Muutos ja muutto

Se on nyt kerta kaikkiaan niin, että bloggailu haukkaa aivan liian ison palan elämästäni. Olen tiennyt sen jo vuosia, mutta viime aikoina tilanne on alkanut pahenemaan entisestään. Huomaan siirtäväni tärkeitä puuhia eteenpäin ihan tässä koneella istumiseni takia eikä se ole todellakaan hyvä juttu. Muut mieleiseni puuhat jäävät myös paitsiolle. Hyvänä esimerkkinä on villapuseroni, jonka hihat eivät taida valmistua koskaan ellen saa näppejäni irti tästä koneesta. Viikkoja asiaa mietittyäni olen päättänyt lopettaa tämän blogini.

En toki lopeta bloggailua kokonaan. Aion käydä mieleisissäni blogeissa, mutta vain harvemmin kuin tähän asti. Aion myös pitää itse blogia, mutta eri muodossa kuin nyt.

Tämän blogin hiljenemisen myötä tulen saamaan rutkasti lisää aikaa ja energiaa muille elämäni osa-alueille. Elämäni on onnellista nyt, mutta uskon sen muuttuvat tämän ratkaisun myötä vieläkin onnellisemmaksi.

Uusi majapaikkani on täällä:

BLOG*I*LOINEN KUVIN

Tapaamisiin!

---------------------


Lisäys 13.9.

Muutaman blogikamuni kanssa tulimme siihen tulokseen ettei tätä blogia kannata lopettaa. Päätimme, että tämä on nyt vain tauolla. Joku päivä siis palaan vielä tänne höpöttelemään...

Sarja poikineen

Arvatkaapas mitä yhteistä näillä seuraavilla sarjoilla on?

Täydelliset naiset
Hädän hetkellä
Sydämen asialla
Emmerdale
Vuoristosairaala
Lemmen viemää
Päivien viemää
O.C.
Will & Grace
Clarence Streetin lääkäriasema
Nanny
Tunteita ja tuoksuja
EastEnders
Holby Cityn sairaala
Sisarrakkautta
Criminal Minds - FBI-tutkijat
24
C.S.I
Tohtori Finlay
Kyllä, herra ministeri
Kaikki rakastavat Raymondia
Robinson Crusoe
Syntiset sisaret
Crash
Etsivä Lea Sommer
Frendit
Pieni runotyttö
Alf
Poliisikoira Rex
Sydänmailla
Serranon perhe
Elenan kohtalo
Monk
L-koodi
Mistralin tuulet
Lipstick Jungle
Bones
Siska
Midsomerin murhat
Da Vincin murhatutkimukset
Yorkshiren etsivät
Lost
Pako

Enpä usko, että kukaan arvaisi joten kerron vastauksen:

En ole katsonut yhdestäkään noista sarjoista yhtäkään kokonaista jaksoa. Ihan tosi!

Olenkohan jäänyt paljosta paitsi..?

Aloin miettimään tuota sarjojen katselemattomuuttani eilen, kun näin televisiosta monta kertaa mainoksen uudesta sarjasta, jonka nimi on Mentalist. Sen sanotaan olevan suuri hitti niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Nyt se on vihdoinkin Suomessa! WOW! Mahtavaa!!! Aloin miettimään sitä, että pitäisiköhän minun alkaa katsomaan sitä. Saattaisi meinaan tulla normaalimpi olo, kun seuraisin edes yhtä suosittua sarjaa. ;)

--------------------


Pieni lisäys 2.9.

Nuo kirjoittamani WOW! ja Mahtavaa! voi tulkita monella tavalla. En ole oikeasti innoissani uudesta sarjasta. Hirvittävä hehkutus mainoksissa saa minut lähinnä ärsyyntymään. Sanat olivat minulta ihan silkkaa sarkasmia.

Puun takaa

Tällainen oli äsken taivaalla:

 

Tuttu sota

Oli sota-aika. Kaikki olivat peloissaan ja valppaina. Minulle sanottiin, että mikäli pommikoneet hyökkäisivät niin minun tulisi juosta Harjun alla olevaan pommisuojaan.

Minä vastasin tyynenä:

"Ei mun tarvii. Oon nähnyt tämän sodan ennenkin. Tiiän, että selviän tästä hengissä."


-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuon lyhyen unen jälkeen heräsin viime yönä. Oli valtavan levollinen olo vaikka olin juuri ollut sodan keskellä.

Sirpaleita

Olin parturissa. Leikattuaan hiukseni parturi antoi käteeni pienen pyöreän käsipeilin, jolla olisin voinut katsoa takahiuksiani. Niin.. Olisin tosiaan voinut katsoa mikäli en olisi pudottanut peiliä lattialle. Hitto! Säpäleiksihän se meni.

Lähdin parturista nolona ja menin suoraan toiseen parturiin. Siellä selitin etten ollut tyytyväinen takahiuksiini. Hiukseni leikattiin ja minulle annettiin taas peili käteen. Se oli tällä kertaa iso ja siinä oli omituiset pahvikehykset. Voi eeeiiii... Eikös vaan kehykset pettäneet heti, kun sain peilin käteeni. Sekin peili tippui lattialle ja meni säpäleiksi.

Lähdin siitäkin parturista nolona ja katsoin kelloa. Se oli neljä. Mietin, että puolet vapaapäivästäni oli mennyt partureissa istumiseen. Olin menettänyt paljon rahaa ja samalla seitsemän vuoden onnen sirpaleiden vuoksi. Eipä juurikaan naurattanut.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Tuo oli melko omituinen uni.
Kävin keskiviikkona leikkauttamassa hiukseni ja näistä tuli aika erikoiset. Siitähän tuo uneni kai juontaa juurensa. Kotona ja töissä peilit ovat kuitenkin säilyneet ehjinä vaikka olenkin niihin katsonut ja jopa koskenut.

Mikä on mikä?

Elloksen tunika:



Elloksen mekko:



Elloksen mekko/tunika:



Mikä ero noilla on? Millä perusteella nuo vaatteet on nimetty? En ymmärrä.

Tässä taas on yhdet Elloksen trikoot:



Elloksen legginsit:



Mitäs eroa noilla sitten on?

80-luvulla tuollaisia kutsuttiin kalsareiksi. Ai niin, silloinhan niitä pitivät miehet ja niissä oli resorit lahkeissa ja tietenkin sepalus. No, Black Horsen valmistamat näyttivät joka tapauksessa ihan noilta. Miehet tosin pitivät niiden päällä toisia housuja - ainakin ihmisten ilmoilla.

90-luvulla noita käyttivät naisetkin, mutta silloin niitä kutsuttiin pitkiksiksi. Silloin niitä pidettiin toisten housujen alla lämmittämässä. Ne lukeutuivat siis alushousuiksi.

Viime vuosina kalsarit ovat muuttuneet yhtä äkkiä muodikkaiksi ja niillä kelpaa mennä vaikka hienoon ravintolaan. Merkillistä.

Jatketaanpas vielä Elloksen nettisivujen selaamista..

Saanko esitellä sandaalit:



Tässä taas sandaletit:



Elloksen sivuilla on omat kategoriat sandaaleille ja sandaleteille, mutta molemmissa on mielestäni ihan samannäköisiä jalkineita.

Sama juttu on saapikkaiden ja saappaiden kanssa.

No, onneksi pystyn tunnistamaan edes yhden vaatekappaleen vaivatta ja täydellä varmuudella. Se on hame. Lienen siis ihan kehityskelpoinen näissä muotiasioissa. ;)

Näistä mietteistäni saa varmasti kuvan ajatusmaailmani mutkikkuudesta. Takerrun joka päivä johonkin pieneen yksityiskohtaan työssänikin ja haluan sille selityksen. Vaikka epäselvä asia olisi kuinka pieni niin se vaivaa mieltäni niin kauan kunnes olen saanut sille selityksen. Työskentelen yksin joten joudun selvittämään asioita netistä ja usein joudun myös testaamaan tuotteita. Mikäli asia ei selviä minulle niin soitan työkavereilleni toiselle puolelle Suomea. Heistä jokainen on ollut alalla jo pitkään, mutta niin minä vaan onnistun kyselemään sellaisiakin asioita, joihin kukaan heistä ei löydä vastauksia.

Edellisessä työpaikassani minulle sanottiin lähes joka päivä:
"Anu, sää aattelet ihan liikaa asioita."
Tottahan tuo taitaa olla, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...

Ruuvit löysällä

Pari viikkoa sitten löysin lattialta pikkiriikkisen ruuvin. En olisi huomannut sitä ellen olisi astunut sen päälle. Arvelin, että kyseessä on helmi sillä niitä lenteli lattialle vähän väliä koruja tehdessäni.

No, minulla oli hyppysissäni ruuvi, joka oli tippunut jostakin. Vaan mistä..?!? Etsiskelin tyhjää reikää taskulaskimesta, kaukosäätimistä, kelloradiosta, kamerasta ja monesta ihan älyttömästäkin paikasta. En keksinyt sille paikkaa. Päätin kuitenkin laittaa ruuvin talteen kaiken varalta.

Eilen illalla tunsin taas jonkun pistävän jalkapohjaani. Ei voi olla totta! Taas pikkiriikkinen ruuvi!!! Tein saman jutun kuin aiemminkin eli tarkistin kaikki mahdolliset esineet mitä läheltä löytyi. Ei, mistään ei puuttunut ruuvia. Mieleeni tuli pakostikin mainoksesta tarttunut hokema: "Mistä näitä ruuveja oikein tulee???"



Myöhään illalla tässä koneella istuessani mieleeni tuli tutkia vielä yksi vempele eli tämä tietokone. Oli kyllä melkoinen yllätys, kun huomasin ruuvien puuttuvan tämän pohjasta. Miten melko uudesta koneesta tippuu ruuvit? Sitäkin ihmeellisempää on se, että ruuvit löytyivät molemmilla kerroilla noin viiden metrin päästä koneesta. Tässä koneen alla on pitkänukkainen matto. Miten kumpikaan niistä ei ollut tippunut sinne? Omituista, todella omituista....

Mikäli löydän joku päivä lattialta isompia ruuveja niin niille kyllä löydän paikan hyvinkin nopeasti. ;)

Paita vai pusero?

Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa puhelimessa tähän tapaan:

minä: "Olin tossa tekemässä sitä paitaa... tai siis puseroo. Ööö.. Kumpiko se oikein on? "

ystäväni: "Niin mikä kumpi?"

minä: "No paita vai pusero? Tai eikös se oo ihan sama asia..!?!"

ystäväni: "No ei oo!"

minä: "Ai ei vai? Mitäs eroo niillä sitten on?"

ystäväni: "No paita on paita ja pusero on pusero."

minä: "Niii...?"

ystäväni: "No paita aukee alas asti, mutta pusero ei. Mieti nyt niin ku miesten kauluspaitaa.."

minä: "Niin no joo. No sitten mää tein puseroo. Nii mut... mites ku takkikin aukee alas asti. Miks se ei oo sitten pusero?"

ystäväni: "No ku se on takki!!!"

minä: "Okei okei. Mut hei.... Mites kun aina puhutaan villapaiasta vaikka olis korkee kaulus ja eestä ihan tiukasti kii? Senhän pitäis olla sun määritelmän mukaan villapusero!"

ystäväni: "No se villa siinä eessä muuttaa asian."

minä: "Höpö höpö!"

ystäväni: "Niin ja sit on T-paita. Ei sekään kyllä oo auki eestä.."

minä: "Ja sitte on vielä semmone ihme, ku paitapusero! Ei hemmetti.."

ystäväni: "No, joka tapauksessa se menee niin ku sanoin, mut eiköhä sovita, että ne on niin ku toistesa synonyymeja..?"

minä: "Niin määki aattelin. Antaa tän olla. Oisko aika mennä nukkumaan?"

ystäväni: "Kylläpähän se on. Ei ku öitä."

minä: "Öitä."


Osaisiko joku antaa määritelmän paidalle ja puserolle..???
Olisi kyllä tosi tosi kiva juttu!

Sinkun lauantai

Kyllä on on ollut hieno päivä! Tosi ihana juttu, että loppukesästäkin on tällaisia aurinkoisia ja lämpimiä säitä. Näistä saa imaistua voimia syksyn synkkiä päiviä varten.

Työpäivän jälkeen pyöräilin tunnin lenkin keskustassa ja ihan lähialueella. Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Se johtui paitsi kauniista säästä niin myös Jyväskylässä meneillään olevista Kirkkopäivistä.

Iltani on kulunut näissä merkeissä:





Olisin voinut viettää iltani toisinkin. Saisin milloin tahansa seuraa vaikkapa ravintolaan. Voisin mennä myös ystävieni luokse viettämään iltaa. Valitsen kuitenkin mieluummin koti-illan ihan omissa oloissani. Omituistako..? Ei minusta. Edellisen parisuhteeni jälkeen minulla oli vaikeuksia oppia olemaan yksin. Tunsin oloni kurjaksi ollessani ystäväpariskuntien seurassa tai nähdessäni onnellisia pariskuntia vaikkapa kaupungilla. Olen päässyt eroon niistä tunteista ja olen todella onnellinen saadessani olla yksin. =)

Nyt silmät meinaavat painua kiinni joten taidan kömpiä peiton alle.

Hyvää yötä.

Ei vakavaksi

Olen pitänyt tätä ja aiempia blogejani ihan vaan aikani kuluksi ja ennen kaikkea piristääkseni itseäni. Jutuissani ei ole ollut mitään linjaa. Olen vaan höpötellyt siitä mitä mieleeni on tullut. Blogini linjattomuus on vaivannut minua usein ja olen miettinyt, että minun pitäisi jotenkin rajata aiheita. Viime vuoden lopussa päädyinkin pitämään kahta blogia yhtä aikaa. Toisessa minun oli tarkoitus jutustella vakavammista aiheista kuten paniikkihäiriöstä, masennuksesta, työpaikkakiusaamisesta, persoonallisuushäiriöstä, alkoholismista, jne. Minulla olisi paljonkin mielipiteitä ja valitettavasti kokemustakin noista asioista. Lopetin kuitenkin sen blogini.

Nyt tähän höpötysblogiini on lipsahtanut joitakin vakavampia juttuja. Tarkoitukseni on kuitenkin pitää blogini edelleen ihan kevyellä linjalla.

Masennus muotia -juttuni poiki kuitenkin paljon kommentteja ja sitä kautta löysin myös yhden Hesarin artikkelin, joka liittyy kiinteästi tuohon edelliseen juttuuni. Siksi laitan linkin tänne esille:

Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat

Mikäli olisin lukenut tuon jutun kymmenen vuotta sitten niin en olisi tajunnut mitä siinä oikein yritetään kertoa. Olisin pitänyt tätäkin kohtaa ihan hölynpölynä:

Myös erilaiset ahdistus- ja paniikkioireet ovat usein peräisin vanhemmilta tai muilta aikuisilta saadusta ajatusmallista.

Mielenterveyden häiriöiden taustalla on aina jonkinlainen opittu ajattelu- tai toimintatapa. Ongelmien lopulliset ilmenemismuodot määrittyvät myöhempien ympäristöjen ja elämäntilanteiden mukaan.

Esimerkiksi irtisanotuksi joutuminen tai äkillinen läheisen menetys voi lopullisesti laukaista masennuksen tai ahdistuksen, jolle lapsuuden ympäristö ja riskiperimä ovat altistaneet yksilöä.

Parivuotinen kognitiivinen psykoterapia teki niin sanotusti tehtävänsä ja näen nyt asiat selvemmin. Ensimmäisen vuoden ajan pullikoin vastaan enkä suostunut uskomaan sitä tosiasiaa, että lapsuuden tapahtumilla on niin paljon merkitystä koko ihmisen elämänkaareen. En ollut aikonut kertoa terapeutille kaikkia asioita lapsuudestani, mutta hän osasi lukea pelottavan hyvin minua rivien välistä. Pikkuhiljaa kävimme koko elämämme läpi. Se oli ajoittain hirvittävän rankkaa.
Aloitin terapian vastahakoisesti ja häpesin sitä kuollakseni. Kerroin siitä hyvin harvoille ihmisille. Viimeisen puolen vuoden aikana olin jo onnellinen, että sain käydä siinä ja kerroin asiasta avoimesti kaikille. Olen sitä mieltä, että joka ikinen ihminen voisi hyötyä jotenkin psykoterapiasta. Älkää hyvät ihmiset kieltäytykö terapiasta mikäli teille sitä tarjotaan. Te olette etuoikeutettuja mikäli siihen pääsette!!!

Se tästä aiheesta. Seuraavassa jutussani palaan taas ruotuun eli tutulle kevyelle linjalleni. =)

IHANAA KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!!