Late ja kaimoni

Ihanan rento viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Olen nauttinut joutenolosta yksikseni.

Eilinen päivä meni ihan kuin horroksessa enkä jaksanut tehdä oikeastaan yhtään mitään. Tämä aamuna katsoin Avaran Luonnon, pätkiä sisustusohjelmista ja tietenkin Late Lampaan. Late Lammas on iiiii-hana!!!



Mitä luultavammin Late Lammas ei ole suunnattu tällaisille yli nelikymppisille naisille, mutta siitä viis. Minä tykkään siitä! Jo sen musiikki saa minut hyvälle tuulelle. =)
Olisin laittanut tähän yhden ihan huipun kuntosalipätkän, mutta en löytänyt sitä. On tuokin ihan hyvä.

Iltapäivällä pyöräilin pienen lenkin ja kävin samalla reissulla työpaikalla. Tein töitä pari tuntia ja palasin kotiin Kebab Housen kautta. Kävin ensimmäistä kertaa uudessa Kebab Housessa. Ravintola oli todella hyvännäköinen ja tilava entiseen verrattuna. Ostin kanarullan niin kuin yleensäkin. Yllätyin, kun se tuotiin minulle pahvilaatikossa. Aiemmin se on pakattu vain folioon.



Oli siellä kyllä toinenkin yllätys ja se oli ikävämpi. Hinnat olivat nimittäin nousseet. No, isommat tilat aiheuttavat tietenkin enemmän kuluja ja ne näkyvät hinnoissakin. Ymmärrettävää, mutta harmillista. :(

Iltapäivällä kuuntelin jotakin "humppakanavaa" ja sieltä tuli tämä kappale:



Siitä minulle tuli mieleen yksi hauska muisto, jonka ajattelin kertoa tässä vähän niin kuin iltasatuna.

2000-luvun alkupuolella olin siskoni kanssa matkalla Tuuriin. Siskoni oli ottanut mukaan vanhoja c-kasetteja ja soitteli niitä. Me laulaa hoilottelimme kaikenlaisia karmeita vanhoja rallatuksia. Jossakin vaiheessa alkoi soimaan tuo Frederikin kappale. Sen aikana kävimme keskustelun, joka meni jotenkin tähän tyyliin:

minä: Mikä se kaimo oikeen on?
siskoni: Mikä?
minä: Kaimo.

Siskoni katsoi minua kysyvänä muttei puhunut mitään. Ihmettelin miksei hän vastannut kysymykseeni ja päätin selventää kysymystäni.

minä: Onko se sama asia ku kaima?

Siskoni katsoi minua todella ihmeissään. Ajattelin, että hänkään ei tiedä ja aloin pohtimaan tarkemmin asiaa.

minä: Kun kerran on kaima ja se taipuu kaimani niin kyllä silloin kaimoni perusmuoto täytyy olla kaimo. Vai laulaako se sittenkin, että vaimo!?!

Silloin siskoni alkoi nauramaan. Hän nauroi ja nauroi. Hän nauroi niin hillittömästi ettei autolla ajamisesta meinannut tulla mitään.

Minä olin ihmeissäni. En ymmärtänyt mitä hän nauroi. Sitten siskoni selitti, että Frederik lauloi "kai moni" eikä suinkaan "kaimoni".

HAH HAH HAAHHHAA..... Sitten nauroin minä - omalle tyhmyydelleni.
Olin aina ihmetellyt tuota asiaa ja vihdoinkin se selvisi. ;D

Sen pituinen se. Hyvää yötä!