Olen ehtinyt kokemaan monenlaisia vastoinkäymisiä elämäni aikana. On ollut vaikea avioero, vanhempien kuolemat, siskon kuolema, omat terveysongelmat, vaikea masennus ja vaikka mitä. Olen ollut tyytyväinen etten ole kuitenkaan kärsinyt paljon puhutuista kolmen- ja neljänkympin kriiseistä!
Tässä kevään aikana olen ihmetellyt omaa levottomuuttani. Olen miettinyt tätä nykyistä elämääni. Samalla olen muistellut kaikkea sitä mitä olen elämäni aikana kokenut - mitä olen tehnyt ja mitä taas jättänyt tekemättä. Olen käynyt läpi kai kaikki mahdolliset tunteet - kaipauksen, kiitollisuuden, ilon ja helpotuksen, mutta samalla myös katkeruuden ja kateuden (uusi tunne minulle). Päällimmäisenä on ollut kuitenkin levottomuus ja samalla halu päästä pois - en vain tiedä mistä pois ja minne pois. Sisälläni on ollut tunne, että jossakin on jotakin mitä minun tulee nähdä ja kokea! Missä se jokin on!?! Ei aavistustakaan!
Kaiken tuon mietiskelyn kruunasi sitten salaa hiipinyt huoli omasta terveydestä ja ulkonäöstä. Huomasin vertailevani itseäni muihin ikäisiini. Vertailin vartaloita, ihoja, vaatteita, elämäntilanteita,..
Torstaina sen tajusin - meikäläisellähän on ikäkriisi!
glitter-graphics.com
Paha "tauti", mutta kai tästä selviää niin kuin kaikista muistakin ongelmista tähän asti. Taidankin käydä samalla kertaa läpi kolmen-, neljän- ja viidenkympin kriisit. Mitä niitä ripottelemaan, kun voi kärsiä kerralla oikein kunnolla! ;)
lauantai 29. toukokuuta 2010
Kriisien kriisi
Lähettänyt Anu klo 16.34
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijöitä 4.3.2010 alkaen
5 kommenttia:
Parempi kertarytinä ku ainanen kitinä ;) Meikä sai kolmenkympinkriisin yhdistettyä avioeroon passelisti ;) Katellaan sitten kymmenen vuoden päästä uudemman kerran tarviiko ikäriisejä käydä läpi, toivottavasti ei. Lämmin halaus kriisin keskelle!
Papu - Minullakin oli EHKÄ kolmenkympin kriisi avioeron aikaan. Se oli sekavaa aikaa sillä pitkäaikainen työpaikkakin lähti alta samaan aikaan. Ei siinä pystynyt erottelemaan mistä mikäkin tunne johtui. Kaikki vaan kaatui.
Se lukemasi vuodatus äitienpäivänä liittyi tähän ikäkriisiin. Katsoin asioita taaksepäin ja samalla eteenpäin. Katsoin samalla peiliin ja näin siellä äitini näköisen ihmisen. Se säikäytti. Siitä asti olen ihmetellyt mikä mättää. Nyt tajusin ja se helpotti oloa. Silloin kun tietää mikä on hätänä niin pystyy etsimään keinoja olon helpottamiseksi. Näin ajattelen. Näin se on.
Niin se on.
Ehkä se jonkinlainen välitilinpäätös on hyväkin jossain vaiheessa tehdä.
Ikäkriisit kyllä helpottavat jossain vaiheessa, ei kuulemma pahemmin hetkauta kun täyttää 90 - on jo tottunut kremppoihin ja kurttuiseen naamaan.
Sitä odotellassa!
Mk - Niin se taitaa olla, että meillä kaikilla on jossakin vaiheessa tällaisen "välitilinpäätöksen" paikka. Toisilla se on tuskallisempaa kuin toisilla. Silloin moni ottaa uuden suunnan elämälleen. Minä tuskin teen mitään suunnanmuutosta. Yritän vaan päästä sinuiksi tämän vanhenevan vartaloni kanssa....
Lähetä kommentti