Asiaa aineenvaihdunnasta

Tuli valiteltua oikein olan takaa illalla lähestyvien helteiden vuoksi. Mikäli elelisitte minun kropassani tai edes näkisitte minut helteillä niin ymmärtäisitte, että tilanteeni on vaikea. Muistan kuinka siskoni aikoinaan vähätteli vaivaani, kun kerroin siitä. Hän, kuten muutkin töksäytti aina, että kaikkihan hikoilevat! Kun aloin olemaan enemmän siskoni seurassa niin hän ymmärsi, että ongelmani on todellinen ja minun on pakko välttää joitakin asioita. Jos esim. menimme rannalle niin siskoni makaili laiturilla ja minä taas puolivarjossa puun alla.

Vilkkaassa aineenvaihdunnassa on kuitenkin myös paljon hyviä puolia. Moni laihduttaja vaihtaisi erittäin mielellään osia kanssani! Aineenvaihduntani on ollut lapsesta asti tällainen. Muistan kuinka nuorena tyttösenä oli hyvin hoikka. Silloin tällöin minua moitittiin siitä, että pidän itseni niin laihana. Ai miten niin pidän..? Eräs sukulaisnainen suorastaan hyökkäsi kerran kimppuuni syytöksillään ja syytteli äitiänikin siitä ettei katso ruokailuni perään. Silloin äitini ärähti. Äitini sanoi, että tyttö syö kuin hevonen eikä liho siitäkään huolimatta! Se oli totta. Muistan kuinka minä ja veljeni söimme usein kilpaakin. Veljeni oli minua paljon isompi, mutta minä pärjäsin hänelle loistavasti. Tuosta tulikin mieleeni yksi tarina. Olipa kerran..

Muistan kuinka joskus 90-luvulla minä, veljeni ja siskoni olimme kokoontuneet äitini luo ruokailemaan. Ihanaa perinteistä jouluruokaa oli mielinmäärin. Minun tehtäväni oli noutaa välillä lisää ruokia keittiöstä ruokailuhuoneen puolelle. Kun sitten lopetimme ruokailumme niin veljeni tokaisi: "On se vaan kova syömään! Ei sille pärjää.." tarkoittaen minua. Minä sanoin, että sama vanha Anu olen kuin ennenkin mutten kuitenkaan pärjää enää hänelle ja tunnustin tappioni. Silloin siskoni ja äitini hymyilivät jotenkin oudosti ja ihmettelin sitä. Sitten veljeni tunnusti, että hän oli lisännyt lautaselleni ruokaa aina, kun olin pyörähtänyt keittiössä enkä minä ollut huomannut mitään. Voi kehveli! Olin sittenkin päihittänyt 30 senttiä pidemmän ja ainakin 30 kiloa painavamman veljeni syömisessä! JES JES JES!

Palataanpa asiaan. Runsasta hikoiluani ja valtavaa ruokahaluani on epäilty useammankin kerran kilpirauhasen liikatoiminnan syyksi. Olen käynyt pari kertaa testeissäkin sen vuoksi. Kilpparini on kuitenkin ihan ok.

Oi ei, tässähän olisi ehdittävä töihinkin! Olisin jatkanut juttua vielä, mutta en ehdi. Tähän loppuun laitan vielä kuvan Kirsikalta ostamistani ihanista leimasinkuvista.



Kaikkia kuvia on useampikin ja annoin niistä ison osan eräälle ystävälleni. Häneltä saan sitten akvarellikynät lainaksi, että pääsen värittelemään omia kuviani. Me teemme aina tällaisia vaihtokauppoja. Eilen olin niin malttamaton, että väritin pari kuvaa ihan tavallisilla puuväreillä. Kyllä oli kivaa puuhaa!

Tämän pitkän jorinan jälkeen toivotan kaikille

IHANAA KESÄPÄIVÄÄ!