkiaamuisin herääminen ja töihinlähtö ei tuota tuskaa.

Tämä päivä on tuntunut loputtoman pitkältä. Syynä on se, että olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen vaan makoillut vuoroin sohvalla ja sängyllä. En tiedä mistä väsymys johtuu ja ehkä sitä on turha edes miettiä. Tänään olen levännyt hyvin ja huomenna olenkin todennäköisesti taas ihan vireessä.

Ai niin, laitoin sentään ruokaa päivällä. Siinä hellan äärellä touhutessani otin kauhan laatikosta ja minua alkoi naurattamaan. Ai, että mikäkö minua voi naurattaa tuossa kauhassa..?



No minäpä kerron.. Vietin aikoinaan paljon aikaa siskoni kanssa. Kerran hän oli minun luonani ja tein meidän molempien herkkua eli perunamuussia. Muussin ollessa valmista pyysin siskoani syömään ja hän riensikin oitis kattilalle. Ihmettelin sitten, kun hän viipyi kattilalla nin pitkään. Menin lopulta katsomaan ja näin hänen pitelevän kauhaa kädessään. Hän tuijotti kauhaa ja hänen kasvoillaan oli omituinen ilme. Kysyin mikä on vialla.

Hän sanoi lyhyesti: "Kukkamultakauha!".

Ihmettelin: "Tä?!??"

Hän sanoi vakavana: "Tää on kukkamultakauha."


Hermostuin. Sanoin kiukkuisena ettei se ole mikään hemmetin kukkamultakauha vaan taatusti puhdas ruokakauha!!! Ihmettelin miten hän voi väittää mokomaa.

Siskoni selitti, että äidillä oli ollut aina Orthexin muovikauha kukkamultapussissa. Sitä hän käytti, kun vaihtoi kukkiin multia. Siskoni oli oppinut saman tavan eli hänelläkin oli samanlainen kukkamultakauha. Sen vuoksi hän oletti, että minullakin on.

Selitin hänelle etten ikipäivänä ollut käyttänyt kauhaa muuhun kuin ruuuanlaittoon. Ei siinä auttanut mitkään vakuuttelut vaan loppujen lopuksi mätimme lusikalla perunamuussia lautasille. Seuraavalla viikolla kävin ostamassa teräksisen kauhan.

Nykyään käytän tuotakin kauhaa ja muistelen joka ikinen kerta sitä hauskaa tapausta. =)

Hups! Tulipas pitkä selostus. Nytpä taidan mennä katsomaan Talentia.

Ai niin.. Täytyy vielä kertoa, että kävin eilen katsomassa Semmareita. On ne vaan loistava porukka!!!
Tämä seuraava video ei ole eilisestä konsertista, mutta kyllä he tuonkin biisin esittivät. Tosi hauska veto!

Virkistävä vapaapäivä

Vietin tänään mukavan vapaapäivän. En siivonnut, en laittanut ruokaa enkä tehnyt muutakaan hyödyllistä. Tunsin tarvitsevani päivän jolloin minulla ei ole mitään suunnitelmia - ei mitään pakkoa tehdä yhtään mitään.

Aamupäivällä oloni oli todella väsynyt - join kahvia, surffailin netissä ja lueskelin viime viikolla tulleita lehtiä. Onneksi minulla oli parturi puolenpäivän aikaan sillä ilman sitä olisin saattanut vetelehtiä koko päivän kotosalla yöpaita päällä. Parturista kävelin kaupungille ja kävin ihan aluksi muutamassa käsityöiikkeessä - Poppelissa ja Silkkivillassa. Täytyy sanoa, että palvelu niissä oli kuin yöllä ja päivällä. Toisessa en saanut palvelua lainkaan, mutta toisessa se oli ylitsevuotavan ystävällistä ja runsasta. Keskiverto palvelu olisi ollut mieleisintä minulle. Toisesta mukaani tarttui muutama lankakerä.

Kävin myös yhdessä lemppariliikkeessäni eli Harjun Paperissa. Sinne en olisi tällä kertaa poikennut ellen olisi nähnyt näyteikkunassa suloista Oman kullan päivä -seinäkalenteria. Se valloitti minut ihanalla kuvituksellaan. Kalenteri ei ole suunnattu tällaisille sinkkuihmisille, mutta viis siitä. Sanoin myyjälle, että vaikkei minulla nyt ole omaa kultaa niin mistäs sitä tietää vaikka ensi vuonna olisi. Kalenterihan voi vaikka tuoda hyvää onnea tullessaan. ;)



Ensi vuoden marraskuussa voinkin katsella tällaista aukeamaa:



Klikatkaapas kuvaa ja katsokaa nimipäiviä. ;)

Sen pituinen tämä vapaapäivä. Nyt vedän unimyssyn päähän (ihan oikeesti!) ja kömmin peiton alle.

Hyvää yötä...


-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Lisäys myöhemmin:

PÖH! Tuo valokuvahan on niin huono ettei siitä näe mitenkään nimipäivien viettäjiä. Kalenterissa nimipäiväsankareita ovat Mössykkä, Nuppu, Hupsu, Nallukka, Iki-ihana, Supsukka, Tähtönen, Murrikka, Kultu, Nöpö, Rakas, Hanipai, Lutunen, Höpönassu jne jne..

Selviytyjä

Meikäläisellä on melkoisen rankka työputki takana. Tasan viikko sitten tokaisin ystävälleni: "Jos selviän tästä viikosta niin selviän mistä vaan!". Olin silloin niin huolissani edessä olevista muutamasta työpäivästä, että itkeä tirautinkin pari kertaa. Työasiat täyttivät pääni ja tein todella pitkiä työpäiviä paineen alaisena. Myymälänhoitajan vastuu painoi harteilla raskaana ja tunsin yhtä paljon fyysistä kuin henkistäkin väsymystä. Iltaisin kotiin kävellessäni selkääni ja polviini sattui. Kotona söin iltapalan, pyörähdin netissä ja kaaduin sänkyyn. Onnekseni nukuin kuin tukki jokaisen yön. Aamuisin kaikki stressi ja väsymys tuntui olevan tipotiessään ja pinkaisin innolla työpaikalle.

Sain edellä mainitsemaltani ystävältä tarvitsemaani tukea. Hän rauhoitteli minua silloin, kun tuskailin epätoivoisena tekemättömien töiden kanssa. Hän loi minuun uskoa niinä hetkinä, kun itse en uskonut selviäväni edessä olevista ruuhkahuipuista. Hänen tsemppauksensa oli minulle todella tärkeätä. Hän sanoi: "Kyllä sää selviä. Ja muista.. Se on vaan työtä!". Noiden sanojen jälkeen sain asiat tärkeysjärjestykseen päässäni. Oma terveyteni on ykkönen. Päätin sen, että mikäli voimani loppuisivat kesken viikon niin hankkisin itselleni lisää apuvoimia. En vetäisi itseäni loppuun.

Vuoden rankin työputki on takana. Selvisin. Minä selvisin!!!

Olen vieläkin väsynyt. Olen samalla hyvin onnellinen ja tyytyväinen itseeni.

Kuten sanoin ystävälleni niin uskon selviäväni mistä vaan, kun kerran selvisin tästäkin koitoksesta.

En kerro sen enempää siitä mitä tein ja teen jatkossakin työkseni. Sen verran kerron kuitenkin, että työni on äärettömän mielenkiintoista ja haastavaa. Opin joka päivä jotakin uutta. Minulla on hieno työnantaja ja työkaverit. On hienoa työskennellä sellaisessa porukassa, joka puhaltaa yhteen hiileen. Kaikki tukevat toisiaan.

Raskaan työviikon jälkeen sain työnantajaltani sähköpostin jonka lopussa luki:
"Kiitos siulle ja *****lle vielä kerran. Työ ootte ihania!".

Tuo on kaunein kiitos jonka olen koskaan saanut työnantajaltani. Kyyneleet valuivat poskilleni sen luettuani.


Tia, sinunkin tukesi oli minulle tärkeätä viime viikolla.
Lämmin kiitos kaikista rohkaisevista ja huolehtivista sanoistasi!

Höpinät jatkuu

glitter-graphics.com

Yritin tulla toimeen pelkällä kuvablogillani, mutta ei...

Kyllä tämä höpöttely on vaan mennyt niin pahasti veriin, että päätin palata tänne. Jutut tulevat olemaan ihan yhtä päättömiä kuin ennenkin. Ainoa ero tulee olemaan se etten kuluta täällä niin paljon aikaa kuin ennen. Joku tolkku tässäkin touhussa pitää olla!

Viisikymppinen disco

Elävä Arkisto kertoo: Levyjä soittavan ja levyjen päälle puhuvan tiskijukan vetämän diskon synnystä on kulunut 50 vuotta. Diskon ensiaskeleet syntyivät täysin vahingossa, kun saksalaisnuorukainen alkoi kopioida suosittujen radio-ohjelmien juontajien tyyliä tanssiravintolassa lokakuussa 1959.

Eiköhän kuunnella sen kunniaksi edes pienet pätkät vanhoista kunnon discobiiseistä...



... ja laitetaan tietenkin samalla jalalla koreasti..



ELÄKÖÖN DISCOT JA DISCOMUSA!

Muutos ja muutto

Se on nyt kerta kaikkiaan niin, että bloggailu haukkaa aivan liian ison palan elämästäni. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta viime aikoina tilanne on alkanut pahenemaan entisestään. Huomaan siirtäväni tärkeitä puuhia eteenpäin ihan tässä koneella istumiseni takia eikä se ole todellakaan hyvä juttu. Muut mieleiseni puuhat jäävät myös paitsiolle. Hyvänä esimerkkinä on villapuseroni, jonka hihat eivät taida valmistua koskaan ellen saa näppejäni irti tästä koneesta. Viikkoja asiaa mietittyäni olen päättänyt lopettaa tämän blogini.

En toki lopeta bloggailua kokonaan. Aion käydä mieleisissäni blogeissa, mutta vain harvemmin kuin tähän asti. Aion myös pitää itse blogia, mutta eri muodossa kuin nyt.

Tämän blogin hiljenemisen myötä tulen saamaan rutkasti lisää aikaa ja energiaa muille elämäni osa-alueille. Elämäni on onnellista nyt, mutta uskon sen muuttuvat tämän ratkaisun myötä vieläkin onnellisemmaksi.

Uusi majapaikkani on täällä:

BLOG*I*LOINEN KUVIN

Tapaamisiin!

---------------------


Lisäys 13.9.

Muutaman blogikamuni kanssa tulimme siihen tulokseen ettei tätä blogia kannata lopettaa. Päätimme, että tämä on nyt vain tauolla. Joku päivä siis palaan vielä tänne höpöttelemään...

Sarja poikineen

Arvatkaapas mitä yhteistä näillä seuraavilla sarjoilla on?

Täydelliset naiset
Hädän hetkellä
Sydämen asialla
Emmerdale
Vuoristosairaala
Lemmen viemää
Päivien viemää
O.C.
Will & Grace
Clarence Streetin lääkäriasema
Nanny
Tunteita ja tuoksuja
EastEnders
Holby Cityn sairaala
Sisarrakkautta
Criminal Minds - FBI-tutkijat
24
C.S.I
Tohtori Finlay
Kyllä, herra ministeri
Kaikki rakastavat Raymondia
Robinson Crusoe
Syntiset sisaret
Crash
Etsivä Lea Sommer
Frendit
Pieni runotyttö
Alf
Poliisikoira Rex
Sydänmailla
Serranon perhe
Elenan kohtalo
Monk
L-koodi
Mistralin tuulet
Lipstick Jungle
Bones
Siska
Midsomerin murhat
Da Vincin murhatutkimukset
Yorkshiren etsivät
Lost
Pako

Enpä usko, että kukaan arvaisi joten kerron vastauksen:

En ole katsonut yhdestäkään noista sarjoista yhtäkään kokonaista jaksoa. Ihan tosi!

Olenkohan jäänyt paljosta paitsi..?

Aloin miettimään tuota sarjojen katselemattomuuttani eilen, kun näin televisiosta monta kertaa mainoksen uudesta sarjasta, jonka nimi on Mentalist. Sen sanotaan olevan suuri hitti niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Nyt se on vihdoinkin Suomessa! WOW! Mahtavaa!!! Aloin miettimään sitä, että pitäisiköhän minun alkaa katsomaan sitä. Saattaisi meinaan tulla normaalimpi olo, kun seuraisin edes yhtä suosittua sarjaa. ;)

--------------------


Pieni lisäys 2.9.

Nuo kirjoittamani WOW! ja Mahtavaa! voi tulkita monella tavalla. En ole oikeasti innoissani uudesta sarjasta. Hirvittävä hehkutus mainoksissa saa minut lähinnä ärsyyntymään. Sanat olivat minulta ihan silkkaa sarkasmia.