Herkkupötkäle

Täksi päiväksi lupailtiin tälle seudulle epävakaista säätä, mutta mitäs me saimmekaan..? Aurinkoa, aurinkoa ja vielä lisää aurinkoa! En valita. Oli lämmintä muttei kuitenkaan helteistä. Täydellinen kesäpäivä!

Päiväni on ollut oikein mukava. Lyhyen työpäiväni jälkeen kävin vilkaisemassa kävelykadun rallimeininkiä. Kaiuttimista kuului selostusta, terassit olivat täynnä ja kojuissa myytiin Suomi-kamaa, lakua yms. Eipä siellä muuta sitten ollutkaan. Minun rallikiintiöni täyttyi viidessä minuutissa.

Hyppäsin fillarin päälle ja lähdin polkemaan kohti kotia. Matkalla ostin mansikoita ja ihanan viinerin kahvin kanssa nautittavaksi. Niin kotihiiri palasi neljän seinän sisälle omiin oloihinsa ja oli onnellinen.

Ostamastani viineristä minulle tulee aina mieleen tapaus jolloin minulla oli kylässä harvinainen vieras. Istahdimme silloin kahvipöytään ja vierasta alkoi ilmiselvästi naurattamaan, mutta kohteliaasti hän vain hihitteli hiljaa. En ensin ymmärtänyt mikä häntä huvitti, mutta sitten hoksasin hänen naureskelevan tarjoamilleni viinereille. Sanoin hänelle etteivät ne kieltämättä ole mitään kaunokaisia, mutta ovat silti tosi herkullisia. Otin malliksi yhden ja haukkasin siitä rohkeasti. Sitten vieraanikin otti omansa. Aina, kun hän haukkasi siitä niin häntä alkoi hihityttämään.

Tällaisen suklaatwistin söin taas kerran tänään ja samanlaisia tarjosin myös silloin:



Siinäpä teille vinkki jäykkien vierailujen varalle. Ei muuta kuin pötkäleitä pöytään ja ilo on katossa!