Että onkin ollut tylsä sunnuntai! Sää on ollut kiva ja olen ollut vapaa lähtemään minne vaan. Olisin voinut pyöräillä, käydä kylissä tai pörrätä vaikkapa kirppareilla, mutta en vaan ole saanut itseäni liikkeelle. Hiki on virrannut vaikkei ole ollut hellekään ja pää on tuntunut jotenkin omituiselta. Olen vaan huokaillut ja olla möllötellyt tekemättä yhtään mitään.
No, tein minä sentään ruokaa. Tässä makoisa salaatti, joka oli ihan vaan sellainen välipala:
Äsken laitoin ensi viikon lääkkeet dosettiin:
Näyttääkö hurjalta määrältä? Minä olen todella onnellinen siitä, että popsin nykyään vain noita epilepsialääkkeitä. Muutama vuosi sitten minulla oli käytössä pari muutakin lääkettä. Oli masennus- ja paniikkihäiriölääkkeitä ja usein myös erilaisia tulehduslääkkeitä. Lääkekaappi oli ihan täynnä. Nyt siellä ei ole juuri mitään. Hieno homma!
Taidanpa tehdä nyt muutaman kerroksen käsityötä ja sitten pötkin peiton alle. Jospa olisin huomenna tarmokkaampi...
sunnuntai 2. elokuuta 2009
*huokaus*
Lähettänyt Anu klo 21.00
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Aina ei voi olla tarmokas ja paljonkin on suhteellinen käsite. Hyvä, että lääkemäärää on saanu vähennettyä. On sitä tuossakin kyllin. :( Huomenna on päivä uus.
Välillä on niin ällötylsiä päiviä, että ketuttaa täysillä...toivotaan huomisesta parempaa.
Kultainen palkinto sinulle Rita-blogissani :)
Tänään saattaa olla jo parempi päivä! Löysin blogiisi Ritan kautta.
Papu - Totta, aina ei voi olla tarmokas. Aina välillä unohdan tarvitsevani täydellisen lepopäivän silloin tällöin. Kroppa pakottaa minut siihen ellen itse älyä sitä ottaa.
Lääkeannokseni on 4 ja puoli tablettia päivässä. Jotkut joutuvat ottamaan noita 10 ja jopa enemmänkin. Epilepsiani pysyy onneksi kurissa pienellä annoksella.
Minde - Ällötylsä on hyvä ilmaisu. =D
Rita - Oh hoh! Tämä tuli kyllä melkoisena yllätyksenä!!! KIITOS!!!
Famu falsetissa - Tänään on ollut todellakin parempi päivä. Kiva, kun tulit kylään. =)
Todella kiva, että noin vähällä pärjäät, kun vois mennä paljon enemmänkin. Mie olen tääl miettiny, että tää omituinen episodi miun jalan kans taitaa olla merkki, et lepää akka. Ja huomen on lepopäivä, vain puhelimitse hoidettavia asioita, ei kaupungille toivottavasti ainakaan eikä muutakaan isoa.
Kiva on nyt huono adjektiivi tos. Hyvä parempi. Eli todella hyvä, että pärjään tolla lääkemäärällä. Ehkä pitäis mennä nukkumaan, ku ei aivot enää toimi kunnolla :)
Papu - Olen miettinyt jalastasi juuri niin, että se SAATTAA OLLA kehon oma merkki väsymyksestä. En muista olenko kertonut omasta tapauksestani kaukaa 90-luvulta. Kerron nyt.
Minulla petti kroppa silloin ihan totaalisesti. Ennen todella terve ihminen alkoi saamaan pahoja vatsaoireita ja pahinta mahdollistakin jo epäiltiin. Ei löytynyt mitään vikaa. Sitten tuli migreeni. Sen jälkeen iski ihottumat kuin tyhjästä. Meikä juoksi lääkäreillä milloin mistäkin. Sitten iski vika jalkaan. Siitä veti suonta tai se kramppasi aamuisin niin pahasti, että huusin lattialla. Sitä oli monena aamuna ja lopulta jalka turposi palloksi. Lääkäri epäili veritulppaa ja siitä otettiin varjoainekuvat. Ei ollut mitään. Silloin lääkäri kysyi voisiko minulla olla kenties jotakin ongelmia henkisellä puolella. Suutuin silmittömästi ja pidin lääkäriä ääliönä! Tiuskaisin hänelle: "Ei kai mulla jalkaan sattuis jos päässä olis vikaa!!!". Lähdin ovet ryskyen lääkärin vastaanotolta.
No, viikon päästä sain ensimmäisen epilepsiakohtaukseni. Epilepsia puhkesi minulle kovan stressin seurauksena.
Joskus aikojen päästä vasta tajusin ja uskoin sen, että ihminen on todellakin kokonaisuus. Jos mieli sairastuu niin silloin sairastuu itse kehokin. Jos taas keho sairastuu niin silloin on psyykekin vaarassa.
Lähetä kommentti