CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

maanantai 8. joulukuuta 2008

Häpäisy!

Kävin tänään kävelyllä. Matkalla näin jotain sellaista mikä sai minut kihisemään kiukusta. En oikeastaan meinannut edes uskoa silmiäni.

Alustan tuota juttua tarinalla lapsuudestani. Kun olin pikkutyttö niin perheeni tuurasi talonmiestä ainakin yhden kesäloman ajan. Tehtäviin kuului myös lipunnosto ja -lasku. Isäukkoni oli pirun tiukka mies joissakin asioissa - niin kuin esim. lipunnostossa. Muistan miten tarkat ohjeet hän antoi siskolleni ja veljelleni, kun he hoitelivat yhdessä lipunnoston. Tärkein ohje oli se, että lippu ei saa hipaistakaan maata! Lippu piti myös taitella tietyllä tavalla ja varastoida arvokkaasti. Sitä ei todellakaan kohdeltu miten sattuu. Opin jo silloin kunnioittamaan Suomen lippua.

Olen ollut aina hyvin tiukkapipoinen Suomen lipun käytön suhteen. En voi sietää sitä miten isoja lippuja käytetään urheilukilpailuissa ja joskus myös konserteissa. Niitä roikotetaan maassa ja niihin kietoudutaan. Ei, ei, ei.. Tiedän etteivät ne ole mitään virallisia lippuja, mutta silti se tuntuu pahalta. Okei - olen tiukkapipoinen niin kuin sanoinkin.

No, tänään kävelyllä ollessani katseeni osui talon katolla olevaan mieheen, joka ähersi lipputangon juurella. Hän oli juuri irrottanut lipun ja se oli hänen sylissään. Lipputanko oli sellaisen pienen tornin katolla ja siltä piti laskeutua pieniä tikkaita pitkin alemmalle tasanteelle.
Mitä tekikään mies...? Hän heitti lipun myttynä alemmalle tasanteelle ja meni sitten itse perässä. VOI HEL**TTI!!!! Ei lippua heitellä sillä tavalla!!!

Pysähdyin hetkeksi ja mietin mistä mies tulee alas. Tikkaita maahan asti ei näkynyt joten tulin siihen tulokseen, että mies pääsee jostakin ovesta sisälle. Rakennus oli niin iso etten olisi löytänyt miestä millään. Kiittäköön onneaan! Jos olisin saanut hänet kynsiini niiinnnn..... En ehkä sentään olisi rinnuksiin käynyt kiinni, mutta sellaisen metakan olisin kyllä pitänyt ettei se olisi unohtunut ihan heti. Olen pirun paha suustani, kun sille päälle satun.

Nyt mietin sitä, että otanko selkoa mikä firma siinä rakennuksessa hoitaa isännöinnin. Ehkä otan. Annan vain tämän kiukun ensin laantua.

Tässä pätkä Suomalaisuuden Liiton sivuilta:

Lipun nosto ja lasku

Suomen, kuin myös muidenkin maiden lippujen nostamisen salkoon on tapahduttava hillityn arvokkaasti. Lippu ei saa missään vaiheessa koskettaa maata. Lippu nostetaan salon huipulle tasaisin, rauhallisin vedoin. Lippunarut kiristetään tiukalle, voidaan halutessa kiertää muutaman kerran salon ympärille ja kiinnitetään huolellisesti hakaan. Varsinkin tuulisella säällä on helpointa, jos lippua nostamassa on kaksi henkilöä, jolloin toinen voi pidellä lippua ja toinen keskittyä naruihin.

Lipun laskeminen tapahtuu yhtä arvokkaasti kuin nostaminenkin. Lippu viedään sisätiloihin sininen väri päälle taitettuna, narut ja liittimet vapaina. Näin lippu on seuraavalla kerralla heti valmiina käyttöön. Jos ilma on ollut kostea, on lippu kuitenkin syytä kuivata sisätiloissa ennen talteen panoa. Lipun voi varastoida säilytyspussissaan esimerkiksi vaatekaappiin tai -huoneeseen.


sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Ostin taas....



En

tiedä

kauniimpaa

kukkaa

kuin

gerbera.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Ahneus

Olen ollut reilut kolme viikkoa laihiksella, joka on minun kohdallani tarkoittanut pienempiä ruoka-annoksia ja kevyempiä ruokia. Herkkuja en ole kieltänyt itseltäni täydellisesti. Ruokavalioni on ollut kuitenkin huomattavasti järkevämpi kuin ennen.

No, eilen selvittyäni tosi kiireisestä ja raskaasta työpäivästä kutakuinkin kunnialla päätin palkita itseni jollakin herkullisella ruualla. Olin todella nälkäinen, koska en ollut ehtinyt syödä kunnolla työpäivän aikana. Menin sitten ostamaan kebabin ranskalaisilla. Heitin sitä ihan hulluna kitaani. Aahhh.. Annoksen puolivälissä olin jo aika täynnä. Päätin kuitenkin syödä kaikki, koska olin pitkästä aikaa saanut sellaista herkkua. Viimeiset lihasuikaleet pyörivät suussani kauan, mutta niin vain nielaisin nekin. Röyh! Hyvä tyttö! Lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. ;)

Illalla vatsani sitten turposi ihan palloksi ja oloni oli tukala. Tänä aamuna olo vasta hankala olikin. Ylävatsaa poltteli ja maha oli edelleen ihan pallo. Huh huh. Eipä ole tarvinnut tänään syödä kuin pari leipäpalaa.

Ahneella on poopy loppu! Tuo tuli nyt todistettua.

Ei muuten tee mieli raskasta ruokaa vähään aikaan! Kevyempi linja siis jatkuu...

Itsenäisyyspäivä

Vasta näin vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään itsenäisyyden merkityksen. Lapsena ja nuorena pidin itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. En seurannut silloin maailmalla tapahtuvia sotia ja muita pahuuksia. Elin vain omissa pienissä ympyröissäni miettimättä sen suurempia. Nyt kun olen täysin tietoinen kaikesta pahasta mitä maailmalla tapahtuu en voi olla muuta kuin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja saan yhä elää itsenäisessä Suomessa.

Suomen itsenäisyyttä miettiessäni mieleeni tuli Kari Rydmanin "Niin Kaunis on Maa".
En tiedä miksi. Se vain tuli. Kuunnelkaa ja katselkaa tekin tätä kauneutta:



Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Lääkäri ymmärtää yskän


Seuraavat otteet ovat todellisista lääkärin raporteista:


* Kun potilas tuli vuorollaan odotushuoneesta, hänen liian nopea pulssinsa oli lakannut, ja hän voi jo paremmin.

* Potilaalla on ollut rintakipua kun hän on maannut vasemmalla kyljellään jo yli vuoden ajan.

* Toisena päivänä polveen sattui jo vähemmän, ja kolmantena päivänä se oli kokonaan kadonnut.

* Potilas on ollut syvän masennuksen vallassa siitä alkaen kun hän alkoi käydä vastaanotollani 1983.

* Potilas itkee jatkuvasti. Hän vaikuttaa myös masentuneelta.

* Potilas kieltäytyi ruumiinavauksesta.

* Potilaalla ei ollut aikaisempia itsemurhatapauksia.

* Potilaan valkoiset verisolut ovat jääneet toiseen sairaalaan.

* Potilas on ylipainoinen. Hän on lihonut 20 kiloa viimeisten kolmen päivän aikana.

* Kaatui jäällä ja ilmeisesti hänen jalkansa menivät eri suuntiin aikaisin joulukuussa.

* Potilaan poistuessa sairaalasta hän voi jo huomattavasti paremmin, eikä hänellä enää ollut muita oireita kuin ne, joita hän valitti tullessaankin.


Nuo lääkärien sanelut ovat minusta aina yhtä hauskoja. Nämä löysin ihan äsken Netello.comista ja pitihän ne tyrkätä muitakin piristämään..

torstai 4. joulukuuta 2008

Uutinen

Tuore uutinen KSML:n verkkosivuilta:


Sikaa kyydinnyt auto katolleen Hankasalmella

18:05
Juha Luomala

Henkilöauto ajoi jyrkässä kaarteessa katolleen Konnevedentiellä Ohenmäen kohdalla iltapäivällä neljältä Hankasalmella. Kyydissä olleet kaksi ihmistä ja takapenkillä ollut sika selvisivät ilman vakavia vammoja.

- Sika sai hyvää yksilöllistä hoitoa paikanpäällä ja selvisi tapauksesta hyvinvoivana, palokunnasta kerrotaan.


Näin pikkujouluaikaan taitaa olla enemmänkin possuja takapenkeillä, mutta toivotaan ettei kuitenkaan kuskin paikalla. =)


Pieni selitys

Muutama blogituttavani on huomannut, että olen käynyt harvakseltaan heidän blogeissaan. Täälläkin on ollut hiljaisempaa.

En ole kuitenkaan lopettamassa tätä mukavaa puuhaa. En ole unohtanut ketään. Nyt on vaan muuta tekemistä ja mietittävää. On vähän huolia ja paljon väsymystä..



glitter-graphics.com


Asiat on nyt pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Työt ja uni ovat minulle tärkeimpiä asioita tällä hetkellä. Täällä käyn silloin, kun jaksan.

Teitä blogikamujani en kuitenkaan unohda. Uskokaa pois!!!



keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Lots, Lots, Lots..

Tänäänkin on plussakeli. Viisainta olisi ehkä vetää jalkaan kumpparit. Tuntuu vaan niin oudolta tehdä se joulukuussa. No, kai sitä kannattaisi elellä sään eikä kalenterin mukaan.

Minulla ei ollut kumppareita yli kymmeneen vuoteen. Hävitin edelliset, kun muutin pois omakotitalosta. Ei minulle ollut tullut mieleenkään hankkia sellaisia kunnes toissa kesänä näin nämä:


Ihastuin noihin ikihyviksi. Nuo ovat minulle hyvät siksi, että varret ovat matalat. Paksut pohkeeni eivät nimittäin mene mihin tahansa varsiin. Eikä täällä kaupungissa pitkiä varsia tarvitsekaan.
Kun nuo vetää jalkaan synkkänä sateisena päivänä niin alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Kun sateessa rämpiessä katselee tekstejä "sun, flower, smile, enjoy.." niin matka taittuu paljon mukavammin. Uskokaa pois!

Melkoista kuittailua olen noista saanut, mutta ei se haittaa. Minä tykkään niistä ja se on pääasia!

Käytätkös sinä kumppareita? Jos käytät niin millaisia?
Entä mitä nimitystä sinä niistä käytät? Ovatko ne kumisaappaat, kumpparit, kumikengät vai kenties jotkut muut..?

Kerro, kerro. Sen jo tiedänkin millaiset Tialla on. Ne vat ihanat. Kurkatkaa vaikka: Akileija.

Heitän siis tällaisen epävirallisen haasteen ilmoille:

Esittele omat märän kelin kenkäsi!

tiistai 2. joulukuuta 2008

Ärsyttää!

Marjukka heitti minulle haasteen:

Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidän ärsytyksiään.

Jahas... Mitään paikkaa en häpeä. Ärsytyksen aiheita kyllä löytyy ja niihin haluaisin muutoksen. Ne ovat kuitenkin sellaisia juttuja joille en voi mitään. Asun nimittäin vuokra-asunnossa, joka ei ole missään loistokunnossa. Lattiassa on kammottavan harmaan kikertävän kukertava muovimatto, joissa on kaikenlaisia länttejä ja kolhuja. Ne ovat niin rumat etten halua laittaa edes kuvaa tänne. Yök!

Seinissä on myös kolhuja..

Tuosta tuli aika hassu ja omalla tavallaan hienokin kuva. Molemmat seinät ovat oikeasti valkoisia, jotka taittavat kevyesti punaiseen.

Yksi minua suunnattomasti ärsyttävä juttu on myös seinissä olevat omituiset "räppänät". Ne ovat isoja rumia möhkäleitä ikkunoiden yläpuolella. Ne ovat kellastuneita ja pistävät tosi rumasti silmään. Yritän peitellä niitä verhoilla, mutta olohuoneen puolella minulla ei ole kappaa joten siellä se möllöttää näkyvillä. Yök Yök Yök!


No, on minulla sitten vielä yksi ärsytyksen kohde, jolle voisin tehdä jotain kunhan vain keksisin mitä. Minulla on nimittäin yhdessä nurkassa (ihan tuossa vieressäni) iso määrä sähköjohtoja. Siinä on valaisimen, tulostimen ja tietsikan johtoja. Aikansa ne kaikki lojuivat lattialla, mutta kerran tungin suurimman osan pahvitötteröön. Tötterösysteemiä minun piti jotenkin kehitellä mutten ole keksinyt miten. Hirvittävä viritys!!! Katsokaa nyt...


Siinäpä tuli sitten parikin ärsytyksen kohdetta. Enempää en jaksa marmattaa.

En osaa veikata kuka suostuisi lähtemään mukaan tähän haasteeseen enkä siksi haasta ketään. Haasteen saavat ottaa mukaansa ne ketkä haluavat. Kiva, jos edes joku haluaisi!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen