Ei mikään pakko

Vietin eilen illalla minulle hyvin tyypillisen arki-illan. Tulin kotiin kaupan kautta. Vaihdoin kotiasun päälle, keitin kupillisen kahvia, söin pari leipäpalaa ja mietiskelin siinä samalla mitä kaikkea pitäisikään tehdä..

Mietin, että ikkunat olisi järkevää pestä nyt hyvän sään aikaan. Moni ystäväni oli pessyt ikkunansa parikin kertaa tässä kesän aikana. Minä olin pyyhkäissyt osan lasipinnoista alkukesästä ja ne olivat taas ihan kammottavan näköiset. Piankos minä ne pesisin, kun vaan tarttuisin toimeen.

Mietin, että kannattaisi kerätä marjoja tulevan talven varalle niin kuin muutkin tekevät. Yksikin tuttavapariskuntani, kertoo joka ikinen päivä olleensa milloin mustikassa ja milloin vatussa. He ovat keränneet mielettömät määrät marjoja. Aina saan kuulla ihmettelyä siitä miksen minä kerää marjoja vaikka minulla olisi aikaa. Saisin ilmaista ruokaa, mieleni virkistyisi metsässä, aikani kuluisi mukavasti,..

Mietin miten minun olisi järkevää tehdä isompi satsi ruokaa ja pakastaa sitä. Sieltä poimisin sitten eväätkin töihini eikä minun tarvitsisi ostella valmisruokia kaupasta. Tuosta asiasta sain kuulla päivittäisiä saarnoja entisessä työpaikassani. Joskus työkaverini otti jopa laskimen esille ja selvitti kuinka paljon minulta menee rahaa hukkaan vuoden aikana, kun en valmista ruokia itse. Hyvää ruokahalua vaan Anu!

Leipominen vasta järkevää olisikin! Ostan muutaman kerran viikossa viinerin tai pullan. Voi miten monta kertaa olenkaan saanut kuulla moitteita tuon tapani vuoksi. Ei minua moitita siitä, että ahmin epäterveellistä mössöä vaan siitä, että ostan kalliita herkkuja. Heti perään minua muistutetaan siitä etteivät ne edes ole herkkuja kotitekoisiin leivonnaisiin verrattuna.

Kävin nuo mietteet läpi päässäni taas kerran eilen. Taas kerran tuli paha mieli. Tunsin itseni laiskaksi ja huonoksi ihmiseksi. Musta pilvi leijui hetken aikaa pääni yläpuolella, mutta sitten..

Muistin jälleen kerran terpan (entisen terapeuttini) sanat ja ilmeet. Hän sanoi minulle kerran suorastaan kiukkuisena:

"Kuuntele Anu puhettasi! Se vilisee sanoja pitää, täytyy, on pakko, en voi, en saa,..". Sitten hän luki papareistaan puhumiani asioita. Totta, niin minä puhuin. Terppa kysyi kuka minut pakottaa tekemään asioita. Hän kysyi myös teenkö koskaan mitään asioita ihan vaan siksi, että minusta on kiva tehdä niitä. Siltä ei hänen mukaansa ainakaan vaikuttanut. Olin sanaton.
Terppa sanoi, että teen itse itselleni erilaisia pakkoja ja samalla kiellän itseltäni asioita, joita haluaisin tehdä. Sitten hän kaivoi kaapistaan A4-kokoisen paperin, jonka vasempaan laitaan hän oli kirjoittanut tuollaisia pakkoa ilmaisevia eli huonoja sanontoja. Paperin oikeassa laidassa taas oli hyviä sanontoja, joita hän neuvoi minua käyttämään. Niitä sanontoja olivat esim. saan, voin ja haluan. Terppa sanoi, että mikäli muutan puhetapani myönteisemmäksi koko olotilani muuttuu eikä elämä tunnu niin raskaalta suorittamiselta. Ajattelin silloin ettei se olisi totta.

Tuo käyntikerta muutti kuitenkin elämäni suuntaa enemmän kuin kukaan voisi kuvitellakaan. Tajusin miten minulla oli tapana sanoa esim: "Nyt mun on kyllä pakko lähtee töihin". Töihinlähtö ei välttämättä ollut edes vastenmielistä, mutta sanoin kuitenkin pakko lähteä. Miksi sitten sanoin niin..? Siitä lähtien olen ihan vaan lähtenyt töihin. Yhden sanan poisjättäminen kevensi oloa. Pikkuhiljaa pystyin sanomaan jopa, että "Saan lähteä töihin." =)

Eilen oli siis taas vaihteeksi päivä jolloin ajattelin asioita, joita minun pitäisi ja olisi pakko tehdä. Mietin siinä kahvin ja leivän äärellä sitä oliko minun todellakin pakko tehdä niitä. Mietin halusinko tehdä niitä. Vastaus molempiin oli EI. Ihmettelin mitä hemmettiä minä sitten oikein tuskailen..!?? Olin taas kerran lähtenyt ystävieni ja omien ajatusteni pyöritykseen. Ystäväni syyllistivät minua tietämättään(?) ja minä taas syyllistin itseäni tietoisesti.

Miksi minä alkaisin toimimaan ja elämään samalla tavalla kuin muut ellen kerran itse halua!? Minua ei kiinnosta pätkääkään marjojen poimiminen, "hieman" likaiset ikkunat eivät haittaa minua ja kaupasta ostettuja herkkuviinereitä ei voita yksikään itsetekemäni pulla!

Iskin kulhoon litran mansikoita ja päälle vaniljajäätelöä. Vein kulhon sohvalle odottamaan. Sitten hain kaapista postikortteja, jotka ajattelin lähettää ystävilleni. Käsityönkin otin viereeni. Televisio ja tietokone auki ja peppu sohvalle.

Oi mikä ihana ilta!!!



Hups! Tulipas melkoinen vuodatus aamu-unisena. Paras lukea teksti ajatuksen kanssa päivällä. Tiedä vaikken sitten itsekään ymmärrä mitä olen yrittänyt kertoa...