Nolo tunnustus

Taas kerran olen viettänyt mukavaa aamua Kimmon ja Minnan seurassa. Olemme nauraneet porukalla ihan sikana kaikenmaailman jutuille. Läheltä piti etten jo soittanut studioonkin. Tulin kuitenkin järkiini ihan viime tipassa ja laskin puhelimen käsistäni.

Niin.. Kuuntelen joka arkiaamu Radio Novaa. Olen niin koukussa aamulähetyksiin, että joudun melkein laittamaan kellon soimaan vapaapäivinäkin kuullakseni sen leppoisan höpöttelyn. Tästä pitäisi kai jo huolestua..?

Tätä Aamun radio -riippuvuutta on kestänyt arviolta jo vuoden päivät. Luulen, että pääsen eroon riippuvuudestani vasta sitten, kun/jos juontajapari lopettaa yhteistyö. Tuon ajatteleminenkin saa minun surulliseksi ja vierotusoireet meinaavat puskea pintaan. ;)

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen koukussa johonkin radiolähetykseen. Sama tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Asuin silloin Espoossa ja kuuntelin joka arkiaamu Kiss FM:n aamulähetyksiä. Silloin äänessä oli Henkka Hyppönen ja Jenni Pääskysaari. Taustalla oli kommentoimassa myös Tuomas Enbuske. Kolmikon jutut tempasivat minut aina täysillä mukaansa. Heitä kuunnellessa tuli usein pakottava tarve saada ottaa osaa keskusteluun ja kaksi kertaa soitin jopa studioon. Vasta puheluiden loputtua tajusin joutuneeni myös suoraan lähetykseen. Niitä puheluita en unohda.

No, sitten pojat lähtivät televisiohommiin ja tilalle tuli uusi juontajapari. He yrittivät pitää yllä samaa leppoisaa ja välitöntä tunnelmaa. Se touhu meni ihan matkimiseksi ja siten myös väkinäiseksi väännöksi. Vaihdoin eri kanavalle ja vietin pitkän suruajan..

Vähänkös nolotti tunnustaa tällainen.