CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

lauantai 22. elokuuta 2009

Ei vakavaksi

Olen pitänyt tätä ja aiempia blogejani ihan vaan aikani kuluksi ja ennen kaikkea piristääkseni itseäni. Jutuissani ei ole ollut mitään linjaa. Olen vaan höpötellyt siitä mitä mieleeni on tullut. Blogini linjattomuus on vaivannut minua usein ja olen miettinyt, että minun pitäisi jotenkin rajata aiheita. Viime vuoden lopussa päädyinkin pitämään kahta blogia yhtä aikaa. Toisessa minun oli tarkoitus jutustella vakavammista aiheista kuten paniikkihäiriöstä, masennuksesta, työpaikkakiusaamisesta, persoonallisuushäiriöstä, alkoholismista, jne. Minulla olisi paljonkin mielipiteitä ja valitettavasti kokemustakin noista asioista. Lopetin kuitenkin sen blogini.

Nyt tähän höpötysblogiini on lipsahtanut joitakin vakavampia juttuja. Tarkoitukseni on kuitenkin pitää blogini edelleen ihan kevyellä linjalla.

Masennus muotia -juttuni poiki kuitenkin paljon kommentteja ja sitä kautta löysin myös yhden Hesarin artikkelin, joka liittyy kiinteästi tuohon edelliseen juttuuni. Siksi laitan linkin tänne esille:

Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat

Mikäli olisin lukenut tuon jutun kymmenen vuotta sitten niin en olisi tajunnut mitä siinä oikein yritetään kertoa. Olisin pitänyt tätäkin kohtaa ihan hölynpölynä:

Myös erilaiset ahdistus- ja paniikkioireet ovat usein peräisin vanhemmilta tai muilta aikuisilta saadusta ajatusmallista.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on aina jonkinlainen opittu ajattelu- tai toimintatapa. Ongelmien lopulliset ilmenemismuodot määrittyvät myöhempien ympäristöjen ja elämäntilanteiden mukaan.

Esimerkiksi irtisanotuksi joutuminen tai äkillinen läheisen menetys voi lopullisesti laukaista masennuksen tai ahdistuksen, jolle lapsuuden ympäristö ja riskiperimä ovat altistaneet yksilöä.


Parivuotinen kognitiivinen psykoterapia teki niin sanotusti tehtävänsä ja näen nyt asiat selvemmin. Ensimmäisen vuoden ajan pullikoin vastaan enkä suostunut uskomaan sitä tosiasiaa, että lapsuuden tapahtumilla on niin paljon merkitystä koko ihmisen elämänkaareen. En ollut aikonut kertoa terapeutille kaikkia asioita lapsuudestani, mutta hän osasi lukea pelottavan hyvin minua rivien välistä. Pikkuhiljaa kävimme koko elämämme läpi. Se oli ajoittain hirvittävän rankkaa.
Aloitin terapian vastahakoisesti ja häpesin sitä kuollakseni. Kerroin siitä hyvin harvoille ihmisille. Viimeisen puolen vuoden aikana olin jo onnellinen, että sain käydä siinä ja kerroin asiasta avoimesti kaikille. Olen sitä mieltä, että joka ikinen ihminen voisi hyötyä jotenkin psykoterapiasta. Älkää hyvät ihmiset kieltäytykö terapiasta mikäli teille sitä tarjotaan. Te olette etuoikeutettuja mikäli siihen pääsette!!!

Se tästä aiheesta. Seuraavassa jutussani palaan taas ruotuun eli tutulle kevyelle linjalleni. =)

IHANAA KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!!

8 kommenttia:

tia kirjoitti...

Anna sinä vain blogisi pursuilla sinne sun tänne, sehän elävöitää tätä ja monesta jutusta voi olla apua muillekin, kuten tästä masennusaiheesta.
Niinhän se elämäkin on ei vain yhtä aihetta. Omanikin on alkanut rönsyilemään, ja kulkee omia polkujaan.
Hyvää viikonloppua sinulle.

Rita kirjoitti...

Viimeksi vuonna 2005 harkitsin ryhtyä terapeutiksi mutta jätin kuitenkin vain harrastukseksi. Erittäin hyvä harrastus onkin, ei paremmasta väliä. Lukiosta lähtien olen lukenut psykologiaa ja terapiakirjoja.

Henkinen hyvinvointi ja sen lisääminen tuo mukanaan paljon etuja elämään. Katson sitä postiviivisesti, eli siis miten voimme lisätä hyvinvointia, en negatiivisesti, eli todeten miten raskas taakkamme on tms. :)

Käypä blogissani jos haluat Blog Mágico palkinnon...

Anu kirjoitti...

Tia - Niin kai se on, että juttujen pitää antaa tulla jos kerran ovat tullakseen. =)

Rita - Blogeistasi huomaa kyllä, että omaat valtavan määrän tietoa psykologian alalta.
Terapeuteille taitaa riittää nykyään töitä enemmän kuin koskaan ennen. Miten arvokasta työtä he tekevätkään! Mistäpä sitä tietää vaikka joku päivä tekisit sitä työtä...
Kiitos palkinnosta - taas kerran.
Laitoin sen tuonne sivupalkkiin. En tee siitä erillistä juttua, koska eteenpäin jakaminen on vaikeata.

Marika kirjoitti...

Minä tykkään kovasti kaikista jutuistasi, niistä kevyistä sekä vakavimmista. Niin tai näin, Marika tykkää :)

Anu kirjoitti...

Marika - Kiva, kun tykkäät. Saas nähdä mitä juttua tulevaisuudessa tulee - sekalaista sönkkäystä varmaankin. ;)

Papu kirjoitti...

Ei vakavuudessakaan mitään vikaa ole, joten anna vaan rönsyjen rönsyillä ihan vapaasti, miltä milloinkin tuntuu! Tämä on oikein herkullinen blogi <3

Anu kirjoitti...

Papu - Vai että herkullinen. Hih. Kiitosta vaan. =)

Abana kirjoitti...

Jatka vain samaan tapaa. Ei elämääkään voi paloitella lokeroihin, miksi blogia pitäisi.

Ymmärrän oikein hyvin yhden asian blogitkin ja viihdyn niissä mainiosti, mutta ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen