Helatorstaina vain pyörähdin ulkosalla. Tein sen ihan siksi, että minulta oli päässyt kahvi loppumaan. Kävelymatkani ei ollut todellakaan pitkä, mutta otin siinä ohimennen kuitenkin pari valokuvaa - ihan muuten vaan.
Puisto näytti ihanalta sateen jälkeen:
Puiston laidalla kulkee pienen pieni puro ja sen reunalla oli jo muutama rentukka:
Aiempina vuosina rentukoita on ollut puron reunat keltaisinaan. Uskoisin, että parin päivän päästä on edessä sama kaunis näky sillä varjossa olevat rentukatkin olivat jo nupullaan. Niiden aukeamista odotellessa olen käynyt ihastelemassa Tian upeita kuvia rentukoista. Tia on löytänyt melkoisen rentukkakeitaan! =)
Tuolla ylemmässä kuvassa näkyy muuuten pari terijoensalavaa. Minusta se on todella vekkulin näköinen puu. Ystäväni poika sanoi sitä kerran parsakaalipuuksi. Totta tosiaan - sehän on usein aivan samanmallinen kuin parsakaali. Todella nokkela oivallus pojalta!
lauantai 23. toukokuuta 2009
Sateen jälkeen..
Lähettänyt Anu klo 6.48
Tunnisteet: höpöttelyä, välipalavalokuvia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kauniin kuvan olet ottanut puistosta vihreä oikein loistaa siinä ja kohta sinullakin on rentukkakeidas kun avaavat kukkiaan, mukavaa jos pidät rentukkakuvistani tuli niitä muutama otettuakin ;-)
Parsakaalipuut ovat kauniita! Onpas siellä niin vehreää jo :)
Tia - Kyllä tuollainen vihreys piristi pilvisenä päivänä.
Papu - Juu, meillä alkaa olla täysi kesä päällä. Joissakin koivuissa on jo täysikokoiset lehdet.
Ihanan raikkaalta näyttää puisto sateen jälkeen :) Täälläkin on nautiskeltu sateenropinasta.
Kyllä kesä taas tuli äkkiä, niin vihreää sielläkin. "Parsakaalipuu", hauska nimitys tuolle puulle ;D
Rentukka on kaunis ja hyvin kuivaakin kestävä.
Nia - Sade tuli heräävälle luonnolle tarpeeseen. Eilen täällä oli kaunis poutapäivä.
Marjukka - Kesä on aikaisessa ainakin minun mielestäni. Laitoin kuvat tänne siksi, että voin verrata ensi keväänä missä on menty tässä vaiheessa toukokuuta.
Puu on todellakin kuin jättiparsakaali. =)
Hannele - Ai kestää kuivuutta?! Olen yllättynyt. Luulin, että se elää vain kosteikoissa.
Sen muistan kuitenkin lapsuudestani ettei rentukka pysynyt hetkeäkään hyvänä maljakossa. Äiti kielsi minua keräämästä niitä, mutta enhän minä totellut..
Lähetä kommentti