Lämmin ja kaunis sää sai minut eilen tien päälle. Otin fillarin alleni ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Ihan ensimmäisenä kävin tosin ostamassa läksiäislahjan työkaverilleni ja vein sen myös hänelle. Sitten matkasin satamaan munkkikahville. Että olikin mukava istuskella siinä auringossa ja katsella järvelle. Oi onnea!
Kahvihetken jälkeen ajelin Jyväsjärven rantaraittia pitkin lapsuudenmaisemiini. Olen nähnyt silloin tällöin unia niistä paikoista, joissa leikin ihan pienenä tyttönä. Unet ovat olleet jollakin tavalla ahdistavia joka kerta. Nyt päätin mennä katsomaan miltä ne pienet kujat näyttävät tänä päivänä. Yllätyin näkemästäni. Kujat olivat yhä kapeita kujia ja vain osa niistä oli asfaltoitu. Eniten yllätyin siitä, että osa vanhoista tutuista omakotitaloista oli vieläkin olemassa. Se alue oli kuin jostakin sadusta pienine mökkeineen ja rehevine puutarhoineen. Siellä minulle tuli tosi outo olo ja lähdin takaisin keskustan suuntaan.
Ajelin kaikkiaan kolmisen tuntia. Välillä pysähdyin katselemaan maisemia ja ottamaan valokuviakin. Jotakin mielenkiintoistakin valokuviin tarttui. Ainakin tämä seuraava seinämaalaus on esittelemisen arvoinen:
Tuo on mielestäni tosi hieno!
Kun tulin kotiin niin kaivoin kaapista Jyväskylä albumin, jonka olen saanut vastaanottaa kunniakirjan kera ihan itseltään kaupunginjohtajalta. Se oli ihan vaan sellainen kirjoitus- ja piirustuskilpailu vuonna 1982 johon kaikki yläasteen oppilaat osallistuivat. Piirustukseni oli esillä Jyväskylän kaupunginkirjastossa ja voi miten minua hävettikään! En unohda koskaan sitä enkä myöskään sitä kuinka kävin hakemassa palkinnon Jaakko Lóvenilta ison yleisön edessä. Olin ihan paniikissa - olinhan silloin ihan valtavan ujo ja arka tyttönen.
Kirjan otin esille, koska muistin siinä olevan valokuvan:
Seinämaalaus ei ole ollut suinkaan aina talon päädyssä vaan jossakin vaiheessa se peitettiin. Kun rakennukseen tehtiin julkisivuremonttia 90-luvun alussa niin maalaus paljastui. Silloin alkoi melkoinen kädenvääntö. Keski-Suomen museo vaati maalausta entisöitäväksi, mutta lähistön asukkaiden joukossa oli niitä joiden mielestä maalaus heikentäisi alueen viihtyisyyttä.
Minun mielestäni on hieno juttu, että maalaus entisöitiin. Jyväskylästä on tuhottu suurin osa vanhoista rakennuksista eikä niitä pääse ihailemaan kuin valokuvista. Minua ja lukemattomia muitakin jyväskyläläisiä asia harmittaa suunnattomasti. Siksi tuo maalaus ilahduttaa minua niin suuresti. Onhan edes jonkinlainen palanen historiaa ihailtavana....
5 kommenttia:
Sinulla ollut antoisa pyöräretki ja tuo maalauksen entisöinti on mielestäni hieno asia. Meikäläisen fillariakin on aiottu kaivaa tallista esille, viime kesänä ei ajamisesta tullut mitään käden vuoksi, jospa tänä kesänä. Aurinkoista sunnuntaita sinulle.
Kyllä viikonloppuna olikin upea ilma pyöräillä, minä en vaan ehtinyt, kun tehtiin vähän remppaa kotona.
Minäkään en pidä, että kaikki vanha pitäisi hävittää, kuten tuo maalauskin. Onneksi entisöitiin!
Tia - Fillarilla matkat taittuu huomaamatta. Sitä saa myös pysähtyä minne ja milloin haluaa. Se on ihana kulkuväline kesällä!
Marjukka - Kyllä niitä pyöräilysäitä tulee vielä. Se teidän remppa kannatti tehdä hyvän sään aikaan. Hienoa jälkeä saitte aikaiseksi! Kävin kurkkaamassa.
Mä olen niin onneton piirtäjä, että kyllä ne kaikki on leimoja. Ja se luukin olis löytyny, hitsi kunnen huomannu:)
Minde - Sori, kun kyselin taas niin hölmöjä(?). Kuten huomaat niin en oo perillä kortintekotekniikoista.
Tajusin vasta kommentin kirjoitettuani, että se luuhan on tietysti siellä tytön kassissa! ;)
Lähetä kommentti