Ahneus

Olen ollut reilut kolme viikkoa laihiksella, joka on minun kohdallani tarkoittanut pienempiä ruoka-annoksia ja kevyempiä ruokia. Herkkuja en ole kieltänyt itseltäni täydellisesti. Ruokavalioni on ollut kuitenkin huomattavasti järkevämpi kuin ennen.

No, eilen selvittyäni tosi kiireisestä ja raskaasta työpäivästä kutakuinkin kunnialla päätin palkita itseni jollakin herkullisella ruualla. Olin todella nälkäinen, koska en ollut ehtinyt syödä kunnolla työpäivän aikana. Menin sitten ostamaan kebabin ranskalaisilla. Heitin sitä ihan hulluna kitaani. Aahhh.. Annoksen puolivälissä olin jo aika täynnä. Päätin kuitenkin syödä kaikki, koska olin pitkästä aikaa saanut sellaista herkkua. Viimeiset lihasuikaleet pyörivät suussani kauan, mutta niin vain nielaisin nekin. Röyh! Hyvä tyttö! Lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. ;)

Illalla vatsani sitten turposi ihan palloksi ja oloni oli tukala. Tänä aamuna olo vasta hankala olikin. Ylävatsaa poltteli ja maha oli edelleen ihan pallo. Huh huh. Eipä ole tarvinnut tänään syödä kuin pari leipäpalaa.

Ahneella on poopy loppu! Tuo tuli nyt todistettua.

Ei muuten tee mieli raskasta ruokaa vähään aikaan! Kevyempi linja siis jatkuu...