Hellepäivä illassa

Auringonlaskun aikaankin mittari näytti 24 astetta. Hurjaa!



Selvisin käsittämättömän hyvin tästä päivästä. Voin jopa sanoa nauttineeni helteestä. Maailmankirjat ovat kyllä aivan sekaisin! Puolenpäivän aikaan kävin pyöräilemässä tunnin lenkin. Seuraavan kuvan otin siksi, että tykkään tuosta kevyenliikenteen sillasta, joka on osa Jyväsjärven rantaraittia.



Kuvassa on oikeastaan vain puolet sillasta. Rannalta ajelin Lounaispuiston kioskille. Pitkään mietiskelin ostanko kahvin ja letun vaiko hampurilaisen. Hampurilaisen puolelle käännyin. Majoneesivaihtoehtoja on kolme ja pyysin niistä tomaatin. Kuinka ollakaan niin myyjältä lipsahtikin pippurinen. Tajusin sen vasta, kun olin haukannut hampurilaista. Mainitsin siitä myyjälle ja hän aikoi tehdä uuden, mutta sanoin syöväni sen vaikken niin hirmuisesti rakastakaan mausteita. Siinä se sitten oli - helle ja mausteet yhdessä. Vaan valuiko hiki päästäni..? Kyllä, mutta ei kovinkaan paljon. Ihmettelen suuresti!

Matkani jatkui Köyhälammelle. Sen rannalla käyn aina silloin tällöin istuskelemassa ja syöttelemässä sorsiakin. Odotan jo innolla poikasten saapumista. Pianhan on se aika käsillä..



Siihen päättyi minun retkeni ja tulin kotiin. Välillä olen käynyt ottamassa hiet pintaan parvekkella eli siis yrittänyt ottaa aurinkoa. Enimmäkseen olen kuitenkin hiippaillut sisällä vähissä vaatteissa ja lueskellut.

Vaan nyt on aika painaa pää tyynyyn sillä huomenna on aikainen herätys.

Hyvää ötyä!
(Muistaako kukaan mistä tuo sanonta on?)

Täydellinen sää!

Nyt meikäläinen ei narise säästä. =)

Tänä aamuna nautin suunnattomasti saadessani polkea töihin raittiissa säässä. Työpaikallani oli kuuma, mutta koska työni ei ole fyysistä rehkimistä niin selvisin ihan kunnialla. Oven pidin tosin auki koko päivän.

Viiden jälkeen työpäiväni päätyttyä totesin, että oli aivan täydellinen pyöräilysää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli mukavasti ja lämmintä oli arviolta 20 astetta. Päätin pyöräillä edes pienen lenkin ja suunnistin ihan ensimmäisenä legendaariselle Kirkkopuiston kioskille. Legendaariseksi sanon sitä siksi, että se on rakennettu 50-luvulla ja nököttää aina vaan paikoillaan vaikkei ehkä mikään kaunistus olekaan. Kioskilta ostin jätskitötterön.



Oli todella vaikeata ottaa valokuvaa tötteröstä niin ettei kukaan huomannut. Pidin kameraa sylissäni ja osoittelin tötteron suuntaan. Tuo oli ehdottomasti paras otoksista. Jätski oli muuten minttua aidossa vohvelissa. Njam!
Arvatkaas mitä..? Istuin ihan auringossa eikä ollut yhtään hiki. Tuuli oli niin voimakas, että se viilensi säätä. Oi miten minä nautinkaan olostani. =)

Kioskilta suuntasin katsomaan ihanaa paikkaa jonka löysin ihan vahingossa jokunen viikko sitten. Vaikka olenkin paljasjalkainen jyväskyläläinen niin täällä riittää minulle tuntemattomia paikkoja. Tämä Korkeakoski on yksi hienoimmista löydöistäni:


Harmillisen huonoja kuvia sain aikaiseksi. =(




Parisen viikkoa sitten katselin koskea sillankaiteeseen nojaillen. Silloin luokseni tuli lintubongari ja kertoi lintulajista, jota ei ole tavattu kuin muutaman kerran Suomessa. Juuri tuolla Korkeakoskella oli viimeisin havainto. En muista kuollaksenikaan mikä lintu se on. Voi harmi. Joku västäräkki se taisi olla..

Huomenna saattaakin olla hellepäivä. Mikäli vilvoittavaa tuulta riittää niin saatanpa pyöräillä taas jossakin työpäiväni jälkeen.

Nyt Anu sanoo Hyvää yötä...

Asiaa aineenvaihdunnasta

Tuli valiteltua oikein olan takaa illalla lähestyvien helteiden vuoksi. Mikäli elelisitte minun kropassani tai edes näkisitte minut helteillä niin ymmärtäisitte, että tilanteeni on vaikea. Muistan kuinka siskoni aikoinaan vähätteli vaivaani, kun kerroin siitä. Hän, kuten muutkin töksäytti aina, että kaikkihan hikoilevat! Kun aloin olemaan enemmän siskoni seurassa niin hän ymmärsi, että ongelmani on todellinen ja minun on pakko välttää joitakin asioita. Jos esim. menimme rannalle niin siskoni makaili laiturilla ja minä taas puolivarjossa puun alla.

Vilkkaassa aineenvaihdunnassa on kuitenkin myös paljon hyviä puolia. Moni laihduttaja vaihtaisi erittäin mielellään osia kanssani! Aineenvaihduntani on ollut lapsesta asti tällainen. Muistan kuinka nuorena tyttösenä oli hyvin hoikka. Silloin tällöin minua moitittiin siitä, että pidän itseni niin laihana. Ai miten niin pidän..? Eräs sukulaisnainen suorastaan hyökkäsi kerran kimppuuni syytöksillään ja syytteli äitiänikin siitä ettei katso ruokailuni perään. Silloin äitini ärähti. Äitini sanoi, että tyttö syö kuin hevonen eikä liho siitäkään huolimatta! Se oli totta. Muistan kuinka minä ja veljeni söimme usein kilpaakin. Veljeni oli minua paljon isompi, mutta minä pärjäsin hänelle loistavasti. Tuosta tulikin mieleeni yksi tarina. Olipa kerran..

Muistan kuinka joskus 90-luvulla minä, veljeni ja siskoni olimme kokoontuneet äitini luo ruokailemaan. Ihanaa perinteistä jouluruokaa oli mielinmäärin. Minun tehtäväni oli noutaa välillä lisää ruokia keittiöstä ruokailuhuoneen puolelle. Kun sitten lopetimme ruokailumme niin veljeni tokaisi: "On se vaan kova syömään! Ei sille pärjää.." tarkoittaen minua. Minä sanoin, että sama vanha Anu olen kuin ennenkin mutten kuitenkaan pärjää enää hänelle ja tunnustin tappioni. Silloin siskoni ja äitini hymyilivät jotenkin oudosti ja ihmettelin sitä. Sitten veljeni tunnusti, että hän oli lisännyt lautaselleni ruokaa aina, kun olin pyörähtänyt keittiössä enkä minä ollut huomannut mitään. Voi kehveli! Olin sittenkin päihittänyt 30 senttiä pidemmän ja ainakin 30 kiloa painavamman veljeni syömisessä! JES JES JES!

Palataanpa asiaan. Runsasta hikoiluani ja valtavaa ruokahaluani on epäilty useammankin kerran kilpirauhasen liikatoiminnan syyksi. Olen käynyt pari kertaa testeissäkin sen vuoksi. Kilpparini on kuitenkin ihan ok.

Oi ei, tässähän olisi ehdittävä töihinkin! Olisin jatkanut juttua vielä, mutta en ehdi. Tähän loppuun laitan vielä kuvan Kirsikalta ostamistani ihanista leimasinkuvista.



Kaikkia kuvia on useampikin ja annoin niistä ison osan eräälle ystävälleni. Häneltä saan sitten akvarellikynät lainaksi, että pääsen värittelemään omia kuviani. Me teemme aina tällaisia vaihtokauppoja. Eilen olin niin malttamaton, että väritin pari kuvaa ihan tavallisilla puuväreillä. Kyllä oli kivaa puuhaa!

Tämän pitkän jorinan jälkeen toivotan kaikille

IHANAA KESÄPÄIVÄÄ!

HYI HELLETTÄ!

Monta päivää on jo ennusteltu helteitä viikonlopuksi. Televisiossa toitotetaan siitä jatkuvasti ja kaikki hihkuvat innoissaan. Minä en. Olen toivonut etteivät ennusteet pitäisi paikkaansa, mutta pahalta näyttää. Kyllä ne helteet taitavat tulla. En kestä! En kertakaikkiaan kestä....



En ole siis helleihminen. Jos saisin valita olinpaikakseni 25 asteen helteen tai 25 asteen pakkasen niin valitsisin pakkasen. Ehdottomasti! Kylmää vastaan voi suojautua, mutta hellettä vastaan ei.

Taitaa olla selityksen paikka? No, minulla on poikkeuksellisen vilkas aineenvaihdunta. Hikoilen pienimmästäkin ponnistelusta, mausteisista ruuista ja pelkästä auringossa olosta. Omituisinta on se, että hikoilen aina ensimmäisenä päästä. Ihan tosi! Kyllä sitä on moni nauranut. Mikäli erehdyn istahtamaan aurinkoon vähänkin pidemmäksi aikaa niin hiukseni ovat hetken päästä ihan märät. Ihan hullua! Jos siihen auringossa istuskeluun yhdistää vielä jonkun mausteisen ruuan niin vaatteistani voi vääntää hikeä. Sen voin sanoa, että se ottaa päähän tooooooodella rankasti!

Tuosta syystä siis en pidä helteestä ja vietänkin silloin aikaani varjoisissa paikoissa ja kotona ollessani makuuhuoneessani, joka on suhteellisen viileä.

No, siinä tuli valitusosuus. Vaikka en itse helteestä nautikaan niin olen onnellinen teidän muiden puolesta. Suurin osa ihmisistä odottaa helteitä ja nauttii niistä täysillä. Nauttikaa minunkin puolestani!

Tänään vietin todella leppoisan vapaapäivän. Hirvittävät PMS-oireeni helpottivan eilen ja tänään olin taas täysin oma itseni. Laitoin ruokaa, värittelin leimasinkuvia, pesin parvekettani, lueskelin sisustuslehtiä yms. Äsken katsoin Muodin Huipulle -ohjelman. Tykkään sarjasta ja viime vuonnakin seurasin sitä ahkerasti. Ohjelma ohjelmalta se käy mielenkiintoisemmaksi. Asujen taso paranee ja kisa kovenee.

Nyt on kyllä aika mennä yöpuulle sillä huomenna on työpäivä. Siitä tulikin mieleen, että työpaikkani on aurinkoisina päivinä todella kuuma. Aurinko porottaa koko päivän kahdesta suuresta ikkunasta sisään enkä saa mitään ikkunoita auki. Lämpötila nousee, nousee ja nousee.. Ainoa keino saada raitista ilmaa on avata ulko-ovi, joka johtaa vilkkaalle kadulle. Sieltä kuuluu kova meteli ja pölyäkin tulee sisälle. Kahdesta pahasta on valittava pienempi. Valitsen metelin ennemmin kuin yltäpäältä hikisen myyjän eli minut.

Äh! Miten tästä nyt tällainen narinapostaus tuli. Olen ihan hyvällä tuulella. Uskokaa pois. Ainoa potutuksenaihe on saapuva helle.

Nyt äkkiä sinne yöpuulle. Kauniita unia kaikille..

Lautanen tyhjäksi

Otin taas vaihteeksi kuvan herkutteluhetkestäni. Tämä kuva on hieman erilainen kuin aiemmat. Lautanen on tyhjä eli en ole "perannut" herkkuja.



Niin, lautasella oli ihanainen voipulla. Se tuli hotkaistua ennen kuin ehdin edes kahviin koskea. Eihän siinä pullanhimossa malttanut kaivaa kameraakaan esille.

Tämä oli tällainen onneton yritys todistaa se, että syön sentään jotkut annokset kokonaan. =D

Musiikkimakuni

Tuon edellisen videonpätkän heitin tänne kiireessä sillä olin juuri lähdössä saunaan. Saunassa oli muuten jo sinne mennessäni 100 astetta. Huh huh!

Siitä Eros Ramazzotin kappaleesta minulle tuli mieleen 80-luvun puoliväli. Se on elämäni onnellisinta aikaa ja sen ajan musiikki tuo minulle mieleen ihania muistoja. Kuuntelin silloin enimmäkseen pop-musiikkia, mutta hyvin paljon myös italialaista kevyttä musiikkia. Jotenkin vaan ihastuin italian kieleen ja siihen ihanan iloiseen musiikkiin. Minulla oli lukemattomia italiankielisiä levyjä.

Tarkoitukseni oli kertoa muutamalla sanalla nykyisestä musiikkimaustani. Olen nakannut tänne ihan sekalaisia musiikkivideoita ja se johtuu siitä, että kuuntelen aika monenlaista musiikkia. Riippuu ihan mielialastani mitä kanavaa tai levyä kuuntelen. Joskun minulle on tärkeintä rytmi ja joskus taas sanat.

Kuuntelen musiikkia lähes koko ajan hereillä ollessani. Aamulla avaan ensimmäisenä radion. Töissä minulla on radio auki. Kun tulen kotiin niin avaan radion ja suljen sen vasta sitten, kun/jos alan katsomaan televisiota. Nytkin minulla on radio päällä. Jos minulta kysyttäisiin mitä haluaisin ottaa mukaan autiolle saarelle niin se olisi varmaankin radio - niin ja lisäksi tietysti sellainen virtalähde ettei se hiljenisi heti ensimmäisenä päivänä. =D

Jos kurkistan omaan vaatimattomaan levyvalikoimaani niin sieltä löytyy mm. Tina Turner (useita), Lenny Kravitz (pari), Maarit Hurmerinta, Anastacia (pari), Anna Eriksson (useita!!!), Juice Leskinen, Leevi and the Leavings, AC/DC (pari), Aretha Franklin, Paula Koivuniemi (nyt muutama, mutta aikoinaan parisenkymmentä), Pink, Santana, Apulanta, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio (useita), Janis Joplin, Mikko Kuustonen, Amy Winehouse, Eppu Normaali, Harri Marstio, Queen, Dire Straits, Patricia Kaas, Gary Moore,..

Aika sekalaista sakkia siellä tosiaan oli. Jokin yhteinen tekijä monissa kuitenkin oli - matala tai jollakin tavalla karhea ääni. En nimittäin voi sietää korkeita äänialoja. Joitakin harvoja poikkeuksia kuitenkin on. Jos matalaan ääneen yhdistetään vielä loistava kitaristi niin meikäläinen on myytyä.

Jos voisin nyt ostaa levyjä niin ensimmäisenä käteeni tarttuisi Happoradio. Siinä on kyllä pirskatin hyvä poppoo!

Siinä pieni katsanto meikäläisen musiikkimakuun.
Oho! Vuorokausi näyttää vaihtuneen vartti sitten. Valvon äärettömän harvoin yli yhdentoista. Nyt lienee aika hipsiä peiton alle...


(yksi elämäni tärkeimmistä kappaleista)

Muistoja mieleen

Viime päivinä radiossa on soinut ahkerasti Eros Ramazzotin uusin kappale Parla Con Me.



Aina kun kuulen tuon kappaleen niin ajatukseni vievät minut kauas - yli 20 vuoden taakse. Minulle tulee hyvä olo...

Ystävältä ystävälle

Selitys puuhiini

Voi miten paljon minulla olisikaan jutunaiheita mutten vaan ehdi kirjoitella niistä tänne. Olisi kiva kertoa siitä miltä tuntuu ajaa raesateessa fillarilla ja pelätä samalla ihan kannoilla olevaa ukkospilveä. Sen verran sanon, että vauhtini oli hurja! Olisi kiva kertoa myös kevään ihmeistä, kiukustani kirpparilla, hirvittävistä PMS-oireistani, jatkuvista iho-ongelmistani yms. yms. Aikani ei nyt vaan riitä kirjoitteluun. Työ ja muut asiat vievät aikani.

Lienee kuitenkin kohteliasta kertoa vastaus heittämäääni arvoitukseen.

Pieni alustus ensin:
Rrrrakastan vaniljan tuoksua. Mikäli tunnen sen kaupassa niin alan aivan vaistomaisesti suunnistaa sitä kohti. Yleensä löydän itseni tuoreiden vaniljarinkeleiden luota. Hypistelen ja nuuhkin pusseja aina pitkään mutten kuitenkaan osta niitä. Niissä mielestäni tuoksu on parempi kuin maku. Kuivakkaita ovat minun makuuni.
Olen sitä mieltä, että lähes mikä tahansa herkku paranee entisestään mikäli siihen lisätään vaniljakastiketta. Kerran jo mietiskelin, että ehkäpä saisin sillä jonkun mielestäni tosi pahan ruuankin maistumaan hyvälle. En ole kuitenkaan tohtinut lisätä sitä kaalilaatikkoon tai tonnikalapizzaan. ;)

No, löytyy kuitenkin yksi poikkeus. En nimittäin voi sietää vaniljaista lääryä, jota on tungettu Domino-keksien väliin. Pidän niitä keksejä aina vierasvarana kaapissani ihan siksi, että ne ovat ainoita herkkuja joita en mene makeannälässäni pupeltamaan.

Kerran kuussa makeannälkäni käy kuitenkin aivan sietämättömäksi ja väännän kaikki kaappini nurin löytääkseni jotain herkkuja. Ellei mitään muuta löydy niin käyn Dominojen kippuun.

Niin on siis käynyt tässäkin:



Huvittuneena katson aina Domino-mainoksia. Niissä täytettä sanotaan tavoittelemisen arvoiseksi ja mitä minä teenkään - heitän sen osan roskikseen. Olen outo. Tiedetään, tiedetään,...

Arvoitus ja asennuspuuhia

Elisalta kävi käsky vaihtaa modeemi viimeiseen päivään mennessä. Ellen vaihda sitä niin laajakaistaliittymä lakkaa toimimasta. Pakko kait se on sitten vaihtaa. Ajattelin etten jätä asennusta viime tippaan vaan teen sen tänään - ainakin yritän tehdä. Modeemin mukana tulleessa tiedotteessa kerrotaan, että ensimmäisellä käynnistyskerralla modeemi saavuttaa käyttövalmiuden normaalia hitaammin - asetusten ja vapaiden taajuuksien haku voi kestää 15-120 minuuttia. Joopa joo. Pelkään pahoin, että tuo 15-120 tarkoittaa minun tapauksessani tunteja eikä minuutteja. En haluaisi olla pessimisti, mutta minulla nyt vaan on kovin huonoja kokemuksia kaikkien tietokoneeseeni liittyvien asennusten kanssa. No, ehkäpä tämä puuha sujuukin ihan ongelmitta. Toivotaan!

Siltä varalta, että olen poissa linjoilta sen 120 tuntia niin laitan tänne ihmeteltävää:



Arvaattekohan mitä meikäläinen on tuossa touhunnut..?


-------------------------------

Lisäys 25.5.

Luulin, että tämä on tosi helppo arvoitus. Eipäs ollutkaan.

Annan siis vinkin:

"Se on tavoittelemisen arvoinen." ;)